Samba81

Moi! Löytyykö täältä muita suomalaisia, jotka asuvat tällä hetkellä jossain päin Aasiaa? Itse olen asunut nyt lähes puoli vuotta ulkomailla ja mielialat vaihtelee kyllä päivästä toiseen. Välillä arvostan niin monia asioita täällä, kuten palvelua ja ihmisten perushyviä käytöstapoja. Välillä taas ottaa todella paljon päähän paikallisten naisia halveksuva asenne ja auktoriteettikeskeinen ajattelu.

Olisi hauska jakaa kokemuksia muiden vastaavia asioita kokevien kanssa!

garland

Terve vaan!
Täällä on yksi Kiinassa asuva. Aikaa on kulunut 8 kuukautta, ja vielä pitäisi vuoden loppuun jaksaa.

Mielialan vaihtelut tuttuja täälläkin. Yleensä kiinalaiset ovat hyvin kilttejä ja hymyileviä ja auttavaisia, mutta normaalit päivittäiset "käytöstavat" ovat hakusessa, kuten jonottaminen ja toisten ihmisten huomioon ottaminen. Myös sylkeminen, röyhtäily, huutaminen yms. saavat näkemään punaista.
Johtuu ehkä "pienestä" paikkakunnasta.

Paljon on vielä itsellä tästä kulttuurista opittavaa, mutta niin on näilläkin täällä jotain opittavaa länsimaisesta kulttuurista.

sasae Jaappanista

Japanissa täällä. Viihdyn hyvin, ja sitä paremmin, mitä enemmän osaan japania. Palvelu ja tavat ovat tosiaan plussaa, samoin hyvä ja terveellinen ruoka. Joskus junien ja asemien ruuhkat hermostuttavat täällä Tokiossa, samoin kesän superhelle on rankkaa aikaa suurkaupungissa.

Samba81

Itse oleskelen Koreassa, joten olemme näemmä naapureita : )

Ruoka on minustakin hyvää ja terveellistä, ja tykkään tulisesta, mikä auttaa selviämään täällä. Haittapuolinan nimenomaan liikenne, joka on aina ja kaikkialla tukossa. Ei oikeastaan kannata lähteä minnekään autolla viikonloppuna, kun puolet ajasta menee jonossa istumiseen...

Milloin Tokiossa on paras vuodenaika lähteä käymään?

Jaappanin sasae

Suosittelen kevättä tai syksyä Japanin reissulle. Heinäkuun puolivälistä syyskuun puoliväliin on koko ajan +30-40C, joten nähtävyyksien katseleminen voi ottaa lujille. Toisaalta, jos asut Koreassa, olet jo tottunut tuollaiseen kosteankuumaan kesäilmaan. Syksy on tosi kiva, ruska on hieno. Loka-marraskuuta suosittelen. Toinen tietty kevään maaliskuun viimeinen viikko, jolloin on kirsikankukat.

Kävin viime kesänä Seoulissa ja sinne sattui silloin taifuuni ja mieletön myrsky ja paikallisia hukkui ja kuoli useita. Kahlasin nilkkoja myöten vedessä välillä.

Korealainen ruoka on myös mielestäni hyvää. Mikäs se yksi olikaan, bibanba tai jotain sinne päin? Kimchi on suosittua Japanissakin. Puhumattakaan Yon-samasta (Bae Yong Jun).

Samba81

Joo, täällä on ilmeisesti samantyyppiset lämpötilat, nyt jo alkaa pikkuisen ahistaa tää 30 astetta : ) En ole vielä kokenut juurikaan myrskyjä täällä mutta ilmeisesti niitä on odotettavissa enemmä heinäkuussa sadekauden aikaan. Jännä nähdä, millaista se on.

Joo, korealainen ruoka on ihanaa. Bibimbapia varmaan tarkoitat, siinä on riisin päällä ivhanneksia, kananmunaa ja yleensä jotain lihaa. Kimchistä en itse välitä, mutta pystyn syömään, jos on pakko. Sen sijaan Yon-samaa en tunne, mikä se on? Oma suosikkini täällä on sushi ja kimbab (vastaava kuin sushi mutta kypsät sisukset) ja tykkään myös merenelävistä kovasti.

