Paavo ja Tuula

Vaeltamassa Mallorcalla -09

Olimme Mallorcalla 18.9 – 2.10 ja kävimme neljällä vaelluksella. Vaellukset teimme Landscapes of Mallorca- kirjan ohjeilla.

1. vaellus: ORIENT – SANTA MARIA, reitti nro 15. Pituus 14 km, ohjeellinen aika 4 h 30 min. Ohjekirjan mukaan reitti on helppo, mutta meidän kokemuksemme mukaan nilkkoja koetteleva kivisyyden vuoksi.
Menimme taksilla lähtöpaikkaan, koska sunnuntaisin ei ole bussiyhteyttä. Vuoristotie oli niin kapea, että kiperimmissä mutkissa kuljettaja joutui välillä peruuttamaan, että pääsi eteenpäin.
Alkureitti kulkee lammasaitauksien välissä hyvin kivistä uraa pitkin. Polku on kivetty vuoren rinteille leveäksi poluksi. Polku kulkee metsän siimeksessä, joten pääsimme ihailemaan maisemia vain vuoren huipulla. Huipun jälkeen reitti liikkuu rotkon yläpuolella ja sinne on valtava pudotus. Kivipinnat ovat aika erikoisen näköisiä huipulla; ikään kuin niihin olisi kaiverrettu juomuja.

Vastaamme tuli muutamia vaeltajia, sekä maastopyöräilijöitä, jotka kantoivat pyöriään jyrkissä ja kivisissä ylämäissä. Loppumatka kuljetaan ensin soratietä, sitten asfalttitietä pitkin ja se on reitin pitkästyttävä osuus.
SANTA MARIAN kylän laidalla on rautatieasema ja pääsimme melkein heti junaan.. Rahastaja pyysi meiltä n. 15 km:n matkasta yhteensä 2,5 euroa, joten kyyti ei ollut kallis.

2. vaellus: CUBER LAKE----LLUC, reitti nro 22.
Vaellusreitti on keskellä saarta ja sen pituudeksi on ilmoitettu 14 km. Reitti on raskas ja vaatii hyvää kuntoa.

Bussilla SOLLERIIN, siellä vaihto ja jatko reitin lähtöpisteeseen CUBER järvelle.
Aurinko ilmestyi hetkeksi lähtiessämme matkalle vesikanavan vieritse. Vesisateiden vuoksi polku oli vetinen ja rapainen ja kanavassa juokseva vesi oli hiukan sameaa. Näköalat alapuolella olevalle järvelle olivat kauniit, mutta alkava vesisade haittasi hiukan tunnelmaa. Kanavalta siirrytään metsäreitille rautatammimetsikköön. Polku on kivetty ja märkänä se oli melko liukas. Vastaamme tuli muutama vaeltaja kiivetessämme ylämäkeen. Lampaita on pitkin metsää. Yllättävin näky kohtasi meitä laskeutuessamme reitillä alaspäin. Kaksi suurta, vaaleanpunaista sikaa tönkivät metsässä innoissaan maata. Maatiloja ym. emme nähneet lähimaillakaan, kuten emme yleensäkään taloja koko pitkän reitin varrella, joten mistä saakka lienevät siat tulleet.
Puissa riippui erikoisia pieniä metallikaappeja, joiden alla oli muovipussi. Kaapeissa oli kirjoitusta espanjaksi, joten emme päässeet selville, mikä oli niiden tarkoitus. Reittien varrella on myös paljon punamarjaisia pensaita, joiden marjat murskattuna tuoksuvat pippurille. Kumpiakaan emme ole aiemmin havainneet.

Poikkesimme matkalla vuoristolähteellä (ES PRAT). Lähteeltä alkaa raskas ja pitkä nousu metsän siimeksessä ylös (COLL D'ES PRAT) vuorelle. Matkalla on vanhoja hiilenpolttotasanteita ja eläinten juottopaikkoja, muutamat kallioon hakattuja. Nousu on yksitoikkoinen. Päästyämme ylös ja avarampiin maisemiin, näyttäytyi aurinko hetken verran. Juuri kun olisimme päässeet nauttimaan näköaloista alas korkealta vuorelta; ensin sumu ja sitten vesisade veivät kaiken näkyvyyden. Laitoimme aluksi vain sadetakit päällemme, mutta housut kastuivat ja vesi alkoi valua kenkiin. Laitoimme sadeasut kokonaisuudessaan päällemme, kamerat ja kännykät suojaan. Ukkonen jyrisi aika jyhkeästi vuoristossa ja yhdessä kovan tuulen kanssa rankkasade oli niin piiskaavaa, että pisarat tuntuivat vaatteenkin läpi pistäviltä. Onneksi meillä on kunnon sadevarusteet mukanamme, ettemme olleet pulassa 15 asteen lämpötilassa tuulen ja sateen keskellä. Polku oli välillä melkoisena koskena, koska vettä tuli todella rankasti.

