| näin sen koin
Hei!
Ehkä yleisin reitti on Naromorun kautta. Kiipeily meni meillä seuraavan kaavan mukaan:
- Nairobista perjantai-iltana Naro Moruun (n. 150 km), jossa yöpyminen
- vaelluskenkien vuokraus (asuimme Nairobissa eikä mitään varusteita ollut, ai niin ostin villapipoja Suomesta täällä käydessäni koko suomalaisexpat-porukalle)
- kantajien ja oppaan hommaaminen (itse asiassa etukäteen)
- lauantaiaamulla autolla luonnonpuiston portille (korkeus noin 3500 m)
- sitten tossua toisen eteen
- iltapäivällä oli liikuttu noin 10 km vaakaan ja kilometri pystyyn eli saavuttiin McKinders Campille (4500 m) ja päätä alkoi särkeä
- lepäilyä iltapäivä ja majoittuminen telttoihin
- yöllä herätys n klo 3 tai 4 en muista ja loppunousu alkaa, vaakasuunnassa matkaa ei ole kuin pari kilometriä, mutta sorarinne on aika jyrkkä kun sitten auringon noustessa päästiin Point Lenanalle (sinne tai tekin?), joka on ns. turistihuippu 4970 m, Siinä on 2 muuta huippua muutama kymmenen metriä korkeammalla mutta sinne pitää olla vuorikiipeilykokemusta. Point Lenanalle tuli lumiraja vastaan muutama sata metriä ennen huippua. Meille sattui pilvinen sää että maisemat eivät olleet parhaat mahdolliset.
Mutta mitä otettava huomioon:
- siellä on pakkasta ylhäällä (ei montaa astetta mutta kuitenkin)
- todennäköisesti sadekuuro yllättää että sadevaatteita mukaan
Teknisesti kiipeily ei vaadi vuorikiipeilytaituruutta, mutta aklimatisoituminen on toki otettava huomioon, kyllä sielläkin muutama on henkensä heittänyt keuhkoödeeman saatuaan.
- Sitten paluu samaa reittiä ja puolen päivän jälkeen sunnuntaina olimme jo autolla matkalla kotiin
Hieno reissu mutta toki raskas kun kiipeilykokemusta ei ollut. Vaativuudessaan ei tietenkään Kilimanjaron luokkaa, mutta voittaa Alpit (ainakin korkeudessa!)
Hienoa reissua! Hienoja jättiläiskasveja ainakin näätte ja paljon muutakin, villieläimiä ei siellä yleensä ole. Mutta opas on must vaikka siellä jonkinlaisia paaluja onkin reittimerkkeinä, sumukin voi yllättää.
|