Tarinaniskijä

Aloitin tämän tarinan kirjoittamisen Tammikuussa ja ajattelin että teen tästä tarinasta unohtumattoman mutta kertokaa ensin mitä mieltä olette :)100% Oma kirjoittama


Tarina jonka aion teille tässä kirjassa paljastaa, tapahtui siellä missä nyt lainehtivat kirkkaan siniset aallot ja kohoavat uljaat ja valkeat vuoret. Tätä tarinaa ei muista kukaan elävä ihminen, eivät viisaimmatkaan metsän eläimet. Ainoastaan yksi kansa, Haltiat, ovat kuulleet tarinan Kaukaisista Maista, ja siellä, minne kukaan kuolevainen ei voi matkustaa, he lukevat sitä tarinaa lapsilleen yhä uudestaan ja uudestaan. Toivon koko sydänmestäni että tämä tarina kantautuisi vielä nykyihmistenkin korviin ja säilyisi heidän muistoissaan.

Tarinamme alkaa rauhaisesta paikasta nimeltä Amora . Siellä linnut laulavat ja kirkkaat purot laulavat kauniita laulujaan puroilla leikkiville lapsille. Aurinko paistaa korkealta ja osuu pieneen kylään johon johtaa polku korkeilta vuorilta, jonne on muodostunut valkeat lumipeitteet, niiden korkeille huipuille. Kylän vieressä on metsä, joka on ikivanha ja siellä sanotaan olevan paljon muutakin kuin pelkkiä peuroja ja muutamia koloissaan piileksiviä jäniksiä. Huhutaan, että täydenkuun aikaan metsään menevät eivät ikinä enään palaa.


I. Jälleen näkeminen

Matalan talon oveen koputetaan muutamaan kertaan, mutta kukaan ei vastaa. Oveen koputetaan uudestaan. Nyt joku avaa oven.
"Huomenta,Merado . Et sitten saapunutkaan tervehtimään minua eilen illalla?".
Ovella oli vanha mies jolla oli matkaviitan tapainen kaapu päällä. Kaapu oli nuhjuinen ja kulunut ja siitä näkyi että sitä oli käytetty kauan. Miehellä oli mukanaan matkasauva jota hän näytti pitävän tukenaan. Mies astui sisään ovesta ja istuutui olohuoneessa olevalle tuolille.
Ikkunasta tulevat auringonsäteet osuivat miehen hatun alta laskeutuville hopeanhohtoisille hiuksille. Huoneessa oli vanha takka, olohuoneen tamminen pieni pöytä, tuoleja ja kirjoituspöytä ikkunan edessä.

"Kai tiesit että saavuin eilen illalla auringon laskun aikaan?" Redolf kysyi ja laittoi hatun kirjoituspöydälle.
"Tiesin, minun piti oikeasti tulla mutta..." Merado aloitti mutta lopetti yllättäen lauseensa. Meradon mieleen muistui kaikki ne kerrat kun hän oli ollut retkillä Redolf kanssa. Kaikilla muinaisilla vuorilla ja jopa kerran haltioiden luona.
"Olen hieman miettinyt Merado, jos pitäisin puheen juhlissasi? Sopisiko se?" Redolf kysyi.
"Tiedän että täkäläiset eivät pidä velhoista, mutta eivät sen puoleen haltioistakaan" Redolf lausahti ja Merado näki kuinka Redolf vinkautti silmää hänelle.
"Tottakai voit, täkäläiset eivät ehkä pidä sinusta mutta tarinoitasi he kyllä kuuntelevat", Merado sanoi.
" No sepä mukavaa, mutta aiotko antaa minulle teetä vai töllöttää siinä kuin puu?" Redolf kysyi hymyillen.


Auringon kultaisen oranssit säteet hohtivat korkeiden vuorien takaa vielä illalla kun Redolf oli lähdössä pois Meradon talosta.
Juuri ennenkuin Redolf kääntyi oikealle portilta, jonne Redolfin kotiin vievä tie veisi hän kääntyi.
" Haluan sanoa sinulle ennen kuin menen, että olen pian taas lähdössä." Redolf sanoi ihmeellisen iloisesti.
"Tiedän, mutta tulet sinä kuitenkin minua katsomaan ensikerralla." Merado sanoin hymyillen vanhalle ystävälleen.
"Olen pahoillani Merado, mutta ensikertaa ei tule."
Siinä samassa Merado tunsi nopean ja pistävän kivun sydänmessään.
"Et kai tarkoita että et tule takaisin?" Meradon kysyi värisevällä äänellään.
"Kyllä tarkoitan, jokaisella elävällä olennolla on tarkoituksensa maan päällä ja minun tehtäväni on pian täytetty." Mitään sanomatta Redolf katsahti nopeasti laskevaa aurinkoa, laittoi suippohatun päähänsä ja lähti kävelemään kotiaan kohti.
Merado odotti portilla järkyttyneenä kunnes Redolfin tummahahmo oli kadonnut hiekkaisen polun päästä.

