| Vaeltamassa Gran Canarialla
Olimme maaliskuussa Gran Canarialla Las Palmasissa kaksi viikkoa. Kävimme neljällä vaelluksella Landscapes of Gran Canaria-kirjan ohjeilla.
1 vaellus: nro 9 Mirador De Los Pinos De Galdar - - - - - Teror
Lähdimme aamulla hotellilta ja kahdella bussilla pääsimme lähtöpaikkaan. Las Palmasin esikaupunkialue (ainakaan ko. suuntaan) ei ole ”romanttisen kaunista” aluetta, vaan talo toisessaan kiinni eikä istutuksia juurikaan ole. Kun nousu vuorille alkaa, maisema muuttuu. Vaelluksen lähtöpaikalta, Mirador De Los Galdar, on upeat näköalat vuorille ja kyliin alempana.
Vaellus oli raskas, pituus 13 km, nousua 450m ja laskua 900m. Reitti kulki useamman kylän läpi, maaseutuasutuksen ja vihannesmaiden keskellä. Tähän aikaan maastossa on todella paljon kukkia, keltainen vallitsevana värinä.
Olemme huomanneet aiemminkin, reitin kulkiessa kylien ja viljelyalueiden läpi, reitin seuraamisen olevan vaikeaa. Tälläkin kertaa harhailimme, mutta lopulta ystävällinen asukas neuvoi meille oikean suunnan käsimerkein ja saimme vielä sitrushedelmiä lahjaksi.
2 vaellus: nro 14 Bandama – Pico and Caldera, pituus 9 km
Bussimatkalla Bandamaan näimme kaunista asutusta ja tien varsilla ja villiintyneissä puutarhoissa oli paljon kukkivia kasveja. Bandaman alueella on mustaa laavahiekkaa ja siellä kasvatetaan mm. viinirypäleitä.
Bussista jäätyämme kiipesimme jyrkkää serpentiinitietä Pico de Bandaman huipulle, josta on hyvät näköalat ympäristöön, mm. Las Palmasiin. Seuraavaksi laskeuduimme takaisin bussipysäkille ja edelleen kraateriin, joka on 200 m syvä ja 1000 m halkaisijaltaan. Kraaterin pohjalla on ollut joskus viininviljelyä ja viinipuristamo, nyt vain raunioituneita rakennuksia. Joku viljeli siellä edelleenkin mm. perunaa. Suojassa oli aasi, jonka selässä tavarat ilmeisesti kuljetetaan jyrkkää sik-sak polkua myöten.
Kraaterista noustuamme lähdimme kiertämään sitä reunoja myöten. Polku on huimaava, koska se kulkee jyrkällä harjanteella, josta on laskua molempiin suuntiin. Kraaterin reunalta oli hyvät näköalat pohjalle sekä ympäristöön, kun vain malttoi seisahtaa ja nauttia maisemista. Pääsimme kokemaan ukkosen jyrinää vuorten keskellä ja loppumatkalla puimme sadevarusteet yllemme. Pienessä tihkusateessa pääsimme bussikatoksen suojaan, ennenkuin kaatosade alkoi.
3 vaellus: nro 12 Cruz Grande- - - San Mateo
Hotellilla aikainen herätys (klo 4.45), koska halusimme päästä aikaisin liikkeelle reitin pituuden (15,8 km) ja vaativuuden vuoksi. Alkumatkasta kuulimme bussissa muksahduksen; uninen matkustaja putosi penkiltä bussin käytävälle kuljettajan jarruttaessa. Kuljettaja seisautti huomaavaisesti ja joku kanssamatkustaja auttoi naisen takaisin penkille…
Kolmen bussivaihdon jälkeen pääsimme lopulta lähtöpaikkaan. Vaellus oli alusta loppuun saakka yhtä kukkaloistoa ja komeita näköaloja korkealta. Ensin nousimme kivettyä polkua pitkin vuorelle, josta oli kauniit näköalat ympäristön kyliin. Korkein huippu, Alto Del Campanario, on 1926 m meren pinnan yläpuolella. Huipulta on satojen metrien pudotus ja sieltä näkee todella kauas. Pelottavaa ja ihanaa; kannatti kiivetä.
Kuljimme Pico De La Nieves-näköalapaikan kautta. Sinne on asfalttitie ja siellä oli kovakuntoisia polkupyöräilijöitä tauolla. Nautimme kioskilla lumumbat ja vaellus jatkui. Näköalapaikalta alkoi laskeutuminen (jota riitti ja riitti…) kohti San Mateon kylää. Reitti kulki hylättyjen pengerrysten ja puutarhojen läpi, välillä puiden muodostamissa ”tunneleissa”. Lintujen sirkutus kuului lähes koko matkan ajan ja luonto on tuhlailevan rehevää.
San Mateosta pääsimme kahdella bussilla takaisin hotellimme lähelle. Meno- ja paluumatkat busseilla tekivät yhteensä vain n. 16 € kahdelta hengeltä.
4 vaellus: nro 11 Barranco De Guayadeque - - - - Valsequillo, 13 km, nousua 500 m ja laskua 950 m
Tällä reitillä on ensin riittävästi nousua jyrkillä rinteillä. Marketat kukkivat suurina pensaina ja muitakin luonnonkukkia oli runsaasti. Laskeutuessamme kohti Barranco de la Capellania emme osanneet odottaaakaan, kuinka mahtavalle kukkamatkalle vielä pääsemme. Rinteillä kasvaa valtoimenaan jotain neidonkielen lajia: osa muutaman metrin korkeuteen nousevia puumaisia pensaita, osa matalampia. Rinteet ovat neidonkieliä täynnä; violetteja, valkoisia, punertavia; monenlaisia värejä. Lintujen ja kimalaisten ääni kuuluu koko ajan.
Kylät, joiden läpi kuljimme, ovat pieniä maalaiskyliä. Yksi oli niin korkean rotkon reunalla, että vatsaa viileksi tiellä kulkiessa. Tuntui, että tie voisi milloin tahansa vierähtää rotkoon.
Olimme pari vuotta aiemmin Playa del Inglesissa. Sieltä bussiyhteydet eivät toimineet. Mutta nyt Las Palmasista pääsimme hyvin vaelluksille ja pidimme myös kaupungista paljon enemmän. Luonto tähän aikaan vuodesta on todella mahtavaa. Vaikka sää olikin melko epävakaista lomamme aikaan, vaellukset onnistuivat sään suhteen mainiosti. Nyt jaksaa taas olla töissä ”akut latautuneena”. Syksyllä jatkuu seuraava kertomuksemme, silloin Madeiralta.
| 
