parikymppinen

Mitä ihmettä täytyy tehdä? Valmistuin 2 vuotta sitten ammattikoulusta, olen ollut tasan kerran sen jälkeen osaaikatöissä. Enkä saa mistään töitä vaikka on monipuolisia taitoja.

Elämä alkaa olemaan niin tylsä ilman töitä tai haasteita etten enään tiedä mitä tehdä. Poikaystävä käy koulussa ja hoitaa asiat erinomaisesti. Minä taas harhailen aamusta iltaan kotona tekemättä mitään. Alkaa jo huolestuttaa, en osaa enään olla ihmisten kanssa enkä tiedä miten suhtautua asioihin.

Tuntuu siltä että olen menettämässä kaikki hyvät puolet esim. sosiaalisuus.
Minusta on tullut ilmetön, katkera ja surullinen. Minulla ei ole enään mitään tunteita. Poikaystävä alkaa pitämään minua friikkinä ja miettii missä on vanha minäni.

Joskus saatan olla jopa viikko kotona, kännykkä ei soi ikinä, bussikortilla ei ole käyttöä. Samoin ihanien vaatteiden kanssa sekä meikkien kanssa. Aamusta iltaan katon vain ohjelma ja kuuntelen musiikkia.


En välitä enään ihmisuhteista ollenkaan, vaikka kuinka haluaisin olla innostunut uusista ihmisistä, harrastuksista ja arkipäivän asioista en vain osaa.
Syksyn aikana on tapahtunut muutama tosi kivoja/ jännittäviä juttuja mutta unohdin ne samantien, pelkkää pimeus päässäni.
Menin jopa ihastumaan mutta pakotin itteni samantien unohtamaan.



Olen niin kuollut etten enään ymmärrä edes kuka olen ja missä olen. Eikä kukaan edes välitä.
Olen niin nuori vielä, en todellakaan halu että elämä loppuu vaikka tuntuuki siltä että se on loppunut.

Kertokaa nyt jotain omista kokemuksista tai miten voi mennä eteenpäin. Älkää sanotko mee hakee apua. Olisi kivempi keskustella täällä asioista.

parikymppinen

Kun lähden ulos ja katon muut samanikäisiä tyttöjä mietin vain että " ompas toi onnekas se varmaan käy koulua, illalla töihin ja sitten vielä bilettämään ihanien ystävien kanssa", tulen vain iloiseksi muiden puolesta ettei heidän tarvi elää minun elämäni.

hmm

joku vastata mitään? Olisi tosi kiva.

No mitäs

jos hakeutuisit takaisin koulunpenkille? Huono taloustilanne päällä, töitä on vaikea saada ja lisäkoulutuksesta on aina etua! Tai sitten työvoimatoimistoon kyselemään oppisopimuskoulutusta.Ja onhan n iillä kaikenlaisia kurssejakin. Ja viimekädessä sitten vaikka vapaaehtoistyötä esim. vanhustenparissa. Moni vanhus olisi iloinen päästessään ulos kävelylle, joku lukisi hänelle lehtiä tms. Ja itse saat päivääsi rytmiä.

Huonolta näyttää cv:ssäsikin, jos siellä on tyhjää etkä mitään ole tehnyt -tuo vapaaehtoistylkin osoittaa, että olet valmis yrittämään!

auttajainen

Kuulosta siltä, että taidat olla masentunut. Ehdotan, että otat heti yhteyttä lääkäriin.

Nythän alkaa taas yhteishaku, koita löytää itsellesi opiskelupaikka ensi syksyksi. Tuossa tilanteessa melkein mikä vaan on parempi kuin ei mitään, ettet ihan syrjäydy. Sitten kun on koulussa "jalka oven välissä" on helpompi vaihtaa suuntautumisvaihtoehtoakin mieleisempään jos siltä tuntuu.

parikymppinen

siitä että edes joku viittiny vastata.

