Jx

Suku on sieltä kotoisin vaikka minä en siellä ole koskaan asunut ja ihan olen Helsingissä syntynyt.

entä Pohjois-Karjalassa

Ajattelin vain, kun pohjoiskarjalaiset tavat väität tuntevasi niin tarkkaan, mutta kalliolaisia et, vaikka olet siellä kouluakin sanojesi mukaan käynyt.

ihme ja kumma

että sukusi eli vanhempasi ole kertoneet mitään perinteistään? Eikö niitä ole? Kalliossa koulunsa käynyt ja asunut.... hmmm....

siteeraaja

Kalliolaisista tavoista ei kyllä viitsi mitään edes kertoa.... minua ainakin pelottaa jos niillä kulmilla joutuu joskus harvoin liikkumaan. Ei sinne hevin autoakaan viitsi pysäköidä.

Jx

En ole Kalliossa asunut vaikka siellä 4 vuotta koulua kävinkin. Tiedän kyllä minkälaisia äitini ruokaperinteet ovat.

tunnen muutamia

Tunnen muutamia
pohjoiskarjalaisia, osa asuu siellä edelleen. Mutta he ovat koulutettuja ihmisiä, siksi varmaan heillä ei ole ennakkoluuloja. Yksi on kotitalousopettaja, muut muun alan akateemisia. Eli heillä on myös sikäläisiä perinteitä mitä ruokiin tulee. Talousopettaja tekee ihania karjalanpiiraita.
He eivät ole köyhistä oloista lähtöisin kukaan vaan ihan vaurasta väkeä. Se edesauttaa myös ihmisen valistuneisuuteen.

logiikka?

Niin, käynyt koulua neljä vuotta ja asunut samassa kaupungissa pian 50 vuotta. Silti et tunne sikäläisiä tapoja.

Et ole asunut koskaan Pohjois-Karjalassa. Tunnet yhden ihmisen ruokaperinteet sieltä (ilmeisesti tosiaan köyhän perheen, koska kerroit, ettei siellä jokaisella ollut edes omaa lautasta) ja silti esität koko laajan Karjalan ruokaperinteen tuntijaa.

Jotenkin tässä tilanteessa logiikka pettää.

Jx

Niin ei ollut omia lautasia yli 60 vuotta sitten. Ei tietenkään koko perhe syönyt samalta lautaselta vaan saattoi olla esim kaksi lautasta/kulhoa lapsille ja vanhemmilla omat lautaset. On se niin hienoa, kun teidän sukunne ovat kaikki olleet jo tuolloin yli 60 vuotta sitten niin hienoja ja hyvä tuloisia että kaikilla on ollut hienot lähtökohdat. Tunnen tosin sellaisiakin (sukulaisia) jotka asuvat seudulla tänäkin päivänä eivätkä nämä ole koskaan kertoneet tekevänsä mitään hernemuhennosta eikä sellaista minulle koskaan lapsuudessa tarjottu, kun seudulla vierailin.

miete

Pahasti viiraa tuo logiikka, mutta ehkä on niin kun on kyse "erikoisasiantuntijasta". Proffatasolla jotenkin käytännöt hämärtyvät!
Kukapa ei kissan häntää nostaisi ellei kissa itse jne.

logiikka?

En ole missään tilanteessa sanonut, että sukuni olisi ollut hieno tai hyvätuloinen. Sivistynyt kyllä eli jopa isovanhempani olivat innokkaita lukijoita, tarinankertojia ja musisoijia, vaikka köyhyys pilkisteli nurkan takana. Myös jokaiselle oli oma lautanen (tarkistin tämän edellisen vastaavan keskustelun jälkeen) eikä siinä rahasta ollut kysymys.

Jutun pointti on kuitenkin siinä, että jos tuntee yhden suvun, ei tunne koko laajaa maakuntaa ja sen perinnettä. Ei siis pidä yleistää eikä tehdä siitä yhtä ainoaa totuutta. Siinä sinulla on vielä oppimista.

anumaija

Maakuntien sisälläkin on suuresti eroja perinteissä, myös ruokaperinteissä. Oma mummoni on Nurmeksesta kotoisin ja tekee vielä tuollaista hernemuhennosta paistin kaveriksi, myös muulloin kuin jouluna. En nyt muista, millä nimellä hän sitä nimittää, mutta tuutinki se ei ole. Se on hyvä lisäke.

ominaisuudesta

Ikkunat auki joulun tienoilla, haju menee ulos. Itse on kertonut hienosta piirteestään!!!

komppaan

Jiiäksän suku ei todellakaan ole koko Pohjois-Karjala - onneksi! Kuka oppii,kuka ei koskaan, siinäpä kysymys.

