Sinna61

Hei

Tässä pähkäillään mihin kolkkaan Itävaltaa ensi kesänä suuntaisimme - tarkoituksena patikoida päivälenkkejä reilu viikon ajan kauniissa maisemissa, puurajan yläpuolella mutta ei louhikoissa eikä kalliokiipeillen. Monta kertaa ollaan jo oltu Itävallassakin ja moni laakso kivaksi koettu, mutta aina sitä haluaa tutustua uusiin maisemiin. Onko kenelläkään henk.koht. kokemuksia/suosituksia Paznaun laaksosta (Ischgl) tai Hohe Salven nurkilta (Söll)? Kivoja reittejä, majoitusta jne - vinkkejä kaipailen.

wanderer

Oisko noista
Vaellusmatkat Itävallassa
mihinkään. Saa menna omatoimisestikin.

Sinna61

Kiitti vinkistä - enpä tiennyt tuollaisestakaan matkanjärjestäjästä, vaikka paljon vaellussivuja löytänytkin. Utelias kun olen, onko joku ollut heidän matkoillaan?? Voishan sitä joskus kokeilla jotain ryhmääkin, tähän asti ollaan menty kahdestaan.

Japutti

Terve Sinna61! Ollaan joskus aiemminkin vaihdettu tällä palstalla kokemuksia Itävallasta, mutta minulla ei nyt vähään aikaan ole tullut käytyä tällä palstalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi tullut patikoituakin ja ajattelin kysäistä oletko ollut jo Zillertalissa? Olimme siellä nyt menneenä kesänä monta viikkoa ja olimme erittäin tyytyväisiä oloomme. Uskallan kyllä suositella Zillertalia ja itse asuimme Mayrhofenissa ja viihdyimme siellä hyvin. Ensi kesänä olemme menossa Italian puolelle Hochpustertaliin ja Itävallassa Stubaitaliin. Onko sinulla kokemuksia noista laaksoista?

Piitu

Moi Japutti,

Meillä on suunnitelmissa patikkamatka toukokuun lopulla Mayrhofeniin ja lähiseudulle. Muistatko, onko juuri Mayrhofenin ympäristössä päiväpatikaksi sopivia rengasreittejä, joilla ei ole mitään hirveitä korkeuseroja?

Japutti

[QUOTE=Piitu;10747821]Moi Japutti,

Hei Piitu!

Me oltiin edellisenä vuonna oltu vähän aikaa juuri Mayrhofenissa ja sen vuoksi valittiin Zillertal ja Mayrhofen tuollaiseksi useamman viikon majapaikaksi. Eli meidän mielestämme siellä oli runsaasti ja monipuolisia vaellusvaihtoehtoja. Zillertal on pitkä laakso, jonka varrella on paljon pikkukyliä ja lisäksi ihan Mayrhofenin lähistöltä lähtee muitakin laaksoja, joten lähtö- ja paluupaikkoja vaellusreiteille riittää. Vaihtoehtoja on ihan tasamaan vaelluksesta (Zillertalin laakson pohjaa pitkin) jyrkkiinkin reitteihin ja mielestämme myös siltä väliltä. Eri kylistä ylös kulkevat hissit vielä antavat lisää mahdollisuuksia kävellä ihan ylhäällä joutumatta kuitenkaan nousemaan jalkaisin huipulle. Meidän mielestämme vastaus on siis kyllä, Mayrhofenissa ja sen lähiseudulla Zillertalissa on varmasti paljon hyviä reittejä jokaiseen makuun. Nämä ovat tietenkin aina vähän makuasioita, mutta me voisimme mennä samaan paikkaan uudelleenkin joskus myöhemmin. Kysy vaan lisää jos mielessäsi on jotain kysymyksiä, vastailen mielelläni nyt kun asiat ovat vielä tuoreessa muistissa!

Sinna61

Hei vain! Tuota Zillertaliakin ollaan jo ehditty koluta, käyty mm siellä aivan laakson perukoilla olevalla Schlegeiss-jotain-patojärvellä, josta pääsi mukavasti kipuamaan Italian rajan tuntumaankin - oli mahtavat maisemat, tosin karut - tykkäämme yleensä vähän vihertävämmästä sävystä, alkukesän alppiniityt ovat lumoavia eli haemme kernaasti paikkoja, joissa sana Alm esiintyy ;) Gerlos-solatien varrellakin mukavia pikkukyliä ja patikointipaikkoja, asustelimme Hippachissa korkealla kylän yllä - aamusateet olivat alapuolellamme ja meille paistoi aurinko! Ollaan nyt päädytty tuonne Paznaun laaksoon, tosin varmaan käydään tutkimassa mm Kaunertal ja tehdään autoretki Livingoon, muutama solatiekin on pakko päästä kesässä kurvailemaan!