Mua masentaa se etten edes pääse työharjoitteluun mihinkään, ilmainen työntekijä joka on viel ammattilainen ei kelpaa mihinkään. Työpaikat eivät ota työvoimatoimiston harjoittelijoita, oppisopimus on myös vaikea koska kukaan ei halua maksaa.
Rahan takia kukaan ei viiti otta nuori mukaan mihinkään.

Joka paikassa aina sama vastaus "valitettavasti meillä on liikaa hakijoita". Koulut ovat aivan täynnä opiskelijoita. Työharjoittelu paikat ovat täynnä. Tuntuu siltä ettei kukaan nuori ole töissä tai koulussa.


Olen kyllä sitkeä ihminen mutta se on joka ikinen kerta järk tyttävä puukotus sydämeen. Ei vain uskaltaa soittaa mihinkään ja raivostuttavin juttu on se että opiskelin alaa jota rakastan kunnialla, ja silti jäin ulkopuoliseksi, olisin niin iloinen jos pääsisin omalle alalle edes harjoitteluun.
Olen myös aina todella motivoitunut ja rakastan haasteita. Sit töihin pääsevät sellaisia jotka eivät ole kiinnostuneita mistään.

Ei vain riitä voimia olen ihan yksin tämän asian kanssa eikä kukaan voi auttaa.

Ja kokoajan pyörii mielessä että miten nousen ylös ku keinot loppuvat. Ei jaksais millään opiskella muuta alaa ja se ei todellakaan ole kiva kuulla näitä ihmisiä jotka sanovat että olen opiskellut 5 eri alaa ja silti olen työtön.

Ja jos minua kiinnostais uutta alaa ne on sitten sellaisia todella vaikeita yliopisto aloja esim. tutkija, psykoloogi tai vastaava.

Mikä on alasi?

Kertoisitko, mitä alaa olet opiskellut? Sitten voisi olla vähän helpompi neuvoa.

Asutteko jossain pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole muutenkaan kovin hyvin töitä? Olisiko teidän mahdollista muuttaa?

Mikä sinulle on tärkeintä: se, että pääset oman alasi töihin, vai se, että pääset mihin työhön hyvänsä? Sellaisiin pari tuntia viikossa -töihin on kai helpompi päästä... Taloudellisesti se ei mitenkään välttämättä ole kovin kannattavaa, mutta se toisi elämääsi sisältöä ja saattaisi auttaa eteenpäin.

Onko alallasi mahdollisuus jatkokoulutukseen?

Noin muuten olen samaa mieltä kuin auttavainen. Kuulostaa ihan siltä, että voisit olla masentunut. Kannattaa mennä lääkärille, sinut otetaan varmasti vakavasti kun nuorten syrjäytyminen on niin iso ongelma. Onneksi sinulla on mies, niin syrjäytyminen ei ole niin iso riski.

Olet vielä nuori, oletko harkinnut että menisit armeijaan? Sekin voisi olla hyvä vaihtoehto, elämääsi tulisi katko, että saat luvan kanssa olla ajattelematta tulevaisuutta. Se näyttäisi hyvältä cv:ssä ja voisi jopa poikia uuden uran. Armeijan jälkeen kun on mahdollista esim. hakea rajavartijakoulutukseen, siellä saa koulutusajaltakin palkkaa.

Ainakin meidän kunnassamme on terveyskeskuksessa psykologeja, joille voi mennä ilmaiseksi juttelemaan muutaman kerran. Toki aikaa voi joutua odottamaan muutaman viikon, mutta se kannattaa. Usein auttaa kun joku ulkopuolinen vaan kuuntelee. Työvoimatoimiston kautta on myös mahdollista saada ammatinvalinnan ohjausta tms. On merkillistä, jos et ole saanut mitään enempää neuvoja sieltä.

