Maalta, helsinkiläistynyt

Kirjoitin tuohon laatikoiden lämmittämistä käsittelevään ketjuun oman lämmitysvinkkini ja kerroin samassa ketjussa olevani maalta kotoisin ja asuvani helsinkiläislähiössä. Ketjussa kun ruodittiin lämmitettävien laatikoiden lisäksi erilaiset tavat tarjota laatikoita, erilaisten ruokalajien määrä, ylensyöminen, lähiöissä asuvat ihmiset, maalaiset, stadilaiset jne. Minua alkoi kiinnostaa, että minkälaisia tarjottavia teillä oli perinteisesti lapsuudessanne ja minkälaisia nyt, mistä päin olette kotoisin ja missä suunnalla nyt asutte?

Olen siis kotoisin maalta, tarkemmin sanottuna läntisestä Suomesta rannikon läheltä. Kun olin lapsi, meillä oli joulupöydässä tarjolla todella paljon erilaisia ruokia. Liharuokapuolta edustivat kinkku ja kalkkuna, molemmat omalta maatilalta. Lisäksi liharuoista tarjolla oli "alatoopia" eli lihahyytelöä, oman tilan lihoista sekin, kuten myös maksalaatikko. Myös kasvisruokien raaka-aineet olivat pääasiassa omalta tilalta/metsästä ja tarjolla oli aina sallaa (rosollia), vihersalaattia, kaalipuolukkasalaattia ja puolukkasurvosta. Laatikkoina oli maksalaatikon lisäksi lanttulaatikkoa ja myöhemmin, minun vaatimuksestani, myös porkkanalaatikkoa. Perunat keitettiin kokonaisina ja valmiiksi kuorittuina, kastike tehtiin kinkun paistoliemestä. Lisäksi tarjolla oli kananmunanpuolikkaita ja juustolajitelma.

Kalavaihtoehtoina oli aina kylmäsavulohta, graavilohta, savusiikaa, suutarinlohta ja sinappi- ja valkosipulisilliä. Riisipuuro syötiin aamulla sekametelisopan kanssa.

Nykyisin joulupöytämme on paljon vaatimattomampi ja vaihtelevampi. "Pakollisia" ruokia ovat lanttu- ja porkkanalaatikot, joiden ainekset ostan kaupasta, niin kuin kaikki muutkin ainekset. Vanhemmatkin ovat jo eläkkeellä, joten omalta tilalta ei saa enää lihaa, munia eikä muutakaan. Rosollia on oltava, samoin sienisalaattia ja savusiikaa sekä jotakin toista kalaa ja useimmiten myös mätiä tykötarpeineen. Mies haluaa karjalanpiirakoita ja munavoita. Erilaisia juustoja syömme joulunakin. Kinkkua saattaa olla tarjolla tai sitten ei, se ei ole välttämätön. Muutoin ruokalajit vaihtelevat aika paljonkin eri jouluina, eikä ruokaa tehdä läheskään niin suuria määriä kuin lapsuudessani. Riisipuuron syömme aamulla, mutta ilman soppaa. Minä syön kanelilla ja sokerilla, mies voin kera. Lapsia meillä ei ole.

Jouluruokia saa syödäkseen sen seitsemissä pikkujouluissa, joten sama ruoka ei oikein maistu enää koko jouluviikkoa. Riittää, että aattona ja joulupäivänä syömme samaa, sen jälkeen maistuu jo taas muut ruoat.

näin meillä

Minun lapsuudessani ei paljon tuoresalaatteja joulun aikaan ollut - olen 50-luvulla syntynyt. Mutta rosollia oli, puolukkasurvosta ja etikkakurkkuja, kinkku tietenkin, lanttu-, porkkana-, peruna-, maksa- ja makaronilaatikko, lasimestarinsilliä ja silakkarullia. Tietysti lisäksi perunoita ja kinkun liemestä tehty kastike - silloin liemi suurustettiin rasvoineen päivineen. Jälkiruuaksi sekähedelmä- tai luumukiisseliä kermavaahdon kera. Kahvipöydässä torttuja (tietenkin itsetehtyjä ihan taikinaa ja hilloa myöten), piparkakkuja, valkoisia pipareita, hannatädin kakkuja, taatelikakkua, piimäkakkua ja rusinapullaa. Paras osa joulussa oli perinteinen puolen kilon suklaalevy, jollaiset me lapset aina saimme. Muutenhan karkkeja syötiin todella harvoin - ehkä kerran kuukaudessa jokin patukka, lakritsaa tai pennin nalleja.

