mielestäni on

Jos mielestäsi on, kerro mielipiteesi osallistumalla http://www.adressit.com/susiongelma

Nykyihminen on typerä?

Milloin viimeksi susi on tehnyt ihmiselle jotakin? Milloin susia on ollut niin paljon, että JOKAINEN ihminen vähänkin kehäkolmosen ulkopuolella olisi sellaisen nähnyt? Milloin on ollut aika, ettei ihminen olisi halunnut tappaa sutta? Milloin ihmiset olisivat oikeasti tietäneet susista jotakin? Mikä on ollut suden alkuperäistä asuinaluetta? Susi tappaa koiran tai kissan tai muun kotieläimen ja ihmiset ovat heti tappamassa kaikki sudet. MIhin on hävinnyt tietynlainen luonnon kanssa eläminen? Miksi kaikki luonnonvaraiset eläimet pitäisi hävittää? Silloin, kun ihminen on liian lähekkäin niiden kanssa? Itse asun "susialueella", havaintoja tehdään jatkuvasti. Lapsesta pitäen minut on opetettu siihen, että ei mikään peto kiinni käy vaan juoksee karkuun. Enemmän taitavat oikeasti kotikoirat ihmisten kimppuun hyökkiä kuin sudet. Tätä mieltä minä. Nyt joku, joka sutta pelkää tai sellaisen haluaa täytettynä kotiinsa pitää minua tyhmänä, mutta ei se mitään. Mieluummin tyhmä ja luontoa kunnioittava kuin tyhmä ja kaiken tappava.

...

En usko, että pelkäisin asua susialueella, päin vastoin se olisi mielenkiintoista. Lemmikkien puolesta vain olisin huolissani ja rakentaisinkin saman tien sellaisen aitauksen, että ne olisivat turvassa. Se siitä.

vesinäkki

Mitä konkreettista vaaraa susista on? Onko mahdollista että ne voivat käydä lasten kimppuun? Kuinka susi kohdataan? Ehkä on mahdollista oppia elämään niidenkin petoeläinten kanssa rinnakkain, ongelmat ja keinot tiedostaen.

Aika paljon siinä varmaan on läpikäytäviä asioita ennen kuin pystyy hyväksymään sudet samalle reviirille ihmisten kanssa. Omallakin kotiseudullani olisi varmasti susia mikäli poronhoitajat eivät lahtaisi niitä heti kun yksikin käpälänjälki näkyy. He nimittäin paimentavat porojaan helikopterilla ja ovat ensimmäisenä tietoisia petoeläimistä. Eipä niistä paljon perään kysellä että minnekä susi tai ahma on kadonnut. Virkavaltakin katsoo varmaan toiseen suuntaan jos tarve vaatii...

Metsähallituksen opaskyltissä kerrotaan miehestä, joka omalla kusellaan markkasi oman reviirinsä ja sudet kunnioittivat sitä ja kiersivät merkatun alueen!

iloailakki

Susia pelätään. Ihmiset ovat etääntyneet niin paljon luonnosta, että kaikkea tuntematonta pelätään. Täällä Itä-Suomessa sudet vierailevat syrjäkylillä pihapiireissä ja niistä on oikeasti haittaa. Ne syövät ihmisten lemmikki- ja hyötyeläimiä. Se on paha haitta! Jos hankit kalliin koiran ja koulutat sitä kärsivällisesti ja sitten se joutuu hukkaan, niin ei se naurata. Itsellä on vain kissa, ja se osaa kiivetä puuhun petoja pakoon, mutta jos susi sen söisi, niin kyllä itku tulisi.

susi hukkanen

Mutta esimerkiksi liikennettä ei pelätä vaikka liikenteessä kuolee ihmisä joka päivä. Tupakointia ja viinaa ei pelätä. Joka kesä ihmisiä hukkuu, silti suomalaiset rakastavat järviä, merta ja jokia. Jopa salamat tappavat ihmisiä enemmän kuin sudet. Puhumattakaan toisista ihmisistä.
Mitä siis pelkäämme?

