täysinhukassa

Olen 21 vuotias nainen. Valmistuin 2 vuotta sitten ammattikoulusta. Olen aina ollut kovin määrätietoinen, koulussa pärjännyt melko hyvin. Olin hyvin tarkka siitä että lähden töihin koulun jälkeen ja sitten ehkä palaan takasin koulupenkille.

Enpäs saanut töitä mistään ja olen hajonnut ihan täysin, kadonnut identtiteettini, silloin tällöin työharjoittelussa ettei pää hajoo kokonaan.
Rakastan ammattiani mutta ei ole töitä ja ne vanhemmat ihmiset jotka ovat tällä alalla töissä ovat hyvin omistushaluisia eivätkä halu ottaa nuorempia töihin.

Poikaystävä on joka opiskelee ja on töissä. Mutta minä olen pelkkä varjo, en tunne itteni enään, en tiedä mitä haluan tehdä en minkäänäköistä suunnitelma enään.

Kouluun ei pääse ja töitä mahdotonta saada. Kyselisin että onko elämäni nyt täällä? Tämä 2 vuoden mietiskely on saanut minut putoamaan lopullisesti kuoppaan. Ei ole haastetta eikä mitään miettimistä ihmisestä tulee passiivinen.
Liikuntaa harrastanut, lukenut psykologiaa, kuunnellut brasilialaista musiikkia ja vaikka mitä muuta kivaa mutta ei näillä pääse eteenpäin.

Ei ole koskaan kiirettä ja liikaa vapautta voisin esim. sanoa lähden huomenna Kiinaan ja jään sinne koska täällä ei ole minkään näköisiä velvollisuuksia mistä joudun pitää kiinni.


Tämä yhteiskunta on niin suuri pettymys, en sanoisi että tämä on oma vikani vaa yhteiskunnan.

täysinhukassa

Ihmisistä olen kuullut että olen järkevä, fiksu määrätietoinen. Mutta viimeaikoina kaikki vaa ovat jotenkin pettyneitä minuun, ja nolottaa jo olla se harmaa varjo, ja jos olen työharjoittelussa ei todellakaan kiinnosta koska se ei johda mitenkään eteenpäin, hyväksykäyttöä vain en opi mitään uutta. eli teen sen vain että sais lisää rahaa.

Huolestuttavin on se että minua ei enään kiinnosta kuka pettyy ja kuka ei. Olen itse pettynyt niin monta kerta että nyt on jo korkea aika että saan jotain takasin.

Ankelika

Kävin viime viikolla kiinalaisessa ravintolassa. Henkilökunta puhui sujuvasti suomea ja palvelu oli erinomaista ja ruoka tietenkin suussasulavaa.

En millään arvaa rivien välistä minkä alan ammattilainen olet.

Opiskelin itse ikäloppuna uuden ammatin. Työharjoittelujaksossa tapasin henkilön, joka oli opiskellut kolme ammattitutkintoa.

Sinä olet 21-vuotias ja ehkä kirjoitit huonolla tuulella. Kyllä täällä elleissä voi mieltään purkaa.

Suomi on hieman tuuliajolla. Politiikka määrää rahanjaon. En oikein pitänyt aamun uutisesta, jossa kerrottiin erään liikemiehen masinoineen rahaa presidenttivaalikampanjaan. Presidentti pitää demokratian mukaan valita kansan parista. Harva meistä on isotuloinen. Haluan, että presidentin valintaa ei varmisteta isoilla setelitukoillla.

Onneksi sentään Suomessa on sananvalta. Olen melko varma, että kukaan ei jaksa kommentoida tätäkään asiaa.

Älä sinä ap. anna periksi ja liity määkivien laumaan. Ole vahva ihminen ja seuraa maailman tapahtumia. Jos tekee mieli vaurastuvaan Kiinaan niin mene ihmeessä edes käymään.

Voit perustaa oman yrityksen nyt tai joskus myöhemmin. Sinun on vain löydettävä itsestäsi vahvuus ja ruuti.

Jos asut hankalassa paikassa niin voithan miettiä tilapäisen asunnon hankintaa.
Nettiaikaan kaikki on mahdollista ja mielikuvitus vain rajana.

Kouluttauduin alalle, jossa on aina töitä. Mutta totta puhuen kyllä minunkin tekisi mieli repäistä itseni uusiin kuvioihin.

Erika 82

Kuulostaa siltä, että tarvitset maisemanvaihdosta. Kotiin ei kannata jäädä makaamaan jos on mitään mahdollisuuksia tehdä jotain muuta. Se näyttää pahalta CV:ssä ja tekee (kuten itsekin totesit) sinusta passiivisen.