Nykyään salaattipöytä on meillä runsas ja vaihteleva. Kalapöytä samoin on suuressa roolissa - siinä oli viime vuonna graavisiikaa, kylmäsavulohta, sillikaviaaria, silakkarullia, sinappisilliä ja savusiikaa. Laatikoista teen perinteisesti enää lanttulaatikon, lisäksi vaihdellen joitain muita - juuresvuokaa, punajuuri-aurajuusto- tai -vuohenjuustovuokaa, bataatti-vuohenjuustovuokaa... mitä nyt keksinkään. Kinkkua tai jotain muuta lihaa sekä lämpimänäkin ruokana myös jotain kalaa. Kasvisgratiinia yleensä jonkin sorttista. Jälkiruuat ovat usein suklaisia tai sitten pipareilla ja puolukoilla maustettua rahkaa tai jotain pannacottaa.

Leivonnaiset ovat kutistuneet piparkakkuihin ja johonkin kuivakakkuun (viime vuonna taatelikakkua, edellisenä arabialainen maustekakku). Lisäksi on kahvipöydässä vain suklaata. Jos tulee kahvivieraita, teen lisäksi jotain suolaista piirakkaa ja pasteijoita tai vastaavaa.

Keltavuokko kirjautumatta

Hävettää tunnustaakin, mutta en muista yksityiskohtaisesti lapsuuden jouluruokia. Meillä (eteläsuomalaisessa suurehkossa kaupungissa) oli kotona niin ahdasta, että yleensä vietimme aattoillan mummolassa (saman kaupungin liepeillä), jossa luonnollisesti tarjottiin kinkkua, laatikoita ja riisipuuroa. En kuitenkaan ole ihan varma, mitä kaikkia laatikoita tarjolla oli, varmaan ainakin lanttu- ja porkkanalaatikkoa, todennäköisesti myös maksa-. Rosollista ja muista lisukkeista ei ole minkään valtakunnan mielikuvaa, ei liioin kaloista (joita todennäköisesti oli, karjalaiselle mummolleni herkkuja notkuva juhlapöytä oli kunnia-asia - "Köyhtyy saap, muttei laihtuu", sanottiin.).

Välillä vietimme joulua isän siskon luona Keski-Suomessa, ja sieltä muistan imelletyn perunalaatikon.

Graavilohi tuli ruokalistalle melko myöhään, varmaan vasta 60-luvulla, mutta siitä tuli heti suosikkini. Asuimme silloin länsirannikolla, joten voi olla, että koko graavaus tuli meille tutuksi vasta muutettuamme pois sisämaasta. Myös rosolli taitaa olla siltä suunnalta peräisin, senkin muistan vasta rannikkokaupungin ajoilta.

Omassa kodissani Helsingissä käytiin miehen kanssa ensimmäisinä jouluntienoina keskustelua siitä, mitä joulupöytään kuuluu ja mitä siihen ei kuulu ja missä vaiheessa varsinaiset jouluruuat syödään. Kinkku jäi ruokalistalta pois ensimmäisenä, koska sitä oli 70-luvulla vaikea saada niin pientä määrää kuin meille olisi tarvittu, ja sittemmin myös laatikot, koska mies ei erityisemmin välittänyt niistä. Pelkästään itselleni en viitsinyt niitä laittaa.

Varsinaisista jouluruuista meidän pöytäämme kuuluvat vain graavilohi ja rosolli ja riisipuuro ja sekahedelmäkeitto, ja nekin eri aikaan. Puuro syödään nykyisin aattona lounaaksi, ja illalla alkupaloiksi kalalajitelma rosollin kanssa, pääruuaksi jotain hyvää liha- tai kalaruokaa ja jälkiruuaksi tai yöpalaksi juustolautanen.

Pipareita teen pienen annoksen, koska pidän niistä eikä mieleisiä saa kuin itse tekemällä (niitä tarvitaan mm. sinihomejuuston seuraksi). Sen verran laiska (ja "epätaiteellinen") kuitenkin olen, etten koristele niitä. Minun käsissäni kuorrute vain sottaantuu ja leviää, myös valmiskuorrute. Torttuja saa myös olla vähän, ne tulevat valmistaikinasta näppärästi.

Isä sai joskus työn puolesta lahjaksi vihreitä kuulia. Rakastan makeaa muutenkin, mutta tästä lahjasta jäi sellainen tapa, että jouluna pitää olla marmeladikuulia - ei vain vihreitä, vaan kaikenvärisiä. Mieheni saa työn puolesta paljon suklaakonvehteja lahjaksi, joten niitä syödään myös, joskin kohtuullisemmin kuin ennen. Makeita jälkiruokia ei silloin tarvita - joskus olen innostunut niitä tekemään, mutta eivät ne oikein tahdo mennä kaupaksi, kun syötävää on muutenkin niin paljon.

Aloittaja!

Se jäi omasta viestistäni pois, että olen syntynyt 70-luvun alkupuolella, joten omat varhaisimmat muistikuvani sijoittuvat 70-luvun loppupuolelle.

Samanlaiselta kuulostaa muillakin, eli "ennen vanhaan", oli tarjolla enemmän lajeja ja ehkä enemmän niitä "pakollisia" joulutarjottavia.

