vanhus

Omistatteko te kaikki kotinne missä asutte? Omakotitalo vai kerrostalo-osake?
Mitä mieltä olette minusta,jolla ei ole omaa kotia vaan asun yhä vuokralla?
Tontti on,mutta taloa ei sen päällä.
Eämä vain meni näin. Nyt olen eläkkeellä ja mietin mitä tehdä tuolle tontille. Itselleni en siihen enää taloa tee.

vuokralla- ei

Myy tontti , mitä muuta sille voisi tehdä jos et taloa tee, ei mitään. Tontti ei tuota mitään tyhjillään, arvo saattaa nousta mutta mitä sekään sinua hyödyttää, eläkeläistä.
Toinen juttu on jos sinulla on perillisiä, silloin sinulta jää edes jotain heille.

Ranskis

Minä olen omakotitalon omistaja ja asukki. Talo on minulle rakas projekti, harmi vain, että tuo ikä jatkuvasti lisääntyy ja tässä joutuu vähitellen tekemään suunnitelmia tyyliin: mitäs sitten kun tästä vielä huononen. Alkutalven nilkkaepisodi antoi esimakua portaiden ja tontin tasoeroista johtuvista rajoitteista.

En menisi sanomaan mitään vuokralla asumisesta. Olen itse aina ajatellut, että minulla ei ole varaa asua vuokralla ja siksi hankin mahdollisimman nopeasti oman ensiasunnon. Onneksi hyvään aikaan, inflaatio hoiteli osan lainasta.

Ehkä jossain vaiheessa voisin ajatella kääänteistä lainaa.

mummukka

Asun vuokralla, pienessä kaksiossa, rivarissa. Olen elämääni erittäin tyytyväinen. Eläke on pieni mutta niin on ollut palkkakin koko työelämäni ajan mutta hyvin vuokraan riittää asumistuen turvin. Olen elänyt aina "nuukasti" ja saanut roposeni riittämään aina seuraavaan palkkapäivään, jonkun euron aina jemmaankin yllätysmenoja varten. Lapsille en perintöjä kerää, he pärjäävät omillaan. Sensijaan aikaani annan, varsinkin lapsenlapset ovat ajastani otettuja. Se, mitä toivon perinnöksi jättäväni on, että lapsenlapseni voisivat sydämessään tuntea olleeni heille rakas mummu. Siinä on kaikki mitä toivon jälkeeni jättävän.
Kun on iloinenmieli ja tervekin, mitä minä muuta kaipaisinkaan.Näin on hyvä.

ikikukka

Omistusasunnossa asutaan ja perintöjä lapsille ei kerätä. Jokainen hankkikoon itse omaisuutensa kuten mekin olemme tehneet.

leelianlepotuoli

omakotitalo pääkaupunkiseudulla isolla tontilla (rakennusoikeutta jäljellä yli 400m2) ja v. 2011 valmistunut ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu kakkosasunto reilun 2 hehtaarin tontilla maaseudulla järven rannalla. Nykyään ollaan puolet kk:sta kotona ja toinen puoli kakkosasunnolla eli mökillä.

Nollatilanteessa miehen kanssa aloitettiin 70-luvulla ja kovasti töitä tehden (meillä on ollut 2 työpaikkaa liki 10 vuotta kummallakin) yhdessä taaperretaan kohti hautaa.

Emme pihtaile, mutta emme tuhlaakaan. Kaikki toiveet on saatu toteutettua omalla työllä hankituilla tienesteillä. Ollaan matkusteltu ja ollaan käyty harrastuksissa.
Eläkettäkin saadaan kohtuullisesti.

Minä taas tykkään siitä, että lapsille jää minusta/meistä muiston lisäksi jotain konkreettistakin. On mukavaa kun on varallisuutta jonkun verran.

Minusta jokainen rakentaa elämänsä sen mukaan mikä itselle sopii tai on mahdollista.
Jos tiedät ettet koskaan rakenna tontillesi niin myy se pois. Nauti rahoistasi tai säästä, tee niinkuin itsellesi on parasta. Tai pidä tontti ja käy siellä aina kun voit ja nauti siitä.

