keski-ikäinen Elli

"Kyllä minä koen nyky-yhteiskunnan normein määriteltynä olevani melkoinen kummajainen ja erakko. Sillä nainenhan ei saisi olla erakko, itse asiassa hän ei saisi olla edes sellainen, ettei häntä toisten yksityisasiat kiinnosta."

Miten ihmeessä jaksaisin olla kiinnostunut toisten yksityisasioista Omissakin on tarpeeksi tietämistä.

Eilinen ilta erankon elämässä oli ihana. Istuin monta tuntia kirkkokonsertissa.
Vieläkin on erittäin hyvä olo. Venäläisten naisten viulu ja pianokonsertti oli ihana.

Vietin lapsuuteni suurperheessä. Nykymitalla jo kolmen lapsen perhe on suurperhe, mutta tuon luvun sai kertoa kolmella. Jo lapsna haaveilin rauhasta ja hiljaisuudesta.

Netti on hyvä tapa jäsentää ajatuksiaan.

Säikähdin ihan mahdottomasti Madridin lentoturmaa. Nappasin perjantaina ilmaislehden käteeni bussissa ja rupattelin asiasta ventovieraan naisen kanssa bussissa.

Tuosta taas huomasin, että olen mahdoton lörppö, mutta juttelu teki hyvää. Tuollaisella asialla en olisi halunnut vaivata läheisiä ammattiauttajista puhumattakaan.

Ilisessä iltamessussa rukoilimme mitä erilaisimpien asioiden puolesta. Eniten jäi mieleen ihmiset, joilla ei ole ruokaa.

Erakkoelämä on pieni murhe isojen ongelmien rinnalla.

Ei täällä Helsingissä tarvitse elää erakkoelämää.
Sää on tänään kuin morsian. Menkää katsomaan korkkarijuoksukilpailua.

Ei ehdi

Eipä huvita matkustaa 200km korkkarijuoksukilpailun takia ;)))

hauska kommentti

[quote="Ei ehdi"]Eipä huvita matkustaa 200km korkkarijuoksukilpailun takia ;)))

Kirjoitan kahvitauoilla mitä päähän pälkähtää. Voit kai katsoa kisan telkkarista.
Juttelin tuosta kisasta työkavereiden kanssa. Yksi nainen kertoi tuttavansa osallistuvan kisaan. Minä luulin kisaa julkkisten kisaksi, mutta väärässä olin.

Minä en lähtisi korkkarikisaan. Kipsikoipiaika on vielä niin tuoreessa muistissa.

Yks tavis

On se vaan niin kummallista, että jokaisen pitäisi olla jonkun stereotypian sisällä.
Stereotypiat ovat keskivertoja ja siitä syystä selliaisia ei oikeasti ole edes olemassa.
Olisi hienoa - jos jokainen ihminen - ja jokaisen ihmisen sosiaaliset taidot saisivat olla juuri sellaiset kuin ne ovat. Sosiaalisuuden teeskentely - ulkopuolisen paineen takia on varmasti hyvin paljon voimia kuluttavaa työelämässä / vapaa-ajalla.
Minusta työpaikalla tehdään töitä, eikä harrasteta sosiaalista elämää - sosiaalinen elämä on minulla ainakin työajan ulkopuolella muiden ystävieni ja sukulaisteni keskuudessa.
En käy työpaikan pippaloissa - enkä bubikierroksilla työkavereiden kanssa - ei kiinnosta. Muut saavat kyllä minun puolestani viettää yhteistä vapaa-aikaa, mutta minulle riittää tällä hetkellä vain työasioista kommunikoiminen työssä ja että teen työni virheettömästi ja ajallaan.
Sellaisen seikan olen pitkän työelämässä oloni aikan huomannut, että jos kaveeraa
työtovereiden kanssa - niin siinä on lähes aina jollakin jossakin mielessä
hyötymistarkoitus, kuten että jospa tuo toinen tekisi minulle kuuluvia töitä jne...
Kuitenkaan en ole erakko - vaan pidän ihmisistä ja nautin seurassa olemisesta, mutta haluan itse valita seurani. Työkavereita en ole itse valinnut - mutta hyvät omat muussa elämässä olevat ystäväni ovat minun sosiaalisuuteni kohteina ja perusta.

Ei ehdi

Saataisihan se olla koomista katsottavaa, se korkkarijuoksu. ;)
Toivottavasti siellä ei tule monta uutta kipsikoipea.