Makeaa meillä tehdään aika vähän, mutta "pakollinen" ovat Julia-karkit ja After eight -suklaa. Ensimmäinen on isovanhempien peruja, toinen vanhempieni. Sitten teen myös pienen määrän pipareita, syödään yleensä homejuuston kanssa.

meirami

Lapsuuden jouluun kuului muistini mukaan uunissa valmistetut ruoat (puilla lämmitettävä uuni), perunalaatikko (ei imelletty), uuniliha, riisipuuro, sekahedelmäkiisseli, uunipunajuuret ja -porkkanat. Hedelmiä oli jouluna runsaasti, parhaiten muistan punaiset omenat. koko ruokarepertuaari en tarkkaan muistan, parhaiten ne ruoat jotka olivat itselle mieleen. Jotain kalaa oli varmasti, asuimme meren rannalla.
Joskus oli kinkkua mutta ei joka joulu. Perusperheemme oli pieni eikä silloin ollut tapana kutsua koko sukua koolle jouluna. Lähisukua asui vajaan kilometrin päässä joten tapasimme kyllä joulun aikaan. Silloin oli tarjolla kahvia ja mehua lapsille, joululeivonnasitan kera. Joulutorttuja, kuivaa kakkua , piparkakkuja, pullaa oli aina jouluna tarjolla. Äitini oli erinomainen ruoanlaittaja ja leipoja.
Noista tapoja olen osin noudattanut edelleen, sen muistoissani olevan rauhallisen ja tasapainoisen joulun kunniaksi.

ei rasvaa

Minä muistan lapsuuden joulusta erityisesti kinkun. 60-luvun alkupuolen työläisperheessä ei koko lihaa, ainakaan paistia muulloin ollutkaan. Kinkussa oli monen sentin rasvakerros, jota inhosin. Sen vuoksi en osta koskaan valmiita karjalanpaistilihoja tai perusjauhelihaa. Kaikki possunlihan ostan niin rasvattomana kuin se suinkin on mahdollista.

Muuten lapsuuden jouluihini kuuluivat täälläkin mainitut perinteiset laatikot, rosollit, tortut ja piparit.

Nykyään joulupöydässä on vähän, mutta sitäkin laadukkaampaa. Pieni luomukinkku, erikoisherkkuja ja aitoa samppanjaa jälkiruokajuomana.

historiikki

Taustaani: 70-luvulla syntynyt, keskisuomalainen pikkukaupunkimiljöö, yrittäjäperhe

Meille tuli vanhempien yritykseen hirmu paljon lahjoja, joita jaettiin henkilökunnalle mutta paljon tuli kotiinkin. Ehkä siksi meillä oli isossa roolissa hedelmät ja erilaiset pasteijat, pateet ja kastikkeet.

Kalapöytään kuului muikunmäti smetanan ja sipulin kanssa, lohta graavina ja kylmä- ja lämminsuolattuna, lasimestarinsilliä sekä kolmea lajia maustettua silliä. Isä teki kaikki kalaruoat lukuun ottamatta sillejä, joista kokonainen rasvasilli ostettiin ja kahta maustettua tuli tuttavaperheeltä lahjaksi. Meiltä taas meni moneen taloon lasimestarinsilliä, sitä isä teki ison saavillisen ja purkitti lahjaksi. Jossakin vaiheessa kalapöytään tuli sillijäädyke ja mätitahnamunat.
Mummolassa oli siikaa ja haukea, kotona ei koskaan.

Liharuokina oli kinkku, hirvipaisti ja karjalanpaisti. Joskus oli poroakin, savustettuna tai uunissa paistettuna. Sitä lahjaksi lappilaistaustainen tuttava. Lahjoissa oli aina erilaisia maksapateita ja joskus eksoottisempaa lihasäilykettä. Kalkkunaa ei ollut koskaan meillä lapsuudessa. Äiti vastasi liharuoista.

Liharuokien kanssa oli tädin miehen sinappia useaa sorttia, mustaherukkahyytelöä ja minttuhyytelöä. Mh-hyytelö tehtiin kesällä vähän raaoista marjoista, minttuhyytelö oli varmaan kaupasta tai saattoi tulla niissä herkkikoreissa lahjaksi. Lisäksi oli luumuja, herneitä, omenalohkoja ja tuoretta ananasta. Ananasta syötiin rullana kinkun kanssa, siis kinkkusiivu ananaksen ympärille ja suuhun. Se oli hyvää, ei niin raskasta.

Laatikoita oli imeltämätön perunalaatikko jonka valmisti tätini. Sitten maksa-, porkkana- ja lanttulaatikot kaupan versioina mutta kermalla petrattuna.

Kastiketta ei meillä tehty paistoliemestä, vaan siihen tuli jotakin tiettyä punaviiniä ja mustaherukkahilloa ja voita sekä jotakin yrttiä. Ehkä timjamia, en muista enää. En tykännyt siitä kinkun kanssa mutta porolle se sopi ja joskus hirvenkin makuun.

