outi58

Satakunnassa syntyneenä olen syönyt veripalttua pannulla paistettuna kuten Elmo kirjoittaa! :)

lopputulos

Teen "omaa"työtäni eli määrään omat työaikani ihan itse. Verorahoista ei palkkaani makseta, sen maksan minä itse. ja rahaa tulee riittävästi.

uskon tuon

eli eri puolilla maata on varmaan veri käytetty hyväksi ja tehty erilaisia ruokia. Minä tunnen vain rössypotut ja veriohukaiset.

monenlaista

Siis onko se nyt Kestilän leipuri, vai ei? Toisessa viestissä sanot, että onkin Pudasjärvelät ja tässä taas että Kestilästä. Päätä jo!

Sinänsä viestini idea ei ollut henkilöiden kotipaikoissa tms. Kirjoitin: "Se että joku Kestilän leipuri on leiponut paksua rieskaa tai tehnyt rössypottunsa maitoon, ei tarkoita, että kaikki silläkään seudulla olisivat tehneet samoin. Rieskaa on Pohjois-Pohjanmaalla tehty sekä ohuena, paksuna kuin ns. rasvarieskanakin. Samoin rössypottunsa joku on voinut maitoliemeen tehdä, tosin oma kokemukseni on, että lihaliemeen."

Eli henkilöillä ei ole väliä, vaan sillä, että asioita tehdään niin Kestilässä, Pudasjärvellä, Oulussa tai missä tahansa paikassa tai alueella monella eri tapaa. Sitä sinä et näytä ymmärtävän.

Jx

En ole vahtimestari eikä tuo kirjoituksesi ole faktaa vaan mielikuvituksesi tuotetta.

Jx

En tulle ketään leipuria kestilästä tunnen vain erään leipurin joka on pohjanmaalta kotoisin. Tunnen kyllä erään ihmisen, joka on kestilästä kotoisin, muttei kuitenkaan leipuri. Kyllä minä tiedän, että eri paikkakunnilla tehdään asioita eritavalla, mutta täällä on koko ajan kyseenalaistettu, ettei sellaista paksua rieskaa ole koskaan kukaan missään tehnyt, mutta kun minulle on sitä ihan vartavasten tehty vanhan reseptin mukaan ja tekijä oli tuo nyt jo entinen leipuri. Kyseisen tapaista rieskaan on aikoinaan tehty hänen kotipitäjässään ja myös sen kestilässä asuneen ihmisen kotona hänen lapsuudessaan. Siis kyse kahdesta eri ihmisestä, jotka molemmat ovat asuneet eri paikkakunnilla pohjanmaalla ja kertoneen syöneensä paksua rieskaa. Voiko tätä tämän selvemmin enää kirjoittaa. Tämähän on, kun rautalangasta taivuttaisi, kun ette joko ymmärrä tai halua ymmärtää asiaa.

monenlaista

Sinä olet se, joka ei halua ymmärtää. Siis kuten viestissäni totesin, Pohjois-Pohjanmaalla on tehty ainakin kolmenlaista rieskaa: ohutta, paksua ja rasvarieskaa. Sinä väitit eräässä viestissäsi, ettei siellä ole ohutta tehty lainkaan. Samassa viestissäsi väitit, etteivät savolaiset osaa leipoa rieskaa lainkaan. Sekin ihme väite, tuskin tunnet kaikkia savolaisi ja takuuvarmasti sielläkin on paljon leipoistaitoisia ihmisiä.

TuulaI

Kouluruoat eivät olleet 50-60-luvulla kovinkaan kaksisia - ainakaan maasedulla. Tärkeintä oli, että ruokaa oli tarjolla - se oli todella tärkeä ateria monille lapsille.
Ainakin vielä 60-luvun alussa ruoat olivat pääasiassa keittoja, puuroja ja vellejä. Parhaimpia olivat hernekeitto ja lihakeitto. Vellit olivat vähemmän suosittuja. Puuro ja mehukeitto kelpasi kaikille. Silloin ei juurikaan ruoan kanssa "konstailtu" - pitkät koulumatkat pyöräiltiin, käveltiin tai hiihdettiin, joten nälkä oli ja ruoka maistui. 60-luvun lopulla ruoat monipuolistuivat ja tarjolla oli myös maitoa, leipää ja sulatejuustokolmioita.

