Vaeltamassa Nerjassa
Olimme marraskuun -09 lopulla viikon vaelluslomalla Nerjassa (Espanja, Costa del Sol). Vaellukset teimme Pentti Korpelan Espanjan Aurinkorannikon patikkareitit - kirjan ohjeilla.
1. vaellus: Reitti nro 32 NERJA – FRIGILIANA – NERJA
Pituus 14 km, kesto 4 t 30 min, nousua ja laskua 450 m, taso kohtuullinen.
Reitin alku oli keskustan liikenneympyrän peltiset delfiinit. Kadun nimiä täällä on hankala löytää, koska kylttejä ei ole läheskään kaikissa kadunkulmissa. Pääsimme kuitenkin oikealle reitille leveää rotkoa pitkin. Soratie oli pölyinen ja melko epämiellyttävä liikkua. Rotkossa on viljelyksiä ja muutama talokin. Osin sitä on käytetty kaatopaikkana. Rotkossa on hevostalleja ja ratsastajia. Pakolliset räksyttävät irtokoirat kuuluvat myös kuvioon. Reitti kulkee useita kilometrejä rotkon pohjalla ja on melko puuduttavaa kulkemista.
Lopulta noustaan louhoksen viereltä vuoristotietä ylös ja reitin varrella on useita ”Pargue Natural”-kylttejä. Kyltit hiukan ihmetyttävät, sillä tien varrella on paljon rojua ja roskaa sekä kivilouhos.
Vuoren laelta näkyy vastapäisellä rinteellä Frigilianan kylä. Tosin sieltä näkyy enimmäkseen uusia rakennuksia, eli kaunis vanha kylän osa ei pääse oikeuksiinsa. Laskeuduimme rotkoon kylän alapuolelle veden uurtamaa polkua pitkin ja päätimme olla kapuamatta kylään. Lähdimme rotkon pohjaa pitkin kohti Nerjaa. Yläpuolella näkyy rotkon reunamilla taloja ja rotkossa on myös viljelyksiä. Polku on helppokulkuinen, eikä siellä ollut tällä hetkellä vettä. Yhdessä kohdassa suuret kivenlohkareet tukkivat uran ja kiertäminen/ylittäminen onnistuu kapeita sementtirappusia myöten. Ne laskeutuvat jyrkästi (ilman kaiteita osin) alaspäin ja vaatii keskittymistä, ettei horjahda alas. Vaikuttava paikka. Loppumatka Nerjaan oli melko puuduttava, sillä rotkon pohjaa tuntuu riittävän loputtomiin. Tapasimme koko vaelluksemme aikana vain kaksi muuta vaeltajaa.
2. vaellus: Reitti nro33 Balcón de Europa – Playa de Burriana – Cala Barranco de Maro – Balcon de Europa
Pituus n. 8 km. Reitti on kohtuullisen helppo.
Balcón de Europan (näköalatasanne kallion päällä) jälkeen lähdimme rantaa pitkin kohti Burrianan uimarantaa. Polku on osittain hyvässä kunnossa ja laatoitettu, mutta osa polusta on suljettu sementtiseinämillä. Korpelan kirjan mukaan kallioiden sortumavaaran vuoksi, eikä suljettuja polun osia ole kunnostettu. Kuivalla säällä poluilla voi kuitenkin liikkua turvallisesti, jos kykenee hiukan kömpimään ja ohittelemaan sementtiseinämiä. Rannalla oli ravintoloita ja vähän ihmisiä. Jatkossa kuljimme hienon asuinalueen läpi portaita pitkin. Talot ovat kauniita ja ympäristö hoidettua ja vehreää. Rahalla saa kauneutta ympärilleen. Alueella oli myös suuri uima-allas ja kalalammikko. Asuinalueen vieressä on vanha vesikanaali, joka on korkeiden pilarien päällä (akvedukti).
Jatkoimme matkaa vilkkaasti liikennöidyn tien vierellä jalkakäytävää pitkin kohti Maroa. Alueella on paljon sekä hylättyjä, että käytössä olevia kasvihuoneita ja roskakasoja. Kasvihuoneiden takana näimme vanhan sokeritehtaan (San Joaguin) rauniota. Lyhyen matkan päässä sivutiellä on Barranco de Maro, joka ylitetään vanhaa tiilistä tehtyä kaarisiltaa pitkin. Silta on edelleen käyttökuntoinen ja kaunis (mm. kauniit koristelut alakaarissa ovat edelleen tallella). Hiukan kauempana näkyy vesikanava, joka on rakennettu rotkon yli 36:sta kaaresta ja se vie edelleen vettä maatiloille ja viljelyksille (Acueducto del Aguila). Rotkon yli vievä vesikanaali on huomattavasti kauniimpi kuin nykyaikainen sementtisilta vierellä. Sillalta palasimme takaisin samaa reittiä lähtöpaikkaan.