Rosollin teki äiti, ilman silliä. Siinä oli punajuurta, porkkanaa, sipulia, suolakurkkua, omenaa ja herneitä. Kastike oli kuohukermaa punaiseksi värjättynä.

Leipinä oli kotitekoinen vaalea leipä, oma ruisleipä, mummolan ruisleipä ja hapankorput. Voita oli, mutta ei muita levitteitä.

Ruoan jälkeen oli tauko ja sitten kahvi. Silloin tarjoiltiin hedelmiä paloina, seljankukkamehulla maustettua jäätelöä ja kirsikka- sekä suklaakastiketta. Se jäätelö oli tavallista vaniljaa, joka itse maustettiin. Nämä ainekset oli niistä herkkukoreista, jäätelöä lukuun ottamatta.
Toinen tarjottava oli meillä kakkuna tunnettu mutta oikeammin kai charlotta; se koostui suklaisesta kääretortusta joka oli viipaloitu ja viipaleilla oli vuorattu kulho. Kulho oli täytetty kolmella eri makuisella kerroksella, joissa oli yleensä jotakin marjaa ja jotakin hedelmää ja yksi suklainen. Esimerkiksi vadelma-appelsiini-suklaa. Kulho kipattiin vadille ja se kuorrutettiin kermalla ja suklaalla.

Illemmalla oli leipää, kaloja, lihoja kylminä viipaleina ja erilaisia juustoja. Lisukkeena piparjuurikermaa ja sinapilla maustettua voita.

Konvehteja, piparkakkuja ja tikun muotoisia torttuja oli koko päivän tarjolla pikkupöydällä. Illalla ne peitettiin liinalla ja jouluaamuna äiti pakkasi mitä oli jälkellä ja vei "tontuille".

Nykyään on riisutumpaa meillä. Mätiä on ja savulohta. Keitteyjä perunoita, kinkkua, lanttulaatikkoa. Rosollia. Tuoresalaatteja. Hyvää leipää ja paria lajia juustoja.

Makeista konvehdit riittävät ja usein tehdään jokin kirpakka kakku, esimerkiksi sitruunainen tai puolukkainen.

Tapio

Meillä joulupöytään kuuluvat kinkku, imelletty perunalaatikko sekä lanttu-, porkkana- ja maksalaatikot, rosolli, graavilohi, kylmäsavulohi, savulohi tai savusiika, suutarinlohi, lasimestarinsilli, sipulisilli, sinappisilli, sienisalaatti, tuoresalaatti sekä tietenkin perunat ja ruskeakastike jolle on annettu makua tilkalla punaviiniä. En kuitenkaan kutsuisi tuota varsinaiseksi punaviinikastikkeeksi, viinin maku on niin mieto. Jotankin varmaan unohtuikin listalta, mutta meillä on siis aina vietetty hyvin perinteistä joulua.

Olen kyllä kuullut, että joillakin jouluun kuuluu myös makaronilaatikko, mutta en ole ikinä ymmärtänyt että miksi ? Mielestäni tuo on vähän turhan arkinen ruoka joulupöytään, vaikka ihan hyvää onkin. Kellään tietoa mistä tälläinen perinne on saanut alkunsa ? Onko makaronilaatikko kenties ollut eräänlainen "täyteruoka" jolla on yritetty saada "hienommat" juhlaruoat riittämään pidempään ?

Tuula

Makaroonilaatikko on kuulunut aina pitopöytään esim. karjalanpaistin lisäkkeeksi. Kyseessä ei suinkaan ole liha-makaroonilaatikko - tämä laatikko tehdään vain makaroonista ja munamaidosta.

makiaa makaronilooraa

Tunnistan tuon makaronilaatikon, eikä sitä tehdä ns. sarvimakaroneista vaan pitkistä putkimakaroneista, joita me olemme aina kutsuneet mummon makaroneiksi. Äitini ei ole sitä koskaan tehnyt mutta hänen 4 vuotta vanhempi siskonsa useinkin. Monta vuotta meni 90-luvulta lähtien, ettei noita makaroneja ollut kaupassa kuin tuontitavarana, eikä olleet hyviä, pari vuotta sitten löysin uudelleen tuotteen pastahyllystä. Sokeria pitää laittaa munamaitoon, itse jätin sen pois vaikka ohjeessa mainittiin.

Kristiina

Aikojen saatossa
on valmistettu ruokia joiden raaka-aineita on ollut saatavissa. Makaronilaatikossa ei ole lihaa, se on lisäkeruoka uunilihalle ja karjalanpaistin tyyppiselle ruoalle. Entisajan emännät olivat kekseliäitä ja todella osasivat ruoanlaiton taidot yksinkertaisistakin raaka-aineista. Omassa lapsuuden kodissani en muista sitä koskaan jouluna olleen. Rannikolla joulupöydässä oli kalaa eli varsinaista lähiruokaa, jopa itse merestä pyydystettyä. Eli graavisiikaa, suutarinlohta ym.
Olisko makaronilaatikko rannikkoseutujen ruoka, viittaa myös Ruotsiin?
Myöskin maksalaatikkoa on ollut.

marjaana

Ainakin täällä eteläisessä Savossa tehdään myös makaronilaatikkoa karjalanpaistin kylkiäiseksi.