Luultavasti nykyisin on mahdollista hälyttimillä valvoa pihapiiriä susien ja muiden asiattomien kulkijoiden varalta.

Varjotar

Kesyttäisin sen suden. Liikenne ja kaikki idiootit ovat yhtäkään villieläintä suurempi haitta ja pelko.
Ihmiset ovat liian vieraantuneita luonnosta ja haluavat tuhota kaikki eläimet jotka tulevat lähelle.

hirvikärpänen

on pahempi vitsaus kuin susi konsanaan. Suden sentään näkee kun se tulee lähelle, hirvikärpänen on vaikeammin havaittava. Näin kaakkoisrajalla en mene metsään loppukesästä, en susientai karhujen vuoksi vaan hirvikärpäsen.

Hirvi kävi pihassa, sutta ja karhua en ole nähnyt, mutta lisääntyneitä rusakoita voisi kyllä muutama susi, ilves ja kettu tienoolla pyydystää evääkseen.

Varjotar

Susi ei ole uhka ihmiselle,mutta ihminen on sudelle!

Hei haloo!

Luin kerran kirjan, jossa susi söi ensin vanhan, sairaan naisen, ja sen jälkeen punalakkisen tytön. Että kyllä ne sudet voi olla vaaraksi ihmisellekin!!!

Sama juttu

Minkä takia ihmiset eivät susista pidä? Senkö taki, että ne tappavat esim. lampaita ja silloin tällöin harvoin nykyään hyökkäävät ihmisten kimppuun. On tiedettävä se puoli, että sudetkin tarvitsevat ravintoa. Saalistavat esim. hirveä, mutta ei tapa sitä vaan jättää eloon. Tällöin ihmiset sanovat susia ''raa'aksi'' Kaikilla on omat mielipiteet. Sudet kuitenkin jättävät hirven eloon, jotta liha pysyisi tuoreempana, ei susilla ole mitään paistinpannua tai uunia mitä ne käyttää. Tietenkin hirvi kärsii siinä vaiheessa kaikista eniten, eikä sekään ole mukavaa. Luonto on kuitenkin näin. Puhutaan, että sudet tappavat ja hyökkäävät ihmisten kimppuun. En väitä ettei niin olisi muka tapahtunut, mutta on Suomessa aika paljon niitä ihmisiä jotka kidnappaavat lapsia tai tappavat muita ihmisiä tai lapsia. Eli on ihminenkin ''raaka'' Jotkut taas haluavat hirvet pois tästä maasta. On autokolareita hirvien takia ja yms. Auton kanssa kannattaa kulkea sitä vauhtia,että voi väistää tai pysähtyä jos hirvi tulee puskasta esiin. Esim. siellä autotiellä jossa tien toisella puolella metsää on hirviä. Ne ihmiset jotka pelkäävät tai muuten eivät pidä hirvistä omalla pihallaan tai lähialueella, aina voi harkita pois muuttoa tai tottua siihen,että hirviä on. On myös niitä toisia eläimiä mitä ihmiset haluavat pois. Susista kuitenkin vielä. Eli sudet tappavat ravinnokseen ruokaa ihan yhtälailla kuten ihmisetkin teurastavat eläimiä ravinnokseen. Miksi siitä ei sitten valiteta kun ihmiset tappavat eläimiä? Ajatellaan, että itse olet susi sinä joka niitä vihaa. Mieti, pystyisitkö itse susi hahmossa olemaan metsästämättä ravintoa, pystytkö susi hahmossa ajattelemaan, voisit syödä pelkästään kasveja. Tiedätkö itse susi hahmossa mitä ihmisten mukaan saisi tehdä ja mitä ei? Siinä se onkin, ei sudet niitä tiedä. Kuitenkin siitä, että ihmiset sanovat, että sudet pitää saada pois, kun ne tappavat ihmisiä yms.. Kaikilla on yksi elämä ja se loppuu jossain vaiheessa, vaikka susi ei sitä vie niin ihmisen elämä päättyy johonkin silti. Onhan se kurjaa jos kuolee jo nuorena, mutta niin se tulevaisuus on päättänyt.

