Plazan keskustelut etusivu
» Rekisteröidy käyttäjäksi
» Unohditko tunnuksesi?
Mene takaisin   Plaza keskustelut – Plaza > Ellit > Työ ja yhteiskunta > 50+
Keskustelujen ohjeet

Vastaa viestiin
 
Työkalut Hae ketjusta
24.05.08, 12:16   #1 (linkki)
Omahoitaja lässyttää
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Psyykkisesti sairas lapsi.

Lapseni on sairas.Hakkaa minua.Koira puolustaa minua.Uhkaa itsemurhalla.Mitä minä teen?Mistä saan apua?Onko vanhempien velvollisuus elättää aikuista lasta?Saadaanko mistään tukija.?Entäs jos minä romahdan?Mitä minä tein väärin?Lääkekaappi täynnä lääkkeitä.Otanko minä niitä?Kenen on vastuu?
  Vastaa viestiin
24.05.08, 14:35   #2 (linkki)
tätty
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Pakkohan tässä tilaanteessa on saatava apua.Käänny ensin terv.keskuksen
puoleen, josta varmaan kirjoitetaan lähete jonnekkin mielisairaalaan.

Ei, emme voi aina olla vastuussa lapsistamme, älä kanna siitä pahaaola.
Itse olen vuosien myötä oppinut sen, että en tehnyt mitään väärää
lapseni kanssa, kasvatimme hänet kuten kaksi veljeään, samalla ruualla ja
rakkaudella. Eli samoilla asiolla, eli rajoja ja rakkautta... ja ruokaa...

Eihän mekään mitään voitu kun tytär sairastui kaksi suuntaseen- mieli-ala
häiriöön.Tiukkaa ja tuskaista on kuule ollut, mutta on aikuinen, on mies ja
kaksi poikaa, Lääkityksellä pystyy olemaan myös töissä, joka on hänen mielestä
myös suuri voimia antava voimavara.
Tietäsit vaan, on meinaan kaikkea kuraa väliin niskaansa saanut.
Mutta niistä selvitty osaksi jo huumorilla. Hänellä menee tällä hetkelläkin
ihan hyvin. Onhan hän rakas meille ja aina tuetaan kun voidaan, jos
joku kriisi iskee päälle.

Niin muuten ei ole vanhempien velvollisuus elättää aikuista lastaan.
  Vastaa viestiin
26.05.08, 10:07   #3 (linkki)
karoliina52
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
"Niin muuten ei ole vanhempien velvollisuus elättää aikuista lastaan."

ei kai niin, mutta jos on jotain jäänyt tekemättä se pitää sitten hoitaa pidemmän kaavan kanssa.

Aloittaja sanoo että kaappi täynnä lääkkeitä, siis itselläkin ollut ongelmaa ja nyt lapsi oirehtii.
Lapsi uhkailee ja äippäkin uhkailee, että jos nappais kaikki...

Aloittajalle sanoisin, että menkää hakemaan apua, yhdessä tai erikseen ei auta yhtään että täällä uhkailet, lapsellasi on paha olla kuten sinullakin.
Itse tiedät mitä teit oikein ja mitä väärin, eikö niin?

  Vastaa viestiin
26.05.08, 14:05   #4 (linkki)
Vastuu on minun
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Avun hakeminen ei ole automaatti

Olen ikäni "hakenut apuaa" mutta minkäs teet, ammattiauttajilta loppuu eväät kesken vaikka kuinka on potilaalla hoitomotivaatiota. Myös aikuinen lapseni oirehtii. Ja äitini on suoraan sanottuna ihan pimee, vaikka eihän siihen aikaan edes tutkittu eikä hoidettu ihmisiä. Isoäiti oli myös.

Turha sanoa tässä vaiheessa että olisi pitänyt jättää lapsi laittamatta. Tiedän sen itsekin. Minä yritän tukea omaa lapstani niin paljon kuin mahdollista henkisesti, vaikka raskaitahan nuo itsemurapuheet kieltämässä ovat. Etenkin kun lapsen elämässä on myös ihan konkreettisia asioita, jossa ei voi auttaa. Ja itsehän lapsen on omat ihmissuhteensa ja niiden katkeamiset ja muut ristiriidat elettävä, ei niitä voi elää lapsen puolesta.