Kristiina

Tuosta olen kuullut kyllä joskus.

malmi

Kiehtova aihe. Olin pikkulapsi 70-luvulla enkä varmana muista kaikkia jouluruokia, varsinkaan sellaisia joita en syönyt itse, mutta näitä meillä ainakin tarjottiin:

- kinkku
- graavilohi
- sillisalaatti
- lanttulaatikko
- porkkanalaatikko
- herneitä
- keitettyjä luumuja
- joku salaatti

Jälkiruuaksi oli rusinasoppa, luumukiisseli tai sekahedelmäsoppa.

Makeisina suklaakonvehteja ja erilaisia pähkinäsekoituksia, rusina-pähkinöitä, manteleita yms.

Ruokajuomana vanhemmilla oli punaviini ja olut. Minä lapsena join limsaa.

Omassa kodissani tarjoan suunilleen samanlaiset ruuat, joskin kun oma perhe on isompi, niin hieman useampia vaihtoehtoja tulee tarjottua. Esim. myös savulohi ja karjalanpiirakat noiden mainittujen kanssa. Jälkiruokaa taas ei laiteta erikseen ollenkaan, vaan juodaan torttu-pipari-suklaakonvehtikahvit jälkiruuaksi. Ruokajuomanakaan ei kukaan juo punaviiniä tai olutta, vaan limsaa.

mnb

Minä söin lapsena eli 70-80-luvuilla joulupöydästä vain kinkkua ja lantulaatikkoa, juomaksi vettä :)

Sen lisäksi tarjolla oli ainakin imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, makaronilaatikkoa, silliä, graavilohta, rosollia, italiansalaattia, joululimppua sekä kinkkuvadilla herneitä. Juomaksi oli sen minun vesilasini lisäksi sisaruksille maitoa ja vanhemmille olutta. Jälkiruoaksi oli aina jotain luumujuttuja, joka joko kelpasi minulle tai sitten ei. Kahvipöydässä oli tarjolla torttuja, pipareita, maustekakkua ja pullaa. Minä join kahvia (meillä aloitettiin kahvinjuonti suunnilleen tuttipulloiässä) ja söin pipareista reunukset, inhosin sitä keskikohtaa. Pullasta pidin, mutta jouluna siihen tungettiin inhoamiani rusinoita, joten sekin jäi syömättä. Maustekakkuja ja torttuja inhosin. Pääasiallisena ravinnonlähteenä jouluisin taisivatkin olla lahjapaketeista löytyneet suklaakonvehdit. (Kitsastelevat sukulaiset tosin toivat yleensä niitä tunkkaisen makuisia tsekkiläisiä konvehteja, joita en voinut syödä :))

Minun ruokkiminen oli ilmeisesti silloin hieman haastavaa. Yhtenä jouluna köyhissä oloissa kasvanut isäni hermostui nirsoiluuni ja ilmoitti, että saan kinkkua sen jälkeen kun olen syönyt yhden herneen. Tuona jouluaattona söin pelkkää lanttulaatikkoa :D

Nykyisin olen kasvissyöjä ja kaikki kasvisruoka kelpaa. En ole kovin innostunut perinneruoista, vaikka perinteisiä makuja joulupöydästämme yleensä löytyy. Myös määrät vaihtelevat innostuksen, inspiration ja ruokavieraiden mukaan, mutta tarjottavia on vähintään saman verran kuin lapsuudessa. Lapsuudessa nuo samat ruoat oli tarjolla jokaisella aterailla aatosta tapaninpäivään, nykyään en tarjoa samaa ruokaa toistamiseen.

