slkdi

Jeps, olen sarjamurhaajien ystävä:). kertokaapa nyt, jos tiedätte, niin tosi kaameista ihmiskohtaloista kertovia kirjoja. Ei mitään Amerikan Psykoa, luettu jo aikoja sitten.

numi

Uhrilampaat on paljon parempi kirjana kuin leffana ja leffanakin se oli erittäin hyvä.

slkdl

Harriskin on luettu ajat sitten, ei kiitos mitään tämmöisiä kaikkien tiedossa olevia kirjoja, vaan jotain uutta ja jännittävää. Kaikki normaalikirjat on luettu, nyt haetaan jotain erikoisempaa.

japanista

Yukio Mishima: Kunnia on katkera juoma, josta on tehty elokuvakin, Merimies jonka aallot hylkäsivät. Juonesta en sano mitään, etten pilaa lukukokemusta.Ainakin minulle riittävän julma, japanilaiseen tapaan juoni purkautuu pikkuhiljaa, todentuntuisasti.

...........

en ole lukenut, mutta olen kuullut että patricia cornwall kirjoittaa todella raaoista asioista.

miejejej

Siis haetko jännitystä vai kauhua? Stephen Kingiltä ja Dean R. Koonzilta löytyy tosi kammottavia tarinoita...

Jos haet jotain muuta, niin olen kuullut suositeltava Dave Pelzer, Pimeän poika.
Lionel Shiverin Poikani Kevin on myös järkyttävää luettavaa, on kyllä täysin fiktiota.

slkdl

Hyviä vastauksia, mutta kaikki nuo edelliset on jo luettu, huoh, ei taida löytyä. Tuon japanilaisen aion kyllä lukea. Kauhu ja jännitys molemmat kelpaavat, myös tositarinat.

hilllevihiiri

a brother's journey on david pelzerin (pimeän pojan kirjoittajan) veljen, robert e. pelzerin, kirjoittama kirja ajasta jolloin david oli viety pois perheestä ja äiti tarvitsi uuden uhrin johon kohdistaa kaikki sairaat mielitekonsa. en tiedä onko kirjaa suomennettu, itselläni on se englanniksi.

slkdl

Muuten, kun luen itse kauheuksia, niin en tahdo nähdä niitä elokuvina, en pysty katsomaan sellaisia. Mutta siis tuo Pimeän poika oli kyllä yksi kauheimpia kirjoja mitä olen lukenut, tuli niin paha mieli sen pojan puolesta. Luen myös tuon toisen Pelzerin jos vain saan käsiini. Ehkäpä se että lukee raakoja asioita antaa vähän raameja omaan elämään, ja tajuaakin yhtäkkiä olevansa valtavan onnekas.

Oletko lukenut

Gerritsenin, Robin Cookin ja Mary Higgins Clarkin jännäreitä?

heidi::::::

matti yrjänä joensuu. en itse ole lukenut, mutta ainakin kieli on todella inhorealistista.

Anni-Helena

mikä saa naisen (otaksun sinun olevan nuorehko nainen) haluamaan _raakoja_ kirjoja luettavakseen?

slkdl

Gerritsen, Cook ja Higgins Clark ovat tuttuja, Joensuu ei, voisin vilkaista. No en ole niin kamalan nuori, nelikymppinen jo. Minä vaan tykkään lukea sängyssä oman peiton alla villasukat jalassa raakoja juttuja ja pelätä ja olla itse samalla turvassa. Pidän myös järkyttävistä kummitusjutuista (mutta en päättömistä yliluonnollisista). Luen paljon ja olen kiinnostunut historiasta, rakkausromaaneja en jaksa ikinä. Maailma on raadollinen paikka, niin kuin historiasta olemme oppineet ja monesti raa'at kirjat ovat paljon lähempänä totuutta kuin rakkaustarinat. Tosin en myöskään halua lukea sellaista kirjaa, jossa raakuus on itseasia, eikä juonta ole pätkääkään (juoni on tärkeä aina!!!). Muutoin olen kiltti, rakastava neljän lapsen äiti:) Jos tämä on sitten se minun pimeä puoleni. Niin suositelkaa samalla kummitusjuttuja, sellaisia jossa vanhanaikaiset kummitukset häälyvät siellä täällä ja pelottelevat muita.

-a-

Olen lukenut muutamia näiden kahden kirjailijan yhdessä kynäilemiä tarinoita, aika raakoja ovat. Eli ehkä juuri sinun makuusi!

Kävisikö tämä

Muistan, että tuo otsikossa mainittu oli mielestäni aika raaka ja sitä ei ole toistaiseksi tässä ketjussa mainittu.

Minua eivät kirjojen raakuudet kauhistuta, mutta olen miettinyt asiaa siltä kannalta, että mitä järkeä on kirjoittaa kirja, jossa tapetaan kiduttaen sadoin eri tavoin ehkä kymmeniä ihmisiä, kaikki muut kuin yksi tai kaksi päähenkilöä, jotka selviävät suunnilleen säikähdyksellä. Siis miksi?

