outi58

Idean kyselyyn sain seuraavasta linkistä: IL-lukijat kertovat: Nämä kouluruoat olivat kamalia | Ruoka | Iltalehti.fi

jaa-a

tykkäsin vissiin kaikesta, erityisherkkuja ainakin pinaattikeitto, kesäkeitto+grahamlihis ja kanaviillokki

Meillä oli hyvät ruoat koulussa.

Aika harvoja

Silakkalaatikkoa tuli vissiin lapsuudessa yliannos, ja ehkä joskus huonoa, joten se ei oikein mene. Silakasta ja perunasta tykkään kyllä kummastakin erikseen, siihen laatikkoon vaan liittyy joku mielikuva. Täytyy alkaa vähitellen opetella uudestaan. Sushi jotenkin tuntuu ajatuksena oudolta, raaka kala jne. En ole maistanut, joten olen huono kommentoimaankaan.

En minä muuten mitään inhokkeja muista, silliä ja raejuustoa en joskus ala-asteella osannut syödä, mutta ärsyynnyin ja tympäännyin itseeni ja opettelin. Sen jälkeen olen tykännyt niistäkin.

Kaikki on siis ollut ihan ok, nälkäisenä vielä enemmän. No kaikkea on aina opetettukin syömään, kaikkeahan ei ole pakko syödä julmetun paljoa, ellei koe erityisemmin hyväksi mauksi. Tosin en minä kyllä oikeastaan sellaisia muistakaan, eikä niitä ole nykyäänkään. Kaikki ruoka on ollut ruokaa, ja hyvääkin, ja makujen erilaisuus vaan hauskaa ja mielenkiintoista. Ja hyvä, kun sitä on sentään edes ollut. Ei tulisi mieleen halveksua ja mättää roskiin mitään sapuskaa!

Jx

Aika monta sellaista ruokaa tuossa IL:n linkissä mainittiin, joita ei omana kouluaikanani käymässäni koulussa edes tarjottu. Kamalinta varmaankin kouluruuassa oli ne kumiperunat sekä liian löysä vellimäinen perunamuussi. Siskonmakkarakeitto haisi pahalta enkä sitä koulussa koskaan syönyt. Päivinä joina oli sellaista ruokaa, josta en pitänyt söin siis vain näkkäriä ja join maitoa, kun siihen aikaan vielä join maitoa (kevytmaitoa tarjottiin siihen aikaan kouluissa 2 dl pikareissa). Tässäkin ketjussa mainittu lihapiirakka oli sellaista mitä minun kouluaikanani ei koulussa tarjottu ja varmaan tulee mainintoja monesta muusta.

Kimmel

En ole koskaan ajatellut ruoasta siten että joku olisi inhottavaa ja joku yli kaiken hyvää ja ihanaa.
Ruokaa täytyy kunnioittaa sen verran että ei sorru kategorisointiin. Eihän voi aina syödä mieliruokiaan. Kotona voi säädellä mitä syö ja mitä ei.
Kaikilla ihmisillä ei ole ruokaa edes tarpeeksi, sekin on hyvä muistaa.

näin minä

Olen aina tottunut siihen, että sitä syödään mitä tarjotaan. En kuitenkaan hirveästi pitänyt tillilihasta enkä kanaviillokista, kun ne molemmat oli mielestäni jotenkin kummallisia. Samoin purjorenkaat keiton pinnalla ottivat vastaan. Söin kuitenkin, koska niin oli kotona opetettu.

Herkkua oli mannapuuro mansikkahillon kera.

Nykyään suosikkini lounasruokailussa (toki käyn lounasravintolassa, joten ei voi verrata kouluruokaan) on intialainen ruoka ja erityisesti lammasruoat. Välttelen niitä paikkoja, joissa on erilaisia pastamössöjä - ne eivät mielestäni ole aikuisen ihmisen ruokaa.

Elmo49

Kouluruoka on nykyään ihan eri kuin silloin kun minä kävin koulua kauan sitten. Inhokkini oli makaronivelli, se on niin jäänyt mieleen etten sellaista ole ikinä koulun jälkeen suuhuni laittanut. Vieläkin puistattaa. Makkarakeitto oli sitten taas herkkua.

heh

Minulla taas makaronivelli oli herkkuruokaa ja makkarakeitto pahaa.