Hänestä tuntui kuin joku läheinen olisi kuollut, kipu rinnassa ei ollut lievittänyt paljoakaan ja Merado piteli rintaansa kunnes joutui avaamaan ulko-oven kaksinkäsin. Hänestä ei ollut mukavaa asua enään Amorassa kun hän tiesi ettei Redolf tulisikaan enään takaisin jonakin kesä iltana, ja kertoisi kaikista niistä seikkailuista ja vaaroista mitä oli kokenut kuluneen vuoden aikana. Ei enään mukavia jutustelu hetkiä räiskyvän takan ääressä kuunnellen niitä tiettyjä tarinoita mitä hän rakasti. Merado istahti sängylleen ja huomasi että pistävä kipu oli laantunut. Hän avasi verhot ikkunastaan ja katsoi ulos taivaalle. Taivas oli jo sysimusta ja ainoastaan kuu valaisi pimeää taivasta. Merado painoi päänsä alas tyynyyn ja muisteli niitä kesä hetkiä mitä oli saanut Redolfin kanssa viettää. Hän ummisti silmänsä ja oli jo hetken päästä syvässä unessa.



Kertokaa ´jatkanko kirjani kirjoitusta vai aloitanko alusta?Kommentoikaa!

- - - -

ei todellakaan kannata jatkaa, ei myöskään aloittaa alusta.

päiväkirjatantta

"Ei enään mukavia jutustelu hetkiä räiskyvän takan ääressä kuunnellen niitä tiettyjä tarinoita mitä hän rakasti."

Luin tämän viestin eilen. En osannut kommentoida rakentavasti. Pidin copypastaamastani lauseesta. Tunnen tuossa lauseessa takkatulen lämmön ihollani.

Lausessa on yksi kirjoitusvirhe. Koko teksti on vielä raakile ja siinä on paljon muokkaamista.
Tarinasta tulee mieleen Harry Potter tarinat. En ole lukenut kirjoja, katsonut vain telkkarista elokuvaa. Muumilaakson ihanat tarinat, Tao Tao ja ehkä vielä Nalle Puh sadut.

Luulisin, että ap. on lukenut paljon satuja, katsonut fantasia elokuvia ja elää paljon mielikuvitusfantasioissa. Niin minäkin tein lapsena ja ihmeekseni ikääntyessäni olen palannut satujen maailmaan. Satuja on joka puolella. Ei ne välttämättä löydy kirjan kansien välistä.

Netistä löytyy palsta kirjoittamisen harrastajille. Siellä saa asiantuntivaa kritiikkiä osakseen.

Minä rakastan kömpelöä tekstiä. Eniten minua huvittaa käännöskirjallisuus.
Kääntäjän työ lienee lähes samaa kuin kirjan kirjoittaminen. Tarina on jo valmis, mutta kieli pitää saada "soimaan".

Elleissä liikuu ilkeitä ihmisiä. Siitä minäkin olen saanut osani. Ellit/Ulkosuomalaiset palstalla moni Elli on täysin tympääntynyt koko Suomeen. Tämä on ikävien ihmisten maa.

Suomi on lukevaa kansaa. Miksi lukeminen ei sivistä myös sydäntä.
Kynnys julkaista oma kirjoitus on suuri. Teit ap. hienosti, kun rohkenit kirjoittaa.
Minä en keksi tarinoita. Löpisen vain joutavia asian vierestä palstoilla työn lomassa.
Kirjoitusjälki on huteraa ja painokelvotonta. Mutta eihän kukaan arvostele toisen puhetta puhelimessa, kasvokkain puheessa jne.

Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Sama sääntö pätee esim. kuvataiteessa.
Kuvataiteessa menee taidetarvikkeita uskomattoman paljon ison rahan edestä roskiin.
Siksi olenkin ajatellut tarttua siveltimeen vasta eläkepäivillä. Tämä nettikirjoittaminen ei tuhlaa paperia. Jos jonkun hermot siitä kärsivät, niin kai pitää noudattaa nimimerkit Joopajoot neuvoa ja laittaa Lähettäjä: kohdalle aina "Varoituskolmio, päiväkirjatantta".

eevaliisa

Siinä on kaksi virhettä: ei ENÄÄ, ja JUTUSTELUHETKIÄ, pilkku on vähän tyyliseikka.
... sydänmestäni ja muut? Onhan tämä provo, onhan?

jatka jos haluat

liian teatraalista ja väritettyä. Pitäis pystyä vähemmällä kuvauksella enempään. ei menis läpi ikinä. kioskikirjallisuus on samanlaista.

Neal(kirjautumatta)

Vahva mielikuva tuli liittyen Taruun sormusten herrasta. Oletko lukenut kirjan? Pidä varasi ettet ala toistaa jo kirjoitettua tarinaa.

Tosiaan...

...tuo "sydänmestäni" särähti pahasti...

En tiedä voiko taivas olla sysimusta, jos kuu kuitenkin valaisee sitä...ehkäpä tyyliin: kuu kumotti sysimustalta taivaalta...tai jotain...