privet

Lapsuuteni vietin Päijät-Hämeessä ja joulun valmistelu oli maalaistalossa pitkää ja perusteellista.
Äitini äiti eli mummu tuli aina äitini avuksi joulun valmisteluun ja erityisesti leivontaan. He lämmittivät ison leivinuunin ja leipoivat joulutortut, siirappileivät eli piparit, pullaa, kuivia kakkuja, setsuuria eli piimälimppua, hiivaleipää sekä Hämeessä tehtävää näkkileipää, joka on kaura/vehnäjauhoon voin kanssa leivottava vaalea, näkkileivän kuviointia muistuttava pehmeä vaalea matalaksi levyksi tehtävä leipä.
Joulutortut tehtiin kerma/voitakinasta ja ne laitettiin korkeaan, valkoiseen emaliämäpäriin ja säilytettiin ruokakomerossa, joka oli kylmässä eteisessä. Joulutortut olivat puolikuun muotoisia ja täytteenä oli aluksi itsetehtyä omenahilloa ja myöhemmin siirryttiin luumuhilloon, joka itse keitettiin kuivatuista luumuista. Maussa on eroa verrattuna nykyisiin valmiisiin luumuhilloihin, joissa on enemmän sokeria kuin luumuja.
Pipareita tehtiin iso annos - Lucian piparkakkuja, mureita ja niitä syötiin pitkälle tammikuun loppuun.
Ruokapuoleen kuului ehdottomasti imelletty perunaalaatikko, lanttulaatikko, porkkanalaatikko, maksalaatikko, kinkku sekä ilman muuta hämäläinen munajuusto. Rosolli, suolakurkkuja, italian salaattia, herneitä kinkun kanssa, keitettyä punajuurta etikkaliemessä. Vihreitä salaatteja ei ollut lainkaan - eihän 1950-1960 luvulla ollut talvella tomaatteja saatavilla ja huonosti vielä 1970-luvullakin. Kalaa ei kovin paljon ollut sitäkään pöydässämme - olisiko ollut joskus rasvasilliä, joka oli ostettu kaupasta, ja sitten koristeltu ja paloiteltu. Tästä minulla on aika vähän muistoja.
Ruokaleipänä oli joulupöydässä suosituimpina setsuuri ja näkkileipä.
Jouluksi tehtiin sahtia - isäni oli loistava sahdintekijä - sitä oli joulupöydässä sekä maitoa ja mehua. Sahti oli makeaa "naistensahtia" eli hyvin miedosti käytetty.

Riisipuuro ja rusinasoppa - eli soppa, jossa oli kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja luumuja. Se oli paitsi jouluaattopäivän keskipäiväruoka kinkkuvoileipien kanssa sekä myöhemmin illalla joulupöydän jälkiruokana. Ihan myöhään keitettin iltakahvi ja otettiin torttuja ruokakomerosta ja pantiin vielä hieman lämpimään leivinuuniin lämpiämään. Ne muuttuivat meheviksi ja hillo sisällä oli sopivan lämmintä. Ei siis mikroaaltouunin sokkilämmitystä...

Me kävimme Tapaninpäivänä joulukylässä enojemme ja serkkujemme maatiloilla, samoin uutena vuotena ja Loppiaisena. Joulutortut, piparit ja kuivat kakut olivat aina tarjolla. Täytekakkua ei jouluksi tehty -se oli selkeästi merkkipäivien kunniaksi tehtävä leivonnainen.

Hevosolle vietiin jouluna aina leipää Joulun kunniaksi. Ruisleipää lohkottuna paloiksi. Se oli hevosen joululahja. Lehmät, siat ja kanat eivät saaneet joululahjoja.

Nykyisin teen jouluksi hämäläistä munajuustoa - siitä pitävät kaikki ja sen maine on levinnyt jo länsirannikolle saakka, koska tyttäremme sulhanen on Porista. Teen myös imellettyä perunalaatikkoa sekä tavallista perunamuusia ja lanttulaatikkoa. Muista laatikoista olen luopunut, koska kulutus on vähäinen. Lisäksi meillä on aina pieni kinkku ja kalkkunarulla. Kylmäsavulohta, jokirapu-chreme fraiche-salaatti (löysin pari vuotta sitten hyvän reseptin, joka on ollut suosittu perheessämme), smetanasilliä ostan valmiina Citymarketin kalaosastolta, suolakurkkuja, fetajuustoa !!!, runsas vihersalaatti ja tuoretta ananasta ja meloonia.

Riisipuuton keitän maitoon ja kermatilkkaan aattoaamuna ja keitän perinteisen sekametelisopan, tosin painotan sen luumuihin ja aprikooseihin. Ja sekaan kanelia ja vaniljaa ja hieman sitruunamehua sekä siirappia ja fariinisokeria väriksi ja aromiksi makeutukseen.
Riisipuuro sopan kanssa on aaton päiväruoka sekä glögi - silloin kun Suomen Turku julistaa joulurauhan.
Teen etukäteen joulutorttuja rahkavoi-taikinaan, Lucian piparkakkuja ja kuivan kakun - joko Arabialainen maustekakku tai rommiluumuilla maustettu kuiva kakku. Teen myös yleensä hyytelökakun ja nyt löysin uudesta Kodin kuvalehdestä mielenkiintoisen suklaa/mustaherukka-hyytelökakun. Joskus teen jälkiruoaksi jugurttihyytelöä, joka on kevyt ja raikas joulupöydän jälkiruoka.
Leipää emme syö joulupyödässä juurikaan.
Ruokajuomana mineraalivesi, puna/valkoviini/rosee-viini, maitoa, olutta - mitä kukakin haluaa.

Illalla keitämme kahvia ja syömme hyytelökakkua, konvehteja, torttuja, ja kuivaa kakkua voi napostella sitäkin illan mittaan.