Vesisadetta riitti n. kaksi tuntia ja näköalat alkoivat kirkastua vasta siinä vaiheessa, kun aloimme pitkän laskeutumisen alas LLUCIIN. Ylhäältä on kauniit näköalat laaksoon ja jyrkimmät kohdat on suojattu kivimuurilla. Vuorilta kuuluu vain lampaiden ja vuohien kellojen kilinää, muuten on täysin hiljaista. Olimme melko ”vettyneitä” ja pettyneitä, koska emme nähneet parhaita maisemia ja märällä säällä laskeutuminen vaatii kaiken huomion.

Päästyämme LLUCIIN kävimme baarissa juomassa lumumbat (kuuma kaakao ja brändy), perinteiset märkien vaellusten päättöjuomat. Bussi lähti kohti INCAA klo. 18 ja pääsimme sieltä junalla kätevästi PALMAN kaupunkiin.


3. vaellus: S’ARRACO ----S’ARRACO, reitti nro 2

Reitti on 13 km pitkä, nousua ja laskua 350 m. Vaellus on melko vaativa pituutensa, sekä nousujen ja laskujen vuoksi. Maisemat ovat upeat ja reitti sopii myös korkeanpaikankammoisille.

Bussilla PORT D’ANDRATX ja taksilla reitin alkuun. Kirjan ohjeita noudattaen lähdimme kulkemaan. N. 10 min kuluttua reitti muuttui niin ryteikköiseksi ja epäselväksi, että jouduimme palaamaan lähtöpaikkaan. Tutkimme opaskirjan karttaa ja kuljimme asfalttitietä eteenpäin n. 300m ja lähdimme soratielle (kyltti SA TRAPA). Vajaan kilometrin kuluttua ”kadottamamme” reitti yhtyi tiehen.
Aluksi kuljettiin soratietä talojen ohitse. Maisemat ovat jo reitin alussa kauniit merelle ja vuorille. Nousu ylös SA TRAPAN luostarille on raskas ja jyrkkä soratietä (osin sementtiä) pitkin. Muitakin vaeltajia oli runsaasti liikkeellä. Kun vuoren harjanne on ylitetty, takaa tulee näkyviin osittain kunnostettu SA TRAPAN luostari. Emme käyneet siellä tällä kerralla, koska tutustuimme luostariin reilut kolme vuotta sitten, kun kuljimme sen ohi eri reittiä pitkin. Kävimme näköalatasanteella, PUNTA D'ES FABIOLET, missä on valettu pieni tasanne ja matala suojamuuri. Tasanteelta on opaskirjan mukaan 400 m:n pudotus mereen ja kyllä vatsanpohjassa viileksii, kun muurin ylitse kurkkaa alas.

Jatkoimme matkaa kohti SES BASSESSIA jyrkänteen yläpuolella olevalla polulla. Polku on niin kivinen, että jalkoihinsa on muistettava katsoa ja näköalat katsellaan seisten paikallaan. Vuohia oli paljon rinteillä ja kellojen kilinä kuuluu jyrkänteiltä. Näköalat merelle ja jyrkänteille ovat jylhät. Olimme kulkeneet tämän osuuden kolme vuotta aiemmin sankassa sumussa, joten oli kiva nähdä maisemat hyvin tällä kerralla. Matka jatkuu soratietä pitkin laaksoon ja sieltä kivettyä polkua ylös rinteille, PUIG DE CORSO.

Loppumatkaksi laskeuduttiin kauniille polulle metsään ja polkuja pitkin melkein S'ARRACOON saakka. Kirjan ohjeet olivat melko huonot loppumatkalle, mutta tuurilla selvisimme kylään. Etsiskelimme taksia kylästä, koska olisimme joutuneet odottamaan bussia toista tuntia. Huidoimme taksin perään liikenneympyrässä ja samaan aikaan ympyrässä liikkui myös poliisiauto. Nuoret poliisit pysäyttivät kohdallemme ja kyselivät jotain espanjaksi. Me ilmoitimme, että haemme taksia päästäksemme ANDRATXiin. Poliisi tilasi kohteliaasti meille taksin, joka tuli 10 minuutin päästä. Taksin voi siis tilata noinkin.



4. vaellus: VALLDEMOSSA ----DEIA`, reitti nro 9/10c

Reitin pituus on 14km. Reitti on raskas, nousua ja laskua n. 650m. Vaellus on upea mutta ei sovi korkeanpaikankammoisille.