käpälä

Tulee kyllä mieleen montakin paljon todennäköisempää kuolinsyytä kissalle kuin susi:) ...jäämällä auton alle, tai ihminen hylkää metsään paleltumaan (jolloin susi voi käydä armosta)

Täällä Itä-Suomessa taajaman ulkopuolella mekin asustamme. Marjat ja sienet haetaan umpimetsästä eikä yhtään ole pelottanut. Olen ollut metsässä yksin, puolison kanssa ja välillä koirakin mukana. Siitä on aina pidetty huoli ettei hätyytä metsän eläimiä.
Tuo on totta, että ihminen on etääntynyt luonnosta. Mutta ei se anna oikeutta hävittää luonnosta mitään mikä sinne kuuluu. Ihmisellä on keinot suojata pihansa ja lemmikkinsä petoeläimiltä jos vain tahtoa löytyy.

Em. koiramme kuoli jonkin aikaa sitten vanhuuttaan. Ei ollut 'kallis ja koulutettu' paitsi peruskäytöstavat, mutta erittäin rakas ja ikävä on yhä suuri.
Metsästäjät antavat niiden 'kalliiden ja koulutettujensa' juosta syksyisin valtoimenaan vapaana metsissä ja maanteillä, meidänkin pihassa jo paristi vieraillut ajokoira antenni kaulassaan. Jos susi sen syö niin kauhistus mikä vollotus 'rakkaasta' koirastamme ja susivihaa lietsotaan. Jos sama koira hönttää auton alle, vakuutusrahat lohduttavat kummasti ja ei kun uutta koiraa kehiin.

äiti

kyllä minua myös Itä-Suomessa asuvana huolettaa laittaa koululainen sysipimeälle tielle kouluun kävelemään tällä petoeläinmäärällä mitä täällä itärajan pinnassa on.

Kaikkien ihmisten mielestä petoeläimiä saisi täällä Itä-Suomessa olla pienellä alueella vaikka satoja. Ei niistä mitään vaaraa ole kenellekään. Ei vaikka karhuperhe hakisi omenat pihapuusta ja hunajat mehiläispöntöistä toistuvasti. Sama Lapin, Kuusamon, Kainuun kanssa. Pedoista ei ole mitään vaaraa.

Mutta auta armias jos niitä näkyy muualla päin Suomea, niin johan alkaa hirveä poru.
Radiossa kuulutellaan ihmisiä pysymään sisällä, olemaan menemättä metsään jne. Telkkari piipittää ja yläreunassa kulkee viesti.. karhu liikkeellä.. ihmisiä kehotetaan sielläkin pysymään sisätiloissa. Tämähän oli viime syksynä erittäin yleistä.

Mikä näistä samoista eläimistä tekee niin vaarallisia kaikkialla muualla paitsi siellä missä niitä on pilvin pimein koko ajan läsnä?

mamma49

Olen samaa mieltä kanssasi, se on hyvä sanoa ettei vaaraa ole niin kauan kuin ei omassa pihapiirissä susi tai karhu liiku. Eipä tuolla kaupungissa asuvat tiedä mitä on liikkua pimeällä ja vielä kun petoja lähettyvillä. Turhaan vähätellään, voi tulla itse kokeilemaan ja laittaa lapset aamulla koulutielle, miltä se tuntuu! Minä ainakin pelkään, en millään lähtisi nyt pimeällä koiran kanssa ulos. Teemme pimeällä hyvin pienen lenkin, ihan pihapiirissä, juuri karhujen ja suden vuoksi.

Pelotti jo silloin ...