3e4e

Tuossa iässä ihan fiksua. Jos omistaisit talon, siitä tulisi pahimmillaan iso riippakivi sen perivälle. Kun olet vain vuokralla, vuokrasopimuksen voi irtisanoa helposti kuolemasi jälkeen. Ei tarvtise vääntää kättä verottajan kanssa talon arvosta perintöverotuksen laskemista varten tai sitten kun/jos halutaan myydä talo, niin ei tarvitse vietää seuraavia vuosia peläten, että sieltä löytyy hometta.

Tontti on "mukavampi" saada perinnöksi, tosin senkin voisit kai myydä ja tehdä jotain hauskaa tontista saamillasi rahoilla. Ellei sitten joku perillisistäsi tahtoisi rakentaa kotiaan juuri sille paikalle, sittenhän voit ilahduttaa häntä joko kuolemasi jälkeen testamentillä tai myydä sen tuolle henkilölle jo elinaikanasi. Tontin voit myös vuokrata jollekin vaikkapa viljelypalstaksi ja saisit siitä pienen korvauksen.

mekko

Minulla on pieni osake. Olen ajatellut osakkeen myyntiä, sillä hoitovastike ja rahoitusvastike ovat jo niin korkeat, että tämän kokoisen asunnon jo melkein vuokraisi. Saisin osakkeen myynnillä myös rahaa, jolla maksaa vaikka suuremman asunnon vuokran.
Vanhassa kerrostalossa on vasta nyt alettu huomaamaan, että sen kuntoa pitäisi myös kohentaa ja korjata muiltakin kohteilta, kuin vain nyt herätyksen antaneet putkiremontit.
Lapsettoman on turhaa kerätä enää mitään roinaa, kaikki tarvittava on tullut hankittua ajat sitten ja nyt eläkerahakin näyttää kuluvan kuukausittain pelkkään elämiseen, joten jos perillisiäkin olisi, eläminen saattaisi olla vieläkin vaikeampaa.

Ap. myy vain tonttisi, tuskin sitä enää tarvitset, ainakaan uuden talon pihapiiriksi.

pihamaa

Minulla on kaksi omakotitaloa, kummastakaan ei velkaa, toisessa asumme.
Lapsia kaksi, molemmilla omat velattomat omakotitalot. Olemme molemmat eläkkeellä.

Ihanaa touhuta kesällä pihamaalla. En ole koskaan ollut vuokralla, joten en tiedä sen ihanuutta.

Jos olisin sinä, myisin tontin , siinähän on sitten rahaa vähäksi aikaa, pääset matkusteleen tai mitä nyt haluat tehdäkin eläkkeellä.

Eikös tyhjillään olevasta tontistakin mene kiinteistövero, mitä sitä makselee turhan päiten.

N52

En ole vielä eläkkeellä mutta asuntoni (kolmio) on maksettu sitten kun olen. Vielä on velkaa, toisaalta saisin velat pois jos myisin Lapissa olevan rivitalo-osakkeeni mutta tämä menee toistaiseksi hyvin näin. Isän kesämökkikin järven rannalla on vapaassa käytössä, hän ei enää itse jaksa siellä käydä. Se on mukavan lähellä, sieltä voi käydä kesäaikaan töissä (30 km matkaa).

Itse tykkään kerrostalosta kun se on niin huoleton (olen omakotitalossa asunut ensimmäiset 40 vuotta elämästäni). Oven voi lykätä takanaan kiinni ja häipyä huoletta muille maille vaikka kuukausiksi. Lumityöt on aamuisin tehty kun lähtee töihin ja huoltomiehelle voi soittaa kun joku ei pelaa, asia on kunnossa samana päivänä. Tällaiselle yksin asuvalle naiselle juuri hyvä.

Rahaa en enää tarvi, aion luopua isäni perinnöstä ja näin se menee suoraan lapsilleni jotka tarvitsevat nuorina aikuisina ja perhettä perustavina rahaa. Turha sitä on minun kauttani kierrättää ja maksella tuplaverot.

karis

Lapsille menee siis isäsi perintö. Eikös se perintövero ole jo melkoinen, kun he eivät ole rintaperillisä vaan sinä olet?
Tuo on hienoa, jos asukas voi ilmoittaa suoraan huoltomiehelle, jos jokin paikka vaatii huoltamista.
Meidän taloyhtiössä sellainen ei onnistu. Jos ei lumikasa on jätetty auton eteen, pitää ottaa yhteys isännöitsijään ja valitus etenee sitä kautta. Tai sitten lapio käteen ja ruveta lumitöihin, varsinkin viikonloppuisin.