Minä nyt kuitenkin suunnistan autolla mökille saunan lämmitykseen, taidan laittaa Ainot jalkaani, pysyvät niin tukevasti maan pinnalla, ihan kuin minäkin, tukevasti ;)

erakkolasta

On tää vaan metkaa, miten ihmeessä nuo lörpöt tulevat säheltämään ihan joka keskusteluun. Kuten tuolla viestiketjussa joku jo mainitsikin. Pilaavat hyvän aiheen ja asian.
Jos erakkoja ei ole olemassakaan, niin miksi sitten tällainen sana on ees olemassa. Kysyn vaan?
Ite olen erakko ja sillä sipuli. Eikä minun ainakaan tarvitse sitä pitää minään tehosteena. Jos on erakko niin on erakko!
Jaa niin miksi? Joku saattaa kysyä. No vastaan itse esittämääni kysymykseen.
Kun kaiken maailman kolkat on tuollaisia lörpöttäjiä täynnä, niin ite olen tullut siihen johtopäätökseen että ainakan minun ei toden totta tarvitse sellaisia kuunnella.
Eikä muuten kiinnosta ees lukea:)

minä itte ja sitten toiset..juu

Ketkä lörpöt? eikö täällä ole sana vapaa kaikille. Miksi sinä tänne lörpöttelet moisilla turhilla asioillasi. Erakoituminen näkyy sinusta, kun et halua ketään kuunnella ja olet itseesi turhautunut yksilö. Ja mua ällöttää tuollaiset hiirulaiset, joiden aivot on hiljalleen pehmentyneet eikä niiden kapasiteetti riitä enää monipuoliseen ajatteluun. Ei voi kuin sääliä erakkoparkaa, joka viimeisillään yrittää puolustaa omaa erakoitumistaan. Onkohan tuollaisia erakkoja paljon liikkeellä..)))

Juu, tälläinen mielipide.

Oikeilla erakoilla ei ole nettiä. Jos netissä kommentoi, niin mikäs erakko se sellainen on. Tiedän muutamia ns. Erakoita (sanovat olevansa erakoita), mutta koko ajan on tuntosarvet sojolla ja kiinnostuneita muiden asioista ja ovat hänsläämässä siellä ja täällä.

erakkolasta

Vau,,,,,,,
Ihan oikein, ja vastineet osuivat naulan kantaan :)
Sellainen olen ja tällaiseksi jään, mutta en toki yleistä=olemme.
Jos on turhautunut ja kaikki ottaa pattiin, niin siksi hyvä. On sinänsä mielenkiintoista, että asiaa ruotivat sellaiset tahot, joiden elämä on kontrollissa ja sosiaaliset suhteet kunnossa. Nostan teille plätsääni ja ihan korkeuksiin!
Mutta asiassa ja asioilla on aina kaksi puolta. Minä katselen maailmaa omasta näkövinkkelistäni ja muut omastaan. Ja kun en minä, etkä sinä tiedä taustoja, niin silloin on molemmilla pallo hukassa, eikä hallinnassa. Kuten tämä elämä yleensäkin.
Voinen tähän sen verran itestäni paljastaa, että minun syyni erakoitumiseen on tämän maailman meno, se oravanpyöräksi kutsuttu rumba.
Ja kun koneet, täällä pään sisuksissa tekee lopun niin seuraamukset voivat olla mitä ihmeellisemmät.
Ja olenkin siitä erittäin kiitollinen, että näin on minu kohdallani loppujen lopuksi käynyt!
Ja tuo, miksi tämän aiheen tuolta kätköistä törkkäsin esille, ei ollut solvata tai parjata ketään, eikä mitään tahoa, vaan että me kaikki taatelin tallaajat ymmärtäisimme sen seikan, että jokainen meistä on yksilöitä ja elämme vapaassa maassa, vapaalla tahdollamme.
Ja jos ja kun jotain tämä ei vastineeni ei miellytä, niin ole ihan rauhallisin mielin, koska ainakaan minua ei VÄKISIN pakko sosiaalisoida :)
Kaikkea hyvää ja kaunista päiväänne!
T:erakkolan kuulumiset

naiserakko

Vaikuttaa siltä, että olisin aloittanut ketjun, on jotain tuttua.

Asperger-oireiset on aidosti erakkoja. Tosin en ole aito assi, koska esiinnyn mielelläni ja puhun asiaa ihmisten kanssa ja joskus asian vierestäkin, jos aihe sattuu kiinnostamaan. Mutta se mikä ei kiinnosta niin toisten yksityisasiat ja se on tyypillistä asseille.