Joulu on minulle myös haikea aika - kaksi vanhempaa veljeäni ovat jo kuolleet, samoin isäni ja äitini on jo 94 v. Kaipaan lapsuusaikaani ja sen maalla vietettyjä jouluja. Joskus vietimme me kaikki 4 sisarusta lapsinemme joulun kotilallani - sen iloiset helähdykset, iso joukko pöydän ääreessä ja ihana yhteenkuuluvuuden tunne ovat painuneet mieleeni aivan erityisesti. Nykyisin saatan mennä Espoossa jouluaaton yömessuun, joka alkaa klo 23 ja se on mielestäni rauhallinen ja mukava hiljentymistilaisuus. Mielelläni kävelen kirkkoon ja takaisin jos vain sää sallii - samalla saa ihailla ehkä öistä tähtitaivasta ja kuunnella sitä hiljaisuutta, minkä joskus voi saavuttaa kaupungissa asuessa.

Aloittaja!

Onpa ihanaa lukea muisteluitanne!

Privetiltä kysyisin, että saisinko tuon jokirapu-creme fraiche-salaatin ohjeen?

privet

Jokirapu-salaatin ohjeen kirjoitan sinulle illalla kotikoneeltani - en muista mittasuhteita ulkomuistista. Se on helppo ja maukas.

Aloittaja!

Kiitän privetiä etukäteen! Taitaapa tulla uusi ruokalaji meidän joulupöytään!

Marinka

Olisitko kiltti ja laittaisit tuon hämäläisen munajuuston reseptin.
Kuulosti todella herkulliselta:)

privet

Ohje menee näin helposti:
1 prk eli n. 400 gr jokiravun pyrstöjä tilliliemessä (myydään yleensä 200 gr rasioissa, löytyy kylmätiskistä, jossa myydään pakattuja kalatuotteita)
1/2 litraa smetanaa tai ranskankermaa
1 dl tillisilppua
n 1 tl sitruunapippuria
1 rkl sokeria
1-2 rkl sitruunahemua.
Valuta ravunpyrstöt siivilässä
Sekoita smetana, tillisilppu ja mausteet. Lisää lopuksi valutetut ravut seokseen. Anna herkun maustua jääkaapissa yli yön.
Voit korvat jokiravut isoilla katkaravuilla. Lisää tällöin smetanan sekaan 1-2 tl etikkaa. Herkkuun voi lisätä myös punasipulisilppua ja valutettua mätiä.
En ole näitä erikoisversioita tehnyt koska pidän miedoista aromeista ja tykkään jokirapujen mausta, mutta en erityisesti mädistä.
Sitruunamehun ohella tai sijasta voi käyttää myös limettiä !

Elmo49

Kuulostaa hyvältä, kysyisin kuitenkin jos käyttää katkarapuja miksi se etikka ??

kuulinko oikein

puoli litraa smetanaa? Minä teen puolesta litraa smetanaa monta salaattia, enkä sitä enempää jouluksi hankikaan.

privet

Munajuustoseoksen ainekset:
3 litraa punaista maitoa
2 dl täyskermaa - siis kuohukermaa tai hylatonta vispikermaa
1,5 ltr hapatettua piimää -esim rasvaton piimä käy hyvin
4 kanamunaa

Laita piimä happanemaan siten, että pidät sitä huoneen lämmössä avattuna päivän tai kaksi. Jos kaupassa on myynnissä "alennusmyynnissä" olevaa piimää päiväyksen takia, niin osta niitä.
Piimän happamuus saa aikaan juuston juoksettumisen ja mitä happanempi piimä, sitä paremmin se toimii. Eli sellaista kokkareista, jo hieman erottunutta vanhaa piimää - paras tulos !

Ota 5 litran teräskattila ja voitele sisältä pohja voilla (tämä hillitsee maitoa palamasta pohjaan).
Kaada maidot ja kerma kattilaan.
Ota ja riko munat esim lasikannuun ja vispaa ne rikki - ei tarvitse vaahdottaa.
Sekoita munien sekaan piimä ja valvo keittymässä olevaa maitokermaseosta.
Sekoittele maitoa hieman kuumennusvaiheessa äläkä mene päiväunille - ylikiehunut maito on kamalin soppa keraamisella levyllä...
Anna seoksen kuumentua kiehumispisteeseen - sen näet ja kuulet kun pinta alkaa liikahdella.
Sekoita piimämunaseos rauhallisesti puulastalla seokseen, mutta sekoita maltillisesti, ei vispausta.
Anna lämmön olla koko ajan päällä ja huomaat että seos alkaa saostua eli juusto alkaa muodostua. Liikuta puulastaa varovasti keskeltä melontatyyliin kattilan pohjalla kattilanreunojen suuntaan, jotta seos ei ota pohjaan kiinni, mutta ei vispausta eikä pintakerroksen sekoittamista. Anna seoksen kuumentua uudelleen kiehumispisteeseen ja kun seos pikkaisen "pulpahtaa" keskeltä, on se uudelleen keitetty valmiiksi.