Kerronpa omasta kokemuksestani, miltä tuntui taivaltaa kouluun syys pimeällä ja talvellakin. Matkaa oli nelisen kilometriä synkän metsän halki. Kylillä puhuvat, että oli nähty susilauman liikkuvan lähimaisemissa. Lähdin kotoa aina n. klo 7.10 kun koulu alkoi 8:lta tuntui, että jopa jokainen pienikin musta puunkäkkärä oli varmasti susi tai karhu.
Puhumattakaan siitä miten metsä osaa olla myös äänekäskin, risut rapsahtelevat, tuuli puhaltelee puskissa ja tien varren kantoja on möyhitty, varmasti karhun tekosia, jälkiä lumella nehän olivat tietenkin suden. Näin se lapsen mieli askarteli taipaleella. Uskokoon ken uskaltaa... kuinka pelottavia nuo koulumatkat olivat. Ei ollut koulukyytejä tai saattajia.

No nykyisin ajat ovat toiset ja pelon aiheetkin lisääntyneet ja moninaistuneet kaupunkilaislapsillekin.
Oli miten oli ennen - tänäkin päivänä maaseudun lapsille sudet ovat aivan todellinen uhka ja henkisen pelon luoja koulutaipaleella, niin lapsille kuin vanhemmillekin.

käpälä

Varmaan on yksilöllistäkin mitä pelkää. Lapsi omaksuu vanhemmiltaan. Olen niin ikään syrjäseudun lapsi, siellä koulumatkani taivaltanut. Asun edelleen syrjässä, tosin en enää samoilla kulmilla. Ei ole koskaan metsä eläimineen ollut pelon aihe.

"Susien puolustajat menkää itse syyspimeällä synkkään metsää.." olen susien puolustaja ja toiminut otsikkosi kehottamalla tavalla lukemattomat kerrat. Metsä rauhoittaa aina mieleni.

Eläinrakas ihminen

Minun mielestäni susi pihapiirissä ei ole haittatekijä, sillä yleensä se on ihmisarka. Nälkiintynyt
susi saattaa hätyytellä kotieläimiä, jos niitä sattuu olemaan, kissoja, koiria, kaneja, kanoja ja
lampaita. Jos saa kinni, niin tietysti raatelee ja syö ne nälkäänsä.
Minä itse olen maalta kotoisin ja olen nähnyt luonnossa aika paljon metsän eläimiä, esim: Kyykäärmeen, susikoiria, ketun, peuroja ja kaksi kertaa ison hirven, karhua en ole onneksi nähnyt vielä. Toinen näkemäni hirvi oli ihan valtavan kokoinen: Se näytti 500 kiloa painavalta ja
3 metriä pitkältä otukselta ! Menin ihan vahingossa lähelle sitä, mutta se vaan katsoi minua suurilla silmillään hyväksyvästi, minulle tuli oikein luottavainen olo. Mutta lähdin kuitenkin heti jatkamaan matkaani, sillä eihän noista luontokappaleista koskaan tiedä.
Iltalehdissä oli juttu jostakin karhusta, joka oli oikein koputtanut oveen pyrkiesään sisään taloon.
Siinäpä erittäin fiksu karhu ! Minä antaisin tällaiselle karhulle purkillisen hunajaa palkinnoksi vaikka ikkunan kautta. Isot eläimet eivät tee yleensä ihmisille pahaa, ellei heillä ole poikasta lähellään tai ovat haavoittuneita.
Tänä kuluneena kesänä on ollut ihana seurata meidän pihapiirissä viihtyneitä 5 siiliä ja 2 oravaa
ja 1 vanhaa tikkaa, joita me olemme ruokkineet koko kesän ajan.

äiti

ootko sä ihan terve, antaisit siis oikeesti hunajaa sisäänpyrkivälle karhulle?
Herra isä millaisia typeryyksiä joku voi kirjoittaa.