Ja ajoittain täytyy saada olla aivan yksin.

Stetson

niin, joku tuolla wiilasi mielessään perin merkillisen kuvan erakosta:)
ettäkö ei ihan oikeella erakolla SAA tai VOI olla esim nettiä.
hah hah ja haa vielä päälle.
Saakohan erakolla sitten olla housuja, tossuja, lapasia, saatika kauhtunutta pipoo klubunsa suojana.
Ja mites on: saakon e-lla olla tukkaa päässä, karvoja naamass(paitti naisilla),kynsien alla multaa ja naama pestynä?
Kysyn vaan?????
Millainen ihmeen kuvahirvitys ihmisestä tehdään, jos hän nyt sitten on vaikka erakko?
Ennakko kuvat ja käsitteet toden totta karisee, jos näkisit ihka oikean ja ELÄVÄN erakon.
Wikibedia kuvaa e.koa torsosti. Joko se on jokin kummajainen, tai sitten uskonnon mukanaan tuoman väkipakon erakoitumiseen.
Voihan tuollaisiakin vielä olla? Mutta tuskin nyky-yhteiskunnassa.
Vaan tähän lopuksi:
EIhän se ollut uutinen, jos kissa söi hiiren, vaan päinvastoin.

Juuri tämä netti

on loistava keino päästä pakoon ihmisiä. Muutakin, päinvastoinkin, mutta monelle juuri noinkin. Toisaalta moni kirjoittaa sinne jonkun muun koneelta, koulun tms.

naiserakko

Netti on minulla ollut käytössä vuodesta 1995 työssä ja kotoa käsin pari vuotta myöhemmin. Siinä se on työväline/uutiskanava/viihdekanava kuin joku muukin, itse en esim. kuuntele radiota lainkaan ja telkkarin katsomiskertojen välillä voi olla useita kuukausia, jopa vuosi. Ei nettiä ole syytä mystifioida. Ei se ole mikään "korvike". Vai kaippaatteko joku vielä helmitaulua taikka kirjoituskonetta, kymmenosaisia tietosanakirjoja ja muita haluteoksia? Itse asiassa aiemmin ei edes ollut vastinetta kaikelle sille, mitä netti voi tarjota.

Mielestäni ihmistä, joka viihtyy myös yksin eikä välitä kaikista keksustelunaiheista ja jolle hiljaisuus seurassa ei ole kiusallista, syyllistetään turhan paljon.

kunhan et kuole sinne

silloin naapureilla ei ole kivaa.

Parkettikin kuulemma menee ihan pilalle jos mätänee ja kudosnesteet valuvat laittialle kesäkuumalla kuukausikaupalla ja vielä auringossa, perikunta ei saa asuntoo sitten milään kaupaksi.

naiserakko

Todennäköisyys, että kuolen asuntooni, näyttäisi aika pieneltä. Luultavasti olen työelämässä niin kauan kuin mahdollisesti ainakin osa-aikaisesti ja kuolen työpaikalle/työmatkalle/harrastusten parissa/ auton rattiin/lentokoneeseen/ ulkomaanmatkalle.

Jos kuitenkin näyttäisi siltä, että alan vanheta kotona, lupaan pistää joka ilta nukkumaan mennessä kaksinkerroin käännetyn pressun alle, niin parketti säästyy.

Tämän saman voisi itse asiassa tehdä meistä välittömästi meistä jokainen, joka joskus nukkuu yksin kotona pitempään. Eihän sitä koskaan tiedä, koska ja missä iässä noutaja noukkii.

henkinen erakko

Minä olen väsynyt tähän nykymaailmaan. Suljen silmäni ja korvani humpuukilta.Liian suuri informaation tulva,mediat,hysteriat milloin mistäkin.
Perhe on kylläkin ympärillä, ja opetan myös lapsenikin ajattelemaan omilla aivoilla,pois massoista. Inhoan ostoskeskuksia,paholaisen paikkoja.
Tämän päivän ihmiset ovat suureksi osaksi apinalauma,jota viedään ja lujaa. Kaikkien pitää juosta samojen "Jumalien" perässä,niin että unohtaa olevansa yksilö. Ja kaikki kuvittelevat vielä olevansa ainutlaatuisia menestyjiä. Rahanvalta on hämärtänyt ihmisten psyykkeen ja hukutaan roinaan.
Mutta tämän taantuman mukana tulee uusi ihana henkinen aika. Ihmiset palaavat totuuden lähteelle,elämän perusasioihin. Ja ne jotka uskaltavat kohdata oikeasti elämän ja sen kauneuden,hiljaisuuden, saavat sen moninkerroin takaisin mielenrauhana,uutena elämänä.
Jos ei olisi perhettä, asuisin varmaan yksin mäntymetsän keskellä ,hirsitalossa,järven rannalla,Herran sylissä,luonnon helmassa.

