Vinkkipinkki

Ehdotukseni, mitä voisit tehdä:

- Mene lääkäriin! Podet vakavaa masennusta, mikä on LÄÄKKEILLÄ HOIDETTAVA VAKAVA SAIRAUS, kuten syöpä, diabetes ja muut taudit. Jättäisitkö syövän hoitamatta periaatteesta, ettet halua turvautua pilleripurkkiin? Masennus tappaa sielun siinä missä syöpä tappaa ruumiin. Masennus lääkkeet eivät muuta persoonaasi, vaan paljastavat sen sumuharson takaa.

- Etsi käsiisi psykologi! Ennen kaikkea tarvitset kuuntelevaa korvaa. Psykologit ovat kouluttautuneet hoitamaan kaltaisiasi ihmisiä, joiden elämä on solmussa. Heitä kiinnostaa kuunnella, mitä sinulla on sanottavana ja osaavat myös auttaa. Jos kerrot ongelmistasi jollekkin lähipiirissäsi, se helpottaa omaa taakkaasi, mutta saa todennäköisesti kyseisen ihmisen vaivautumaan. Vaikka hän haluaisi auttaa, hän ei välttämättä tiedä mitä tehdä. Se saatta myös olla osasyy miksi sisaresi eivät halua olla yhteydessä.

-Vietä aikaa ulkona! Vaikka et urheilisikaan, jo ulkona oleminen auttaa niin sielua kuin ruumistakin paranemaan. Luontoon on sitoutunut valtavasti energiaa ja saat osasi siitä kun jaksat avat ulko-ovesi. SISÄLLÄ KÖKÖTTÄMINEN VAIN PAHENTAA TILANNETTA!!!!!! Mene ulos ja katsele elämän pieniä ihmeitä. Tuijota taivaalle ja anna mielen tyhjentyä. Kuvittele, että olet höyhen, joka leijailee avaruudessa rauhallisesti, ajattelematta, vain pienenä pisteenä universumissa.

-Ota uusi suunta elämällesi! Muuttaminen toiselle paikkakunnalle, uuden harrastuksen (Niitä on ilmaisia vaikka kuinka paljon) aloittaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen jne. auttaa sinua löytämään elämänhalusi uudestan. Muuta ajatusmaailmaasi! Mieti, mikä sinussa ja maailmassa on hyvää. Kaikissa on jotain hyvää. Sinusta ainakin kättelyssä huomaa jo, että olet erinomainen kirjoittaja! Mikset siis aloittaisi vaikka kirjoittamaan lehtien mielipidepalstoille tai nettiin, kun kerran sinulla paljon mielipiteitä näköjään on.

- Rakasta maailmaa, läheisiäsi ja itseäsi ehdoitta. Se,että annat jouluna paljon lahjoja ei tarkoita, että saisit välttämättä itse yhtä paljon takaisin, mutta eikö lahjojen antamisesta tule hyvä mieli? Menetkö vaatimaan siskoltasi sadan euron joululahjaa seuraavaksi vuodeksi vain koska olet itse antanut sellaisen tänä jouluna?

Tässä muutama vinkki, jotka ovat ainakin auttaneet itseäni vakavan masennuksen hoidossa. Valoa elämääsi! :)

Maxis

Saitko EN JAKSA ikinä töitä vai miten sinun kävi?

Mirja^

Siivoustyö ei ole hullunpaa, usein hyvin itsenäistä kun hoitaa hommat. Samalla myös kunto kasvaa. Raskasta se kyllä todella on ja usein huono palkka, mutta saapahan siitä paremman toimeentulon kun toimeentulotuesta tai liiton maksuista. Ja ompahan elämässä kiinni.
Olen itsekkin tehnyt sitä paljon elämäni aikana kun jouduin itsestäni riippumattomista syistä irtisanotuksi vakituisesta työstä. Mutta tietenkään kaikki eivät voi tehdä siivoustyötä, on allergioita ym.

Kun luin ap:n kirjoituksen, niin ihmettelen sisarussuhteitasi. Ette tapaa ja seurustele, vaikka asutte lähekkäin. Lapsellesikin olisi hyväksi tavata serkkujaan, tietenkin jos hän itse haluaa, vai ovatko jo vieraantuneet toisistaan, vaikka asuvat samoilla kulmilla. Usenhan ainakin lapsena serkukset ovat kovin läheisiä toisilleen.

ap. EN JAKSA vastaa

Katselin monen vuoden vierähdettyä taas tätä palstaa, ja huomasin tämän ketjun minkä olin aloittanut.