Mutta yhtä kaikki: tässä tilanteessa katson olevani tavanomaista enempi vastuussa aikuisesta lapsestani, itsehän hänet olen maailmaan laittanut. No silloin tosin uskoin tervehtyneeni, kun hänet laitoin.
  Vastaa viestiin
26.05.08, 14:16   #5 (linkki)
Eipä vaikuta
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
äitiparkakaan ihan terveelle enää.
Jos tuo on muuta kuin provo, niin lääkäriin siitä, koko sakki, jättäkää kuitenkin koira kotiin.:=)
  Vastaa viestiin
26.05.08, 15:42   #6 (linkki)
popuoäk
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
just

Suomen laki sanoo, että vanhemmilla ei ole enää elättämisvelvollisuutta yli 18 vuotiaasta lapsesta. Käytännössähän tämä usein on että lapsia avustetaan vielä pitkään, kun useimmat vielä opiskelevat kauan yli tuon 18 vuoden. Mutta periaatteessa lapsen voi potkaista ovesta pihalle kun on täyttänyt 18 vuotta. Elatusvelvollisuutta ei ola.

Mutta tilanteesi näyttää siltä, että minä ainakin tekisin tälle ns. lapselle selväksi, että ulos jos ei osaa käyttäytyä. Jos tämä räyhääminen vain jatkuisi, pyytäisin avaimet käteen, nostaisin tavarat portaille ja sillä siisti.

Joku voi nyt väittää, että et voisi tehdä tuota, mutta uskokaa tai älkää aivan varmasti voisin. Itsellä on 2 aikuista lasta ja välillä kyllä piti ottaa kovatkin otteet ennenkuin meni perille. Koska ei vanhempiin voi suhtautua kuin joihinkin raha-automaatteihin tai itsestään selvyyksiin. Koti ei myöskään ole aikuisille lapsille täysihoitola. MIkäli ollaan töissä niin maksetaan vuokraa tai ruokarahaa vanhemmille. Jos opiskellaan, sitten osallistutaan kotitöihin jne.

Tee asiat selviksi, kotisi on sinun, ja siellä käyttäydytään sinun antamien sääntöjen mukaan ei hänen. Itse aikanani tein pojalleni selväksi kun hän oli 19 vuotias, kun meinasi tulla ongelmia, että hän asuu isän ja minun omistamassamme talossa. Vaikka on kuinka täysi-ikäinen hän noudattaa tasan niitä sääntöjä mitä me sanomme. Ja jos ne säännöt ei kelpaa, voi lähteä ovesta ulos. Vaihtoehtoja emme antaneet. No tilanne rauhoittui ja kaikki on nykyään hyvin. Hän kylläkin jo asuu omillaan.
  Vastaa viestiin
26.05.08, 17:10   #7 (linkki)
Neuvo
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Olipas tämäkin neuvo Mielenterveysongelmaisen vanhemmalle!

Mutta tilanteesi näyttää siltä, että minä ainakin tekisin tälle ns. lapselle selväksi, että ulos jos ei osaa käyttäytyä. Jos tämä räyhääminen vain jatkuisi, pyytäisin avaimet käteen, nostaisin tavarat portaille ja sillä siisti.