Stetson

Olen ihan varma, että en ole ainoa, joka kyseisen erakkouden pähkäilee tämän lainauksen antajan tavoin:)
Ja sitten tuonne aiempiin. Voihan se niinkin olla, että majani/mme alkaa haiskahtamaan. Mutta ei sitä sitten enään itse haista:)
Että tähän tohdin melkeinpä sanoa, että aamen !

erakkoon ihastunut

en lukenut koko ketjua..mutta mikä oikein on erakko?
tapasin mukavan ujon miehen alkuvuodesta, vietettiin yksi kiva ilta yhdessä, sitten soitin sille viikkojen päästä kun se vaan jäi mieleen :) no se kertoi olevansa erakko, puolileikillään tietty sanoi, tiedän että se on ujo(vaikka puhuikin paljon) mutta onko kaikki ujot erakkoja? se käy töissä, liikkuu ulkona, mutta asuu yksin, ja kai viihtyykin yksin.
mua jäi vaivaamaan tuo erakko-sana, mitä se sillä tarkoitti? haluavansa elää/olla edelleen yksin?..haluisin kovasti saada siitä kaverin, enemmänkin, mutta en tiedä miten, en kehtaa soitella enää jos se ei haluakkaan mitään enää.

Leena

Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat erakkoja monista eri syistä, joku erakoituu huonojen kokemusten ja huonon itsetunnon vuoksi...luulen että joku voi erakoitua aivan tarkoituksellakin, he eivät kaipaa ketään toista elämäänsä.Mutta sitten ne ketkä erakoituvat itsetuntonsa ja pettymystensä kautta, luulen heidän vähintään haaveilevan ja kaipaavan kumppanuutta.

No kuinka sitten lähestyä erakkoa? Siinäpä hieno kysymys...ehkä kannattaa kuitenkin varoen koettaa pitää yhteyttä yllä ja jutella asiat halki...pikkuhiljaa eikä kerralla heidän elämäänsä muuttaen.

Naiserakko

Miksi sinun pitäisi muuttaa minun elämääni pikku hiljaa? Tai kertaheitolla?

Minulla on kohtalaisen hyvä itsetunto ja viihdyn yksikseni. Työssä toki viihdyn myös muiden kanssa, mutta en ole kiinnostunut heidän yksityiselämästään. Muista aiheista voin kyllä jutella. Sama juttu joissain harrasteissa.

Erakkouden taustalla ei ole mitään pettymyksiä tms, mutta olen lapsuuteni ja nuoruuteni kasvanut yksin, tottunut yksinoloon ilman vanhempia ja ruvennut viihtymään itseni kanssa. Olen ajatusmaailmaltani varmaan monien mielestä jonkin verran "kummallinen" ja vastaavasti ihan kaikki ihmisten jutut eivät minua kiinnosta. Tarvitsen yksinoloa ja viihdyn itseni kanssa, en halua, että kukaan rupeaa sitä millään tavoin muuttamaan vain siitä syystä, että yksinolevat ihmiset ovat kummallisia eikä heidän ajatusmaailmaansa voi ennakoida eikä hallita - eikä aina tiedä, mitä he ajattelevat ja sehän on kamalaa se!

Voin kuitenkin vakuuttaa, että välttämättä en ajattele kanssaihmisistäni yhtään mitään :)

Ymmärtääkseni

Leena vastasi edelliselle kirjoittajalle, ei ap:lle. Ap:n kommentti hyvä muuten kyllä.

Leena

Juu niin vastasin tälle joka oli ihastunut erakkoon, en ap:lle. =) En toki tarkoita että kenenkään erakon elämää pitäisi pyrkiä muuttamaan, mutta jos joku nyt sattuu ihastumaan/rakastumaan toiseen ja tunteet käyvät yksiin niin jollainlaillahan se erakon maailma/elämä pakostakin muuttuu.Varsinkin jos siitä alkaa suhde.Ja luulempa että silloin tuollainen varovainen lähestyminen ja asioiden hidas muuttuminen on mukavampi vaihtoehto kuin "rysähtää" kertaheitolla kenenkään elämään ja laittaa kaikki kerralla uusiksi.Eikö?