Huomaan että ongelmani ovat olleet useita vuosia kestäneitä, ja ihme kun olen selviytynyt näinkin hyvin.

vuoden 2004 jälkeen työ- ja koulutus saldoni on tämä: tietokoneen käyttäjän A ja AB kurssit v. 2005 – 2006. viiden viikon työelämävalmennus Postilla, mihin olisin päässyt muuten töihin, mutta alunperinkin tiesin että selkä- ja jalkasairauteni vuoksi en pysty sellaista työtä jatkuvasti tekemään. halusin vain nähdä miten posti toimii ja mitä se työ on.
sitten olin vuoden palkkatuella.
Ei muuta.

Eli reilun 7 vuoden aikana kursseja ja työtoimintaa yheensä puolitoista vuotta.

Olen hakenut sosiaali- ja terveystoimen sihteerin ammattitutkintokoulutukseen vuodesta 2009 alkaen ja pyrin sellaisella yhteensä 5 kertaa.
Lokakuussa 2011 pääsin 4. varasijalle, enkä tullut valituksi.
nyt tämän vuoden helmikuussa pääsin sisään. Valmistava koulutus eli teoria kesti noin 2,5 kk. olen aivan järkyttävän tiivis ja kovatahtinen paketti. alkoi työssäoppiminen viikko ennen vappua.
Olen jaloistani ollut useita vuosia kipeä ja lääkäri seliiti sen selästä johtuvaksi.
Minulla todettiin joulukuussa 2009 selkärangan rappeuma.

jouduin jättämään koulutukseni kesken viikon työssäoppimisjakson alkamisesta, koska en pysty työskentelemään puoltakaan päivää sairailla jaloillani edes toimistotöissä.

lääkärin dignosoi pitkäkestoisen alaraajojen laskimoverenkierron toimintahäiriön/ vajaatoiminnan.

tänä päivänä ollaan tilanteessa, että menen uudelleen huomenna lääkäriin ja pyydän jatkotutkimuksiin.
Lisäksi lääkärin pitää kirjoittaa lausunto työvoimatoimistoon kussin keskeytymiseen johtaneista lääketieteellisistä syistä. työkkäri antaa siitä lausunnon, tuleeko karenssi vai ei.

mutta vaikka tulis kaksi karenssia, niin mistään muutamasta sadasta en ala jalkojani ja terveyttäni myymään.

pyydän lisäksi B-lausuntoa Kelaa varten, jos haen sairauspäivärahaa.
Lisäksi sosiaalivirastoa varten, että saan lääkärin suosittelemat tukisukat ja tukipohjalliset, kun ei markettien sukat ja pohjalliset ole tarpeeksi hyviä sairauteni hoitoon.

Olen käynyt kunnan mielenterveystoimistossa viime vuoden loppupuolella useita kertoja. ja jatkan siellä käyntejäni nyt kun olen taas tässä tilanteessa.
Kokeilimme aluksi myös mielenterveyslääkettä, mutta niistä tuli aivan kaamea olo, ja lopetin ne kolmen päivän käytön jälkeen. enkä niihin enää kajoa.

Eilen laitoin verkossa työttömyysajan ilmoituksen Kelaan. En itsetuntoni kautta pystynyt siihen koko aikaa kirjoittamaan kursseilla, vaan siihen tuli kolme päivää työtön, sen jälkeen kun 2.5. olen keskeyttänyt kurssin.
näin ollen Kela odottaa työkkärin lausuntoa ennen kuin saan sieltä mitään rahaa.

työkkäri aika mulla on vasta puolentoista viikon päästä 16.5.

Olen ottanut viime yönä myös sähköpostilla yhteyttä seurakunnan diakoniaan.
ja lähetin harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta hakemuksen Kuntani sosiaalivirastoon.

pärjätäkseni siihen asti edes jotenkin kun tuet alkavat juoksemaan. tai sitten ei ala juoksemaan, jos TE-keskus katsoo lääkärintodistuksesta huolimatta että ei ole syy jättää työssäoppimista kesken vaikka ei pysty kävelemään.

suoritin kuitenin tutkinnon valmistavan koulutuksen ja ammattiopistosta saan siitä todistuksen. tutkinnon voin suorittaa vaikka vuoden ja kahdenkin päästä. ja senkin jälkeen hyväksi luetaan tämän valmistavan koulutuksen osa.

Olen etsimässä etätöitä ja verkko-opiskelupaikkaa, mutta en osaa oikein etsiä, muuta kun mollin sivuilta. osaisin ja pystyisin tekemään kotoa käsin vaikka mitä.
kun saisin tehdä niitä aina kun terveyteni sen päiväsaikaan (tai yöaikaan) sallis.