Sinulla on nyt vaikea elämäntilanne, mutta asiat alkaa varmasti lutviutua kun saat tämän lukkiutuneen tilanteen nytkäytettyä liikkeelle. Se nytkäys voi tosiaan olla psykologi, mikä tahansa työ, oikeastaan ihan mitä vaan mikä poikkeaa tämänhetkisestä rutiinistasi. Ainakin olet jo ottanut ensimmäisen askelen kun kirjoitit tänne kysyäksesi neuvoa.

edellinen

Ai niin, sanoit että et halua kuulla "mene hakemaan apua" -kommentteja. Ymmärrän kyllä, että se on ärsyttävää. Mutta oikeasti, jos sinusta tuntuu ja miehestäsikin tuntuu siltä, että persoonasi on muuttunut, niin apu voi olla paikallaan. Ei se tarkoita sitä, että olisit hullu, ei välttämättä edes sitä että joutuisit syömään lääkkeitä tai jotain. Elämä on nykyään niin vaikeaa että ihminen oikeasti tarvitsee joskus jotain ulkopuolista kyynärsauvaa.

parikymppinen

opiskellut vaatetusalaa. Ihmellistä kyllä mutta ei edes vaatekauppoihin oteta. Minulle kerran sanottiin että vaatetusalan käyneitä ei oteta meille töihin. Töihin otetaan vain he jotka ovat käyneet kauppakoulun.
Ihan pääkaupunki seudulla asutaan. Muutto ei tulis kuulonkaan kun molempien elämä on täällä ja muuten vain meni 2 vuotta että saatiin kämppä. Seki toi niin kamalaa tuskaa.

Minulla on ollut 2 vakavasti masentunutta kaveria jotka todellakin olivat avun tarpeessa. Heille jäi niin huonoja kokemuksia psykologista, yks sanoi kaverille että hanki elämä olet niin hukassa, raivostuttavaa" samoin toiselle kaverille psykologi oli haukunut hänet pystyyn.

Minä olin se joka auttoi kaverit, sain heidän oikeasti melkein kuntoon. Että toisaalta pärjään todella hyvin yksin jos haluan. Mutta se on aina muista kiinni, nyt kun trendinä on " teho massasyrjiminen".

Ja tuntuu jotenkin pahalta että terve nuori motivoitunut ihminen syrjitään niin pahasti että sen pitäis ruveta hakea ulkopuolista apua vain koska jotkut eivät ota töihin. Ylensä terapeutille menevät he jolla on oikeasti pahoja ongelmia. Ei ne jotka eivät pääse töihin.

Mikko L

Työttömyys masentaa ja vie elämänilon. Elämän tarkoituskin tuntuu hämärältä.

Eikö sinulla ole jotakin kristittyjä,nuoriakin sukulaisia, jotka voisivat kuunnella ajatuksiasi?
Hiihtäminen virkistää mieltä. Ja vapaaehtoistyöstä voisi löytyä mielenkiintoisia ihmisiä ja haasteita jotka antavat potkua elämään.

" Jokainen,joka antaa maljallisen vettä yhdelle näistä vähäisimmistäni, hän ei jää palkkaansa vaille", sanoo Jeesus, syntiemme sovittaja ja kuolleista herättäjä.

yritän auttaa

Hae vaatetusalan opiskelupaikkaa. Jos olet nyt esim. artesaani, pyri vaikkapa vaatturilinjalle. Tai jos haluat nimenomaan tehdä töitä, älä ainakaan valikoi liikaa. Kelpuuta se lähikaupan hyllyntäyttäjän työ, jos muuta ei ole. Sekin on parempi kuin ei mitään. Itse olen valmistunut seitsemän vuotta sitten, enkä ole tehnyt päivääkään oman alan töitä.

Oletko laittanut Keskon ja S-ryhmän rekrytointiin avoimen hakemuksen?
Tsekkaatko säännöllisesti Työministeriön sivuilta avoimet työpaikat (esim. Eurokangas ilmoittaa siellä)?