Oletko menossa kesäksi Suomeen?

jaappanin sasae

Bibinbap juu. Bae Yong Jun on korealainen näyttelijä, joka on huippusuosittu täällä.

En mene kesällä Suomeen, ehkä syksyllä.

Älä juo liikaa makkuria. :)

mambale

olen ollut täällä jo vuoden mutta sopeutumisvaiheelle ei loppua näy ;-Dsitä lähtiessään kuvittelee ja suunnittelee kaikenlaista mutta paikan päällä menee niin paljon energiaa (ja silti väsyttää, tää kyllä ihmetyttää ) perusasioihin että esim kieltä en ole vielä opiskellut
mielialojen vaihtelu on tuttua mullekin . .olen lisäksi herkistynyt entisestään . .ja miehen mukaan tullut agressiivisemmaksi (itse en kyllä huomaa)
esim lapsiperheille en kyllä uskaltaisi tällaista kaukokomennusta suositella vaikka lähtiessä olinkin intoa täynnä
oma itseni olen kuitenkin ollut ja silti saanut erimaalaisia ystäviä joista olen tosi kiitollinen (en ole töissä vaan mieheni mukana, työelämässä olevilla on varmasti aivan erilaiset sopeutumispaineet)
Hyvää Juhannusta !

herneli

Missä on "täällä"?

garland

Samaa vikaa täälläkin päässä. Aggressiivisuuden olen itsekin huomannut esim. ruokakaupassa käydessä. Se ei ole koskaan ollut mielihommaani, ja Kiinassa EI todellakaan...

Kieltäkin yritin tuossa opiskella, muttei tahdo jäädä sanat päähän. Vaikuttaa siltä, että pärjätään muutamilla pienillä kohteliailla sanoilla plus enkulla ja elekielellä. ;)

Hyvää juhannusta tosiaan kaikille! :)

Samba81

Mullekin mies on huomautellut, että välillä olen kiukkuisempi kuin aiemmin. Olen mys ollut välillä tosi väsynyt ja välillä itkeskellytkin, mutta tuntuu kyllä, että pääsen eteenpäin pikku hiljaa ja olen jo nyt oppinut ymmärtämään kulttuuria paremmin.

Toisaalta mun mielestä on ihan normaalia, että sopeutuminen kestää yli puolikin vuotta, koska kulttuurien ero on niin iso Suomeen verrattuna. Lisäksi ulkomailla on etsittävä uudet kaverit, uudet harrastukset ja niin edelleen, joten ei ihme, jos ei jaksa olla koko ajan kovin positiivinen. Muuten, täällä oon ainakin oppinut kunnioittamaan maahanmuuttajia, jotka tulee Suomeen. Ei oo kyllä heilläkään helppoa!!!

Muuten, myös Koreassa ruokakauppaan meno on meille täysin poissuljettua sunnuntaisin, jolloin kaikki muut vaikuttavat tekevän ostoksensa. Ei viitsi rynniä.

mambale

sopeutuminen tänne Tiikerin valtakuntaan (<herneli, ollaan nyt avoimina Juhannuksen kunniaksi ;-)) kestäisi puoli vuosiKymmentä (jos tänne niin pitkäksi aikaa ylipäätään olisin jäämässä) paremminkin kuin puoli vuotta . .hehheh
On siinä kyllä ollut itsensä kanssa ihmettelemistä, että miten se on mahdollista että mies painaa töitä eikä valita eikä puhu mistään kulttuurishokista, ja itsellä ei ole muuta tehtävää kuin pitää oma koppa kunnossa ja oma mieliala korkealla, ja siinäkin tuntuu olevan vaikeuksia.
Olen käynyt netissä lukemassa kulttuurishokista, ja kyllä se auttaa kun tietää siitä vähän. Mutta ne oireet on jotenkin yllättävän epämääräisiä, ei ollenkaan sellaisia selkeitä kuin asiaa kokematon luulisi; esim outoja kolotuksia ja käsittämätöntä väsymystä ja vetämättömyyttä. Uskokaa tai älkää, kerran esim lähdettiin yllättäen muutaman päivän varoitusajalla Eurooppaan, ja kun siitä kuulin yht'äkkiä lihaskivut hävisivät kuin tuhka tuuleen! Onko teillä kokemusta tällaisesta??!!
Mutta ihaniakin asioita on täällä tapahtunut. Kuten totesin olen ollut täysin oma itseni, ja missä olen käynytkin (enimmäkseen expat-foorumeissa kielen takia tietty), ihmiset sanovat mulle että olen yksi sympaattisimpia ihmisiä keitä he ovat tavanneet. En siis mainosta itseäni, vaan totean olevani iloinen että elinikäinen ´käyttäytymiskonseptini' 'niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan' on tähän mennessä tuntunut toimivan kaikkialla, ei pelkästään turistireissuilla vaan myös ulkomaankomennuksella siis. Eli sitä oppii kyllä tuntemaan itseänsä uudella tavalla, kun joutuu outoihin olosuhteisiin; vähän niinkuin vauva laitettaisiin veteen uimaan . . asioita tapahtuu mutta itse ei tunnu aina pysyvän perässäkään . .
anteeksi nyt tämä tajunnanvirta mutta oliko tässä kenellekään jotakin tuttua?