Mukavia vaellusreissuja muillekin!

Sinna61

Stubaitalia olen itsekin tutkinut ja se houkuttaa myös, mutta emme ole vielä käyneet, aina ajettu ohi, mutta joku kerta sinnekin pitää eksyä - kerrothan matkan jälkeen kokemuksia! Pustertalin läpi olemme ajaneet matkalla Lienzistä Cortinaan, mutta emme varsinaisesti patikoineet siellä rajan tuntumassa. Mutta Lienzissä kylläkin viettäneet lähes viikon lasten kanssa Zettersfeldin rinteillä. Kävimme myös mm Matreissa sekä Hochsteinilla. Tuona kesänä oli joka ilta mahtavat ukkosenilmat Dolomiittien yllä Italian puolella, eivät koskaan yltäneet Lienzin puolelle, mutta leiskuttivat tuntitolkulla rajan tuntumassa - korkealta Gaimbergiltä ne olivat upeaa katseltavaa. Itse pidän Itavallan puolen selkeistä ja hoidetuista poluista, en ole kokenut Italian puolen polkuja yhtä laadukkaina. Dolomiitit ovat upeat, mutta oikeastaan vähän pelottavatkin, sortumia tullut vastaan joka kerta, niitä on ikävä kiertää kun ei saa pitävää askelmaa (mm Madonna suunnalla). Sen sijaan tuo Zettersfeld oli oikein mukava paikka ja kävimme siellä useamman kerran eri poluilla, niittyjä kulleropeltoineen riitti loputtomasti, ihanaa ;)

aloittelija

moi,

Japutti ja Sinna61, vaellatte ilmeisen paljon ja kiinnostaisi lukea kokemuksistanne enemmänkin.
Onko teillä blogeja tai muualla kertomuksia reissuistanne? Noista saisi vinkkejä omaan suunnitteluun ja tietysti muidenkin jutuista jos jossain on

Japutti

No hei aloittelija!

Viime kesänä kesä- heinäkuussa oltiin sen verran pitkään reissussa, että tuli tuollainen blogin kirjoittelu aloitettua lähinnä itselle muistoksi, mutta myös muutamalle tuttavalle reissun ajalle lueskeltavaksi. Siellä on juttuja patikkaretkistämme ja mielestäni ihan hienoja alppikuvia Zillertalista ja Val Gardenasta Italiasta. Jos laitat minulle sähköpostia osoitteeseen Japutti@luukku.com niin laitan sinulle ihan mielelläni linkin blogiimme.

Sinna61

Sorry, mä olen äärimmäisen saamaton tässä kirjauspuolessa, hyvä kun saan tehtyä albumin aina joskus syksyn mittaan reissun jälkeen - sinne sentäs kirjaan ylös missä tuli käytyä ;)

Mutta netistä löytyy ihan kivoja vaellussivuja blogeineen!

Sinna61

Heippa, nyt kun ei tässä helteessä jaksa muuta kuin kököttää varjossa, niin pistän vähän Itävallan patikkamatkamme kuulumisia. Odottelen muiltakin vaeltajilta jälleen (Itävallan) kokemuksia ja vinkkejä - seuraava matka jo taas suunnitteilla ;)

Lensimme Müncheniin, josta saatiin söpö pieni kärry alle. Tuttuun tapaan kurvailimme etelään pikkuteiden ja maaseututuoksujen kautta, Kufsteinissa kävimme vesisateessa linnoituksella ja kuuntelimme paikallista popmusa-tapahtumaa - harmi tuo huono keli! Siitä oli enää lyhyt matka Ellmauhin, jossa asustelimme muutaman päivän pienessä pensionaatissa (Schmiebauer) kirkon kupeessa - isäntä halusi tällä kertaa keskelle kylää kortteerinsa, no siinä sitten kuunneltiin aamun puoliseitsemästä illan yhteentoista kirkonkelloja ;)) Olipa kuitenkin lyhyt matka ruokailemaan - useimmiten asustelemme jossain maatalossa korkealla hulppeine maisemineen. Ja aamulla oli käytössä kunnon kokoinen vekkari... Ellmau on vilkas pikkukylä Wilder Kaiserin kupeessa, maisemat ovat komeat paitsi Kaiser-vuorille päin, niin joka suuntaan - kylä kohoaa Hartkaiserin rinnettä myöten ja lähellä on monille tuttu Hohe Salve Söllin kohdalla. Paikallisella turistikortilla voi kulkea eri hisseilla ja rinnejunilla niin useasti kuin haluaa ja ehtii, samoin kylien välinen bussi on ilmainen. Kulkeminen on todella helppoa! Ellmaussa on muuten aikoinaan kuvattu Suomessakin suosittu Vuoristolääkäri-sarja! Ja vierailumme aikaan osui kiva kyläjuhlakin olutjuhlineen ja dirnl-humppineen. Pappi/suntio vissiin piruuttaan soitatti kirkonkelloja aikaisin aamusta tooodella pitkään jo ennen aamumessua ;))

