| Vaeltamassa La Palman saarella -05
Meillä oli aiemmin kertomukset vaelluksista myös mm. tältä saarelta, mutta Sonera Plazan uudistuksen myötä jutut ”hävisivät”. Mutta kirjoitamme tämän jutun uudestaan ”yleisön pyynnöstä”. Ps. Paljon kiitoksia mielenkiinnosta.
Olimme syksyllä -05 kolme viikkoa Teneriffalla Puerto de la Cruzissa. Sieltä käsin kävimme La Palman saarella. Olimme varanneet majoituksen netin kautta viideksi yöksi La Fuente-huoneistohotellista. Se sijaitsi saaren pääkaupungissa Santa Cruzissa, keskellä paikallisasutusta. Välipäivänä katselimme kaunista kaupunkia ja sen kapeita kujia. Vaellukset teimme Sunflower Landscapes-kirjasarjan: La Palma and El Hierro kirjan ohjeilla.
1. vaellus: Los Tilos - - - - Las Lomadas, 18 km, hyvin vaativa
Menimme varhain aamulla bussilla Los Saucesiin ja sieltä taksilla reitin alkuun, Los Tilos. Kiipesimme pari tuntia puuduttavaa nousua metsätietä myöten. Reitti meni vuoren seinämällä sakean, vihreän metsän sisällä, joten maisemia ei juuri nähnyt. Runsas lintujen laulu ilahdutti kuitenkin kävelyä. Välillä menimme hyvin louhikkoisessa rotkonpohjassa, missä joutui välillä etenemään kömpimällä.
Lopulta veden pauhu toivotti meidät tervetulleeksi vesikanaalin alkulähteelle. Vettä tuli suoraan vuoren seinämästä useammasta kohtaa ja pauhu oli kova. Vesi oli johdettu vesikanaaliin, samanlaiseen kuin Madeiran levadat ovat. Nautimme eväät kuunnellen veden kohinaa ja huilaten kovan kiipeämisen jälkeen. Jatkoimme kanaalin vierellä eteenpäin ja tulimme lähelle vesitunnelia. Ennen tunnelia oli jyrkät rappuset alas rinnettä. Vierellä pauhasi kanaali ja vuoresta tuli lisää vettä ryöpyten kanaaliin. Paikan nimi on Nacientes de Margos.
Edessä oli hyvin märkä tunneli. Siellä tulee vettä niskaan kuin suihkusta. Vastaamme tuli ryhmä saksalaisia turisteja, jotka olivat riisuneet kengät ennen tunnelia ja tulivat sadetakeissa avojaloin tunnelista. Osa heistä oli hyvinkin märkiä, mutta kaikki olivat iloisen näköisiä vaeltajia. Meillä oli jaloissa hyvät vaelluskengät ja pukeuduimme sadeviitoihin lähtiessämme veden sekaan. Tunnelissa on välillä aukkoja vuoren seinämälle, siellä ei ollut kovin pimeää, mutta märkää oli. Aika jännä kokemus.
Reitillä on 13 tunnelia, mutta muut ovat kuivia. Osa tunneleista on pitkiä ja kaikissa on kapeita ja hankalia kohtia, joten hyvä lamppu on tarpeen. Ylhäältä oli hyvät näköalat alaspäin, vaelsimme kanavan vierellä toista tuntia. Kanaalin jälkeen alkoi pitkä, raskas ja yksitoikkoinen laskeutuminen lähelle Los Saucesia. Polku kierteli synkässä metsässä ja oli välillä hyvin ryteikköinen. Vaellusta oli kehuttu kovasti opaskirjassa; meistä se oli hiukan ylimainostettu lukuun ottamatta kanaaliosuutta.
2. vaellus: Los Sauces - - - - Barlovento, 12 km
Bussilla Los Saucesiin. Sieltä lähdimme kapuamaan hyvin jyrkkää katua, sitten kylä- ja metsätietä myöten kohti näköalapaikkaa, Mirador de las Barandas. Sieltä oli hulppeat näköalat alas rotkoon, jossa kiemurteli teitä ja oli asumuksia sekä pengerviljelyksiä. Reitti jatkui sankassa metsässä ja polun sivuilla oli karhunvatukkoa ym. ryteikköä. Maisemia pääsimme ihailemaan vasta näköalapaikalta ylhäällä.
Vettä alkoi tulla kaatamalla ja puimme sadeasut yllemme. Ukkonen jyrisi ja se tuntui melko jylhälle kaikuvassa vuoristossa. Evästelimme kallioon kaivetussa ”levähdyspaikassa”. Edessä oli vielä rankka nousu kapeaa polkua vuoren yli. Polulle oli kaatunut puita ja pudonnut oksia, joten ei auttanut kuin kömpiä yli tai ali. Loppumatkalla laskeuduttiin alas rinnettä, jossa oli pengerviljelyksiä. Puissa oli paljon esim. omenoita ja näytti siltä, ettei kukaan poimisi niitä. Vesi juoksi pitkin polkuja ja teitä, hyvät kengät olivat arvossaan liukkaalla mutapohjalla. Pääsimme viimein Barloventon kylään, josta bussimme lähti tunnin kuluttua. Ei kovin antoisa vaellus, vaikka olisi ollut kaunis ilmakin.
3. vaellus: Pico de la Nieve - - - - National Park Visitor Center, 16 km
Lähdimme aamuhämärissä taksilla kohti Pico de la Nieveä, saaren keskustassa. Sää oli aurinkoinen ja kuulas. Taksimatka kesti 50 min. Tie oli mutkainen ja kiipesi koko ajan jyrkästi ylöspäin. Ajomatkan jälkeen lähdimme kiipeämään metsäpolkua kohti Pico de la Nieven huippua. Noustessamme eteemme avautuivat huikeat maisemat alas Santa Cruziin ja kuulaalla ilmalla näkyivät myös Teneriffan ja Gomeran saarten vuorenhuiput. Pico de la Nieven huippu on 2240 m meren yläpuolella, sieltä on mahtavat näkymät ympäristöön, itsensä tuntee siellä kovin pieneksi.
Putoukset polun vierellä ovat huikeat, ei tee mieli mennä aivan reunuksille liikkumaan. Vuoristossa on uskomattoman hiljaista ja tällä pätkällä emme tavanneet muita ihmisiä, yksi metsästyskoira vain. Reitti meni korkealla vuoren harjalla. Polkuja oli kivetty uskomattomiin paikkoihin vuorten seinämille ja vesihuoltokin oli huomioitu; suoraan vuorenseinämässä oli hana, josta tuli oikeastikin vettä. Harmiksemme jouduimme vaeltamaan loppumatkan sumun keskellä, jolloin näköalat peittyivät kokonaan. Laskeutuminen oli rankka, lopuksi tunnin verran kivettyä ja kiemurtelevaa polkua. Laskeutumista oli yhteensä 1400m ja kyllä sitä tuntuikin riittävän.
Bussimatka El Pason läheltä pääkaupunkiin oli taas elämys: rotkon reunoilla mentiin ja matkalla oli pitkä tunneli. Tämä vaellus kannatti tehdä, se korvasi edellisen sadevaelluksen. La Palman saarella kannatti käydä, sinne jäi vielä monta vaeltamatonta polkua.
La Palmasta löytyy juttua/kuvia myös Mannosten kotisivulta. Omat sivut – päiväkirjat – 2007 – toukokuu. http://www.retket. info/
| 