Ja ennen kaikkea, älä jää sinne kotiin sohvan pohjalle odottamaan töitä, lähde ulos, liikkumaan, harrastamaan.

Sanot ettet ole masentunut, mutta kannattaisi ihan vain varmuuden vuoksi tehdä seuraava testi: Beckin masennustesti - Beck Depression Inventory
Terveyskeskuksissa voi myös mennä juttelemaan hoitajalle, joka arvioi tarvitaanko lääkäriaikaa. Ainakin kannattaa ottaa verikokeet, sinulla voi olla vaikka anemia.

parikymppinen

Masentavaa on just se että olen 5 vuoden aikana pistänyt hakemuksia kauppoihin. Ja vielä olen aina käynyt kaupan päälle, jopa pomot tuntevat jo minua. Jossain paikoissa olen kysynyt töitä jo 40 kerta. Ja osaan tehdä todella hyviä hakemuksia, sekin on taitolaji.
Sitten töihin otetaan 14 vuotias teini joka ei osaa tehdä mitään.

Viimeksi kävin kaupan haastattelussa ja sanoin että et pääse töihin meille on 800 hakijoita. Loton pelaminen on ehkä helpompi.

Vaatetusalan jatkoopiskelu on mahdotonta, tuhansia hakijoita, noin 20- 100 pääsee sisälle. Ja jos on vielä taitava piirtää ei todellakaan pääse sisään. Ihan omituisia pääsykoe vaatimuksia. Jotkut ovat päässet kouluun niin että isi on käynyt juttelemaan koulun rehtorin kanssa.

Vai onko minulla vain niin älyttömän huono tuuri? elämäni olisi ihan toisenlainen mutta juuri minulle käy aina niin huonosti asioiden kanssa. Pahinta on se kun huomaa ettei ollut oma vika. Koko elämäni on pelkkää " läheltä piti etten saanut".


Jotkut samanikäisiä tuttuja saavat kaiken kotiovelleen, minä taas taistelen aina asioista ikuisesti enkä saa mitään, päätin että okey emmäkään enään tee mitään niin katotaan jos joulupukki tuo mulle jotain. Tosta vain saavat unelmakämppän, unelmaduuni, matkoja kaiken. Elävät niin pumpulimaailmassa vaikka eivät edes ole rikkaita.

En ymmärrä miten he onnistuvat heidän elämä on jatkuva juhlaa ja seikkailua. Tuttuni ei edes tiedä mitä tarkoittaa sana pettymys. Sit heti jos se ei saa jotain typerää se hajoo palasiksi. Haluaisin nähdä sen minun kengissä.

parikymppinen

näitä esimerkkejä on loputtomasti.
Minä ja tuttuni haettiin samaan paikkaan töihin, hänellä ei ollut aavistustakaan minkalaista töitä se oli ja hänellä ei ollut kokemustakaan. Minulla taas oli kokemusta ja sopiva henkilö työtehtäviin.

Tuttu sai työpaikan tosta vain ei sen tarvinnut edes pistää hakemuksia. Ja noin käy jatkuvasti kaikille.
Kun minä soitan tai meen paikan päälle pomo sanoo " vaikutat tosi asialliselta ja ihanalta, pistäpäs hakemusta ja CV tähän osoitteseen" sit tarina loppuu siihen.

yritän auttaa

Oletko ihan varma, ettet saa uutta opiskelupaikkaa? Kuinka sitten ylipäänsä pääsit ensimmäisellä kerralla kouluun? Jos pyrit nyt toisen asteen oppilaitokseen (vaikka juuri vaatetusalalle jollekin toiselle linjalle), sinun on mahdollista päästä opiskelemaan ylioppilaspohjaiselle linjalle, niihin kelpuutetaan myös ammattikoulusta valmistuneet.

Oletko myös aivan varma, ettet pääse MIHINKÄÄN töihin? Esimerkiksi siivoustyöhön ei käsittääkseni ole liikaa tunkua, mutta siitä saa kuitenkin työkokemusta ja se taas auttaa eteenpäin. Siivoojan työtä halveksitaan ihan turhaan, se on työtä siinä missä muutkin.