Ja kuten edellä, liikaa Taru sormusten herrasta -muistutuksia.

Haltioille voisit heti keksiä jonkin tarkoituksenmukaisen uudenlaisen nimen, joku piip?-haltiat, joku pyrkimys muunlaiseen, kuin on aiemmin kirjallisuudessa kuvatut haltiat, ei siis mitään harmaahaltioita tai mustia haltioita, mutta joku oma keksintösi?

vinkki

No tuohan on suoraan Taru sormusten herrasta, ekasta leffasta, jossa Gandalf saapuu Kontuun. Eli on provo, ja jos ei ole, niin sääli sekin.

sasae

Lauseessa on kirjoitusvirheiden lisäksi kielioppivirheitä, rakenne horjuu, kuten koko jutussa pitkin matkaa. Eli jos kirjoittaminen on mielessä, ensimmäiseksi olisi saatava väline eli kieli haltuun. Koulun kielioppi vaan esille.

kamalaa

Ei hyvänen aika, selviätkö yhdestäkään lauseesta ilman kielivirheitä? Jo tuo, miten tarina alkaa: "I. Jälleen näkeminen". Se on yhdyssana. Houkuttaapa todella lukemaan. Seuraavat rivit paljastavat lisää kieliopillisia kauheuksia, pilkut, lainausmerkit, yms ovat miten sattuu. Käy ala-aste ensin loppuun.

Danielle Iron

Eihän kukaan usko, että aloittaja olisi ollut tosissaan, ei kai kukaan mennyt halpaan? Ihan kiva parodia. Taitolaji sinänsä sekin.

älkää olko niin ilkeitä

Todennäköisesti Tarinaniskijä on aika nuori. Huomaahan sen. Mutta joillekin näköjään tulee hyvä mieli siitä, että saa lytätä jonkun alle parikymppisen, ehkä jopa peruskouluikäisen.

Jatka toki Tarinaniskijä kirjoittamista, jos sinusta tuntuu siltä, että HALUAT kirjoittaa. Näin ensi alkuun älä välitä kirjoitusvirheistä tms. vaan jatka tarinan luonnostelua loppuun asti.

Kirjoittaminen on taitolaji, mutta taidotkin vaativat hiomista. Kokenutkin kirjoittaja kirjoittaa tarinansa usein monta kertaa uudelleen ja uudelleen. Niin kauan, että se tuntuu itsestä hyvältä. Ole kuitenkin tyytyväinen, että sinulla on mielikuvitusta ja tavallaan sitä kautta olet saanut ikkunan nähdä maailmassa jotain sellaista, mitä ihan jokainen ei voi nähdä. Se antaa elämään sellaista rikkautta, jota mielikuvituksettomat ja tylsät ihmiset eivät kykene ymmärtämään.

Sinuna kirjoittaisin tarinani loppuun asti eli jatkaisin tuosta mihin jäit. Olkoon muistumia TSH:sta tai muista fantasiakertomuksista, ei se haittaa. Käyttihän Tolkienkin häikäilemättömästi hyväkseen Kalevalaa, Eddoja ja muita Pohjoismaisia taruja. Sinunkin varmasti kannattaisi lukaista noita "vanhoja fantasiatarinoita", joista voisit saada lisäaineksia omaan tekstiisi ;)

Kun olet saanut kirjoituksen valmiiksi, niin jätä se hetkeksi hautumaan. Sen jälkeen kirjoita se uudelleen, tee parannuksia ja lisäyksiä, mahdollisia muutoksia parempaan kohtiin, joihin katsot sen tarpeelliseksi. Sitten jätä se taas hautumaan ja tee sama uudelleen, jos jaksat. Siitäkin huolimatta, kirjoitatko julkaisua ajatellen vai ihan muuten vaan. Siinä opit paljon omasta kirjoittamisestasi ja ajatusten jäsentämisestä. Opit myös suhtautumaan kriittisesti omaa kirjoitustasi kohtaan ja sitä kautta kehityt kirjoittajana.

Kirjoita ensi sijaisesti itseäsi varten! Anna mielikuvituksesi elää! Tsemppiä :)

t. kirjastotäti

esikoiskirjailija

Olet kirjailijan tiellä. Kirjoita tarinasi loppuun. Korjaa, muokkaa, lue uudelleen, tarjoa kustantajille. Kustantajat tekevät loppuhiomiset, jos tarina on heidän mielestään myyvä. Tsemppiä! Olen kirjoittanut yhden kirjan ja tiedän, että se on antoisaa, mutta työlästä. Mutta kannatti.

Oikestikirjoittanut

Tosi hienosti olet tarinani suomi24sta kopsannut ja jostain muualtakin minne sen olen postannut!
Kirjan alku - Kirjailijanalut - Suomi24
Arvostelus kiitos - Kirjailijanalut - Suomi24

Tuli äsken löydettyä tarinani vanhalta koneelta ja muistelin olenko sen jonnekin postannut. Mukava huomata että olet kopioinut sen muokannut. hanki omat ideat !!!!