mambale

tuli vielä mieleen kysyä että onko teistä kukaan pelannut go-peliä, lieneekö se miten vaikeaa?
ja muuten toinen juttu; ostin tänään kaupasta noita suositeltuja kosteudenimijöitä (monsuunin varalle jo etukäteen), mutta ne haisi aivan kammottavalle, sidoin tiukasti muovipussiin ja annan ne jollekin, hyvä etten antanut ylen . . jäg

Samba81

Olen samaa mieltä, että paljon on kiinni omasta asenteesta ja siitä, että yrittää. Ja jos ei onnistu, ei saa lannistua.

Mikä on Go-peli?

Mambale, mä oon ostanut sellaisia kosteudenkerääjiä, jotka ei kyllä haise. Homeplus-ketju tarjosi ko. tuotteita vieläpä edullisesti vaaleanpunaisissa muovipurkeissa. Kuulemma on olemassa myös sähköllä toimivia masiinoita, jotka ajaa saman asian, mutta me ei ajateltu ostaa. Mies on laittanut kosteudenkerääjän melkein joka nurkkaan...

Muuten, olen samaa mieltä siitäkin, että suomalaisena naisena ei ole ihan helppoa olla vain, kun kotimaassa vois tehdä töitä. Mielialaan vaikuttaa mulla ainakin suorassa suhteessa myös suomalaisten kaverien kanssa yhteydenpito. Jos heistä ei kuulu vähään aikaa mitään, mieli on maassa joka tapauksessa. Suosittelen yhtä väitöskirjaa luettavaksi, joka käsittelee ulkosuomalaisuutta ja jonka voi ladata netistä ilmaiseksi Helsingin yliopiston sivuilta: "Siirtonaisena Singaporessa" on nimi (googlaa tämä) ja se on tosi mielenkiintoinen, auttoi mua ainakin ymmärtämään sopeutumiskriisin olemusta paremmin. Musta on myös erittäin loogista, että jotkut ihmiset reagoi fyysisesti stressiin - jokaisella on oma tapansa oireilla.

Hyvää juhannusta sinnekin päin!

mambale

Samba, kiitos tosta linkistä . .
Hmm, mulla ei oikeastaan ole sellaista epäonnistumisen tunnetta, vaan jotain sellaista kummallista . .ensinnäkin ärtymystä ajoittain (esim kun kielimuurin takia kaupassa ei ymmärretä tms tms), väsymystä (tuntuu että joskus pelkkä kadulla kävely rasittaa kun on erinäköinen kuin muut), ristiriitaisuuden tunteita (että toisaalta tuntuu että kaipaa töihin ja toisaalta on tosi kiitollinen ettei ainakaan tarvii olla töissä kun se olis varmaan kulttuurierojen, lähinnä hierarkisuuden, takia erittäin vaikeaa), ja sitten just tollasta ettei jotenkin itse pysy perässä tapahtumissa (mä esim oon ottanut sen linjan että skippaan kaikki juhlakutsut (esim häät) joihin mut on ehkä kutsuttu, ei persoonani, vaan statukseni tai eksoottisuuteni ? takia . . )

Go on koreaksi muistaakseni gapo tai jotain sellaista . .puulauta ja pyöreät mustat ja valkoiset nappulat, miehet usein kadunkulmissa sitä pelaa

Mä pidän aika paljon yhteyttä suomalaisiin ja muunmaalaisiin ystäviin, ts mulla on aika paljon ystäviä . .miehet on osoittautuneet tosin olevan aika laiskoja kirjoittajia . .ja yllättävän harvalla on vielä skype

Jokos sulla airconit hurisee ;-)

Koetetaan pärjätä !