GT kirjautumatta

Koulussa herkkua olivat mantelikala, kalakeitto, pinaattiletut salaatin kera, hernekeitto, pinaattikeitto ja ohrapuuro mehukeiton kera. Kanaviillokki, tilliliha ja kumiperunat olivat taas niitä, joita en mielelläni syönyt.

Nykyään herkkuruokia ovat lähes kaikki, ainoastaan nakkeja en kykene syömään. Jos niitä jossakin on ainoana vaihtoehtona tarjolla, niin kohteliaisuudesta varmasti ottaisin kuitenkin - tosin en tällaiseen tilanteeseen ole vielä koskaan törmännyt.

Jx

Voi, kun olisikin saanut koulussa jotain mehukeittoa. Kanaviilokkia muistelen lämmöllä. Mantelikalaa minun kouluaikanani ei ollut, mutta jos olisi ollut niin ehkä olisin pitänyt siitä. En myöskään muista, että olisi pinaattilettuja ollut, mutta veripalttua (ei pohjois-pohjanmaalaista kuivaa vaan verilettujen tapaista) oli tarjolla ja se oli syötävää.

palttuletut

Veriletut ja veripalttu.... mutta mitä on verilettujen tapainen juttu???

siis mitä???

mistä sinä p...lainen tiedät millaista ruokaa pohjois-pohjalaiset tekevät? Et niin mistään. Mitä ihmeen verilettujen tapaista.... eli taas menee noihin tapaisiin...
Pohjois-pohjanmaalla olen syönyt hyvää perinneruokaa joka tehdään verileivästä. Laitetaan paloja leivästä, nesteeksi vettä ja sekaan keitettyä perunaa viipaleina. Muistaako joku mikä sen ruoan nimi on? Se on hyvää todella, jokin oma nimensä sillä on.
Jiinksä on syönyt jakomäkisen tapaista murkinaa!!!!!

selventäjä

Kaikkien alojen asiantuntijalle pakko selventää: veripalttua ei syödä kuivana, sehän on leipä, josta sitten tehdään ruokaa nesteen kera. Ei sitä kukaan syö leipänä.

Jx

Se veripalttu, jota koulussa tarjottiin syötiin puolukkahillon kanssa. Ei ole dementiaa kyllä muistan asian erittäin hyvin vaikka tuosta jo jokunen aika onkin vierähtänyt tuosta -70 luvusta.

Pohjois- pohjanmaalla veripalttu on sellaista kuivakkaa, josta tehdään keittoa, mutta tämä koulussa tarjottu oli yhtä mehukasta kuin hyvin tehdyt veriletut. Joko nyt ymmrrätte paremmin?

Jx

En asu enkä ole koskaan asunut Jakomäessä, joten en osaa vastata jakomäkisiin murkinoihin.

abcd

googlella löytyy veripaltun reseptejä. Oulussa ei ole koskaan tuollaista syöty, vaan verileivästä on tehty rössypottuja eli ruoka verileivän/paltun ja ehkä pienen silavamäärän "sekoituksena" maistuva ruoka.
Missähän tuo veripalttu paistettuna on ollut muotia?
Oulu = Pohjois-Pohjanmaan pääkaupunki, ollut aina. Kestilän leipuri ei ole Oulusta, se "erään" henkiystävä josta on saatu kuulla.

Keltavuokko kirjautumatta

Kansakoulussa syötiin lusikkaruokia minun aikanani, keittoja, puuroja ja vellejä. Niistä ehdoton inhokki, jota en ole kouluaikojen jälkeen suostunut suuhuni laittamaan, oli makaronivelli, tai matokeitto, niin kuin sitä kutsuttiin. Veteliä, ylikypsiä makaroninpätkiä pohjaan palaneessa maidossa - ei kiitos!

Vaikka silloin oli tietysti syötävä lautanen tyhjäksi sitä pahaakin ruokaa. Sodasta ja ruokasäännöstelystä oli sen verran vähän aikaa, että ruokaa ei heitetty pois.

Jostain syystä inhosin lapsena myös pinaattikeittoa, josta olen sittemmin oppinut pitämään. Erityisiä herkkuja en muista, oli valikoima sen verran vaatimaton silloin.

