eläinkirjoja tällä hetkellä

Minulla on nyt kesken Uma Aaltosen kirja Colette, pieni musta koira.

Neroli

Jonathan Strange&Herra Norrell. Vielä sata sivua jäljellä... Alku oli tuskallista, alaviitteet tylsiä ja hahmot hölmöjä mutta puolessavälissä tempaisikin yllättäen mukaansa.

Ramona

J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin. TSH luettu kaksikin kertaa ja päätin kokeilla tätä. Tolkien on mahtava kirjoittaja, mutta ainakin jos alan vähän väsyneenä lukea tätä kirjaa, se tuntuu välillä puuduttavalta...

Z

Harry Potter, Half blooded prins.
Kirja kirjalta mielenkiinto kasvaa, tunnelma muuttuu Harryn kasvamisen myötä.

Päivi

Hei KYNSILAUKKAAJA;
juu, jää minultakin kyllä jatkossa Hoffmanin kirjat lukematta, pidin Cupidosta enemmän kuin tästä Morfeuksesta, mutta raakaa tekstiä olivat molemmat.

Luvun alla Umberto Econ Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki, aloitin vasta en oikein osaa vielä sanoa siitä juuta tahi jaata.

Minusta Toivon mukaan oli hyvä.

Iäkäs Elli

Aloitin Minä, Maija Plisetskajan, siis omaelämäkerran. Se otti heti mukaansa. Luen mielelläni juuri tällaisia kirjoja, joissa on muutakin kuin viihdettä ja fiktiota.

z

Luin juuri Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki-kirjan.
Odotin samanlaista kirjaa kuin Ruusun nimi tai Fontescuen heiluri, toki Baudolino eroaa myös näistä kahdesta kirjasta.

Minut tämäkin kirja imaisi mukaansa lopulta.
Usein Econ kirjat ei minun mielestäni ala kovin vetoavasti, mutta kun jatkaa, lukemista ei voi lopettaa.

Loanan maailmahan oli italialainen, joten ei kovin tuttuja asoita,enkä kovin paljon ole ajatellut miten siellä koettiin 2. maailmansota, joten kirja valaisi hiukan sitäkin.

Mutta se etsintä pisti ajattelemaan miten kumma koneisto ihmisen pääkoppa onkaan.

äxä

Se on muuten Foucaultin heiluri. Todella tylsä ja puuduttava kirja. Suosittelen nukahtamisvaikeuksista kärsiville. =)

Z

Kiitos korjauksesta, puuduttavasta voidaan olla eri mieltä.

Eco kutenkin teki kyseisellä kirjalla Dan Brownit ensin.. (salaseuroista ja muista salatuista merkityksistä.)

Miikkulainen

Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo.
Loistava kirja!!

Auroora

Sue Harrison; Jokien laulu.
Jännittävää esihistoriaa Alaskan niemimaalta. Kaikki Harrisonin kirjat on tullut luettua.
On mukava viivähtää joskus niin erilaisen tunnelman ja kulttuurin parissa.

lee

Isaac Bashevis Singerin ""Illan tullen, yön pimeten"".

Aika kamala nimi kirjalla, alkuteos ""The Estate""!

Edeltävä osa oli suomenkieliseltä nimeltään ""Nousee päivä, laskee päivä"", ja alkuteos oli nimeltään ""The Manor""!

Alkuperäiset nimet kuvaa Singerin tekstiä paljon paremmin, suoraa kerrontaa, ei mitään loruilua.

JJ

Raamattua tietty ja pakanat turvat tukkoon.

Alba

Aloitin juuri Tuomas Vimman Helsinki 12:n. En osaa alun perusteella oikein sanoa vielä mitään.

Tdark

Marcel Proust: A la recherche du temps perdu; Du coté de chez Swann.
Joskus lukenut Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan lähes sinne asti mihin se on suomennettu, mutta nyt ajattelin alkaa ranskaksi yrittää. Erityisesti Combray viehättää. Tottumista on toki pitkissä (välillä sivun mittaisia) virkkeissä.

tuovi

Erik Wahlström: Tanssiva pappi

kynsilaukkaaja

Minulla on tällä hetkellä menossa Tuomas Vimman Toinen, ja rinnakkaislukemisena Pekka Tuomiston O tempoa, o mores - vallatonta latinaa.
Olen joskus lukenut koulussa latinaa, ja tämä on mukava kirja verrytellä (olemattomia) taitoja. Hauska kirja!