Neal * kirjautumatta*

Hmm... Itse olen lukenut kaikki Joensuut, enkä pidä niitä kovin raakoina, Mankell on raaempi minusta.

Jos kaipaat veriroiskeita ja suolenpätkiä, tämä ei ehkä ole sinua varten, mutta toisella tavalla aivan "hirveä" kirja oli "Truddi Chase ja Joukot: Jänis ulvoo. Truddi Chasen 92 sivupersoonaa". Varsinkin, jos olet äiti-ihminen, se varmasti saa karvat pystyyn. Ja mikä pahinta, kertoo todellisista tapahtumista.
Tässä linkki: http://www.netlife.fi/~msiivola/krit/yhdeksankymmentakolme_raiskattua_miesta_ja_naista. html

Itselle tuli ihan fyysisesti paha olo lukiessa, ja kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa pyörimään.

slkdl

Luin viimeksi kaikki Val McDermidin kirjat, ja tosiaankin minuakin häiritsi se, että päähenkilö selviää aina pienillä kolhuilla tai sitten ei kärsi julmasta kidutuksesta niin kuin muut uhrit. Ehkä se on kirjailijan pelkuruutta ettei uskalla tapattaa päähenkilöä, joka jo impotenssistakin kärsi... Hyviäkin vinkkejä on jo tullut, kiitos vaan. En kaipa pelkkiä suolenpätkiä, siis raakuutta ilman mitään juonta, ettei sellainen kuvaus ole meikäläisen heiniä. Haluan raakoja mutta koskettavia kirjoja.

Sari

Martin David, Valehtele minulle

Mollukkapullukka

Pitäisikö naisten lukea vain romanttista hömppää tai vauva- ja keittokirjoja?
Ihmeellinen kysymys, makuja on monenlaisia.

kuikui

Sujuuko englanti? Suosittaisin Ann Rulen kirjaa Stranger Beside Me, tositarina Ted Bundysta. Rule on hyvä true crime -kirjailija, ja sattumoisin työskenteli muinoin Ted Bundyn kanssa kriisipuhelinlinjalla, joten hällä on omakohtaista tuntemusta Ted Bundysta. Todella hyvä kirja, ja hyytävä!

Oletan että olet lukenut myös Dexter-kirjat?

Mitenkäs muu true crime, oletko lukenut esim Helter Skelterin joka kertoo Charles Mansonista?

Hitsi kun ei tule nyt yhtäkkiseltään mieleen. Tai no ootko lukenut Mo Hayderiä? Hänestä moni tykkää, itse en ole vielä ehtinyt lukea.

Jeffrey Deaverin Lincoln Rhyme -sarjaa suositan kanssa, tosi hyviä dekkareita ja myös todella karua menoa välillä. Paras dekkarisarja mitä tiedän.

kuikui

Ai niin ja unohdin sanoa vielä että tosiaan outo kkysymys, miksei sais lukea sarjamurhaajakirjoja?? Kuka mistäkin tykkää, ei se tarkota että ite ois jotenkin sairas. Kylläpä oli outo kysymys.

zeepia

Jeffery Deaver oli hyvä suositus!Ihanan karmeaa. Minulla itsellä menee raja Alibi-lehdessä, joskus nuorempana niitä tuli luettua ja oli ihan pakko lopettaa oman mielenrauhan takia.Liian totta.

Nämä kirjat eivät ole raakoja vaan kuvauksesi perusteella arvelisin, että voisi kiinnostaa

kummitusmenoa nummilla:
Barbara Erskine: Keskiyö on yksinäinen paikka

sekä

uusi hottis Suomen kirjailjakaartiin:
Marko Hautala: Itsevalaisevat

Salem

Mitä raakaa muka on Lioner Shriverin Poikani Kevin -kirjassa? Vai minkä te muut koette raa'aksi?
Minun mielestä raakaa on sellainen, että oikeasti kuvaillaan raakuudet tarkasti, suolet lentävät yms.

Torey Haydenin kirjatkin (joissa psykopaattilapset yms. kiduttavat eläimiä ja muita lapsia) ovat paljon raaempia kuin Poikani Kevin..

Mollukkapullukka

Täähän on tosi vanha ketju, mutta luin yhden Karin Slaughterin kirjan (Riistetyt) ja se oli musta ainakin aika paha... ei nyt ihan teurastusta vaikka kirjailijan nimi siihen viittaakin, mutta inhottavia juttuja. Täytyis lukea joku muukin hänen kirjoistaan, ilmeisesti on kuitenkin kaikki samantyylisiä kun ovat samaa "sarjaa".

Aijaa

Niinpä. Mitään välimuotoa et sitten näe kirjallisuudessa näiltä osin?

Entäpä ihan tavallinen ns. hyvä kirjallisuus. Raaka kirjallisuus ja hömppälukemistot ovat vain äärimuotoja, tavallinen (?!) ihminen hakeutuu aika pian keskitiehen, " tavallisiin kirjoihin", yleensä kirjallisen maun kehittyessä.
Joku vain jää jollekin tasolle, ei voi mitään.