Näin täällä taas

Itse olen määritellyt itseni yltiösosiaaliseksi erakoksi, eli en tavallaan ole sitä ap:n ynnä muiden tarkoittamassa mielessä, mutta silti sitäkin. Olen lörpöttelijä ja kontaktin ottaja, mutta toisaalta ehkä juuri siksi vaadin valtavan määrän yksinoloa. Iso syy esim. sinkkuuteen, nykyiseen, ja vähemmistöksi jääneiden seurustelujen välillä. Tavallaan koen olevani kahden hyvin erilaisen ihmisen yhdistelmä, eikä se aina ole helppoa sekään käytännön elämässä, kun ei niistä voi ottaa "keskiarvoelämää".

Kun olen kotona, mitä olen paljon, etupäässä (tällä hetkellä kun vielä opiskelenkin kotona, en tunneilla), mikään toosa ei välttämättä ole päällä, lehtienlukija en ole, tv:tä en edes omista. Mainoksia en seuraa. Radio on se, mitä kuuntelen, enkä koko aikaa alkuunkaan sitäkään. Voi mennä pitkiä aikoja, etten vastaa puhelimeen; en pidä sitä velvollisuutenani, jos en kerran ole juttutuulella! Ja huonoa seuraahan minä silloin pahantuulisena ja kärsivänä olisinkin! Mutta siitä kyllä tulee sitten välissä mitä melkoisia kommentteja. En vain silti pysty siihen sosiaalisuuteen kaikkina kausina. Nautin omassa rauhassa olostani ja myös moni vierailu peruuntuu aika ajoin siksi.

Ja tosiaan: moni seurustelu on kaatunut tai jäänyt alkamattakin ihan vain siksi, että minulle on iskenyt kauhu yksinolon menetyksestä. Sikäli se puoli siis tosiaan vaikuttaa elämänäni "isoihin ratkaisuihinkin". En voisi kuvitella kotiin muita, sana "koti" kun tarkoittaa minulle paikkaa, jossa saa olla ihan itsekseen ihan rauhassa ihan silloin, kun haluaa. Ja siitä en vähällä luovu enää, vaikka kaikesta aina jotain maksaakin...

Onneksi ystäväverkosto on vielä miten kuten jaksanut sen, etten ajoittain kerta kaikkiaan meinaa olla tavoitettavissa, ja onneksi niitä ystäviä on kertynyt tuon toisen puolen tavoittamana silloin, kun olen kotioven kynnyksen ulkopuolisessa maailmassa.

Yksi ja sama

Minua taas ei kiinnosta tippaakaan kenekään ihmisen elämäntyyli. Oli erakko tai mikä tahansa. Ei ole mielenkiintoa seurata toisten tekemisiä. Siis täysin yhdentekevää onko joku yksin vaiko suuressa laumassa. Ei edes jää aikaa sellaiseen mietiskelyyn.

eilen katsonut

"Kun olen kotona, mitä olen paljon, etupäässä (tällä hetkellä kun vielä opiskelenkin kotona, en tunneilla), mikään toosa ei välttämättä ole päällä, lehtienlukija en ole, tv:tä en edes omista. Mainoksia en seuraa. Radio on se, mitä kuuntelen, enkä koko aikaa alkuunkaan sitäkään."

Olin yön sisareni luona. Katsoimme paljon telkkaria. Jo yli vuoden ilman telkkaria eläneenä tulin tulokseen, että enpä ole paljon tuossa menettänyt. Lähdin kotiin, kun missikisat alkoivat. Kävin äsken kaupassa ja mietin kuka tyttö voitti. Täällä kirjaston netissä asia selvisi.

Kyllä sisarukset voivat olla erilaisia. Reagoin täysin eritavalla, kun minä jäi miehettömäksi. Maailma on onneksi muuttunut parempaan suuntaa vuosikymmenessä.
Jos jää pulaan, apua löytyy. Olen surffaillut netissä ja testaillut eri toimintamuotoja.
Laitoin numeroni yhteen kohtaan ja sain tekstarin kännykkään.

Väsyttää vietävästi. Eniten pidin koiraohjelmasta. Siinä kerrottiin hyeenakoirista.
Afrikassa elävä rotu, joka on kuolemassa sukupuuttoon. Koirat vähät välittävät ihmisistä. Laumalla on tiukat säännöt. Silittelin kyläpaikassa koiria ja sain silmäni turvoksiin.

En usko erakkoelämään. Jonkinlaisessa kosketuksessa on elettävä lajitovereihin vaikka
olisi millainen hyeenalajin edustaja.