Bussilla VALLDEMOSSAan ja sinne päästyämme oli kova tuuli ja laitoimme pitkähihaista päälle. Edellisen kerran olimme reitillä 3 v sitten huhti-toukokuun vaihteessa ja silloin oli enemmän kukkia katujen varsilla. Nyt oli vehreää, mutta kukkia vähemmän. Alkumatkalla on raskas nousu (CARRES DELS OLIVES) kivettyä polkua pitkin ylös näköalapaikalle, MIRADOR DE SES PUNTES. Näköalat laaksoon ovat ylhäältä huikeat ja paremmaksi vain muuttui, kun pääsimme näköalapaikalle, DE SES PUNTES. Suojamuurit ovat osittain sortuneet, joten niihin ei kannata erityisemmin nojailla. Alapuolella on satojen metrien pudotus. Huokailtuamme ja kuvattuamme lähdimme nousemaan kivettyä polkua (CAMI DE'S ARXIDUC), josta on näköala alas SA FORADAN laaksoon. Vesisade alkoi ja sonnustauduimme sadeasuihin metsässä. Polku liikkuu jyrkänteen laella (856 m) ja sieltä on henkeäsalpaavat näköalat melkein jalkojen juuresta alas laaksoon. Vatsanpohjaa viileksii melkein jatkuvasti, kun liikkuu tällä polulla. Polku on hyvin kivetty, joten vaaraa ei ole, ellei mene liian lähelle jyrkänteiden reunoja. Kovalla tuulella varoitetaan menemästä tälle polulle. Näköalat olivat tämän kaksiviikkoisemme parhaat.

Huipun jälkeen (COLL DES S'ESTRET DE SON GALLARD) lähdimme laskeutumaan
kohti DEIAA (edellisellä kerralla jatkoimme eteenpäin ja päädyimme takaisin Valldemossaan). Polku lähtee laskeutumaan jyrkästi kalliopintoja pitkin (CINGLES DE SON RUL-LAN). Aluksi maasto on nummimaista ja näköalat ovat kohti laaksoa, missä näkyy DEIAN kylä. Polku on erittäin jyrkkä ja kostealla kelillä kivet ovat liukkaita. Vettä sateli vielä tässäkin vaiheessa, joten liukastumisen kanssa sai olla erityisen varovainen. Hyvistä vaelluskengistä ja -sauvasta on kovasti apua liikkuessa vuoristopoluilla.

Polku laskeutuu erittäin jyrkästi metsän suojaan ja lopulta hylättyjen pengerviljelysten alueelle. Aurinkokin pilkahti hetkisen ja ehdimme riisua sadevarusteet pois. Laskeuduimme kapeaa, kivettyä polkua lähelle DEIAA. Polku oli hyvin liukas ja hankala, sillä kasvillisuus on vallannut sen reunamat. Pitkät heinät yltävät polulle saakka ja siihen kompastuu helposti. Vaaleanpunakukkaista, kanervan näköistä kasvia on polun varrella ja sieniä kasvaa myös alueella.
Ohjekirjaan oli merkattu bussipysäkit sekä vasemmalle, että oikealle. Me valitsimme vasemman suunnan ja jäimme pysäkille odottamaan bussia. Vettä satoi taas rankasti, joten olimme tyytyväisiä katoksen antamasta suojasta. Bussi tuli ajallaan, mutta me olimme väärällä puolella tietä, joten kuski vain heilautti meille kättään ja jatkoi kohti VALLDEMOSSAA, (bussit ottivat kyytiin vain pysäkin puolelta). Me pääsimme toisella bussilla SOLLERIN satamaan. Onneksi menimme satamaan saakka, koska PALMAN bussi tuli niin täyteen, että SOLLERIN kylästä eivät kaikki mahtuneet istumaan bussiin ja joutuivat odottamaan ½ tunnin kuluttua tulevaa seuraavaa bussia.
Olimme hotellilla vasta klo. 18.30, joten bussiseikkailuinemme päivä oli pitkä. Vaellus oli kuitenkin niin mahtava ja koska sumua ei ollut, saimme myös nauttia näköaloista ”koko rahan edestä”.


Kahden viikon lomamme oli onnistunut, vaikka sää oli hiukan epävakainen, mutta kuitenkin helteinen. Palaamme varmaan vielä Mallorcalle, mutta seuraava vaelluslomamme suuntautuu Nerjaan (Espanjaan) marraskuussa.

Kuvia vaelluksilta: http://tuulanjapaavon.galleria.fi