Itse läheltä vastaavaa seuranneena ei tulisi mieleenkään "potkaista" omaa lasta ulos. Toki ymmärrän oikein hyvin miten vaikeaa tälläisen mielenterveysongelmaisen kanssa olo on. Äitinä ottaisin heti yhteyttä lääkäriin, että nuorelle saataisiin ensinnäkin kiireisesti kuntoutuspaikka, jossa nuoren tila selvitetään alusta alkaen ja päästään hoito alkamaan ja nuorta kuntouttumaan. Paikka voi olla aluksi esim. päiväsairaala, jossa nuori voi aluksi vaikka käydä kotoaan ja kuntouduttaan päästä asumaan esim. nuorille mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuun asuntolaan. Pitkä prosessi se tule olemaan ja vaatii paljon myös läheisiltä. Hoidon myötä myös lähiomaiset saavat tarvitessaan apua ja opastusta ja mikä tärkeintä heitä ei ainakaan syyllistetä nuoren sairastumisesta!
  Vastaa viestiin
26.05.08, 18:36   #8 (linkki)
Vastuu on minun
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kyllä myös vanhempia voi "syyllistää"

Kyllä myös vanhempia taikka jos on vain toinen vanhempi, voi "syyllistää" siinä mielessä, että syitä sairastumiseen voi etsiä lapsen lapsuudesta. Näihnän ammattiauttajatkin tekevät. Kyse ei ole syyttämisestä, vaan siitä, että lapsi sekä parhaassa tapauksessa myös vanhempi oppii näkemään, missä on menty pieleen.

Näin voidaan oppia aiemmasta poikkeavia tapoja tuntea ja käyttäytyä eli korjata menneisyyden virheitä.

Maton alle lakaisu ei auta ketään.
  Vastaa viestiin
26.05.08, 21:22   #9 (linkki)
tätty
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Niin itsekkin syylistimme itseämme, mutta lapsemme sanoo tänäpäivänäkin,
että ei hän voi meitä siitä syyttää. Koska olimme aivan tavallinen perhe.
Ei ollut ongelmia alkoholinkaan kanssa, se että teimme vuorotöitä.

Työt niin, että kakrut ei olleet paljoa yksin kotona.
Viikonloput olimme kumpikin kotona.Ainoastaan isä piti pikkasen kovempaa
jöötä kuin minä, mutta ei sen kummempaa. Ei ole kukaan saanut ruumillista kuritusta,
joskus olen pienen tukistuksen voinut antaa, mutta ei muuta.

Puhumalla on aina selvitty. Niin opetimme lapsemme jo ylä-asteella, että
hakevat kesätöitö, aina löytyi jotain pientä muutamaksi viikoksi.

Opiskelu aikana he olivat kesät töissä, joten oppivat näin tämän rahan käytön.
Tosin jos apua tänäpäivänä taloudelliseti tarvitsisivat, niin autamme mielellämme.
Onhan meillä hyvät ja lämpimät välit lapsiimme, vallankin tähän tyttäreen.

Mut elämä vaan on tällaista, joku sairastuu henkisesti toinen fyysisesti.
Nyt ajatukset ovat muutenkin suruisat, koska menetin sisareni viikonloppuna.

Tosin kai se elämä kantaa.
  Vastaa viestiin
27.05.08, 08:22   #10 (linkki)
Vastuu on minun
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Tosin kai se elämä kantaa.

Kaunis lause, mutta mitä se elävässä elämässä tarkoittaa?
  Vastaa viestiin


27.05.08, 08:45   #11 (linkki)
 
Käyttäjän Amur avatari
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Viestejä: 2760
Se tarkoittaa minun ymmärtääkseni sitä että on aivan turha hätäillä ja huolehtia huomispäivää, se tulee joka tapauksessa. Eilisen päivän murheisiin on turha takertua, niitä ei voi kuitenkaan muuttaa

voi ajatella elämän olevan kuin virta, jossa jokainen yrittää selviytyä hukkumatta. Toiset uivat henkensä edestä kohti lähintä rantaa tai vaikka vain kelluvaa oksaa. Jotkut uivat jopa vastavirtaan. Sitten jotkut vain lakkaavat pyristelemästä ja huomaavat että virta kantaa...