Älä myöskään käy varsinaisesti esittäytymässä paikassa johon haet, ellei sinua erikseen pyydetä. Sellaisesta tulee herkästi tyrkky vaikutelma. Anna hakemuksen puhua puolestaan. Mainitset myös osaavasi tehdä hyviä hakemuksia. Toivottavasti kirjoitat ne huolellisemmin kuin täällä olevat viestisi. Ja tämä ihan ystävällisenä neuvona.

Muistutan vielä siitä, mitä ensimmäisessä vastauksessani kirjoitin. Eli lähde liikkeelle ja ulkoilemaan PÄIVITTÄIN. Huolehdi kunnostasi - sekä fyysisestä että psyykkisestä. Muista, että positiivinen asenne auttaa pitkälle.

Saarnaaja haisee

Kannattaa välttää huijarisaarnaajia ja muita uskontopellejä kuin ruttoa.

silloin

pääsin ammattikouluun, aika oli ihan erilainen kuin nykyään. 4 vuotta sitten asiat olivat edes jotenkin vielä inhimillisiä, jokainen pääsi kouluun/töihin kunhan vain näytti mitä osaa ja että on motivoitunut.

Pelkkää iso kilpailua joka paikassa, tuhansia ihmisiä metsästämässä samaa koulu/työpaikka. Sehän on selvä ettei kukaan pärjää vaikka olisi kuinka hyvä.
Ne jotka nyt pyrkivät amikseen eivät todellakaan pääse yhtä helposti kun silloin 4 vuotta sitten.
Nykyään taidolla ei pääse mihinkään.

Joo todellakin yritän myös ulkoilla ja ylläpitää ulkonäköäni fyysisesti sekä henkisesti ( tuntuu siltä että ulkonäkö on ainut asia millä edes jotenki pärjään. Kuulostaa tosi pinnalliselta mutta niin se on.



Kiitos vielä kerran siitä että jaksatte auttaa :) Arvostan sitä todella paljon.

Rinkeli

Hei. Voisitko ajatella, että tekisit osa-aikaisesti muita töitä? Meillä ravintolassa on esim. lipunmyyjinä opiskelijoita. Eihän se palkka mikään kaksinen ole, noin kymppi/per tunti, mutta siinä saisi kuitenkin sitä sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa. Kuulutko minkäänlaiseen työllistämisohjelman piiriin? Olet kai kysynyt työkkäristä? Kurjaa, kun nuoret työtä tehdä haluavat eivätsaa töitä :(

yritän auttaa

Tilanteesi kuulostaa kyllä tosi kurjalta. Tiedän tuon tunteen, että toisille tuntuu tulevan kaikki valmiina eteen, mutta toinen ei sitten ole yhtään onnekas. Itse olin aikanaan opiskeluaikoina KAIKKI kesät työttömänä. Lähetin kanssa kymmeniä hakemuksia, mutta en päässyt edes siivoamaan. Vaikka aina sanotaan, että siivoushommia kyllä löytyy tekevälle. Ei niitä aina löydy.

Ymmärrän kyllä ettet halua mennä psykologillekaan, jos kerran kavereillasi on siitä huonoja kokemuksia. Itselläni vaan sattui hyvä tuuri ja kerran oli terveyskeskuksessa todella asiallinen psykologi, kun satuin apua tarvitsemaan.

