| (Vierailija) | Vaeltamassa Samoksella -09
VAELTAMASSA SAMOKSELLA -09
Lomailimme kaksi viikkoa Samoksella toukokuun lopulla. Majoituimme Samoksen kaupunkiin apt. Anthemikseen. Kävimme lomamme aikana viidellä vaelluksella. Reitit teimme Sunflower Landscapes of Samos ohjeilla.
1. Vaellus: SAMOS – PROFITIS ILIAS – SAMOS, 5,5 km, nousua ja laskua 400 m
(Reitti nro 6)
Reitti lähtee keskustan tuntumasta, jalkapallostadionin vieritse. Heti sen jälkeen alkaa maaseutu ja ensimmäisenä on vastassa pölyäviä soranottopaikkoja. Polku oli vähän kävelty ja piikkiset kasvit raapivat sääriä noustessamme. Suurin osa tästä lyhyestä vaelluksesta kuljetaan hyviä uria pitkin. Siellä kasvaa paljon unikkoja ja keltaisia pensaita. Kukkia on paljon tähän aikaan. Reitillä on myös pilarimaisia, korkeita sypressejä.
Nousimme loppumatkalla pensaiden keskellä polkua pitkin Profitis Iliaksen kappelille. Se on todella kauniissa paikassa huipulla ja näköalat ympäristöön ovat huikeat. (Kreikassa on paljon pieniä kappeleita. Kuulemamme mukaan johtuu siitä, että maanomistajat ovat saaneet verohelpotuksia rakennettuaan kappelin) Kappelin ovi oli auki ja sisällä on ikoneja seinillä ja hyllyillä, sekä suitsukeastioita katossa roikkumassa. Kappeli on 400 m:n korkeudessa meren pinnasta. Takaisin kaupunkiin tullaan kapeita teitä pitkin.
Tämän reitin pituus on 5,5 km, joten se sopii hyvin jalkojen totuttelulle vaeltamiseen. Lähtiessämme aamulla oli lämpötila jo yli 20 astetta, mutta palatessamme repun selkämyksessä ollut mittari näytti 38 astetta suojaisessa paikassa. Oli siis helteistä palatessamme hotellille.
2. Vaellus: KOKKARI – VOURLIOTES – MANOLATES -STAVRINIDES – AG. KONSTANTINOS: 17,5 km, nousua ja laskua 600 m (Reitti nro 2)
Vaellus liikkuu maaseudulla ja siinä kuljetaan urilla ja teillä, sekä ylitetään muutama puro. Reitti on erittäin hyvin merkattu punaisin maalitäplin sekä kyltein. Välillä liikutaan varjoisilla poluilla, välillä aurinkoisilla rinteillä viinitarhojen reunamilla. Näin keväällä on kukkaloisto parhaimmillaan, samoin lintujen laulua kuuluu metsäisillä osuuksilla.
Polku Kokkarista Vourliotesiin liikkuu avoimissa maisemissa melkein asumattomissa vuoristomaisemissa. Vourliotesin kylä on pieni ja siellä on kapeita kujia, joissa ei pääse autoilla. Asuttujen rakennusten väleissä on vanhoja, hylättyjä taloja, joita on käytetty tarpeettomien tavaroiden kaatopaikkoina. Kylässä on muutama taverna ja kauppa. Ruusupensaita näyttää kasvavan villinä melkein missä vain ja itse kukat ovat valtavan suuria. Lähes joka kylässä on pieni hautausmaa. Ne ovat hyvin hoidettuja ja siellä on paljon kauniita kukka-asetelmia.
Kävely seuraavaan kylään, Manolatesiin, kulkee osittain varjoisissa rinteissä hyppien kiveltä kivelle jyrkässä rinteessä. Kauniita sypressejä kasvaa rinteillä ja muratit ovat valloittaneet maaperää ja tukahduttaneet puita kasvullaan. Manolatesin kylään noustaan jyrkkää rinnettä viinitarhojen reunamia pitkin. Kylä on pieni ja kapeakujainen. Siellä on muutama taverna, joissa istui bussimatkalla olleita turisteja. Me lähdimme reitin yksitoikkoisemmalle osuudelle kohti Stavrinidesin kylää, mikä on pieni ja nopeasti ohitettu.
Kylästä on melko jyrkkä laskeutuminen osittain teitä, osittain polkuja pitkin Ag. Konstantinoksen kylään rannikolle. Joka paikassa kasvaa syvän punaisia unikkoja, jotka täplittävät maisemaa. Sieltä jatkoimme bussilla kaupunkiin. Busseissa on rahastaja erikseen ja bussiin mennään takaovesta sisään. Ilmastointina toimii avattu kattoikkuna.
Tämä oli lomamme paras vaellus.