Olet nuori ihminen. Oletko koskaan miettinyt vapaaehtoistyöhön lähtemistä? Tarkoitan siis jonnekin Suomen ulkopuolelle? Ystäväni kaveripiirissä tämä on ollut hyvinkin suosittua ja olen käsittänyt, että se on loistava mahdollisuus kasvuun. Samalla näkisit vähän maailmaa ja saisit perspektiiviä asioille. Joudut kyllä maksamaan matkat ja vakuutukset ja käsittääkseni jonkinlaisen osallistumismaksun.

Itse olen elämäntilanteessa, jossa olen "jumissa" Suomessa (perhe). Olen monesti miettinyt, että olisinpa nuorena lähtenyt kun siihen oli mahdollisuus. Siksi halusin heittää tämän ajatuksen sinulle.

Mahdollisuus

Sanoit rakastavasi ammattiasi. Voitko harjoittaa sitä ulkomailla, vaikka vain muutaman kuukauden? Siitä voisi poikia uusia ideoita.

Yrittäjäksi?

Ota yhteys uusyrityskeskukseen: mitä jos alkaisit alallasi yrittäjäksi? Saat starttrahaa ja neuvoja.

Crisse

Jos mahdollista, niin hakeudu muualle Eurooppan töihin, vaikkapa au-pairiksi.
Saat omiin kipeisiin asioihisi etäisyyttä ja ennen kaikkea elämän kokemusta ja kielitaitoa.

Pää pystyyn ja tsemppiä:)
Älä jää kotikulmillesi työttömäksi.

kiitos

mutta mistä rahaa? miten voi ottaa yhteyttä ulkomaihin? näissä asioissa täysavuton. Ei voi jäädä loppuelämäksi työttömänä. Se ei ole hyvä juttu jos jokaisessa paikassa on noin 2000 hakijoita.

vapaaehtoistyöstä sen verran että maksaa 3080 euroa.

ja

Olenko todellakin ainut täysjärkevä nuori nainen vailla töitä?

Realistinen

Pari kommenttia, ja pahoittelen suoruuttani.
Syystät yhteiskuntaa siitä että se salli sinun kouluttautua (et ole sanonut mihin) ammattiin, jossa et sitten ole löytänyt töitä. Antoiko tämä 'yhteiskunta' sinulle harhaanjohtavaa tietoja työllistymismahdollisuuksista vai miksi syytät 'yhteiskuntaa'. Mikä on omavastuu asiassa?
Sanoit, ettet ymmärrä mitään miten voi ottaa yhteyttä ulkomaihin. No se on ainakin varmaa ettei ne ulkomaat sinulle mitään työtä tarjoa. Hakuprosessi on ihan sama kuin Suomessakin eli otat yhteyttä siellä oleviin yrityksiin ja tarjoat itseäsi ja osaamistasi heidän käyttöönsä. Kyseisen maan kielellä. Tai ainakin sujuvalla englannilla, riippuen vähän maasta. Ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan ja töitä tarjoamaan. Ymmärrän, että masentaa oma hyödyttömyyden tunne, mutta syyttämällä muita omasta tilanteesta ei todennäköisesti työllisty.

Carina

No et todellakaan ole!
Olet läksysi lukenut ja tutkintosi ansainnut ja se on jo ihan hieno saavutus.
Jos ei töitä kotimaassa löydy, niin mene vaikka puoleksi vuodeksi vapaaehtoistöihin maailmalle.
Saat kielitaitoa, tapaat uusia ihmisiä, saat uusia näkökulmia elämääsi jne.

Googlaa- vapaaehtoistyö ,siitä se lähtee.

On aina parempi tehdä jotain,kuin jäädä sohvalle köllöttelemään.
Se on sitä kokemusta, mitä työantajatkin arvostavat.

miten

itteni kasaan pettymyksen toisensa jälkeen? Nytkin olen työharjoittelijana, mutta työnantajalle ( joka on pieniyrittäjä) olen vain kasvoton työharjoittelija, olisi vaikka kuinka paljon tarjoittavana ja hän tietää että minulla on paljon ideoita mutta se ei auta.

Hänelle on aivan sama onko hyvä vai huono työntekijä, työharjoitteija leimataan läpinäkyväksi ihmisenä.

Ajattelin että hän olisi kiinnostunut minusta edes jonkin verran ja katsoo mitä taitoja minulla on mutta ei hän kylmästi ajattelee jo seuraava työnharjoittelija. Se saa minut tuntemaan niin hyödyttömäksi.