Tuomas Vimman tyyli ei erityisemmin sytytä, kuka ihme hänellä on avustajana tutkimassa ja etsimässä maailman hienoimpia tuotemerkkejä ja trendejä!?
Joka ainoan merkin nimeäminen pätkii ennestäänkin huteraa tekstiä, mutta siitä huolimatta pitää lukea
. Jotain siinä on...

Seuraavana yöpöydälla Pirkko Saision Punainen erokirja, jäänyt aikanaan väliin, jostain syystä.
Nyt, Voimattomuuden luettuani ja siitä pidettyäni, menen tuotannossaan taaksepäin kuin rapu!

Ja käykee äänestämässä!

pikku-h

Minä luin Saision Punaisen erokirjan sen ilmestyttyä, ja siinä oli jokin kumma rytmi, joka pakotti lukemaan aina seuraavan luvun... ja seuraavan luvun... ja seuraavan luvun, kunnes oli tullut takakansi vastaan.

k-juna

terveisiä vaan aamuruuhkan k-junasta väliltä korso-helsinki, 27minuuttia yhteen suuntaan (=melkein tunti päivässä). viime aikoina on luettu Donna Leonin kirjoja englanniksi ja seuraavaksi ajattelin lukea John Irvingin uusimman englanniksi (on tosin melkoinen tiiliskivi, mutta toisaalta laukkukin on melkoinen jätesäkki:)

Muska

Kannattaisi ennen Punaista erokirjaa lukea ""Pienin yhteinen jaettava"" ja ""Vastavalo"", koska ne muodostavat ikäänkuin trilogian.

Suorastaan rakastan Saision kirjoja. Olen lukenut myös salanimillä ""Jukka Larsson"" ja ""Eva Wein"" kirjoitetut kirjat, mutta en niistä oikein pitänyt.

Vielä on lukematta Saision ja Honkasalon yhteisteos ""Exit"". Otankin sen metsästämisen heti tapetille. ;-)

Kynsis

Kiitos tuosta Saisio-tiedosta.

Olen vain niin kärsimätön, että haluaisin aloittaa Punaisen Erokirjan lukemisen ihanhetinyt!

Saatan tehdäkin niin, että luen sen ensin, sitten ""taannehdin"" noihin kahteen ja luen Punaisen erokirjan uudelleen, jos siltä tuntuu.

Näin (ja kuulin) Saision kirjamessuilla syksyllä, ja jotenkin ihastuin häneen myös tyyppinä. Vaikutti kovin sympaattiselta.

Kynsilaukkaaja

Mielestäni Saision Voimattomuudessa oli myös outo rytmi, ne pienet kappalejaot rytmittivät lukemista niin, ettei kirjaa kertakaikkiaan voinut lopettaa kesken.

Pitkiin aikoihin ensimmäinen kirja, joka minun oli ihan pakko lukea alusta loppuun suurin piirtein yhtäsoittoa.

Mutta oli se sen arvoinenkin!
Mainiota, että keksit tuon rytmin vetovoiman.
Se on hyvin sanottu.

Ansu

Theodor Kallifatidesin Yksinkertainen rikos on parhaillaan luettavana.

Miu

Luen parhaillaan Ruth Rendellin Nokikolarin poikaa. On jollain tapaa erilainen. Aluksi tuntui, että miksei tämä lähde käyntiin, mutta nyt olen jo aivan ihastunut. Kirjassa kuvataan omituista perhettä, äiti on jäänyt perheessä täysin taka-alalle, tyttäret eivät välitä hänestä juuri ollenkaan. Isä on heille kaikista tärkein. Ja isä käyttää tätä tilaisuutta täysin tietoisesti hyväkseen. Isän kuoleman jälkeen alkaa tästä isästä kantautua uusia tietoja, jotka hämmentää kaikkia...

Tuskin maltan odottaa, että saan tietää tämän hämärän tyypin salaisuudet!

pantteri

Kesken on hidas maratoni nimeltä Umberto Eco : The Island of the Day Before.

Tämän prosessin aikana olen tehnyt syrjähyppyjä ja lukenut mm. Leena Lehtolaisen Veren vimman sekä Paul Coelhon Alkemistin. Työmatkalukemisena nyt kesken Lehtolaisen Rivo satakieli.