Ensimmäiset päivät vietettiin tuolla Hartkaiserin puolella - ylös jollain menopelillä ja päivä patikkaa ylhäällä lehminiityillä. Alaskin tultiin tällä kertaa aina konepelillä, reitit olivat riittävän pitkiä ilman alaskävelyäkin. Ensimmäisen aamun sää ei paljon ilahduttanut, harmaata alapilveä ja +4 astetta. Sateen kestävä ulkoiluasu on siis tarpeen matkalla - ja repusta kaivoimme päähinettä ja jopa hanskat, tuuli oli hyinen. Tästä sää sitten lämpenikin päivien mittaan, ja viimeisenä päivänä, kun valloitettiin Wilder Kaiserin puolelta upea Gruttenhütte, sää oli jo helteinen - nenän sai kyllä pilvipoutakin punoittamaan. Hohe Salven huipulta on hieno reitti Hartkaiserille, josta puolestaan komea reitti Astbergille. Nämä ovat metsä- ja niittyreittejä, ylös alas, joskus jokunen järvi tai tekolampi matkalla sekä muutamia Almhüttejä - kaikki tosin eivät vielä olleet auki - avoimista sai listan turistitoimistosta. Iltasella kierrettiin autolla lähitienoita, St. Johann in Tirol oli perusnätti, mutta yllätys oli snobistisena tunnettu Kitzbühel kauniine vanhoine keskustoineen - yleensä oppaissa näitä hehkutetaan juuri päinvastoin. Kitzbühelissä olisi ollut kiva käydä ylhäällä Hornilla - sinne sitten joskus toiste. Olimme myös erittäin tyytyväisiä valintaamme asua nimenomaan Ellmaussa, se oli mielestämme kaikista Hohe Salven alueen kylistä nätein kokonaisuus perinteisine alppitaloineen, runsaine puuparvekkeineen ja kukkineen (toki sielläkin oli todella törkeä hotelli räikeän kirkkaine metalliparvekkeineen) - samoin ruokapaikkoja oli runsaasti - ja kaikki tietysti vallan mainioita. Päivisin söimme useimmiten lämpimän keiton jo viileän säänkin vuoksi - se on ihan riittävän kokoinen lounas, jos illalla syö kunnon illallisen - annokset ovat todella turhankin suuria, mutta takuuvarmasti herkullisia. Miltä kuulostaa pannukakkusiivut naudanlihaliemessä? Tai juustoknöödelit samassa liemessä, nam! Toki helteellä uppoaa paremmin jokin Jausenplatte leikkeleineen ja leipineen. Janojuomana suosittelen omenamehua spirattuna, erittäin raikas ja riitoisa! No, isäntä nautti aina oluensa, niinpä... Ja Apfelstrudelit, Kaiserschmarrenit sun muut herkut oli toki maisteltava aina päiväkaffeella jollain majalla. Ajatella, millaisiin paikkoihin ne rahtaavat kaikki ruokatarvikkeet – välillä ihan vain näitä patikoijia varten! Osaa majoista pitää paikallinen kesänavettaväki samalla kun viettävät kesää ylhäällä karjansa kanssa, mutta jotkut majat ovat tehty ja auki nimenomaan vaeltajia ja kiipeilijöitä. Erilaisia kiipeilypuistoja on viime vuosina rakennettu paljon, niillä saa asiantuntevaa opastusta, jos se puoli kiinnostaa enemmän kuin tavallinen tarpominen. Samoin erilaisia lapsiperheiden kesäpuistoja on todella paljon, niitä löytyy laaksoistakin, mutta upeimpia on huipuilla – Söllin tienoillakin on kuusi erilaista ’puuhamaata’!