Aqualung

Mitäpä, jos ensin selailisimme Pirkko Sallinen-Gimplin Karjalaista keittokirjaa, joka perustuu ihan oikeaan kansatieteelliseen kenttätyöhön. Vasta sitten voisimme kuunnella jonkun esikaupunkien tuulipuvun luuloja sukunsa ruokavaliosta.

1950-luku

60 vuotta sitten eli 1950-luvulla ei kaikilla omia lautasia. Tiedän, että köyhyyttä on edelleen, mutta noin suurta köyhyyttä 50-luvulla - en usko. Jos joku sanoo, että yli sata vuotta sitten oli niin köyhiä perheitä, ettei kaikilla ollut omaa lautasta, saatan uskoakin. 1950-luvulla köyhässä työläisperheessä eläneenä väitän, ettei sellaisia perheitä ollut, joilla ei olisi riittänyt astioita jokaiselle perheenjäsenelle.

kellä oli kellä ei

Olen perinyt suvultani eli vanhemmiltani + mm. isoäidiltäni ison määrän ruokailuastioita eli useita kokonaisia 12-hengen astiastoja. Osa on ostettu jo 1910-luvulla eli joku ostanut ja astiat ovat siirtyneet perintönä sukupolvelta toiselle.
On ollut ns. arkiastiat ja niiden lisäksi vierastarjoiluun tarkoitetut paremmat astiastot käsittäen lautasten lisäksi tarjoiluastioita lukematon määrä.
En ole kuullut koskaan että 1950-luvulla olisi ollut joissain talouksissa niin vähän ruokalautasia että on pitänyt odottaa ruokailuvuoroa. Saattaa olla totta, olen syntynyt vauraalla rannikkoseudulla, itäisessä Suomessa köyhyys on ollut varmaan yleisempää.
Pidän perintönä saamiani astiastoja suurena aarteena, toki niitä joskus käytetäänkin vaikka todella harkiten.
Mutta yleistä ei lautasten puuttuminen ole ollut.

nappiin

sanottu!

muorinmörkö

Minä juuri keittelin hernetuuvinkia pakkaseen joulupöytään lisukkeeksi. Äidin vanhan reseptin mukaan ja Oulun seudulla aina asuneena tuuvinki on kuulunut perinteisiin. Kummallista venkoilua tällä palstalla, ei mukavaa. Hyvää joulua.

muorinmörkö

Sori, tuli väärälle hölölle vastaus mutta kuitenkin, pysytään asiassa.

Jx

Minä tarkoitin -40 lukua ja kirjoitin yli 60 v. sitten. Ei ole pakko uskoa mitä kirjoitan sillä kirjoitukseni perustuu siihen mitä olen asiat kokeneelta ihmiseltä kuullut.

1950-luku

Niin, onhan 70 vuotta sitten yli 60 vuotta ;). Kyllä se 40-luvullakin on ollut varmaan poikkeuksellista. Oma äitini on on 1920 syntynyt, kasvanut 11-lapsisessa perheessä Pohjois-Pohjanmaalla todella köyhissä oloissa. Kyllä heillä silti kaikille omat lautaset ja lusikat olivat.

Jx

En kyllä usko äitini valehdelleen, kun hän on kertonut syöneen samasta savikupista sisarustensa kanssa. Tämä on tapahtnut -40 luvulla. Toki heilläkin varmaan oli enemmän kuin 3 lautasta.

1950-luku

En epäilekään, mutta kyllä on ollut äärimmäisen köyhä perhe sitten. Tiedän, että oman äitini koti oli todella köyhä eikä todella heilläkään sentään samoista kupeista tarvinnut lasten syödä.

Ruokakin oli vaatimatonta ja äitini sanoo kokeneensa ihmeen, kun palvelijaksi rikkaaseen perheeseen mennessään sai talvellakin maitoa. Köyhän perheen parin lehmän anti talvella oli todella vähäinen eikä siitä riittänyt kuin pienimmille ja heillekin vain "kurria". Kaikki maidot kermottiin ja se kirnuttiin myyntivoiksi.