Verilettuja tai -palttua ei meidän koulussamme ollut tarjolla. Kotona tehtiin teurastuksen jälkee veripalttua, jota meillä Etelä-Savossa kutsuttiin leppärieskaksi.


Lopetakaa nyt ihmeessä tuo Jx:n kiusaaminen - ei tätä

toivottavasti

et petä meitä etkä sitten kuolekaan

Annan tälle palttua!

Lapissa aika yleinenkin kouluruoka tuo veripalttu, kuten verilätytkin silloin 70-luvulla. Rössypottua olen nähnyt nyt Oulun seudulla asuessani tehtävän sekä veteen että maitoon, vesi tosin yleisempi. Niin ja on kuivempaa ja vetisempää versiota tullut vastaan. Onpa sitä kuulemma ollut kouluruokana jopa Lapissa aikoinaan, ihan oululaisella nimellä, ei tosin omalla suunnallani, onneksi.

Tämä ruokapalsta olisi mielenkiintoinen, mutta kun ette osaa kuin mylviä Jx:lle kuin idiootit, ei tätä kovin usein jaksa selata. Harmi, todella. Jos jonkun kommentit nyt eivät aina just miellytä, ei aikuinen ala mylviä vastaan. Tämä on kuin ala-asteen välitunti, tämä palsta. Ihan kakaramainen!
Huh, huh.

Ja niin paljon rikkautta kun elämään voisi tuoda sekin, että samasta ruoasta on eri versioita. Mutta kun ei...

Uuvuttavaa luettavaa, eikä suinkaan eniten Jx:n osalta.

Ulkoelli

Olen niin samaa mieltä! Harvoin enää viitsin täällä kirjoitella.

Mutta tuosta veripaltusta: Juuri tuollaista Jx:n kuvailemaa veripalttua tarjottiin myös Länsi-Suomessa ja puolukkahillon kanssa syötiin.

Kouluaikojen herkkuruokaa en enää muista, mutta ehdoton inhokki oli Helmi-velli. Vieläkin muistan, kuinka ne "helmet" luiskahtivat alas kurkusta... Tillilihasta en myöskään pitänyt, mutta myös minulle oli kotona opetettu, että kaikkea tarjolla olevaa ruokaa voi syödä vaikkei kaikesta pitäisikään.

Strawberry Fields

Itse en oikein hyvin muista kansakoulunaikaisia ruokia, mutta ilmeisesti nekin ovat maistuneet. Keskikouluaikaiset (peruskoulu) ruuat ovat jääneet ikuisesti mieleeni, sillä ne olivat kauttaaltaan hyviä. Uunikala, verirössy, keitot, kanaviillokki, tilliliha, ja jopa maksalaatikkoa opin syömään.

Meillä kotona tehtiin myös veripalttua ja verilettuja. Veripaltusta keitettiin rössypottua (veteen) ja mummu keitti rössyä ja maitoa. En tiedä sen ruuan nimeä, mutta rössypottua se ei ollut, koska siinä ei ollut pottuja. Se oli minun lempiruokaani. Mummu keittikin aikamoisia erikoisuuksia, kuten juustokeittoa. Siinä oli hampaiden välissä nitiseviä juustokokkareita (vähän kuin raejuustoa) ja maito (hera) liemi. Sekin oli minun lempiruokaa lapsena.
Palviluuvelli (keitto) oli myös ihanaa.

Valikoin yleensä hyvin tarkkaan mitä syön, mutta en osaa oikein sanoa mitään inhokkia. Ehkä jonkinlaista kutjuista lihaa voisin inhota.

Oletan myös, että valmista veripalttua on lämmitetty paistinpannulla. Mikroaaltouuneja ei ollut, eikä välttämättä edes sähköuuneja.