Mutta, se lätinästä ja avun tarjoamiseen:

Oletko ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä? Toiminimen perustaminen ei maksa juuri mitään. Jos kerran olet vaatetusalaa opiskellut, voisit tehdä kotona ompelijan töitä. Tai perustaa nettikaupan, jossa myisit tekemiäsi tuotteita. Liikeidean kehittelyyn saa apua ja starttirahaa sellaisista "yrityshautomoista", en tiedä mikä niiden oikea nimi on.

parikymppinen

olen hakenut työkkärin kurssille 2-3 kertaa ei ne ottanut minua ja heidän mielestä olen niin ihanan taitava ja sosiaalinen että varmasti saan heti töitä mutta kun en saa. Ja 20 vuotiaana se on aikamoinen riski. Kyl tarvis ekaks olla töissä jossain. Sit en usko että tällä hetkellä jaksaisin henkisesti jotain noin vaativa. Haluaisin vain päästä normaaliin vaatimaton duuniin, esim. Alepan kassalle.

Eikö 10 euro tunnista ole ihan järkyttävä iso määrä? Ainakin mulle ku 2 hklö joutuu kuun aikana elää 250-300 eurolla. Toi kans on nniin masentavaa ettei voi ikinä shoppailla.

Suurin ongelma ei oo motivaation mutta kun en jaksa millään tehdä mitään, en nouse ylös. Mä rakastan liikuntaa, rakastan olla kavereiden kanssa mutta silti en tee mitään. Koska sit ku teen näitä asioita olen silti niin poissaoleva.

Ja minua hävettää jos tutut näkevät minua jatkuvasti huolestuneena tai vihaisena, ja vaikka kuinka yrittää peittää ittensä kyl se tulee esiille.


Siis olen hakenut kahviloihin töihin 20 kertaa, kauppoihin sama juttu. En saa mistään. Todella pelottavaa koska tiedän itsekkin että pärjään ja olisin sopiva. En ymmärrä miten jotkut saavat ilman koulua/kokemusta.

Toinen huvittava juttu on se että opiskelijaana ku hain töitä joka paikassa sanottiin " emme ota opiskelijoita" nyt työttömänä saan aina kuulla " otetaan vain opiskelijoita töihin/ harjoitteluun".
Ei voi olla näin huono tuuri!!!

parikymppinen

Tammikuun aikana kävin ulos ehkä 2-3 krt ( tarkoitan keskustaan, tai nähnyt ihmisiä) olen kyllä ksin käynyt pihalle kävelemässä ettei ihan jalat puutuvat. Niin voitte kuvitella kuinka kurjaa elämä mulla on. Kotona päivät pitkät kattomassa leffoja, siivoa, tehdä jotain Zumbaa.

parikymppinen

Ja toinen juttu, kun ei ole haasteita, ei tarvi ajatella mitään niin ajan kanssa unohtaa kaikki asiat. Esim. jos lähtee keskustaan ja joutuu olemaan tekemisissä ihmisten kanssa olet ihan pihalla et tiedä miten toimia ihan kun ois ollut tynnyrissä.

Töissä ainakin joudun kokoajan näyttää että sulla on vastuuta ja joudut käyttää aivojasi. Kohta pitäis oikeasti vaihtaa ammattia kun muuten vain alan unohtaa koko vaatetusalaa. Emmä ikuisesti voi korjaa omia/läheisten vaatteita.

Pelkään että tulee niin paha aivo damage että musta ei ole enään mihinkään.

Rinkeli

Ota yhteyttä alueesi ravintoloihin. Tilapäiskeikkoja lipunmyyntiin ja blokkaukseen löytyy aina, varsinkin jos pääsee lyhyelläkin varoajalla. Työaika yleensä noin kello 21-04 ja päivän palkka 50- 70 euroa.

yritän auttaa

Tilanteesi kuulostaa kyllä tosi vaikealta. Rinkelin ajatus on hyvä, joskin taloudellisesti luultavasti ei ole kannattavaa tehdä muutaman tunnin työhukeja, mutta tässä tilanteessa on varmasti tärkeintä saada jalka oven väliin ja jotain aktiviteettia elämään.