Samba81

Jaan kyllä kaikki nuo kuvailemasi tunteet!!! Hienoa, että ei ole niiden asioiden kanssa yksin. Onneksi tää on meidän kohdalla kuitenkin melko lyhyt ajanjakso, ja voidaan palata Suomeen aikanaan kokemuksia rikkaampina.

Mulle on tullut aika monta paikallista tuttavaa ja muutamia ulkkistuttuja täällä, mikä auttaa sopeutumista ja arkisia asioita. Mua kyllä tökkii kaikkein eniten paikallisten suhtautuminen naisiin noin ylipäänsä, ja koska tietyistä syistä törmään näihin kysymyksiin lähes päivittäin, iltaisin on joka toinen päivä äärimmäisen ärtynyt fiilis, joka toinen päivä on ihan ok. Toisaalta arvostan täällä palvelujen pelaamista, taloutemme hyvää tilaa, matkustelua ja runsasta vapaata aikaa, jonka vuoksi pystyn harrastamaan esim. enemmän liikuntaa. Lisäksi opettelen koreaa, ja osaan nyt jo sen verran survival-kieltä, että pystyn kommunikoimaan hieman, mikä on tehnyt asioita NIIN paljon helpommiksi, jolloin muukin elämä tuntuu mukavammalta. Ja englantini on mielestäni parantunut aika paljon, vaikka lähtökohta oli jo hyvä. Nykyään vaan kommunikoidaan niin paljon englanniksi ja telkkaria katsotaan samalla tavalla, että sanavarasto on selvästi parantunut.

Mua myös harmittaa jatkuva, "tilaamaton" huomio, mitä täällä saa. Aina lapset huutelee: "Hello!" ja aina ihmiset tuijottaa metrossa ja kaupungilla. Todella rasittavaa. Mies on ottanut sen linjan, että se tuijottaa takaisin : )

Aircon on päällä joo varsinkin nyt kun on alkanut sataa. Muuten ei kyllä sujuis : )

mambale

tuo äärimmäisen ärtynyt fiilis ;-DDD tosin mulla useimmiten sen vuoksi ettei saa pienintäkään asiaa itse hoidetuksi kun eivät tuota englantia oikein täällä puhu . . mulla on joku tulppa itselläni korean kielen opettelussa, lieneekö tekosyy mutta joskus tuntuu ettei huvita opetella kun ei hekään saa englantia suustaan ulos . .voi hyvänen aika, kerran eräässä kaupassa nainen muutaman sanan sanottuaan kyyristyi tiskin alle piiloon hihittämään, oli se vaan niin jännittävä juttu . .ohhoo :-)
joo, se on kivaa kun kaupassa katotaan sun ostoskoriin että mitä se tuo ulkomaalainen ostaa . .tai vaatteista suurinpiirtein etsitään että mitäkähän merkkiä ne ovat . .
senpä takia se on niin tärkeetä että on siellä plussamerkkisessä vaakakupissakin punnuksia, eli mulla ainakin solmimani ystävyydet on ollu sitä . .kun menee frendin kanssa kahvikupposelle niin sitten jo unohtaakin äskeisen ärtymyksensä . .yksin ei tulis kyllä mitään
mutta: mielenkiintoista on se mitä paljon puhuttu paluushokki sitten tulee olemaan, kun eihän näitä asioita kokemattomat voi oikein niitä jakaa . . että tuleeko Suomessa jotenkin 'irrallinen olo', mä oon ystäviäni ainakin pitänyt ajan tasalla omista fiiliksistäni
en muuten viime yönä jaksanut vielä ruveta lukemaan sitä 'siirtonaisena singaporessa' mutta erittäin mielenkiintoiselta vaikutti
onhan täällä Soulissa hyviä puolia kuten turvallisuus ja siisteys ettei nyt ihan ulkopuolisille tule kauhean huonoa kuvaa ;-) ulkoilumahdollisuudet ja kauniit puistot . .ja kulttuuritarjonta tietysti

meidän muut kaverit on tainnu hävitä täältä?

