äippä66

Tätä on varmaankin kysytty jo aiemminkin: mitä kaikkia sieniä keräätte, pysyttekö tutuissa ja turvallisissa vai opetteletteko keräämään uusia tuttavuuksia? Itse keräsin aikoinaan aina vain samoja, mutta vuosien varrella olen kulkenut metsässä sienikirjan kanssa ja laajentanut skaalaani.

TuulaI

Tulee kyllä pysyttyä aika tutulla turvallisella linjalla.

Suosikkejani ovat kantarellit, suppikset, mustatorvisienet ja herkkutatit sekä rouskuista haaparousku ja - karvarousku. Mustarouskuja saatan kaikista varoituksista huolimatta poimia muutamia muiden rouskujen sekaan.

Joskus poimin kehnäsieniä, vaaleaa orakasta, punikkitattia (en pidä sen mustasta väristä), lampaankääpää, vaikka vihreys häiritseekin. Leppärouskut ovat aina niin matojen syömiä, että niitä ei oikein kannata poimia. Kagasrouskuja otan joskus.

Tunnen kyllä monia muitakin syötäviä sieniä, mutta esim. haperoista en ole oikein innostunut ja muutkin uutuudet ovat jääneet metsään.

Aina on löytynyt riittävästi "suosikkejakin", joten kakkosvaihtoehtoihin ei ole tarvinnut tyytyä.

Piii

Tutulla ja turvallisella linjalla pysyttelen minäkin.

Kerään pääasiassa korvasieniä, kantarelleja, herkkutatteja, karvarouskuja, suppilo- ja kosteikkovahveroita. Orakkaita ja mustia torvisieniä keräisin, jos vain löytäisin.

En ole jostain syystä oppinut tunnistamaan haapa- ja leppärouskua, en ole koskaan varma onko sieni syötävä rousku vai joku muu saman näköinen. Kerään niitä ainoastaan silloin, jos olen jonkun paremmin sieniä tuntevan kanssa metsässä.


Tunnistan kyllä muitakin sieniä, mutta esim. lampaankääpää ja haperoita en kerää. Joskus kerään vähän kangasrouskuja, mutta käytän niitä vain muiden rouskujen seassa suolaan säilöttynä.

Keltavuokko kirjautumatta

Leppärousku on erittäin helppo tunnistaa: se on karvarouskun näköinen, mutta keltaisempi. Se on ainoa sieni, jonka maitiaisneste on kirkasta, porkkananväristä.

Leppärouskua ei tarvitse ryöpätä, toisin kuin muita rouskuja.

Minä olen lopettanut sienien keräämisen, koska perheenjäsen ei syö kuin viljeltyjä sieniä. Aikaisemmin poimin mökkitontilta ja lähimetsistä karvarouskuja, lampaankääpää, tatteja ja kantarelleja.

Piii

Kiitos tunnistusohjeista, en ole kiinnittänyt huomiota tuohon maitiaisnesteen väriin aikaisemmin.

JKL

Meillä kerätään myös noita tuttuja ja turvallisia: kanttarelleja, suppilovahveroita, vaaleaaorakasta, herkku- ja voitatteja. Punikkitatteja emme kerää, sillä minun vatsani ei siedä niitä, vaikka ne kuinka hyvin kypsentäisi.

moi

moi punikkitatti voissa paistettuna herkullinen ja purtava. ikävää jollei sovi vatsalles.

moi

on kuusen ja männyn-leppärouskuja ja ne on ainoita mitä ei tarvi ryöpätä,karvarouskuista-haaparouskuista-kangasrouskuista tulee loistavaa sienisalaattia-vähä kermaa pikkusen sipulia creme-fraiche tai smetanaa suolaa ja mustapippuria ripaus ja on hyvää ja on sit kaveris oma vika jossei hyvän päälle ymmärrä

moi

kyllähän ne herkkusienet jossai pizzan päällä menee mut ei muuten..

Rouskuttaja

Rouskuista saa parasta sienisalaattia ja siinä menee kangasrouskukin ihan hyvin. Minunkaan mahalle eivät tatit sovi, mutta aina jollekin vieraalle kelpaa.
Pidän kehnäsientä yhtenä parhaimmista. Samoja tuntuu minun valikoimassa olevan. Tunnen useampia, mutta silti poimin noita samoja kuin te kun ei niitäkään määräänsä enempää syö.

Suppilovahverot kuivaan ja käytän piirakoihin. Hyvää ja helppoa kun tarvitaan vieraille äkkiä herkkua.