Tuolla alueella suosittelen ehdottomasti vierailua nimenomaan tuolla Gruttenhüttellä - sinne on monta eritasoista reittiä. Joko metsäpolku, joka muuttuu haastavammaksi nousuksi kivikkoista rinnettä välillä jopa nelivetokin päällä, helpoin on meno-paluu pientä kärryhuoltotietä ja haastavin lienee yhteyspolku Gaudeamushütteltä, joka muuten myös komealla paikalla. Tuolla reitillä pitää olla jo kunnon kokemusta, kypärä päässä irtokivien vuoksi sekä noustava pystysuoria tikkaitakin pitkin - eli ei minun huimausherkälle päälle!

Viimeisenä aamuna Ellmaussa isäntä sai kuin saikin synttärilahjansa, kun tuuli ylhäällä vuorella tyyntyi lopultakin sopivaksi: tandemhypyn kokeneen liitovarjoilijan kanssa – suosittelen paikallista Helmutia (kysy Intersportista). Hui kauhistus, mutta hyvinhän se sujui! Aika jännä aamu, jonka jälkeen kurvailimme pikkuteitä Innsbruckiin - ihana Tratzbergin linna jäi jälleen näkemättä lähempää. Päivä oli tosi helteinen ja se päätyikin ukkossateeseen, mutta oleellisin ehdittiin vanhasta kaupungista katsastaa. Majailimme lähellä keskustaa Pension Paulassa, suosittelen - edullinen, ystävällinen ja kävelymatkan päässä, pihassa parkkis. Illalla jäähtyi kovasti ja aamu olikin taas sateinen, kolea ja erittäin pilvinen - haaveesta piipahduksesta ylös vuorelle luovuttiin Hungerburgilla, kun gondolit katosivat paksuun pilvimassaan. Sen sijaan suuntasimme kärryn lounaaseen kohti Sellrainia ja Kühtaita - maisemat oli(si)vat olleet komeat, mutta sade kummasti latistaa näkymiä. Mutta huisit pudotukset mutkateiltä näkyivät kyllä kummasti - eipä siellä juuri kaiteita näy, jos näkyykin, ne on ihan madonsyömiä lankkuja... Ötzissä oli pakko hetki hengähtää ja laskea motoristeja, niitä todella piisasi - oli jokinsortin kokoontumisajo niillä nurkilla (?). Tuolta tutusta laaksosta jatkettiin matkaa Pitztalin kautta Pillertaliin - haaveet käynnistä jollain jäätiköllä kariutuivat yhä yltyviin sadekuuroihin samoin kuin piipahdus Kaunertaaliin. Näihin maisemiin kyllä palaamme, niin komeita ne olivat kelistä huolimatta! Sen sijaan kuvittelimme, että etelässä kelit olisivat paremmat: piipahdus Italiaan ei juuri keliä muuttanut - no, paistoi kyllä aurinko komeasti Reschenseen kirkontorniin kuvauksen ajan ;) Naundersista suuntasimme Martinaan ja sieltä edelleen Samnaunhun - oikea Sveitsin takahikiä, vaikka verovapaata seutua onkin! Ns isossa alessa reppuni maksoi melkein tuplaten sen hintaan nähden täällä Suomessa - että se halvoista hinnoista! Ja suklaat olivat törkeän hintaisia - toki hinnat olivat CHF, mutta silti! Halpojen hintojen takia sinne ei kannata mennä, mutta tie Sveitsin puolelle oli tosi upea kokemus - tunnelit olivat pieniä ja kapeita, ohittamaan niissä ei pystynyt - piti tarkistaa vastaantulijat aina ennen tunneliin ajoa! Jossain muuten sanotaan, ettei sinne muka pääse kuin Itävallan puolelta - ei ehkä bussilla, mutta kyllä tuo ihan 'normi' tie oli. Aika rohkea ratinkääntäjä toki tarvitaan, mutta me tykätään näistä kurviteistä ja ne ovat aina listalla reissuja suunitellessa!

