Ankelika

Kuulin radiosta jutun tyhjiä kalakukkoja myyvästä miehestä. Sitten luin jutun nettilehdestä.
Muistaakseni mies on liikkunut Puumalassa.

Miten joku viitsii lähteä tuollaiseen vedätykseen.
Toinen vastaava tapaus on Helsingissä Pihlajamäessä. Huijari on kaupitellyt sohvatyynyjä.

Olen savolainen ja syönyt rieskaa. Sananrieska ja savolaisuus. Sen asian kanssa on vain elettävä vaikka ei aina haluaisi.

Olen kai joskus leiponut rieskan ennen nettiaikaa.

Alla

Stockan herkussa käynti kyllä sitten jo takaakin sen sivistyksen.

Vanha elli

En ole savolainen, mutta kotoisin vähän siitä pohjoiseen päin eli varmaan melko samaa "rieska-aluetta". Minun äitini leipoi ns. halkaistavaksi kyllin paksua hiivarieskaa, jossa nesteenä oli joko maitoa tai kirnupiimää. (Mitähän mahtaa olla nykymainosten kirnumaito, kun ei meillä kirnuun koskaan pantu muuta kuin hapanta kermaa ja kirnutessa syntyi kyllä kirnupimää?)

Kuitenkin anoppini leipoi aina ihan erilaista eli ns. nyrkkirieskaa, jota ei kohotettu ja jossa ei siis ollut hiivaa ja kuitenkin välimatkaa näiden emäntien välillä oli vaivaiset 50 km. Molemmat rieskat toki leivottiin yksistään ohrajauhoista.

Taitaa olla niin, että on niin monenlaista rieskaa kuin on leipojaakin. Itse olen aika moneen rieskaan tutustunut asuttuani eri puolilla Suomea elämäni aikana. Yhteistä kaikille rieskoille on se, että ne ovat tuoreena voita päällä valtavan hyviä niin kuin tämäkin paikallinen tampereenrievä. :)

Oivalsin muuten juuri keinon, joka ei liene uusi, mutta jota en ole hoksannut käyttää ennen. Laiskuuttani en perunarievää tehdessäni viitsinyt kuoria eilisiä perunoita vaan raastoin ne kuorineen. Ihan hyvin jäivät kuoret raudan ulkopuolelle. Kyllä piti vanhaksi elää ennen kuin tuonkin keksin, en siis ollut kuullut keneltäkään.

meillä näin

Savolainen mummoni käytti termejä leipä, rieska ja litukka.

Leipä oli ruisleipä, hänen leipomanaan yleensä keskeltä paksu ja rei'ätön. Reikäleipääkin teki ja sitä kutsui sitten reikäleiväksi. Mutta se ei ollut vakiokamaa.

Rieska oli hiivaleipä, saman mallinen kuin se 'leipä' eli pyöreä ja keskelta paksu.

Ruokapöydässä oli tavallisesti näitä kahta ja kysyttiin ottaako leipää vai rieskaa.

Litukkaakin mummo leipoi, siihen tuli perunamuusia tai sellaisenaan jauhoista keitettyä perunaa. Litukka oli yleensä peltoeväs tai iltapala, ei lämpimän ruoan ohessa tarjolla.

Mutta alueelliset ja talokohtaiset erot ovat suuria. Esimerkiksi evakot toivat mukanaan uusia nimityksiä ja taloissa saattoi muutenkin olla monen murrealueen ihmisiä. En ole ikinä ymmärtänyt miksi joku hokee miten joku leipä kuuluu tehdä. Tapojahan on niin paljon - esimerkiksi jo se, onko tavattu tehdä reikäleipää vai sitä 'limpun mallista'.

Savolaisen mummoni sanastossa muuten limppu oli käytössä vain imelälimppu-sanassa.

жінка

Kun Jumala loi ihmiset, saatana veisteli saunan takana savolaiset, tuo voepi iha tottakii olla.
Seon heleppoo olla savolaenen, suapi seorata muita immeesiä ohtatukan alta ja naaroo itekseen ku koettaavat olla parempia ku muut.
Minu puolesta suatta näetä "rotukiistoja" käävä vaekka mualiman tappii, tänne voepi kirjottaa vaekka vinkuintialaenen savvoo ja työ koohotatta ku teeret soetimella, että nuo savolaeset ne vasta on voohkia.
Seon männä mualima vähäsiisä ku pittää ruuan nimistä ruveta voohottammaan, olokkee mielissään, ku ies on ruokoo jota voepi iäntä kohti lappoo ja vielä ronkalata sen piällisiä, vartaelkooha vielä minkä näköstä sieltä putken piästä tulloo, jos erehtyykii syömää viärän paekkakunnan evästä.

Vanha elli

"Rauhoitu, rauhoitu, rakas Lotta" oli aapisessakin jo kauan sitten. Rieskoistahan täällä keskustellaan eikä savolaiset tai ketkään muutkaan voi juuriaan muuttaa eikä tarvitsekaan.

Tuosta ruoasta vouhkaamisesta olen samaa mieltä.

rieska

on leipä joka leivotaan ohrajauhoista, kohotusainetta ei käytetä.

Ei ainut mahdollisuus tuo

Totta tuokin, mutta monen muunkinlaista rieskaa on.

Ankelika

Harvoin enää tarvitsee tutkia netistä reittikarttaa. Nyt piti. Haen meno-ohjetta Länsisatamaan.
Stockan herkussa käyn harvoin. En viitsi kantaa sieltä asti ruokaa kotiin.

Ohtatukkoo ee minulla oo ollut yli kymmeneen vuoteen. Oon ihmetelly minkä taatta kaekki laalajat Jenny Vartiaiset, Irina ja moni muu piilootuu mustan ohtatukan alle.
Ohtatukka ja juluma silimämeekki. Vaekee uskoo, että minäkin oon vetäny joskus tuota lookkia.

Tampereen rievä on hyvää. Alkoi tehdä heti mieli. Harvoin tulee ostettua riekaa.
Tänään ajattelin etsiä kaupasta saunavastan. Savolaisena kirjoitin ostoslappuuni saunavasta enkä saunavihta.