Pupunen

Moi

kovin,kovin tavallinen tarina..kehtaako tässä edes kertoa... ikää plus 40, ulkonäkö ihan ok(muiden kertomana siis) kaksi lasta ja mies ja joku aivan ihmeellinen, helvetin kriisi iskenyt.. en etsi mitään uutta suhdetta,entisessäkin on ihan tarpeeksi:) mutta välillä vaan on sellaine olo että tarvitsisi jonkun samansieluisen keskustelukumppanin. Jotenkin ja jostain syystä mulle on ollut aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa 14v. murkkupojan itsenäistyminen ja äidistä irroittautuminen. Kertooko tämä nyt minusta itsestäni jotain.. varmaankin..itse olin 11v.kun oma isäni kuoli ja muistan että osasin surra häntä vasta paljon paljon myöhemmin. Eikä nyt sitten vastauksissa mitään psykologista paskaa..kiitos:)!