TuulaI

Mainitsemaasi juustokeittoa tehtiin ternimaidosta - se oli tosiaankin aika erikoista, mutta muistelen en olleen ihan hyvää. Samoin ternimaidosta tehtiin uunijuustoa, jota syötiin ainakin meillä maidon ja kanelin kera.

muistan

Muistan mummon puhuneen ja tehneenkin "punaista heraa". Ternimaito keitettäessä muuttui punertavaksi ja meni kokkareiseksi. En tiedä, mitä hän siihen laittoi. Hyvää se oli kuten uunijuustokin.

Napsauta

syntyneenä kouluruoka oli puuroja ja keittoja, lauaintaisin puuron kanssa saatiin näkkärin päälle joitain siivuja juustoa tai lauantaimakkaraa.

Uskoisin, että tänä aikana kouluruoka on parempaa. Joillekin jopa välttämätöntä köyhyyden ja perheen jonkinasteisen avuttomuuden vuoksi.

En osaa sanoa mitään tämän ajan kouluruuan laadusta, mutta osalle se on kaiketi välttämätön osa elämää ja siten sen laadun pitäisi olla hyvää. Niin pitkään kuin siihen on mahdollisuus mahdollisesti tulevasta talouslamasta huolimatta.

CA-asukki

Strawberry Fields taitaa olla omilta kotikonnuiltani lahtoisin. Meilla kotona ja mummon luona syotiin myos veripalttua ja -lettuja, tehtiin rossypottuja, kaikki tuo tehtiin alusta asti kotona, paistettiin pirtin isossa uunissa. Ja kun veripalttu tuli uunista paalle kaadettiin vahan voisulaa ja herkuteltiin.
Juhannuksen aikaan mummo keitti juhannusjuustoa, ternimaidosta tuota samaista juustokeittoa, uskomattoman hyvaa, "makiaajuustoa" sanoi mummo. Mummo teki myos juustoleipaa paistaen sita avotulella.
Tuulan mainitsema uunijuusto on myos tuttua mummon luota.



Mutta alkuperaiseen aiheeseen palatakseni..
Ala-asteella meilla oli koulussa oma keittaja, luokkakaverini aiti, joka teki tosi hyvaa perusruokaa. Oma suosikkini oli pinaattikeitto, silakkalaatikko ja pehmyttakin pehmyempi mannapuuro. Opettaja soi luokan kans samassa poydassa, samaa ruokaa meidan kanssa.

Ylaasteaikana muutin toiselle paikkakunnalle, kouluruoka tuli isosta keittiosta ja maku oli sen mukainen. Muistan kun eka kerran uudessa koulussa ollessani oli keitettyja perunoita, just ja voi ei! niita kumipottuja.

Lukiossa oli stten jo vapaampaa koko ruokahomma, tosin silloinkin soin joka paiva "oikeeta"ruokaa, pelkalla leivalla en parjannyt kuinkaan.

~~
Oululaisten rossypottua voi tehda vaikka ohjeella joka loytyy taalta:
Rössypottu on Oulun ylpeys

ja sille joka kyseli josko tuota rossya, veripalttua, viela tehdaan, esim Kylmäsen tuotelistalta loytyy.

Strawberry Fields

Mummu teki tämän juustokeiton tavallisesta maidosta, eikä se ollut sitä juhannusjuustoa, jota käsittääkseni keitetään tuntikausia. Raahen seudulla sitä tehtiin.

Uunijuustoa meillä tehtiin ternimaidosta. Muistaako kukaan kun Oulussa Kauppakadulla olevasta Hovi-Hallista sai uunijuustoa? Ostin aina kun olin täältä Oulussa käymässä. Sitä kauppaa ei enää ole, ja en tiedä saako uunijuustoa enää mistään. Kotona tehdään vieläkin uunijuustoa jos on jostakin saatu ternimaitoa.

Huteroaivoinen

Ainakin silloin tällöin olen nähnyt Isokadun Anttilan alakerran ruokakaupassa. Muistaakseni siellä. Muistaakseni tuota. Ainakin jotain paistettua ternimaitojuttua, sellaista 'mössöä' (positiivisessa mielessä, ihan hyvää!)

Strawberry Fields

Enpä ole osannut sitä sieltä edes etsiä, kiitos vinkistä!