garland

Heipä hei!
Mua myös ärsyttää ulkoilu, varsinkin yksin. Kaikki tosiaan huutaa hello ja sitten nauravat ja tuijottavat. Tiedän kyllä, etteivät tarkoita pahaa, vaan melkeinpä päinvastoin, mutta epämukava olo tulla ja mennä tällaisessa ilmapiirissä.
Viimeksi käydessäni postissa kaksi miestä pysähtyi ottamaan kamerakännykällä kuvaa (ihan kuin en huomaisi). Oli tipalla, etten mennyt nappaamaan kännyä viereiseen jokeen... ;)

Sitten on vielä yksi TOSI ärsyttävä juttu kaupassa. Täällä kassa on pelkkä tiski, ettei ole mitään hihnoja, ja sitten kun ihmiset laittaa siihen kaikenmaailman "kalaa ja matoa" mähmäisissä pusseissaan, niin inhottaa laittaa omia tavaroita siihen. Oksettaa jo ajatus, että kotona haisee "sillille", kun kaappia avaa. Sitten nämä kassaneidit pyyhkivät tiskiä aivan p*****sella rätillä, jossa on jo koko viikon mömmöt, niin naminami...
Pikkujuttu tuokin, mutta ärsyttää. Ja kun tuollaisia pikkujuttuja on monta päivässä, niin hermo menee.
Vaikka täytyy sanoa, että miehellä on pinna pidentynyt tällä reissulla. Musta taas tuntuu, että se meinaa milloin tahansa katketa viimeisen kerran... ;)

Tällä hetkellä tuntuu, että arvostan Suomea todella paljon, kun sinne palaan, ja Kiina tuntuu ahdistavalta. Mutta luulen, että kun Suomessa ehtii olla ja rauhoittua, sitä pystyy jo etsimään hyviä puolia Kiinasta. Tällä hetkellä tuntuu, ettei niitä näe, kun kaikki ärsyttävät ja ahdistavat asiat painavat mieltä.

Joskus tuntuu, että on kuin piloille hemmoteltu kakara ja sitten tuntee syyllisyyttä omista tuntemuksistaan...
Tästä tuli nyt vaan tämmönen purkautumisviesti. :(
Mutta on ollut tosi kiva lukea teidän ajatuksia ja tuntemuksia. Kiva tietää, ettei ole yksin. :)

sasae n.

Voisi tosiaan olla raskasta olla tuollaisen huomion kohteena. Japanissa tuollaista tapahtuu harvoin, mitä nyt ihan pikkulapset junassa saattavat tuijottaa hämmästyneinä (luultavasti miettivät, olenko joku anime-hahmo...), mutta heidänkin äitinsä huomatessaan tuijotuksen saattaa sanoa lapselle, ettei saa tuijottaa.
Kaupoissa myös palvellaan täysin asiallisesti.

mambale

Juu, on ne yllättävän samanlaisia tuntemuksia, missä määrin se johtuu meidän suomalaisuudesta, ja missä määrin ylipäätään kulttuurishokista . .
tuo syyllisyys on mullekin tuttu juttu, et ole yksin Garland!

mm täällä Koreassa olen jutellut hieman erimaalaisten ihmisten kanssa, ja jotkut samat asiat tuntuvat kiinnittävän monien (siis ei pelkästään länsimaalaisten ) huomiota täällä; kilpailuhenkisyys, materialistisyys . .ulkoisiin tapoihin takertuminen sisällön kustannuksella (esim asioita hoidettaessa)

takaisin asiaan, Korea on varmaan Kiinan ja Japanin väliltä ihmisten käyttäytymisen suhteen, siis avoimuuden. Itse en törmää kovin usein moikkaamisiin . .päinvastoin Soulissa joka on suurkaupunki ei paljon tuntemattomasta kanssakulkijasta välitetä, ja hyvä niin. Silti jostain syystä tuntee, tai ainakin kuvittelee, tuijotuksen niskassaan . .se häiritsee enemmän yksin ollessa sekä tietyissä paikoissa . .esim urheilureiteille jos menee kävellä löntystelemään :-) (joskus tuntuu ettei täällä ole käsitettä nautinto samassa merkityksessä kuin meillä)
täällä on myös kovasti hygieenistä, itse asiassa korealaisten voisi jopa sanoa olevan terveysintoilijoita