3.vaellus: 37 CUEVA DE NERJA – EL PINARILLO – BARRANCO DE LOS CAZADORES – LA PUNTA – EL PINARILLO – CUEVA DE NERJA
Reitin pituus 24/12 km, kesto 8/6 t riippuen siitä, meneekö autolla El Pinarillon piknikalueelle vai käveleekö sinne tippukiviluolilta (Cueva de Nerja). Nousua ja laskua reitillä on peräti 1600/1200 m, taso vaativa.
Bussi olisi lähtenyt liian myöhään tippukiviluolille, joten päätimme ajaa sinne taksilla heti aamun valjettua. Pakkasimme paljon evästä ja juomista mukaan ja lähdimme kävelemään taksiasemalle. Kuljettaja kieltäytyi viemästä meitä piknikalueelle huonon tien vuoksi, joten nousimme taksista tippukiviluolien luona. Onneksi soratie on helppo kävellä El Pinarilloon, missä paikalliset käyvät viikonloppuisin retkeilemässä. Siellä on vessat, pöytiä ja grillipaikkoja. Aurinko paistoi kävellessämme ja värjäsi kauniisti ympäröiviä vuoria. Muutama kani hyppi pakoon tien reunuksilta ja lintujen laulua kuului ajoittain. Evästelimme vähän leirintäalueella ja lähdimme eteenpäin.
Reitti liikkuu ensin sorateillä ja laskeutuu sitten Cazadoresin rotkoon. Siellä on hyvin vehreää kasvustoa ja alkuosalla on muutama paimenten asumuksen jäänne kallion vieressä. Välillä joutuu kömpimään hiukan kiveltä kivelle, mutta eteneminen on leppoisaa n. kilometrin verran. Siinä vaiheessa joutuu kömpimään suurista kivistä muodostunutta seinämää pitkin ylöspäin. Reittiselostus on hiukan outo ja mietimme, onko tämä kivivyöry tullut kirjan kirjoittamisen jälkeen. Kömmimme kivillä edestakaisin ja etsimme ylhäältä oikeaa polun lähtökohtaa. Samassa kiviröykkiössä kömpi myös toinen pariskunta ja rouvan eteneminen näytti suorastaan vaaralliselta, sillä kivet liukuivat hänen allaan ja kolisivat rinnettä alas. Tapasimme yllättäen myös suomalaisen pariskunnan ja hekin etsivät jatkopolkua ylhäältä. Minulle vierivien kivien joukossa kömpiminen oli hankalaa ja hermoja koettelevaa ja Paavo joutui usein hinaustehtäviin auttaessaan minua eteenpäin. Hän otti yläpuolella tukevan asennon ja hinasi minua ylös vaellussauvan avulla. Löysimme lopulta oikean polun, eli kivistä rakennetun aasipolun jyrkän rotkon yläpuolelta. Sielläkin oli kahdessa kohdassa kivivyöry tullut aasipolun yli, mutta niiden yli meni selvä polku.
Yhdessä rotkossa on verkoilla suljettuja kaivosaukkoja. Niiden jälkeen reitti jatkuu rotkossa ja nousee LA PUERTA vuorelle. Vuorelle nouseminen on melkoinen urakka ja vettä kuluu. Näköalat ovat huimaavat läheisille vuorille ja lopulta rannikolle saakka. Polun varrella kasvaa monenlaista piikikästä pensasta ja kasvia, joten paljaat sääret saivat ”rokotuksia”. Piikit pistelivät jopa housun lahkeiden läpi ja osin käsivarsiakin. Sää oli koko ajan aurinkoinen ja selkeä; siis paras mahdollinen vaellussää. Reitiltä olisi ollut poikkeama Almendrón-vuoren huipulle, mutta emme nousseet enää sinne aikataulun kireyden vuoksi. Näimme korkeammalla huipulla aiemmin tapaamamme suomalaisen pariskunnan.
Huipulta polku jatkuu huimaavissa korkeuksissa Camatocha-vuoren rinteille. Polku on välillä hankalakulkuinen kivivyöryjen ja jyrkkyytensä vuoksi. Näköalat ovat huikeat ympäröiville vuorille ja rannikolle. Camatochalta on valtavat pudotukset kahta puolta, mutta polku on turvallisesti kielekkeen keskellä. Polku laskeutuu tämän jälkeen jyrkästi kiemurrellen mäntyrinteelle ja alas soratielle saakka, mistä tulimme aamulla. Sauvoista on paljon apua jyrkissä rinteissä vierivillä kivillä liikuttaessa. Pidimme rinteessä taukoa ja näimme vuorikauriita pienen lauman hiukan kauempana.
Lähestyessämme soratietä näimme siellä suomalaisen pariskunnan evästelemässä ennen autoiluaan Nerjaan. Keskustelimme heidän kanssaan vaelluksistamme ja pääsimme onneksemme heidän kyydissään Nerjaan saakka. Meiltä säästyi n. 8 km:n soratiekävely sekä linja-auto tai taksi matka Nerjaan. Vielä kerran kiitokset Turun suuntaan Tuulalle ja Askolle. (Asko: sinä olet louhikko kuvassa punaisella ympyröitynä metsän reunassa.)