Kun työnantajat ovat niin ahneita ja kylmiä miten uskaltaa hakea töitä? Miten sais kaikki tunteet pois ja muuttua kylmäksi ja ahneeksi?

ettei tarvisi itkeä joka ilta, pelottaa niin paljon tätä tulevaisuutta. Tulenko olemaan ikuisesti vailla töitä?

puolueeton

Kaikkivaltias Kristus Jeesus on vastaus kaikkeen ja kaikkiin ihmisten onnelmiin, Hänen Raamatun UT mukaiset opetukset avaa ja viitoittaa tien turvalliseen ja turvattuun kaikinpuolsien hyvinvointi elämän ja tulevasuuden mahdollistavaan, antavaan ja takaavaan Hänen / Jumalan valtakunta yhteydessä / Krist. Rakkaus mukaisessa yhteydessä elämiseen, toimiseen / vaikutaamiseen.

Hän sanoi / kehoitti: "Etsikään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan se ohessa teille (etsiville) kaikki muukin tulee mitä elämässä tarvitaan. Raamatun UUDESTA testamentista löytyy siihen opit ja ohjeet. Joihin opimukaisesti ojetautimiseen, elämiseen ja toimimiseen Hän antaa voiman, sinauksen ja varjeluksen. Ja johdattaa missä ei vielä ymmärrä tehdä oikeita valintoja ja ratkaisuja kun sitä Häneltä näyrästi ja kiittaen ruoukoillen anoo ja pyytää.

Hänen, Kristuksen Jeesuksen nimessä näin valistaen. Vähäinen, valkeudeksi / herätykseksi työhön kutsuttu palveliansa.

Femme 50+

Oletko kokeillut vuokratyönantajien listoille pääsyä? Jos saisit vaikka lyhyitäkin keikkoja erilaisiin töihin, niin sinulle voisi selvitä, mitä haluat tehdä ja missä. Luulisi, että mielellään haluavat nuoren ihmisen listoilleen. Kokeile useampia vuokravälitäjiä. Näitä on Eila Kaislat ym. ja eri aloille vähän omiaan. Kysy vaikka työkkäristä firmojen nimiä.

Onko sinulla jokin yhteiskunnallinen harrastus, jonka voisit kokea kiinnostavaksi ja jonka kautta tulisi lähdettyä kotoa? Järjestötoimintaa? Tai viihtyisitkö mystery shopperina?

Uskon, että vielä saat langan päästä kiinni!

ajatuksen kulkua

Oman yrityksen perustamiseen tarvitaan todella, todella hyvä liikeidea ja ammattitaito. Kova puurtaja, lomia ei juurikaan ole ainakaan niin kauan kun saa homman pyörimään. Oikeastaan pitää syntyä yrittäjäksi, pojista ja tytöistä ei puolistakaan siihen ole.

joopa

Hassu juttu, mutta on sitä turhuuden tunnetta vanhemmallakin ikäpolvella. Itse olen 49, enkä oikein tiedä mitä elämälläni tekisin. Ei ole lapsia, eikä ehkä tuu. silti kiva vaimo on. Mutta sitten työt on ihan irtokeikkoja siellä täällä. Raha ei oikein riitä. Tai riittäisihän se jos asuminen ei olisi lähes tonnin hintaista sellaisessa pikku 50 neliön kopperossa (pääkaupunkiseudulla). Kyllä välillä pännii, mutta sitten taas on oikein kivaa kun joskus taas raha riittää normaali olemiseen ja esim. käy ulkomailla tuulettumassa (juuri vapaaehtoistöissä!). Eipä lopulta kuitenkaan tunnu että mitään itsemurhaa kannattaa hautoa vaikka aina ei aurinko paistakaan. Raha ei ratkaise. Kyllä se kuitenkin riittää, että sitä on edes sen verran että vaikkapa just ja just pärjää. Sitten on itsestä kiinni murehtiiko liikoja vai antaa pilvisten päivien lipua pois ja aurinkoisten. iloisten hetkien taas tulla. Yksi hyvä systeemi on ollut meditoiminen. Sen päivittäisen hiljentymisen ja ajatuksettomuuden kautta on tullut mielenrauhaa, ja ikäänkuin tyyni jonka turvin näkee vähän selvemmin mikä itselle on tärkeää.

Itselle on tärkeitä: luonto, musiikki, kulttuuri, matkat, ulkomaiden vieraat kulttuurit, kielet, kirjat, lasten hassutukset, hyvät - ei tusina-elokuvat, ja tottakai ystävät.