Nimim. Mirja ihmetteli että en tapaa sisaruksiani, vaikka asumme lähekkäin. En tiedä mistä hän sai sen kuvitelman että kaikki asuisimme lähekkäin. Vain yksi siskoni asuu tossa 20 kilometrin päässä, ja häntä olenkin tapaillut aika usein, mutta hyvin pikaisesti. – ja tästä olen aikaisemmin näköjään kertonutkin.
Pulma vaan on se että itse olen aina kuuntelijana, eikä kenelläkään ole aikaa kuunnella minua.

Poikani on tavannut ja tapailee kyllä serkuksiaan. Ja etenkin nyt kun on pari vuotta asunut omillaan on hänellä tiiviit välit sisarenpoikaani. Hän lisäksi on alkanut seurustelemaan ja hänellä on myös paljon muita ystäviä.
Poikani puhumattomuus kesti onneksi vain vähän aikaan. Minulla on ollut aina hyvät ja lämpimät, luottamukselliset välit häneen ja pystymme puhumaan toisillemme yhäkin kaikista asioista.
Nyt en puutu hänen asioihinsa tietenkään samalla tavoin kuin silloin hänen ollessaan alaikäinen. Nyt 22 vuotiaana hänellä on oikeus omaan elämäänsä ja omiin ratkaisuihinsa. Mutta olen olemassa häntä varten aina kun hän tukea ja apua tarvitsee.

Lisäksi siskojen jälkeen tapailemme säännöllisesti kyllä ns. siskojenilloissa eli viikonloppuja vietetään säännöllisesti kiertäen aina jonkun luona.
tämä on ollut käytäntö äitimme kuoleman jälkeen vuodesta 2007.

sen lisäksi kirjoittelemme usein sähköposteja.

eli tämä on tilanteeni tällä hetkellä.

joku tuossa loppupuolen viesteissä mainitsi, että minun kannattaisi kirjoitella lehtiin tai nettiin. sen olen tehnytkin. en halua silti itseäni ja palstojani mainostaa.

aapeecee

Sisarussuhteiden roolijakoa on kyllä todella vaikea muuttaa. Jotta siskosi oppisi kuuntelemaan sinua paremmin, on sinun hänet siihen opetettava / pakotettava. Ja toistoja tarvitaan ennen kuin menee perille. Taidat olla tällainen auttaja-tyyppi, joka on oppinut jo pienenä saamaan tyydytystä toisten auttamisesta. Nyt vanhempana se sitten on alkanut kyllästyttää. Huomaa, että auttaminenkin on eräänlaista vallankäyttöä, ei aina niin pyyteetöntä kuin haluaisi uskoa. Vain itse muutumalla, voit muuttaa tämän.

ap. EN JAKSA vastaa

Tuo oli kyllä uutta että auttaminen on vallankäyttöä. Hmmm...
En pysty kyllä sulkemaan korviani lähimmäisteni hädältä. Mutta eräänlaista kuuntelemisen ja tukemisen taitoa haluaisin vastavuoroisesti.

Olen kyllä auttajatyyppi, mutta teen niin lähimmäisen rakkaudesta, en niinkään käyttääkseni valtaa. Mutta pienenä en kokenut olevani ns. auttajatyyppi. silloin se oli kyllä päinvastoin ja minua kuunneltiin enemmän.

Kiitos silti omaperäisestä näkövinkkelistäsi. vaikka sitä en ihan näillä näppäimillä täysin kuittaa.

Pitäisikö minun keskeyttää toinen, joka tulee omaa todellista hätäänsä purkamaan minulle. yönselässä pienten lastensa kanssa luokseni turvaan.
sitten alkaa vaan toistamaan omiani ja pakottaa tämä hädässä oleva kuuntelemaan ?
No näkemyshän on tuokin. Luulisin että seuraavalla kerralla tämä lähimmäinen kyllä etsisi turvakodin minun matalan majani sijasta.