Ni Hao

Missäpäin Kiinaan Garland oleskelee ?

sasae

Ni hao vaan sinne Kiinaan ja Koreaan (mitä on päivää koreaksi?). Onko kuuma? Japanissa paiskii +30C:ssä ja ilman kosteus% valtava. Tässä hikisin sormin naputan konetta.

garland

Sanotaan vaikka näin, että Jiang Su -provinssissa. En viitsi sen tarkemmin kertoa. Kuinkas niin? Asusteletko itsekin Kiinassa?

Tervehdys myös sasaelle. Mitäs se "moikka" onkaan jaappaniksi? ;) Ja koreaksi kiinnostaa myös.
Onhan täällä kuuma, mutta nyt on ollut myös tosi painostavaa, kun on ukkosta ollut ilmassa ja luvattu vielä koko loppuviikoksi. Kiva kiva... sähköt jo kerran katkennut.
Nyt on vielä aurinkoista ja pieni kävely houkuttelisi.

Viikonloppuja kaikille! :)

toinen Kiinassa

Olen asunut Aasiassa jo 12-vuotta tosin välillä olin Suomessa. Joka kerta kun vaihtaa maata, iskee se normaali kulttuurishokki - niin tai alussa on hetki euforiaa sitten iskee väsymys ja lopulta ärtymys. Väsymystä aiheuttaa jo pelkästään se, että joutuu ajattelemaan muulla kuin äidinkielellään ja usein käyttämään paikallista kieltä. Tuo, että monissa aasian kulttuureissa paikalliset alkavat hihittää kun ulkomaalainen yrittää puhua kieltä on perin tuttua.

Silti yritän opetella jonkin verran paikallista kieltä. Usein selviää loppujen lopuksi melko pienellä sanavarastolla, loput elekieltä. Olen asunut Kiinassa jo melko pitkään ja puhun jonkin verran kiinaa. En kuitenkaan osaa kirjoittaa kieltä. Silti tuntuu, että viihdyn täällä hyvin, sillä elämä on dynaamista ja yllätyksellistä. Muissa asumissani maissa Singaporessa, Filippiineillä puhuttiin englantia, mikä auttoi asiaa, samoin Hong Kongissa. Thaimaassa opiskelin jokusen sanan paikallista, mutta reissu jäi lyhyeksi - vain puoli vuotta. Minua on auttanut se, etten ole yrittänytkään sopeutua paikalliseen kulttuuriin. Aluksi luulin, että niin täytyy tehdä viihtyäkseen, mutta ei se vaan onnistu (toki minulla on nykyisin paikallisiakin ystäviä). Usein parhaat ystävät löytyvät muista expateista ja suomalaisista.

siirtonainen

Tuo Annika Oksasen kirjoittama väitöskirja "Siirtonaisena Singaporessa" on kyllä lukemisen arvoinen. Ihan hauskasti kirjoitettukin. Luulen, että Singapore ei ole enää kuitenkaan niin vaikea paikka nykyisin kuin silloin 10-vuotta sitten kun Annika on siellä asunut. Väitöskirja käsittelee kuitenkin enemmänkin kotirouvuutta, joka suomalaisnaiselle on usein kova paikka. Expattielämä, jossa tapaa päivittäin ihmisiä työpaikalla ja pääsee vaikuttamaan omaan elämäänsä ja päätöksiinsä on ehkä vähän toinen juttu.
Eikös Singapore juuri valittu suosituimmaksi expat-kohteeksi, jonne on suorastaan tunkua. Luultavammin ne siirtonaisten tarinat ovat tällä hetkellä tutumpia juuri Koreassa, Kiinassa, Japanissa, yms. aasian maissa, joissa on lisäksi kielimuuri.