Mutta ymmärrän kyllä, että ei kiinnosta hirveästi hakea enää mitään, jos on hakenut jo kymmeniä paikkoja eikä ikinä tärppää. Lohdutukseksi kerron, että eräs ystäväni lähetti lähemmäs 200 hakemusta etsiessään työpaikkaa opiskelujen jälkeen. Sitten hän oli puhelinmyyjänä vähän aikaa kunnes lopulta sai työpaikan. Sitten parin vuoden päästä yhdessä työpaikassa oli ihan natsimeininki ja taas lähti kymmeniä hakemuksia kunnes uusi paikka löytyi. Yritän siis osoittaa, että joskus nykyään vaan voi joutua hakemaan ihan tolkuttoman moneen paikkaan ennen kuin tärppää, vaikka ihminen olisi kuinka pätevä ja fiksu ja motivoitunut.

Nyt on onneksi kesä tulossa, kai pääkaupunkiseudullakin sentään pääsee mansikoita poimimaan? Vai onko siellä joka paikkaan niin pitkä matka, että ansiot menisi kulkemiseen?

Joku tuolla ketjun alussa puhui vapaaehtoistyöstä. Kiinnostaisiko mikään sellainen sinua? Nyt olisi varmaan tärkeää saada sinut aktivoitua, jos kerran itsekin huomaat että on vaikea lähteä kotoa tai olla ihmisten kanssa kun tottumus siihen puuttuu. Lisäksi vapaaehtoistyö näyttää hyvältä cv:ssä, ja saattaa jopa lopulta poikia jotain.

ole aktiivinen

Neuvoni on, että hae aktiivisesti mitä vain töitä. Esimerkiksi nyt www.mol.fi-sivulta löytyy pääkaupunkiseudulta paljon työpaikkailmoituksia, joissa ei vaadita alan koulutusta tai kokemusta. (Toki niistä aina etua on, mutta myös firmat voivat kouluttaa hakijoita.) Tässä muutamia esimerkkejä:

Laitoshuoltaja
Avoimet työpaikat - Paikan tietojen katselu

Rekrykioski 6.2.: Töihin avustajaksi päiväkotiin
Avoimet työpaikat - Paikan tietojen katselu

Perehdytystä lastenhoitotyöhön, 15 paikkaa
Avoimet työpaikat - Paikan tietojen katselu

Tekstinkäsittelijä, 2 paikkaa
Avoimet työpaikat - Paikan tietojen katselu

Tallentaja/postittaja
Avoimet työpaikat - Paikan tietojen katselu

Myyntiassistentti Projektiin
Avoimet työpaikat - Paikan tietojen katselu

Keräilijä
Avoimet työpaikat - Paikan tietojen katselu

Tuotantotyöntekijöitä ja pakkaajia Vantaalle, 3 paikkaa
Avoimet työpaikat - Paikan tietojen katselu


Seuraa työnhakusivustoja aktiivisesti ja laita aina hakemus, kun lähiseudullasi on paikka auki. Jatka niin kauan kunnes saat työn. Luultavasti ei lohduta, kun kerron viimeeksi työnhaussa ollessani hakeneeni yli sataa työpaikkaa. Välillä oli aika apeaa, mutta onneksi viimein tärppäsi.

Lisäksi hakeudu opiskelemaan uutta ammattia. Kuten olet jo huomannutkin: vaatetusala ei nyky-Suomessa työllistä... Valitse tuleva ammattisi työllistymisnäkymien perusteella.

alli

Tämä ei ole millään pahalla sanottu, tunnut vielä vähän liian nuorelta. Tunnut ihmiseltä joka tarvitsisi lisää tukea esim. vanhemmiltaan kasvussasi aikuiseksi.

Se, että olet käynyt jossakin kaupassa 40 kertaa kysymässä työtä, se antaa sellaisen vaikutuksen kuin olisit ... päällekäyvä, tulee ahdistava, takertumisen tuntuinen olo... ehkä heille on tullut sama tunne, tunne että olisit sellainen työntekijänäkin.