Oppikouluaikaisista ruuista minulla ei ole mitään mielikuvaa. Eivät ne kovin huonoja voineet olla, koska muistan syöneeni mieluummin niitä kuin naapurikaupan viinereitä, niin kuin jotkut luokkakaverini. Ruoka saattoi olla laadukkaampaa kuin kansakoulussa senkin vuoksi, että siitä joutui vähän maksamaan.

Jx

Se, ettei teillä ollut koulussa ruokana veripalttua puolukkahillon kanssa ei tarkoite, ettei sellaista kouluruokaa ole koskaan ollut. Siis se maistui veriletulta, mutta oli sellaista paksua hieman paksumpia paloja kuin nämä nykyajan mokkapalaleivonnaiset ehkä vähintään kaksi kertaa paksumpaa riippuen tietysti siitä minkä paksuista tekijä niistä mokkapaloista tekee.


Tätä ruokaa siis tarjottiin eräässä helsinkiläisessä koulussa -70 luvulla (kyseessä ei kuitenkaan ole jakomäen tai muunkaan vastaavan lähiön koulu).

veripalttu

Taisi olla Kalliossa se koulu. Muistan sinun joskus sanoneen käyneesi siellä koulua.

Veripalttua syötiin myös Pohjanmaalla kouluruokana 60-70-luvuilla kuten myös verilettuja. Pidin kummastakin. Molempia olen edelleen nähnyt kaupassa myynnissä, mutta en ole ostanut.

Veripaltustakin on ainakin Keski-Pohjanmaalla tehty verileivän tavoin keittoa - kampsupaistiksi sanottua. Siinä on lihaliemessä sitä verileipää tai -palttua, lihaa ja joillakin perunaa ja kasviksiakin. Olen joskus maistanut enkä erityisesti ihastunut.

Jx

Niinpä oli ja on vieläkin, muttei se koulu jota Halonen kävi eli Kallion koulu vaan se suurempi koulu.

Mikälaista tuo verileipä on? En ole koskaan edes nähnyt sitä. Ilmeiseti on pohjanmaan erikoinen, jota ei tänne etelään tuoda. Tehtiinkö tuosta leivästä todellakin keittoa? Olen kyllä kuullut rössypotusta ja nähnytkin sellaista maitoon keitettynä (siinä oli veripalttua), mutta maistamaan en alkanut.

Veripalttua täällä Helsingissä ei kaupoissa myydä vaan, jos sellaista haluaa pitää se itse valmistaa. En ole valmistanut, mutta verilettuja kyllä olen tehnyt ja teenkin aina kuin mieli tekee. Verta vaan ei ihan joka kaupassa myydä vaan kauppahallista (Hakaniemi) on sitä käytävä ostamassa ja pakastettuna se myydään. Pitäisi varmaan ensi viikolla käydä pullo hakemassa on vähän sellainen tunne.

Toppilan likka

Rössypottuja ei koskaan keitetä maitoon, kuten jokainen oululainen tietää.

Jx

No tämä joka sitä oli keittänyt oli kyllä kotoisin pohjois-pohjanmaalta hieman oulua etelämpää. Kyllä varmaan kyseinen henkilö tiesi mitä teki ja hyvällä ruokahalulla keittonsa söi. Niin ja itse sanoi tuota ruokaa rössypotuksi. Oli saanut veripalttua sukulaistensa lähettämänä tänne etelään.

Toppilan likka

Tämä Jx:n todistus kuuluu samaan klassikkosarjaan kuin Oulun seudun Kestilän leipurin aito paksu vanhan ajan rieska.

Jx

Ei ole pakko uskoa. En pakota. Sinulla ei ilmeisesti ole sukulaisia tai tuttavia, jotka ovat 90 tai vanhempia tai jos ovat eivät ole kertoneet lapsuutensa ruoka- tai muustakaan perinteesta tai tavoista. Jos näin on niin kannattaako tietämättömyyttää julistaa suureen ääneen.

kyllä vaan

Pohjanmaalla , sekä Pohjois- että Eteläpohjanmaalla veripaltusta tehdään tuota ruokaa josta on jo mainittu.Oulussa ja Raahessa peruna on ollut ehdoton, jotain silavaista lihaa joukkoon ja voita! (herrajestas... voi tappaa!!!)
Kun leipomot alkoivat tehdä verileipää, se oli tuota veripaltun muotoista, kotona emännät tekivät verileipää. Saakohan sitä "teollista palttua" vielä jostain siellä suunnalla?