Olisinpa noin

Minusta kuulostat ihailtavan tarmokkaalta ihmiseltä, jolta elämäntilanne luonnollisesti syö voimia. Toivottavasti saat sen syön, jonka selvästikin ansaitset. Haluaisin olla yhtä selviävä kuin sinä, mutta vaikka on töitä (onneksi on, kun on velkaakin ja pelkään että tulee jatkuvasti lisää), en jotenkin hallitse tätä elämistä, vaan eri elämän osa-alueet nitisevät liitoksistaan. Kummallista tietysti kaikkien mielestä, miksei pärjää niin itsestäänselvissä asioissa. En saa hoidettua kotiani, katastrofi edessä, pakko muuttaa ja HIRVITTÄVÄT siivoamiset ja rempatkin edessä (kotini on takuuvarmasti se Suomen karmein, mutta itse aion sotkuni kumminkin hoitaa). Mietin jo, että joudunko yömajan varaan ja voisinko vaikka telttailla, mutta alkeellinen elämäntapa vaatii kuitenkin sitkeää sissiä. Olisinpa osaava ja ahkera. Ihmissuhteistakaan ei tule sitä mitä pitäisi, vaan pidän minimaaliset, joskin mahdollisuuksien mukaan ystävälliset, välit läheisiinkin. Lisäksi on vielä tuo hengellinen elämä, jonka olen tyrinyt, mitähän on mennyt viistoista vuotta alamäkeä. Ei ole kaikista eläjiksi, vaikka pinta näyttäisikin tyyneltä.

syrjis

Olisinpa noin: koita saada selvitettyä, olisiko sinulla add. Aikuisilla tarkkaavaisuushäiriö oireilee usein juurin noin, että "paketti ei pysy kasassa", vaikka muuten olisi fiksu ja pätevä ihminen. Siivoamattomuuskin on hyvin tyypillistä.

Aloittajalle: olet hurjan tarmokas tosiaan, kun jaksat yrittää aina vaan. Nostan sinulle hattua. Paljon pienemmät vastoinkäymiset ovat saaneet minut aivan maahan. Hienoa, että pojallasi on asiat hyvin, se varmasti helpottaa kun ei tarvitse pojan takia surra.

Tuosta auttaminen voi olla vallankäyttöä: luulen että asiasta kirjoittaja tarkoitti sellaista "marttyyriauttamista", mitä ainakin minun äitini harrastaa. Siskon mukuloille laitetaan voileivät vaikka ovat jo kymmenen vanhoja ja passataan maito eteen jne niin, että kaikki muut ovat yleensä jo syöneet kun äiti istuu kahvipöytään. Hän siis sanoo, että "aloittakaa te vaan, laitan vaan lapsille vielä..." Samaa hän harrastaa joka yhteydessä, tekee paljon enemmän kuin oman osuutensa, niin että se on jopa kiusallista kun ei aina ole edes pyydetty, mutta ei aidosta auttamisen halusta vaan että saa kiillottaa glooriaansa. En usko, että sinä olet lainkaan sellainen.

ap. EN JAKSA jatkaa

Jälleen palasin katselemaan tätä ketjua.
Huomaan ajattelevani että tämä on siksi ainutlaatuinen ketju, että asian surullisuudesta ja vakavuudesta huolimatta ilmapiiri on lämmin.

En halua toistaa tässä itseäni, mutta ehkä arvaattekin yhdistää minut uudemman ketjun otsikolla
"Onko tämä syrjäytymistä" kirjoittajaan nimimerkillä "elämäänsä elänyt".

Nyt olen siis sairauslomalla. syyt näkyvät edellämainitusta kirjoituksestani.

jos joku teistä haluaa kirjoitella minulle privaatisti - syystä tai toisesta, tai siitä kolmannesta -
minut tavoittaa sähköpostiosoitteesta: late.riser@suomi24.fi

voimme jakaa kokemuksia elämästä.
Ihmisiä voi olla niin paljon jotka seuraavat keskustelua, mutta eivät rohkene itse kirjoittaa vaikka haluaisikin. Se kuunteleva "korva" voi olla silti täällä jossain.

hyvää yötä rakkaat ystävät ! Voimia ja jaksamista kaikille !

telle.

Tähänkin vaivaan on saatavana monenlaista helpottavaa apua. Lääkäri ja asiantutntijat osaavat näistä paremmin kertoa, että olosi helpottuu ja voisit tehdä vaikka sitä toimistotyötä.

En jaksa

Ihanko oikeasti on vielä ihmisiä, joilla on tuollaisia harhakuvitelmia ?
Voin kertoa että olen rampannut lääkärissä ja "asiantuntijoilla" viime kevään, kesän ja tämän alkusyksyn.
Joskin nyt silmänikin on siinä (epä)kunnossa että en tiedä pystyisinkö niidenkään puolesta toimistotöitä tekemään kokopäiväisesti. Mutta kiinnostaisi silti katsella kotona tehtävää osa-aikaista työtä, jotain etätöitä. Vaikka minut ollaankin syöttämässä työkyvyttömyyseläke putkeen. Olen nyt ollut sairauslomalla keväästä asti.