Tässä vinkki 1.
Kannattaa kuunnella mitä työnantaja sanoo.
Jos he sanovat pari kertaa ettei tällä hetkellä ole töitä.. se tarkoittaa että heillä ei todellakaan ole mitään tarjolla.
Siinä tilanteessa ei voi muuta kuin sanoa että "sopiiko että jätän teille yhteystietoni. Mielelläni tulisin työhaastatteluun kun/jos teille avautuu työpaikka". Sitten kiitos ja näkemiin. Siitä huolimatta kaupassa voi käydä normaalisti ostoksilla. Tervehtiä iloisesti ja sanoa vaikkapa, nätti päivä, tämä vaate on ihanan näköinen.. jne..

Vinkki 2.
Mene työkkärin työnhakijoille tarkoitetulle valmennuskurssille. Sinne heidän on pakko sinut ottaa kun pyydät.

Vinkki 3.
Mutta ennen kaikkea tee itsellesi päivärytmi.
Nouse ylös viimeistään klo 7-7.30, syö aamupala, ulkoile tunti/kaksi - kotiin tultuasi opiskele (ihan mitä tahansa vaikka kieliä) - tee ruokaa - tee kotityöt, siivoa, pese pyykit - käy taas ulkona - tee ruoka valmiiksi kun poikaystäväsi tulee töistä - siivotkaa keittiö yhdessä ruokailun jälkeen - menkää ulos tai tehkää jotain yhdessä. Kotityöt auttavat pysymään arjessa kiinni.

Ruuan tekeminen, siivoaminen yms. kotityöt antavat sulle peruspohjan elämään. Opit samalla tekemään hyvää kotiruokaa, saat riittävästi ravintoaineita, siistissä kodissa on paljon mukavampi asua.

Vinkki 4.
Olet vaatetusalan ammattilainen, ompele kotiin kivoja juttuja, sisusta, suunnittele itselle vaatteita, luo itsellesi oma persoonallinen ulkonäkö. Se on mielettömän kivaa puuhaa. Mene vaikka kansalaisopistoon, marttoihin ihan minne tahansa missä tehdään käsillä töitä.

Vinkki 5.
Katso telkkaria vasta illalla, jos sittenkään. Ihminen passivoituu telkkarin ääressä. Ohjelmat eivät lopu koskaan. Samaa tavaraa tulee ulos vielä vuodenkin päästä. Ei ne mihinkään sieltä katoa tai muutu. Jos jäät telkkarin ääreen passivoidut entisestään.

Vinkki 6.
Muista olla riittävästi ulkona. Raitis ilma tekee hyvää mielelle ja vartalolle. Aivot toimivat paremmin. Kun olet ulkona nauti siitä mitä näet. Kuuntele ja katsele avoimin silmin. Ole utelias, silittele vaikkapa vastaantulevaa koiraa tms.. Sano lumitöitä tekevälle ihmillle päivää.. mitä tahansa mikä saa sinut hyvälle tuulelle ja näkemään ihmiset ympärilläsi.

Vinkki 7.
Nuku kunnon yöunet. Älä murehdi tilannettasi öisin. Äläkä päivisin. Kehitä ja sivistä itseäsi murehtimisen sijaan.

Vinkki 8.
Ja lopuksi vielä tärkeät pointit.
ÄLÄ vertaa itseäsi kavereihisi, älä ole kateellinen toisille, äläkä mieti sitä jos joku toinen saa työpaikan suhteillaan tai vanhempiensa/sukulaistensa avulla. Niin se maailma menee, eikä se sinun tilanettasi yhtään paranna jos vielä tollasia suret. Se vaan vetää mielen matalaksi.
Ole iloinen siitä että kavereillasi menee hyvin. Ilo toisen onnistumisesta antaa voimaa myös sinulle, kun sen asian vaan niin osaat ottaa. Näin kaverisikin ovat vapautuneita seurassasi.

Vinkki 9.
Muista, että sinä pärjäät omana itsenäsi, omilla avuillasi.