3. Vaellus: MESOKAMBOS – MYKALI – PSILI AMMOS – PALEOKASTRON – SAMOS
15,4 km (Reitti nro 8)
Lähdimme aamulla ennen kahdeksaa taksilla Mesokambokseen, vaelluksen alkupisteeseen. Taksinkuljettaja oli puhelias ja kyseli vaelluksistamme. Hänen mukaansa täällä vaeltavat saksalaiset, itävaltalaiset, hollantilaiset ym. mutta eivät suomalaiset. Kuljettaja kertoi, että silloin tällöin vuoristossa sataa lunta ja (vilkaisu Tuulan suuntaan takapenkille) naiset ovat vaikeuksissa autojen kanssa.
Polku liikkuu ensin rannalla, poluilla ja rantakivikossa useamman kilometrin. Alueen sanotaan olevan keväällä sopiva paikka lintujen tarkkailuun, koska siellä on kosteaa ja suojaista. Paikallisia miehiä oli jonkin verran kalastamassa meren rannalla. Kukkia on valtavasti polkujen vierellä; meren rantamilla erityisesti laventelia. Keskeneräisiä rakennuksia oli myös useammassa kohdassa, liekö lama katkaissut työt. Lähestyessämme Flamingojärveä, oli rannalla aurinkopetejä ja muutama taverna (MYKALI). Alueelta näkyy hyvin Turkin puolelle ja rannalla on armeijan tukikohta.
Flamingojärvi olisi ehkä parhaimmillaan huhtikuussa, jolloin siellä on paljon muuttolintuja. Järvi kuivuu kesällä ja se on parkkipaikkana, mutta nyt siinä oli vielä vettä. Reitti kulkee järven vieritse ja yläpuolella.
Järven lähellä on PSILI AMMOKSEN kylä, josta lähdetään nousemaan tietä pitkin sisämaahan. Kukkaloisto on melkoinen ja sitä ihastellessa kuluu aikaa. Aurinko paistoi todella lämpimästi, joten ihon suojaaminen pitkähihaisella vaatteella oli tarpeen. Näimme tiellä pitkän kyykäärmeen raadon; niitäkin täällä siis on.
Vuoriston toisella puolella on PALEOKASTRON kylä, jossa kävimme toriaukiolla syömässä jäätelöt. Kylän jälkeen liikuttiin entisillä terassiviljelyksillä, joilla kasvaa nyt villinä kukkia ym. Tuoksui aivan kesälle!
Lopuksi laskeuduimme mukulakiviuraa ja teitä pitkin takaisin Samoksen kaupunkiin ja kohti hotellia.
Ihan kiva reitti ja on suhteellisen helppo, eikä siellä ole korkeita paikkoja.
4. Vaellus: PANDROSOS – VOURLIOTES - KAMBOS, 18 km. Nousua reitillä on n.700 m, laskua n. 1100 m. (Reitti nro 13)
Lähdimme seitsemän jälkeen bussiasemalle katsomaan, josko aikataulussa mainittu tiistain (vain tiistaisin) bussi Pyrgokseen lähtisi klo. 8. Bussi lähti aikataulun mukaan ja rahastaja keräsi maksut. Kuljettaja lauloi kovaan ääneen kreikkalaista musiikkia radion mukana. Meidät jätettiin välillä yhteen kylään ja selostettiin, että seuraava bussi tulee kohta. Niin se tulikin ja avulias bussin kuljettaja yritti tilata meille taksia Pyrgokseen. Se ei kuitenkaan onnistunut ja me lähdimme sieltä kävelemään tietä pitkin Pandrososiin, jonne on 5 km. Olimme kulkeneet ehkä kilometrin, kun takaa tuli lavapakettiauto ja pääsimme liftillä kyytiin. Kuljettaja seisautti ja viskasimme reput lavalle. Kun Paavo meni edeltä kuljettajan viereen, niin hän sai terävän piston kankkuunsa oksasaksista. Kuljettajalla oli pitkä kaapu päällään ja hän jäi tekemään töitä viinitarhalle kirkon vierelle. Olisiko ollut munkki?!?. Autosta nousun jälkeen katsastimme Paavolle tulleet vauriot. Kankusta oli tullut vähän verta housuille pistohaavasta. Saiko Paavo peräti kirkollisen rokotuksen?!?
Pandrososin kylä on pieni ja kapeakujainen ja sielläkin on paljon hylättyjä taloja. Kylän jälkeen alkaa vaativa nousu kapealla polulla hyvin vehreässä ja kosteassa maastossa. Vanhat kastelukanavat ovat vielä osittain käytössä, mutta muoviputket valtaavat sielläkin alaa. Polku on osittain hyvinkin ryteikköinen ja siellä raapiutuivat jalat ja käsivarret. Maisemat ovat kauniit aukkojen kohdilla alas vehreille viljelyksille. Rinteitä värittävät keltaiset pensaat ja muutkin kevään kukat.