Autokyydin ansiosta kävelylle tuli pituutta yhteensä ”vain” 17 km ja laskua 1200 m.
Päivä oli todella mahtava. Maisemat olivat kaiken vaivan arvoisia. Emme ole millään aiemmalla vaelluksellamme nousseet 1600 metriä korkeussuunnassa. Jalat alkavat ilmeisesti tottua rasitukseen, sillä pientä jäykkyyttä lukuun ottamatta emme saaneet jalkoja kipeiksi reissusta.
4. vaellus: Reitti nro 35 FRIGILIANA – RIO HIGUERÓN – RÍO PINARILLO – BARRANCO DE LA COLADILLA – MARO
Pituus 15 km, nousua 750 m, laskua 950 m. Taso kohtuullinen.
Menimme taksilla Frigilianaan ja kuljettaja jätti meidät aivan reitin alkuun. Vaellus alkaa laskeutumalla jyrkkää sementtitietä rotkoon. Lyhyen rotkossa kävelyn jälkeen alkaa reitin raskain nousu mutkittelevaa polkua pitkin ylös vuorelle. Näköalat ovat kauniit alas rotkoon, läheisille vuorille ja Frigilianan suuntaan. Otimme sopivassa kohdassa joulukuvia, rekvisiittanamme tonttu, joululiina ja tonttuhatut. Kostea ja lämmin sää takasi hien rankassa nousussa ja sauvoista oli kovasti apua viettävällä kivipolulla. Harjanteen jälkeen aukeaa näköala rannikon suuntaan ja Nerjan kaupunki näkyy hyvin.
Polku kulkee harjanteelta toiselle syvien rotkojen kautta ja jatkuva polku näkyy usein seuraavan harjanteen rinteillä. Vuoren harjanteille on paikoin raivattu leveät alueet paljaiksi; olisiko maastopalojen leviämisen estämiseksi. Poluilla on koko ajan katsottavaa ja ihmeteltävää ja kulkeminen on melko leppoisaa puuhaa. Aurinkokin paistoi välillä ja istuimme kauniissa paikassa evästelemässä ja ihastelemassa rauhallista ja hiljaista luontoa lähellä kaupunkia. Kauriit ryntäsivät meitä pakoon rinteellä ja näimme niistä vain vilauksen. Polkujen vierellä on paljon vehreitä pensaita, mutta kukkivia kasveja on tähän aikaan hyvin vähän. Piikikkäitä pensaita on runsaasti tälläkin reitillä.
Lähtiessämme laskeutumaan jyrkkää polkua pitkin Rio Chillarin rotkoon, korviimme kantautui alhaalta rotkosta veden kohinaa. Alaspäin mentäessä kohina vain lisääntyy ja lopulta tulimme joelle. Rinteellä laskeutuessamme alkoi sataa ja jouduimme sonnustautumaan sadevaatteisiin. Lämpimässä ne takaavat kunnon hien ja hiukan tukalan olon. Pesimme joella hikeä kasvoiltamme ja ylitimme joen kiviä pitkin. Joen jälkeen seuraa raskas nousu ylös vuoren rinnettä. Pari vaeltajaa tuli vastaan rinteessä. Tältä rinteeltä on mahtavat näköalat ympäristöön. Polkua noustaan todella ylös ja onneksi vesisade lakkasi ja saimme laittaa sadevarusteet reppuun. Tämä vaellusreitti oli viikkomme parasta antia jyhkeine maisemineen ja selkeine polkuineen.
Loppumatka tästä vaelluksesta liikkuu teitä pitkin ja saavuimme edelliseltä vaellukselta tutulle retkeilyalueelle, El Pinarillolle. Sieltä matka jatkui soratietä pitkin pari kilometriä ja sen jälkeen rotkossa rannikolle saakka. Rotkossa on paljon kasvillisuutta ja sorapohjainen polku liikkumiseen. Lopulta saavuimme vanhan sokeritehtaan raunioille ja sen muurien välistä kohti tietä. Korpelan mukaan tiellä on bussipysäkki, mutta emme löytäneet merkkiä. Ehkä bussi pysähtyy missä tahansa, missä ihminen heiluttaa kättään merkiksi. No, meillä oli voimia vielä jäljellä, joten kävelimme kaupunkiin ja hotellille. Päivän kävelymatkaksi tuli n. 20 km.
Viikon loma oli sopivan mittainen meille vaelluksia ajatellen. Sää yllätti positiivisesti ajankohdan huomioiden ja oli mitä sopivin vaeltamiseen. Seuraava vaelluslomamme suuntautuu Torremolinokseen kesäkuussa -10.
Linkki kuvagalleriaan:
http://tuulanjapaavon.galleria.fi 