Perussääntöhän karhurikkailla alueilla on se, ettei mitään ruokaa, avonaisia roskiksia, ruokajätetunkioita sun muita ole pihapiirissä houkutteena. Sen vuoksi esim. mehiläispesillä ja mansikkamailla käyvät karhut tapetaan pois erikoisluvin. Ne ovat liian vaarallisia kun ovat tottuneet ottamaan ruokansa ihmisen pihapiirist.

Luonnonvaraisten eläinten pitää väistää ihmistä aina.
Mietipä vähän millasta Jenkeissä ja Kanadassa karhurikkailla alueilla on, kun karhut penkovat roskiksia päivittäin ja koko kaupunginosan väki pysyttelee sisällä sen aikaa kun poliisit häätävät niitä pois.

Erikoista

Tietääkö joku lukenut miksi karhuja liikkuu nykykään eteläisessäkin Suomessa, vaikka esimerkiksi liikenne on aivan eri luokkaa kuin vuosikymmeniä sitten? Erikoista että Romaniassa ihmiset tulevat toimeen karhujen kanssa, joita siellä on paljon. Karhuja on myös Pohjois-Italiassa, eipä luulisi. Ehkä Italiassa asuvat suomalaiset tietävät miten ihmiset siellä niihin suhtautuvat?

äiti

nimenomaan siks niitä liikkuu myös etelä-Suomessa kun karhumäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta eikä niille ole enää tilaa täällä idässä. Safka ja reviirit vaan loppuvat kesken.

Jos Suomessa alettaisiin ruokkia karhuja (toki niitä ruokitaankin kuvauspaikoille säännöllisesti) omissa pihapiireissään, niin kyllä ne ihmisen ja karhun kohtaamiset päättyisivät tulevaisuudessa entistä useammin ikävästi.

Italiassa käsittääkseni on koko Italian alueella noin 50-60 karhua ja nekin pääasiassa luonnonpuistoissa.

Meillä täällä Pohjois-Karjalan alueella on n. 600 yli 1 vuoden ikäistä karhua. 4 vuotta sitten niitä oli 250-300 kpl. Nämä karhut ovat asustusten seassa, eivät missään luonnonpuistossa.

Joten eiköhän tässä puhuta hieman erisuuruisista ongelmista.

Runo

Mielenkiintoista varmaan sekin että miksi niitä susia ja karhuja ei juurikaan liiku Pohjois-Suomessa vaikka täällä olisi tokkakaupalla syötävää ja aika laajoja erämaa-alueita?

Erikoista

Tätä samaa tarkoitin, että niillä on pohjoisessa valtavia rauhallisia alueita liikkua; en ole kuullut niiden käyneen Rovaniemen markkinoilla :)
Pohjois-Italian vuoristoisilta alueilta karhut liikkuvat vapaasti yli rajojen naapurimaihin, joissa ne sitten kohtaavat ongelmia.

Pelotti jo silloin ...

Varmasti on ihmisiä, jotka eivät pelkää mitään, mutta myös meitä, jotka pelkäävät yhtä jos toistakin mihin itse emme voi mitenkään vaikuttaa.
En minäkään ollut omaksunut vanhemmiltani susipelkoa, vaan ihan lapsen mielen mielikuvitus sai sisimpäni vapisemaan pimeässä metsässä.
Yhtäkaikki ikuinen pimeän pelkoni liittyy ko. asiaan ja kun nämä petojen- ja pimeänpelot yhdistyvät se on kauhistuttava kokemus, jota en soisi yhdenkään lapsen kokevan.
Aikuisena on helppo sanoa: "Metsä rauhoittaa aina mieleni"...mutta pelokkaalle lapselle tuosta ei ole hitustakaan apua.
Lapsen todellisuus on sitä mitä hän elää ja kokee sisimmässään, yhtähyvin tänään, eilen ja vielä tulevaisuudessakin.
Mietipäs Käpälä miltä sinusta tuntuisi mennä metsään tietäen, että siellä polullasi on mahdollista tulla vastaan paljon sinua isompi nälkäinen petoeläin - jos olisit n. 20 kg 120 cm:n hento lapsi.
Kas sellaisia ovat useimmat ekaluokkalaiset pienet tytöt ja jotkut pojatkin.
Ymmärrän erinomaisen hyvin nimimerkki äiti:n huolen.
Ne joilla ei ole pieniä lapsia koulutiellä tai kotieläimiä ja itse liikkuvat aseiden kanssa metsissäkin on taatusti vaikea ymmärtää petopelkoja.
Kyllä mekin jotka niitä otuksia pelkäämme katselemme niitä mielellämme eläintarhoissa, mutta kotipihojemme ympäristöstä karkoitettakoon ne niin kauas sinne missä pedotkin voivat elää terveesti ja turvallisesti sopusoinnussa ihmisten ja kotieläinten kanssa.