Vuoren harjanteen yli mennään ajotietä pitkin ja toiselta puolelta näkyy kaukaisuudessa Samoksen kaupunki. Ylärinteillä on ollut metsäpalo jossain vaiheessa ja rinteet ovat surkean näköisiä kaatuneine puunrunkoineen. Reitiltä olisi ollut poikkeamat ylös Profitis Iliaksen kappelille ja Lazaruksen huipulle, mutta jätimme ne tekemättä. Maisemat rannikolle, merelle ja kyliin ovat kauniit, kun lähdimme pitkälle laskeutumiselle alas Kamboksen kylään meren rannalla. Reitti on melkein kokonaan tiekävelyä ja välillä sen vuoksi hiukan yksitoikkoista.
Täällä ei ole juuri bussipysäkkien merkkejä, vaan bussiin otetaan näköjään sieltä, missä kättään heiluttaa. Niin nytkin. Tiet ovat melko kuoppaisia ja bussit vanhoja.
Kävelimme keskustasta vielä hotellille (1,9km), joten meille tuli tänään ainakin 25 km kävelyä. Lähdimme aamulla liikkeelle hotellilta klo. 7.20 ja tulimme takaisin klo. 18.10.
5. Vaellus: KARLOVASSI – PALEO KARLOVASSI – KOSMADEO - POTAMI – KARLOVASSI, 21,5 km. Nousua ja laskua 600 m (Reitti nro 18)
Lähdimme klo. 8.30 bussilla kohti Karlovassia. Tunnin matka Karlovassiin meni ihan rattoisasti. Meille selvisi, että täällä kadotetut tavarat säilyvät. Kokkarista tuli bussiin mies, joka kyseli eilen tähän samaan bussiin jäänyttä kameraa. Kuljettaja levitteli käsiään, eikä tiennyt kamerasta mitään. Sanoi vain, että paljon ihmisiä on kulkenut bussissa. Kun mies meni katsomaan eilistä istuinpaikkaansa, niin siellähän kamera oli edelleen. Olisiko ollut nojan verkkopussissa, mutta tallella oli kuitenkin. Mies oli melkoisen tyytyväinen löytöönsä.
Karlovassissa jäimme bussista keskuspysäkille ja lähdimme etsimään vaelluksemme alkua. Sää oli jo kovin helteinen kymmenen maissa, joten nousu Paleo Karlovassiin mukulakivipolkua pitkin oli hikistä puuhaa. Eksyimme vielä kerran väärälle tielle matkalla Lekaan, sillä kirjan ajat ovat hyvin epämääräisiä. Pääsimme kuitenkin mutkan kautta perille. Pääsimme vielä eteenpäin metsätietä (sielläkin yksi polku oli hukassa) Lekan alapuolella, mutta emme meinanneet löytää jatkopolkua metsän halki millään. Lopulta se löytyi, mutta polkua ei ole varmaankaan käytetty vuosiin ja se oli hyvin ryteikköinen ja polulle oli kaatunut puita. Yritimme edetä sisukkaasti (naarmuja tuli jalkoihin ja käsivarsiin), mutta lopulta meidän oli luovutettava. Tulimme samaa tietä takaisin, eli jouduimme luovuttamaan kolmannen osan reittiä käveltyämme.
Paluumatkalla kävimme Paleo Karlovassin yläpuolella olevalla Ag. Triadan kirkolla. Sieltä on kivat näköalat Karlovassiin ja rannalle. Muuten emme kovin paljoa nähneetkään koko reissulla, koska kuljimme melkein koko ajan metsässä. Kukkaloistoakaan ei ollut tällä pätkällä niin paljoa, kuin mitä muilla vaelluksillamme. Bussissa ei ollut poikkeuksellisesti rahastajaa matkalla (kävi rahastamassa ne, jotka nousivat Karlovassista, muut jäivät kuljettajan vastuulle). Kuljettajalta rahastaminen kävi kömpelösti, eikä hän tiennyt matkojen hintoja. Ilmeisesti osa matkustajista sai ilmaisen kyydin, koska perilläkään osalta matkalla nousseilta matkustajilta ei peritty maksua.
Vaelluksista täällä on jäänyt hiukan vaisu maku. Bussiyhteydet ovat huonot verrattuna Espanjan saariin ja Madeiraan. Monet polut, jotka on otettu opaskirjaan, ovat olleet umpeen kasvaneita ja hankalia liikkua. Selostukset ovat olleet myös aika epämääräisiä. Ehkä tulemme kuitenkin vielä uudelleen muutaman vuoden kuluttua ja majoitumme silloin Karlovassiin.
Vaelluskuviamme löytyy: http://tuulanjapaavon.galleria.fi
|