Tiktaktuk

Kerrostalohuoneiston omistamme ja lomaosakkeen. Onneksi viimeinenkin vanha sukulainen myi talonsa ja muutti kerrostaloon. Kun tarpeeksi vanhaksi tulee, oma talo on hirveä taakka niin itselle kuin huolehtiville sukulaisille.

Omistusasunto on ainakin pääkaupunkiseudulla hyvä ratkaisu, koska vuokrat ovat hirveän korkeat. Tosin sitten eläkeläiset usein vastustavat osakeyhtiöissä kaikkia korjauksia - ymmärrettävästi, jos eläke ei oikein riitä. Ja tästä tulee ongelmia koko taloyhtiöön.

Meillä on juuri menossa peruskorjaukset, kun vuosikaudet kaikkia korjauksia on vastustettu. Nyt on sitten pakko tehdä ja paljon, ettei talo ihan romahda kaikkien niskaan. Kovat laskut siitä tulee ja moni joutuu jopa muuttamaan pois. Vaikka oikeasti sen kaiken voi maksaa yhtiövastikkeessakin vähän kerrassaan.

Minulle omistusasunto on jonkinlainen vanhuuden turva: kun tulot pienenevät, siinä vaiheessa on asumiskulut sitten paljon pienemmät. Jos nykyiset korjaukset tulevat liian kalliiksi, aina voi myydä nykyisen asunnon ja muuttaa hieman kauemmaksi. Jää välirahaakin sopivasti elämiseen.

N52

Jos ottaisin perinnön ensin vastaan (osallistuisin perunkirjoitukseen) ja sitten antaisin vaikka koskemattomana suoraan lapsille, joutuisimme molemmat maksamaan siitä perintöveron. Toki lapset veron maksavat mutta käsittääkseni se on täysin sama kuin rintaperillisen vero koska he ovat minun rintaperillisiäni ja minä luovun (juuri tällä sanalla) perinnöstäni, en voi siis määrätä mitään, että haluan isäni perinnön menevän lapsilleni mutta kun luovun siitä, osuuteni menee automaattisesti minun rintaperillisilleni.

Juuri siksi tämä on kätevää, että vero maksetaan vain kerran. Äitini kuollessa tätä en älynnyt, se tuli niin äkkiä ettei ehtinyt miettiä edes näitä.

hyyryläinen

Vuokralla olen asunut ensimmäiset 65 vuotta erään säätiön asunnossa ja eläkkeelle lähdettyäni olen laittanut hakemuksen seniori asumisoikeusasuntoon. Muutto luultavasti vuoden kuluttua

Smigi67

Jos jatkossa olen vastuussa yksityisomisteisista esim. 2 kpl yksiötä, niin haluaisin tietää, miksi VEROTTAJA on pyytänyt multa yli 120% NETTO-tuotosta, vuokraamisesta, ja esim. asunnon myynistä.

Uskalltaako enää vuokrata mitään?


En omista mitään; muttä olen 100% vastuussa 3 kpl kiinteistöistä, sekä vuokraan neljättä!

Smigi67

Sain eilen 24.04.2012 klo 17:30 kirjeen jonka mukaan mun( henkilö , jota edustan) pitää maksaa veroja eräästä yksiöstä enemmän kuin se on omimistajan 4-vuotiskautena tuottanut!!!

En ihmettele yhtään miksi VUOKRA-asuntoja on vaikea saada!!!


t. Mika

viisas ajatus

Tuossa on sekin hyvä puoli, että kun perintö menee monelle niin vero pienenee, voi olla ettei mene perintöveroa ollenkaan (alaraja taitaa olla nykyään jo 20.000 euroa, muutama vuosi sitten se oli vain 2000 euroa). Olen ajatellut samaa omalla kohdallani, vaikka tietysti toivon että saan pitää vanhempani vielä pitkään.

prossa

Asia kuuluu veroviranomaisille ja kannattaa ottaa sieltä selvää näistäkin perintöasioista. Luopujankin on jossakin tapauksessa luovutuksestaan maksettava veroa, ei se niin yksinkertaista ole.