Pelotti jo silloin ...

Just just tälläisia hyväuskoisia hölmöjä nämä "eläinrakkaat ihmiset" ovat.
Eläisään eivät ole todellisuudessa kohdanneet yhtäkään petoa silmästä silmään edes kilometrin päästä.
Hyvä silloin on uskotella, ettei niistä ole kenellekään mitään varaa.
No ei toki pikkuruisesta siilistä, oravasta tms. olekkaan ja se hirvikin lähtee (useimmiten) liukkaasti meneen, mutta entäs kun se hirvikin voi tulla sotkemaan ja aterioimaan pihamaalle, susi vie koiran pihalta jne.
Mitä kaikkea susikin veisi jos aikuiset ihmiset eivät niitä ajoissa hätyytäisi pois.
Ehkä leikkivän lapsen hiekkalaatikolta... Niin jos aikuinen ei vahtisi vierellä. Maaseudulla ovat huolet ihan muuta kuin asutustaajamissa.
Petojen pelko ei ole pahe, vaan tervettä maalaisjärkeä raakaa, villiä luontoa vastaan.

käpälä

- En nähdäkseni väittänyt etten pelkää _mitään_. Mm. metsään liittyen pelkään poimimieni marjojen ja sienien säteilyjäämiä. Käytän niitä kyllä, tosin sieniä säännöstelen hieman em. syystä. Metsästysaikaan en uskaltaudu lähimaillekaan kun jahti on käynnissä.

- Metsä tosiaan rauhoitti mieleni jo lapsena. Sain tehdä omia tutkimusretkiäni ja siitä olen kiitollinen vanhemmilleni. Sain metsästä konkreettistakin turvaa; olen lapsena paennut sinne juovuspäissään riehunutta aikuista henkilöä.

- Ei minua varsinaisesti isoiitaksi voi sanoa nyt aikuisenakaan:) ja totta, kun kuljen metsäpolkua tai poikkean siltä, jokin eläin voi olla lähistöllä tai "tulla vastaan". Paljon, paljon todennäköisemmin se kuitenkin väistää minua ennen kuin saan siitä mitään havaintoa. Jos taas kuulen, että lähistöllä liikkuu esim. karhuemo pentuineen, en niin paukapää ole että laukkaisin siltä seisomalta uhallakin metsään. Ja silloin kannattaa lasten koulumatkatkin järjestää toisin.

- Kukaan perheenjäseneni ei omista asetta eikä harrasta metsästystä muutenkaan. Päin vastoin, olen huomannut että pyssylliset metsien sankarit ne vasta joutuvatkin eläinten "uhkaamiksi" (hätisteltyään ja haavoitettuaan niitä ensin).

Mutta jokaisellahan meistä on oma kokemus-ja näkemysmaailmansa ja oikeus niihin ja niiden mukaan elellään. Olen onnellinen että voin nauttia metsästä hyvillä mielin, kaikessa rauhassa edelleenkin.