Ilkka Luoma

[DRAFT – versio 0.1]
(Nelonen esitti 27.11.2010 irvokkaan yhteiskuntaherätyksen amerikklaisena elokuvana, jossa ei verta ja väkivaltaa säästelty – seksiä unohtamatta, TV-Nelonen: Hostels, ohjaajana Quentin Tarantino – myöhään yöllä, jolloin nuoriso ja nuoret juuri valvovat)

[ … kulutushysteriapäivillä toinen toistaan houkuttelevammat tavararöykkiöpöydät viekoittelevat ostamaan, myös sellaista, mitä nimenomaan emme tarvitse. Erikoisuuksien tavoittelussa ja kyllääntymispisteiden täyttyessä ihminen vaatii entistä eksoottisempaa, ’extremempää’ ja ennen kaikkea ’coolimpaa’ erikoisuutta, jota muilla ei ole. Olemme tavoittelun kierteessä, jossa ääri-ilmiöinä esiintyy entistä kovempaa väkivaltaa ja aivokemiallista tarvetta tyydyttää puutuneita ja kyllääntyneitä mielihaluja … ]

Mihin vapaan kilpailun markkinafilosofia näyttötaloutena on meidät johdattanut? Tänään mikään ei riitä – materiahamuaminen, energian kerskakäyttö ja näyttövimma ostovoiman ilotteluna ovat tavoitepisteiden ketju, jossa mielihalut ovat ylittäneet huomioimisen, konsensuksen ja yhteisvastuun.

Tänään on saatava lisää rahaa, lisää kulutusvoimaa ja lisää tyydykettä. Kun vakiomenetelmät eivät riitä, turvaudutaan erikoisuuksiin, joiden mittatikkuina ovat rajoina vain mielikuvitus ja himo kasvutasoille, joissa ’eläimellinen himo’, aivokemiallinen huumehalu ja pinnallisuusarvot peittoavat kaikki inhimillisyyteen liittyvät totunnaistavat.


Äärimmilleen viritetty kasvu- ja näyttötalouden elokuvailmentymä

Nelosen elokuva oli äärimmilleen viritetyn ja komplisoidun markkinatalouden ääri-ilmiö, jossa rajat ylitettiin syvältä alkukantaisuudesta kumpuavista tarpeista ja vinoutuneista mielihaluista. Mikä vääntää päitämme tähän ’extremeen’? Miksi keinovalikoimiksi on otettava äärimmäinen väkivalta ja kiihko tuhoamiseen kuin sadismiinkin? Mikä meitä oikein vaivaa?

Jatkuvan kasvun tavoittelu on materiaalista, mutta myös henkisyyden ja mielihalujen yli äyräiden loiskiehuntaa. Määrää ei ole, riittävyyttä ei ole, koska markkinamekanismi lisääntymisvimmassaan kiihottaa kuluttamaan niin hyödykkeitä, hyödyttömyyttä, mutta lisäksi henkisyyden väkivaltakoneistoa fyysisinä ja henkisinä irtiottoina. Valloilleen laskettu kiihko ylittää yhteenkuuluvuuden harmoniarajat rikkoen mallit, joilla laji-, yhteenkuuluvuus- ja samankaltaisuusreviirejä yleisesti sallituin menetelmin puolustetaan.


Yksilöihannointi kampittaa yhteisörakennelmia?

Elokuvassa yksilö ylitti kaiken yhteissäännöstön repiessään enemmistön tarvekarttaan ammottavia väkivaltareikiä, unohtaen ryhmähyödyt yksilöitsekkyyden alttarille. Mihin markkinatalous ääri-ilmiönä on kuluttajia viemässä? Niin kauan kuin olemme talousjohtajien kasvuparametreissa kulutuspisteitä ja –partikkeleita – ei näköpiirissä ole kuin yhteisösivistymätön hekuma lisääntyvälle yksilötarvehakuisuudelle.


Väkivalta on osa ihmiskuntaa

Reviirikamppailu tuo mukanaan aina väkivallan. Väkivallalla on pehmeämpi muoto, se on uhka. Uhka vähentää konkreettista väkivaltaa. Uhka hyödynnettynä elokuvallisin tehokeinoin luo kauhua, jota ’extremetavoittelijat’ kiihkeästi imevät kaikilta media- ja informaatiokanavilta. Riittävyydelle ei liene rajoja, ja mielikuvitus ampuu alas kaikki rajoitekeinot – vapaan valinnan hokemamentaliteettina.


Ketkä ja mitkä luovat vapaata markkinatalousehtoisuutta?

Mikä lietsoo vapaata ja hallitsematonta kilpailua? Mitkä aatesuunnat ajavat yksilökeskeistä vaikutusyhteiskuntaa kollektiivisten huomioimisjärjestelmien sijalle? Kuinka pitkälle tarvehakuisuus ”-mikään ei riitä-” kosmologiassa ulottuu, kun täytämme entistä erikoisimpien mielihalujen ja päämäärien tarvekenttää?

Elokuva on virtuaalista elämää. Jos väkivalta ja ’extreme’ jäisivät virtuaaliseksi pohdinnaksi sen mielettömyydestä – niin arvokeskusteleva yhteiskuntamalli olisi kehityksensä jossain taitepisteessä. Ongelmaksi muodostuu se, että syvemmille pohdinnoille kykenemätön kansanosa muodostaa virtuaalisesta viihdekanavasta hyytävää todellisuutta testatessaan noita kokeilumallinnukselle vapaita lumekäytänteitä todellisessa arkielämässä.


Pitääkö yhteiskunnan padota yksilövapaata mielihalumaailmaa?

Kuinka paljon annetaan vapaan ja markkinaehtoisen yllykevibraation vaikuttaa yksilökeskeiseen kulutus- ja näyttötalouteen, jossa nyt näyttäisi vallitsevan ”mikään ei riitä” – mentaliteetti. Missä kulkevat yhteisöllisyyden sovinnaisrajat? Missä kulkee tarvepiiri ylittää virtualisoidut käytänteet tuhoamaan sellaista elämisen arvoa, jonka pohjalta syntyi päämääräksi ihmiskunta sovittelevana ja sopeutuvana lajina?


Onko nykyinen läntisen markkinatalouden demokratiamalli jo ylittänyt viimeisen käyttöpäivän?

Ovatko nykyinen demokratia- ja markkinatalousmalli niitä tekijöitä, joilla luodaan se uusi uljas maailma, joka kykenee korjaamaan aiheutetut vammat ja virheet, niin ihmiskuntaan kuin sen alkuvoimaan ympäristöönsä nähden? Millainen on se kaita polku, joka on meille luotu tai se polku, joka on harmoniassa vaikutekokoomme nähden - ollen huomioimiskulttuurissa muita populaatioita kohtaan?

Ilkka Luoma