Jeps

Olin 31 v kun olin maksanut ekan asuntoni.
Isomman ostin 5 vuoden lainalla.
Ja nykyisen, saunallisen 4 v vanhan kolmion Hgin ydin alueella ilman lainaa. Tässä luulen viihtyväni kauan, kaikki kohdallaan: mukavuus, palvelut ja liikenneyhteydet kaikki hienot.

Jooh!

Miehen kanssa omistetaan puoliksi isohko okt ja lisäksi kolme kaupunkikaksiota, joissa lapsemme asuvat ja maksavat vuokraa meille.

Touhuan mieluusti puutarhassa ja nautin kauniista ympäristöstä, mutta tulevaisuudessa varmaan haluan itsekin kaupunkiin kerrostaloon, jos/kun voimat eivät enää riitä ison talon ja pihan hoitamiseen.

On se yksinkertaista

Perinnöstä luopuminen lapsen hyväksi tai muun perintökaaressa seuraavan henkilön hyväksi mahdollistaa perintöosuuden siirtämisen suoraan omille lapsille (omille rintaperillisille) ilman, että siirrosta aiheutuu muita verovaikutuksia kuin yksinkertainen perintövero. Perinnöstä tehokkaasti luopuva ei tällöin maksa lainkaan perintöveroa, vaan vero tulee seuraavan sukupolven maksettavaksi aivan kuin he olisivat perineet omaisuuden suoraan perinnönjättäjältä. Koska perinnöstä luopuva ja hänen rintaperillisensä ovat perinnönjättäjään nähden samassa veroluokassa, maksettava perintövero on yhtä suuri jos rintaperillisiä on yksi ja alempi jos rintaperillisiä on useampia (jokainen saa 20 000 euron verovapaan osan + hyötyy mahdollisesti perintöveroasteikon progressiivisuudesta).

Tämän mahdollistaa sana "tehokas luopuminen" -eli käytännössä perinnöstä rintaperillisten hyväksi luopuvalla ei ole mitään osuutta perintöön, hän ei voi vaatia siitä osaa, ei voi määrätä, mten se kullekin lapselle jaetaan jne.

makke

Vielä opiskeluiässä vaikkapa nyt 24 v., oleva nuori tuskin haluaa itselleen maksettavakseen tulleita veroja, vaikka vanhemmat perinnöstä luopuisivatkin.
Maksella perintöveroja ja samalla opintolainan korkoja aika tuskallista ajatellakin. Ei kaikkea perintöä saa edes rahana.

Ankelika

Tänään luin nettihesarista omituisen jutun hovioikeuden päätöstä vaativista avioeroista.
Moni luulee olevansa virallisesti eronnut eikä omaisuudenjaossa asia kuitenkaan ole lainvoimainen.

Onneksi en ole juristi. Kävin äsken Shellillä munkkikahvilla ja vilkaisin samalla eilistä Hesaria.
Siinä oli iso juttu juristien koulutuksesta. Moni revitään jo opiskeluaikana työelämään.
Siinähän sitten juo nuoresta pitäen saa papereita pyöriteltäväkseen.

Pitkän ja vaiherikkaan elämän eläneenä sanon suoraan, että mitä vähemmän omaisuutta sitä onnellisempi olen.

Olen superonnellinen, että exäni hommasi avioeron. Nyt on niin mukava köllötellä sohvalla vailla huolen häivää. Olo on vieläkin hikinen pitkän polkupyöräretken jälkeen.

-tuula-

Toki hän saa verojen vastineeksi myös omaisuutta, eihän sitä pelkkiä veroja jaella ;)

Jos perintönä on pelkkää tunnesiteellä varustettua "rihkamaa", eihän sen siirtämisessä yli sukupolven ole mitään järkeä. Perinnöllä pitää olla arvoakin.

Rintaperillisen verotus ei ole kovin suurta. Esim. itse perin n. 50 000 euroa, josta maksoin 7000-8000 veroa eli kyllä siitä ihan jäisi nuorelle mukava pesämuna.

Aina parempi, jos perintönä tulee esim. asunto. Voihan sen sitten myydä ellei halua pitää.

m:nen

Vastaus ap:n kysymykseen: omistan, siis omistamme mieheni kanssa. Onneksi on joku vanhuudenturva, voi myydä tämän ja muuttaa pienempään. Yksiöstä (vuokra) sitä aikoinaan aloitettiin kun mentiin naimisiin, jospa menisimme nyt kaksioon.