Vähemmän tärkeiksi olen huomannut: netti, raha, valta,"kunnia ja kuuluisuus", populaarikulttuuri, tv, hierarkiat, kunnianhimo, itsekkyys, epätasapainoiset ihmiset - egoistit, narsistit ym, joita valitettavan paljon kyllä joutuu kohtamaan etenkin siellä missä on valtaa, eli esim.työelään hierarkioissa ym. Silloin on yksinkertaisesti ollut paras vain mennä eri suuntaan jos sellaisiin törmää.

Tsemppiä!

elisa

Olen aloittajaa vajaa 10v vanhempi ja minulla on korkeakoulututkinto, mutta silti tunnen aivan samalla tavalla. En koskaan kuvitellutkaan, että oma alani olisi supertyöllistäjä, mutta tämä todellisuus mikä nyt valmistumisen jälkeen on valjennut on ollut kyllä jotain aivan kamalaa. Olen myös ollut harjoitteluissa ihan mielenterveyteni takia. Mutta harjoittelijoita kohdellaan kuin liukuhihna tavarana. Sama juttu oikeastaan tukityöpaikassa. Vaikka ajattelin, että se olisi erilaista kun olen kuitenkin aivan oikea työntekijä paperillakin, mutta ei. Minua kohdeltiin kuin harjoittelijaa ja sain aivan koulutustani vastaamattomia tehtäviä. En päässyt tekemään sitä mitä kuvittelin meneväni sinne tekemään ja oppimaan. Sitten vielä ihmetellään miksi tällaiset harjoittelu ym. jaksot ei motivoi. No ei todellakaan motivoi kun tietää jo ensimmäisenä päivänä, että mitään jatkoa ei ole luvassa. Ja vaikka olen korkeasti koulutettu niin napistiin, että minulla ei ole pätevyyttä. Ketun marjat se oli vain työnantajalle tekosyy tehdä vähennyksiä palkasta. Muutenkin tuo työpaikka oli niin hirveä kokemus, että ehkä ei voi yleistää. Yksi hyvä harjoittelukokemus minulla oli ja se johti työsuhteeseen samassa paikassa, mutta harmi vain että sekin oli todella lyhyt jakso.

Katselin myös noita vapaaehtoistyömahdollisuuksia valmistumiseni jälkeen. Olin aivan järkyttynyt. Yli 3000 siitä, että pääset tekemään palkatonta työtä. Ei minulla ollut varaa vapaaehtoistyöhön. Mietin au pairin hommaa, mutta tajusin, että olen siihen aivan liian vanha.

Tämä tilanne todella syö itsetuntoa ja sitä alkaa kuvitella, että ei minusta ole mihinkään. Minä en ole keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin edelleen opiskella lisää. Vuoden päästä minulla on sellainen pätevyys, että voin hakea aivan mitä tahansa oman alani töitä ja siinä ei ole kenelläkään mitään sanomista.

Tsemppiä sinulle! Toivottavasti olet löytänyt jotain mielekästä tekemistä. Jos ei muuta niin jokin harrastus, joka antaa iloa ja voimia.

jhn91

Ah, hieman ku sais lisää rahaa opiskeluiden suorittamiseen ilman kikkailua niin ei olis valittamista, kyl ihminen aina valittamista löytää ellei ole himo filosofisti tai nisti.

Älä anna periksi!

Asunto pienellä paikkakunnalla, jossa ei noin vain pääse työhön ja täysillä ammttiaa harjoittamaan. Ensi alkuun, esim. hoitoaloilla nuori ei kaikissa pikoissa pääse ihan loistamaan taidoillaan ja vanhemmat jyrää totuttuun tapaan omalla urallaan.
Hae vain sinnikkäästi alasi töitä ja tee jutut hyvin ja ole ystävällinen. Kyllä sinnikkyys lopulta palkitaan.

eikä palkita

Ei ne ota pitkän työttämänä olleita, vaikka tos toises ketjus yks mummeli sitä plaapllaatatteli. Kukaan ei hae sängynpohjalta töihin.

niinpä

kun ei ole töitä, niin pitkäaikainenhan siitä tulee.

engel48

TÄMÄ ON TODELLAKIN VITTUMAINEN YHTEISKUNTA NUORILLE
Eläkeikiä pitäisi alentaa , päivittäistä työaikaa lyhentää. Jo näillä toimenpiteillä saataisiin nuorille valtavasti työpaikkoja.
Nyt tietenkin kapitalistit ja heidän kätyrinsä huutavat EI OLE VARAA MOISEEN .

Se mihinkä meillä ei ole todellakaan varaa , on pitää nuoret työttömänä. Se on rikos nuoria kohtan.
Opiskele, mene mukaan politiikkaan , ota selvää miksi asiat ovat niinkuin ovat.