No, se oli vertauskuvallista, mutta niin minä yritän suhtautua elämääni ja ymmärrän tuon "elämä kantaa" ilmaisun.
  Vastaa viestiin
27.05.08, 11:29   #12 (linkki)
Vastuu on minun
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kyllä jotain pitää itsensä eteenkin tehdä

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Kissa Mou
Se tarkoittaa minun ymmärtääkseni sitä että on aivan turha hätäillä ja huolehtia huomispäivää, se tulee joka tapauksessa. Eilisen päivän murheisiin on turha takertua, niitä ei voi kuitenkaan muuttaa

voi ajatella elämän olevan kuin virta, jossa jokainen yrittää selviytyä hukkumatta. Toiset uivat henkensä edestä kohti lähintä rantaa tai vaikka vain kelluvaa oksaa. Jotkut uivat jopa vastavirtaan. Sitten jotkut vain lakkaavat pyristelemästä ja huomaavat että virta kantaa...

No, se oli vertauskuvallista, mutta niin minä yritän suhtautua elämääni ja ymmärrän tuon "elämä kantaa" ilmaisun.
Jos on vain lusikalla annettu, niin kyllä sitä itse pitää kauhalla täydentää.
  Vastaa viestiin
27.05.08, 17:09   #13 (linkki)
Timbermann
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Täällä saa vastauksia, joita ei kannata lukea ollenkaan, yleensä ensimmäisestä lauseesta jo näkee mitä on tulossa, joten parempi jättää loppu lukematta. Varsinkin, jos kyse on omasta tai lähimmäisen mielenterveysongelmasta, aina saa syytöksiä ja kuraa niskaan.

Mielenterveysongelmat on niin moninaisia ja johtuvat niin moninaisista syistä, että mitään yksiselitteistä "johtuu lapsuudesta ja johtuu kasvatuksesta" -höpötystä ei pidä ottaa tosissaan. Aloittaja kirjoitti, että hänen lapsensa on sairas. Eiköhän sen pitäisi kaikille riittää.

Herää kysymys, kannattaako tänne todellakaan kirjoittaa huolistaan. Ne vain lisääntyvät, kun ilkeät ihmiset alkavat heitellä omia "totuuksiaan" - asiasta, josta he eivät tiedä hölkäsen pölähdystäkään!

Et ole syyllinen, jos lapsesi sairastuu syöpään, etkä ole syyllinen, jos hän sairastuu mielen sairauteen.

Kukaan ei heitä sairasta lastaan pellolle. Sairauteen on saatava apua. Ap:n on mentävä joko sosiaalitoimistoon tai terveyskeskukseen. Siitä se lähtee.

Moni meistä voi katsoa lääkekaappiinsa. Kyllä sieltä monenmoista lääkettä löytyy. Ja kun tuska on suuri, ei ole ihme, jos mielessä käy, että entä jos otan kaikki nuo, niin pääsenkö piinastani?

Minunkin omaiseni oli sairas. Hän oli siis ihan fyysisesti sairas, mutta kova lääkitys ja sairauteen liittyvät oireet aiheuttivat hänelle syviä ahdistuskohtauksia, ja hänkin käyttäytyi välillä väkivaltaisesti läheisiään kohtaan. Kuka siis on syyllinen? Kasvatettiinko hänet väärin?

Aikuisen ihmisen, joka sairastuu, kohdalla vastuu on koko yhteiskunnan. Jos ihminen ei itse osaa hakeutua hoitoon, muiden on se tehtävä. Kuinkahan monessa kodissa tälläkin hetkellä asuu "virtahepo", ihminen, joka on siis hoidon tarpeessa, mutta jota ei osata, uskalleta tai pystytä saattamaan hoitoon. Tuo jälkimmäisin on varmasti kaikkein suurin syy. Apu on tultava viranomaisilta, mutta sitä on ensin pystyttävä hakemaan. Eikä sitä lastaan varsinkaan silloin voi hylätä, jos tietää, että tämä ei pärjää. Helppohan linnun on poikasensa silloin pesästä heittää, jos tietää tämän aivan varmasti pystyvän ja oppivan lentämään, mutta entä, jos näkee, että tällä ei olekaan siipiä? No, tottahan luonto on julma ja hitaa asiat tavallaan, mutta ihminen ei hylkää avutonta lastaan - yleeensä. Tekin, jotka täällä kehutte voineenne heittää lapsenne pellolle, olette eri asemassa kuin esim. ap. Teillä oli varmasti tietoisuus siitä, että lapsenne kuitenkin oppii pärjäämään ja selviytyy, hänet täytyy vain ensin tuupata lähtöön. Mutta jos teilläkin olisi lapsi, josta näette, että hän on "siivetön", ette tekään siinä uhoisi. Teiltä itseltänne nyt puuttuu ymmärrys nähdä asioittten eri puolet.