Nosta kattila sivuun ja laita kansi päälle ja anna seistä 20 minuuttia eikä sekoitella yhtään.
Ota lankasiivilä ja reikäkauha ja kaksi kulhoa massan erottelua varten.
Ota kansi pois ja kerää reikäkauhalla juustomassaa lankasiivilään. Painele massaa jotta hera valuu pois, mutta ei tartte painella rutikuivaksi. Siivilöity massa erilliseen kulhoon ja toiseen kulhoon jää heraa. Jatka keräämällä koko massa kattilasta ja siivilöi.

Keräiltyyn massaan sekoitat joukkoon:
1 muna kevyesti vatkattuna
50-100 gr voita
n. 2 tl suolaa
pieni ripaus sokeria eli noin 1/4 tl.
Sekoita lämpimän massan joukkoon voi, vatkattu muna, suola ja sokeri. Jos lisäät 100 gr voita, niin huomioi että voissa on suolaa, joten maistele miten paljon haluat suolaisuutta. Vähäsuolainen ei kovin maukas - suosin itse osapuilleen tuota suolamäärää. Pienetkin määrät antavat lisämakua tai vähentävät sitä.
Sekoita hyvin ja maistele että suolaisuus on tasainen.
Ota pari vuokaa - riippuen millaista väkimäärää varten teet.
Minä teen noin 3-4 hengelle ja teen tuosta määrästä 3 paistoannosta.
Voitele vuokien pohjat pienellä määrällä voita - näin paistetu juusto irtoaa astiasta paremmin ja voi pakastaa juuston ilman paistoastiaa. Älä täytä astioita piripintaan sillä juusto paistettaessa kohoaa ja hieman kuplii heraa.
Laita lasivuokat tai alumiinifoliovuokat uuniin 200 asteeseen. Paista noin 30-40 minuuttia ja pintaan tulee keltaisuutta ja reunoille ja keskelle tulee vaaleanruskeita laikkuja.
Ai niin ja ennen paistoa - tee lusikalla nätti porraskuvio juuston pintaan.

Anna juustojen jäähtyä ja jos haluat pakastaa, ota ja vedä veitsellä varovasti reunoja irti ja laita lautanen päälle ja kumoa juusto ja sitten muovikalvoa ja juusto kalvohuppuun ja pakastepussiin. Tai alumiinifoliovuokan kansi kiinni ja pakasteeseen.
Juusto säilyy paistettuna jääkaapissa erittäin hyvin jopa 2 viikkoa. Se on keitetty ja paistettu ja se takaa säilyvyyden.
Juustoa ei ole pakko paistaa - mutta tuoreena massana sen säilyvyys on vajaa viikko jääkaapissa.
Huomaa että kun otat pakasteesta juuston sulamaan, niin siitä vielä irtoaa heraa sulamisvaiheessa ja esim mikrossa tai uunissa lämmitettäessä. Eli käytä tarjoiluastioita, jossa on vara heran lirahteluun.

Mielestäni paistaminen vielä syventää juuston makua ja se on vielä täyteläisemmän makuista paistettuna. Juusto on hämäläisessä perinteessä suolainen alkupala.
Jotkut ovat kuulemma vastoin hämäläistä perinnettä lisänneet yrttimausteita, mutta minä en ole tehnyt sitä koskaan enkä liioin syö juustoa hillon kanssa makeana jälkiruokana.

Juuston hieno maku perustuu maidon, kerman ja voin ja suolan luonnolliselle liitolle ja se on puhtaanmakuisena maitopohjaisena tuotteena parasta sellaisenaan ilman cross-kitchen maustehömpötyksiä. Perusraaka-aineet ovat parasta tässä juustossa.

Juuston teossa ei voi epäonnistua ja ainoat kriittiset seikat ovat piimän riittävä happamuus, joka saa aikaan tiukan ja hyvin erottuvan massan. Tuore piimä tekee massasta hieman liejumaista - vaikka maku ei ole yhtään huonompi. Ja tuoreen piimän käytön jälkeen hera on hieman valkoisempaa kun se happamella on vihertävänkeltaista.
Juustomassaa ei myöskään saa polttaa pohjaan - nimittäin lievästikin pohjaan palanut massa maistuu palaneelta maidolta eli se hiljainen melonta kiettovaiheessa estää pohjaan palamisen.

Heraa voi käyttää esim sämpylätaikinan nesteenä tai pannukakun nesteenä.
Juustotekniikka hioutuu tekemällä, joten onnea matkaan !

privet

Joo määrä on minustakin ohjeessa suuri - riippuu miten kermaista herkkua haluaa. Voi laittaa vähemmänkin. Olen muistaksen laittanut noin 3,5 dl ja sekin on ollut ihan sopivan kermaista.