lle

Ymmärrän kyllä, että muoto vaihtelee tekijän mukaan. Karjalan piirakkana olemme pitäneet vain sitä ruiskuorista veneen mallista tai ehkä soikeaa riisitäytteistä piirakkaa. Sulhaspiirakka on taas vehnätaikinasta joten vaalea riisitäytteinen. perunapiirakka on ruiskuorinen, mukavampi pyöreänä kuin soikeana. Näin on voinut helposti erottaa, mitä raaka-aineita on käytetty.

Coctail -piirakat ovat jo teollista uustuotantoa, käsittääkseni pakastettuja puolivalmisteita. Valmistaja voi varmaan antaa tuotteelle, minkä nimen haluaa. Nykyisin ostajan on luettava tuoteseloste, koska ruuan ulkonäöstä ei voi paljon päätellä. Onneksi yksikään leipomo ei vielä ole keksinyt nimetä valmisteta ripsipiirakaksi. Tämä voi tietenkin olla tulevaisuudessa mahdollista, kun tuotanto kansainvälistyy, eikä sanojen merkityksiä tarkemmin selvitetä.

Perunasta tehtyjä vatruskoita on tehty itse ja syönyt myös itse. Niitä ei liene valmisteina.
Mutta en tarkemmin tiedä mikä on sultsina, vaikka nimi on kyllä tuttu.

lle

Vielä sen verran piirakoiden erottelusta. Perunapiirakka -nimellä tuntemani ruiskuoriset pyöreät piirakat olivat todella maukkaita. Maku oli parempi kuin nykyisten soikeiden perunapiirakoiden. Arvelen, että perunalaadulla saattoi olla merkitystä, mutta oletettavasti hyvä maku syntyi myös paiston aikana. Kohtalaisen ohut laajahko perunatäyte paistui erilaiseksi. Siihen tuli paahdetun maku. Nykyisin perunapiirakoissa ei ole oikein mitään makua. Perunasosekerros on liian paksu ja vaikuttaa monesti ihan "raaalta".

Sama seikka muuten lienee kaikissa edellä puheena olleissa piirakoissa. piirakoiden juju ja maku syntyy ohuista kerroksista, jolloin ne paistuvat rapeiksi ja kokonaan. Eivät ole sellaista raakaa puuromössöä kuin moni teollinen valmiste

ortodoksiperinnettä

Kyllä sulhaspiirakka on ollut ihan millainen piiras vain jonka sulhanen on tuonut lahjaksi morsialle tai kaasolle häissä. Sulhaspiirakoita on siis monenlaisia ja meillä suvussa on yleensä ollut sulhaspiirakkana raparperipiirakka, josta pappi on saanut osan. Pieni pala on kiedottu myös käspaikkaan ikonin alle.

piikkipiru

Juu. Jos samoja aineksia käyttää, niin ei kai sillä muolla ole väliä vaan maulla.

Silti...googlettakaa kuvahakuun "karjalanpiirakka" tai vaikka "aito karjalanpiirakka" ja kertokaa, monesko hakutulos näyttää pyöreän piirakan?

Vanha Edam

Internetin kuvat eivät kerro yhtään mitään karjalaisesta piirakkaperinteestä. Sen sijaan ne kertovat siitä, millaisia kuvia karjalaisista piirakoista on katsottu tarpeelliseksi esim. harhaluulojen takia tai kaupallisista syistä ladata verkkoon. Ja ainahan esiintyy silkkaa väärentämistä ja harhaan johtamista.

Kokeilkaapa, millaisia kuvia saatte haulla "sulhaspiirakka". Jos Internetiä olisi kritiikittömästi uskominen, sulhaspiirakka olisi pieni soikea karjalanpiirakka, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.


Paistelin tuossa punamulloja ja tarjosin ne sitruunan ja salaatin kanssa. Kalakauppias neuvoi suolaamaan ja kierittelemään kalat jauhoissa. Perkaamasta hän kieltäytyi; punamullon maksa on herkkua. Oikeassa oli, joten täytyy häntä ensi kerralla kiittää neuvoista. Tästä huomaamme jälleen, että parhaat kalat on hyvä valmistaa yksinkertaisesti.

piikkipiru

Totta, olen samaa mieltä. Minä vain tarkoitin sitä, että kun puhutaan karjalanpiirakoista, niin uskon että lähes kaikille tule ensimmäisenä mieleen "oikeasta karjalanpiirakasta" sellainen soikea.
Jos joku tekee pyöreitä, ei kai sen pitäisi ketään haitata (mua ei ainakaan), mutta pyöreä karjalanpiirakka taitaa silti olla harvinaisuus verrattuna soikeaan.

Miten muuten niistä saa pyöreitä? Kun pohjaa alkaa rypyttää, sehän menee automaattidesti soikeaksi. Vai pitääkö laittaa puuro keskelle keoksi ja rypyttää sitten yhdellä kädellä sen ympäri?

TuulaI

Kun tämä keskustelu velloo sinne ja tänne ja jokainen on tietävinään mikä on ainoa ja oikea tapa valmistaa niin vatruskoja kuin karjalanpiirakoitakin, kaivoin esiin pari kirjaa; Otavan Perinneruokia kirjan ja Jaakko Kolmosen toimittaman Karjalan ja Petsamon pitäjänruoat.
Niissä selvitetään juurta jaksain Karjalaista ruokaperinnettä.

Ensinnäkin sulhaspiirakat (=keitinpiiraat) tehtiin silloin, kun mieleinen sulhanen tuli taloon tyttäriä tapaamaan. Piti saada nopeasti tarjottavaa pöytään ja siksi piirakat valmistettiin paistinpannussa samoista aineista kuin karjalanpiirakatkin. Ohuiden kuorien toiselle puolelle laitettiin riisipuuroa, taitettiin kahtia ja paistettiin voissa molemmin puolin vaaean ruskeaksi.