Sitäpaitsi, jos heität sairaan ihmisen "pellolle", se voidaan jopa lukea heitteillejätöksi.

Apua on saatava. Ap, mene heti puhumaan asiastasi viranomaisille. Kenenkään ei kuulu joutua väkivallan kohteeksi omassa kodissaan (eikä tietysti missään muuallakaan). Kerro rohkeasti kaikki asiat niin, niin kuin ne ovat. Vaadi, että pyörien on lähdettävä pyörimään, ethän ole velvollinen pitämään sairasta ihmistä luonasi, vaan hänen paikkansa on muualla.

  Vastaa viestiin
27.05.08, 17:58   #14 (linkki)
Vastuu on minun
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Apu ei aina auta

Kirjoitin omasta kokemuksesta.

Miksi ihmisten on niin vaikea hyväksyä sitä, ettei meillä ole mitään Hae Apua -automaattia?
  Vastaa viestiin
30.10.10, 12:46   #15 (linkki)
Jermu
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
apua

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja karoliina52 Näytä viesti
"Niin muuten ei ole vanhempien velvollisuus elättää aikuista lastaan."

ei kai niin, mutta jos on jotain jäänyt tekemättä se pitää sitten hoitaa pidemmän kaavan kanssa.

Aloittaja sanoo että kaappi täynnä lääkkeitä, siis itselläkin ollut ongelmaa ja nyt lapsi oirehtii.
Lapsi uhkailee ja äippäkin uhkailee, että jos nappais kaikki...

Aloittajalle sanoisin, että menkää hakemaan apua, yhdessä tai erikseen ei auta yhtään että täällä uhkailet, lapsellasi on paha olla kuten sinullakin.
Itse tiedät mitä teit oikein ja mitä väärin, eikö niin?

Ikävä todellisuus näissä asioissa on kuitenkin se, että tätä apua - josta kaikki niin jauhavat - ei ole saatavilla. Olen nähnyt miten tällaiset kusipäät terrorisoivat perheitä kymmeniä vuosia.

Mutta älkää menettäkö toivoa, jotain apua saattaa kuitenkin löytyä. Avun saaminen tai sen tehoaminen ei vain ole ihan yksinkertainen juttu.

En ymmärrä miksi viranomaiset ja ammattiauttajat ovat niin hampaattomia tällaisissa tapauksissa.
  Vastaa viestiin
07.11.10, 19:06   #16 (linkki)
Vastuu on minun
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Jermu Näytä viesti
Ikävä todellisuus näissä asioissa on kuitenkin se, että tätä apua - josta kaikki niin jauhavat - ei ole saatavilla. Olen nähnyt miten tällaiset kusipäät terrorisoivat perheitä kymmeniä vuosia.

Mutta älkää menettäkö toivoa, jotain apua saattaa kuitenkin löytyä. Avun saaminen tai sen tehoaminen ei vain ole ihan yksinkertainen juttu.

En ymmärrä miksi viranomaiset ja ammattiauttajat ovat niin hampaattomia tällaisissa tapauksissa.
Joku näemmä kaivanut esiin vanhan ketjun. Tosiasia kuitenkinon, että ammattiauttajat eivät voi parantaa kaikkea. Itse on tehtävä sen, mitä tehtävissä on.

Somaattisella puolella hyväksytään, että kaikkea ei voi parantaa, miksei mielenterveyspuolella?
  Vastaa viestiin