Vatrskoita tehtiin erilaisia eri puolilla Karjalaa ja nimeä käytettiin hyvinkin erilaisista piirakoista. Impilahdella vatruska-nimeä käytetiin hapanletusta ja venäläisiin vatruskoihin viittaavista pasteijan muotoisista piirakoista, joita syötiin alkuruokana, jotka muistuttavat Ilomantsin vatruskoja. Laatokankarjalainen vatruska on vehnäpyörö eli pieni vehnätaikinainen avopiiras, täytettynä joko mannapuurolla tai rahkalla, johon voitiin lisätä munaa, sokeria, kermaa ja rusinoita. Myös eteläkarjalaista parunapiirasta on nimitetty paikoin vatruskaksi.
Selkeää - eikö totta))

Ettei tämä piirkka-asia olisi liian helposti avautuva, kerrottakoon että Karjalassa tehtiin seuraavia piirakoiksi luokiteltavia leivonnaisia:

Kakkara - pyöreä perunapiiras
Kalittta - vienankarjalainen kulmikas ja karjalanpiirakkaa muistuttava
Kukkopiirakka - puolikuun muotoinen umpipiirakka
Kokkonen - pienehkö uunipiirakka - täytteenä talkkuna- tai ohrasuurimopuuro, jossakin myös avoin uunipiirakka
Sultsina - Laatokan-Karjalan ja Pohjois-Karjalan piirakka, jonka ohuen ohut kuori paistetaan arinalla tai liedelle - jopa avotulella ja täytetään vasta syötäessä ohra-, riisi tai mannapuurolla
Tsupukka - nelinkerroin taitettu piiras, joka paistetaan pannulla

Kukkosia, kokkosia ja kakkaroita riittää - kannattaa siis olla aika suvaitseainen näiden nimitysten suhteen.

piirakkatyttö

Kiitokset TuulaI ja nimimerkki mummolle, nyt ainakin karjalalaisten leivonnaisten nimitykset ja käsitteet on hallinnassa.

Nyt kun malli- ja muotoseikat ovat käsitelty, vaikkakin asian vierestä. Olisiko kenellään niitä omia neuvoja ja ohjeita piirakoiden valmistamiseen joita kysyin.

TuulaI

En laittanut ohjetta, koska niitä olet jo saanut.
Itse teen käytän kuoritaikinaan hieman sitkoa antavia vehnäjauhoja ruisjauhojen lisäksi, se parantaa leivottavuutta ja kuoret kestävät paremmin kaulimista eivätkä hajoa.

Kaulitaan reunoille ohenevia soikeita pohjia ja ne täytettään riisipuurolla. Käännetään reunat ja rypyttetään. Paistetaan vähintään 250-270 asteisessa uunissa kunnes saavat hieman väriä.
Voidellaan sulatetulla voilla.

Kun en tiedä miten mummosi piirakat teki, en voi olla varma tuleeko näistä samanlaisia.
Jokaisella emännällä on oma tapansa ja mallinsa.

Jx

Sultsina on ohueksi kaulittu piirakkataikina ympyrä, joka perinteisesti paistettiin puuhellan levyllä ja voideltiin voilla ja paistamisen jälkeen täytettiin riisipuurolla ja käärittiin rullalle ja lopuksi syötiin.

Karjalan kunnailta

No höpsis siule! Mistä sie tuon kaiken keksit? Kyllä Karjalassa käytettiin leivinuunia ja rihtilää. Ennen riisin yleistymistä suosittiin muita täytteitä, etenkin ohraa. Rullalle ei kukaan sultsinaa perinteisesti käärinyt eikä kääri nytkään. Kuori täytteineen taitetaan kerran ja sitten vielä toisen kerran.

piirakkatyttö

Kiitos TuulaI.

Kokeilen voidella sulalla voilla, kun olen tähä asti "uittanut" piirakoitani voi-maitoseoksessa. Eilen paistoin karjalanpiirakkani, mummolan vanhanaikaisessa leivinuunissa ja niistä tuli paljon parempia kuin sähköuunissa.

jatta66

Minä teen karjalanpiirakkataikinan lähen samalla tavalla kuin outi. Eli ruisjauhojen lisäksi laitan sekaan vähän vehnäjauhoja. Lisäksi laitan taikinaan aina vähän voita. Jos taikinaan tulee 2-3 desiä vettä niin siihen laitan noin yhden ruokalusikallisen voita. Voi notkistaa taikinaa, taikina on siten helpommin leivottava ja antaahan se voi vähän makuakin.

Itse Pohjois-Karjalasta kotoisin olleena jouduin lapsena vääntämään joka "hemmetin" lauantai noita karjalanpiirakoita. Kyllä laajalti Pohjois-Karjalassa monet emännät laittavat piirakkataikinaan sekaan ruisjauhojen lisäksi vehnäjauhoja sekä lisäksi voita.

Vuosi sitten kävin Joensuussa yhden Marttojen Karjalan perinneleivonnaisten kurssin, jossa tehtiin myös karjalanpiirakoita. Piirakka taikina tehtiin sielläkin aivan samalla reseptillä kuin olen itse aikoinaan kotona äidiltäni oppinut. Kyselin kerran useilta karjalaisilta mummoilta, että lisäävätkö he taikinaan vähän voita, niin taisivat lähes kaikki tekevän niin. Ja lähes laitanaan kaikki lisäävät taikinaan ruisjauhojen sekaan vähän vehnäjauhoja.