Illaksi pääsimme Paznautalin Kappliin - tutkittuamme paremmin laaksoa totesimme tämän olleen jälleen oiva valinta, kiva perinteinen kylä korkealla laakson läpi kulkevan tien yllä kauniine niittymaisemineen. Laskettelijoiden unelma Ischgl oli aikamoinen järkytys - toinen toistaan tekoprameampia hotellihirvistyksiä tiiviisti kylki kyljessä - ja lisää rakennetiin! Todella mautonta... Oma pensionaattimme Tschatscha Nova oli jälleen suositeltava valinta myös, joskin kovin hiljainen. Patznaun laakso oli selvästi hiljaisempaa seutua näin kesäaikaan kuin Ellmau - täällä ei paljon porukka liikkunut poluilla eikä monikaan kuppila ollut avoinna, illan ruokapaikkaa piti aina vähän miettiä ja kerran tyydyttiin jopa pizzaan, mikä ei tosin ollut lainkaan huono valinta. Majapaikkamme ohi menivät gondolit ylös Diasalmille, hyödynsimme tuota parina päivänä, kun taas oli pilvisempää. Toisena päivänä kuljimme reittiä 6 latojen ja kukkaniittyjen valloittamien rinteiden lomassa Oberhausin kautta aina laaksoon saakka, toisena päivänä tarvoimme Niederelbehüttelle, joka komean kielekkeen yltä vartoi koko tienoota. Alppiruusut alkoivat kukkia, rinteet olivat niitä täynnänsä yhtenä mattona, tosi kaunista.

Kolmas päivä - pilvetön ja todella helteinen - vietettiin laakson pohjukassa Tirolin ja Vorarlbergin rajalla, Silvrettastauseen tuntumassa. Tie on maksullinen välillä Wirl ja Partenen, päiväkortti oli vajaan kympin. Tie kohoaa pikkuhiljaa Tirolin puolella ja vasta lähellä tekojärveä on pari isompaa mutkaa. Vaelluspäivän lopussa piti tietenkin käydä Partenenissa katsomassa nuo huisit mutkat alas Montafonin laaksoon - ja katsastettiin samalla kuinka hurjalta näyttää Europatreppe4000 - kyllä sitä mieluummin gondolin kyytiin hyppäisi kun tallustaisi nuo 4000 porrasta huipulle ;)) Päivä tallusteltiin sen sijaan Wiesbadenerhüttelle jäätikön reunalle, nokka kohti Piz Puinia - ja aurinkoa – matkamuistona on kesivä nenä ja olkapäät. Paikka on ehdottomasti käynnin arvoinen upeine näkymineen useille eri jäätiköille ja täällä voi paitsi yöpyä päästä myös mukaan jäätikkövaellukselle kokeneempien matkassa, yksinhän sinne ei ole mitään asiaa. Kannattaa vain sopia etukäteen ja varautua yöpymään useampikin yö, sillä jäätikölle ei pääse kelillä kuin kelillä kesäaikaankaan. Majalle pääsee jälleen useampaa eri reittiä ja reiteiltä on vielä pistoja läheisille huipuille. Kesätie oli vielä paikoin kovin kostea, purot kulkivat polkua pitkin ja paikoitellen koko polku oli kadonnut sulamisvesipuron matkassa, mutta se kunnostetaan taatusti pian – näistä poluista pidetään todella hyvää huolta ja viitoituskin on pääsääntöisesti todella hyvä – joskus tosin jokin reitti välillä ’katoaa’ viitoista, eli hyvä kartta on aina tarpeen – siitä voi sitten tutkailla mihin päin pitäisi jatkaa ja minkä niminen paikka on seuraavana reitillä. Karttoja voi ostaa turistitoimistoista paikan päällä – netistäkin saa edullisesti jo etukäteen, mutta ne eivät aina ole riittävän tarkkoja (hyvä vähintään 1:35.000 tai 25.000). Paluumatkalla Kappliin tutkailtiin vielä Kopsin tekojärvi sekä Zeinisjochhütten tienoot - täälläkin olisi ollut tarjolla runsaasti mielenkiintoisia reittejä, harmi kun on aina aikaa niin rajallisesti. Monet näistä majoista olisivat myös kivoja yöpymispaikkoja, täytyy joskus kokeilla. Ihmiset näissä(kin) paikoissa ovat tosi ystävällisiä, vaeltajat yleensäkin ovat iloista ja hyväntuulista porukkaa, kaikki aina tervehditään Grüss Gott -huudahduksin – tai pelkästi Servus, Koko tupa tervehditään, jos väki istuksii sisällä. Sellaista, joka ei puhu pukahda mitään saapuessaan katsotaan aina vähän pitkään. Juttuseuraa saa aina, etenkin saksalaiset jäävät mielellään juttelemaan ja kyselemään. Aikaa voi hyvinkin hurahtaa majoilla tunti parikin höpistessä, mutta mihinkäs sitä lomalla on kiire?

Sitten olikin jo aika lähteä kotia kohti, ajeltiin Seefeldin kautta Scharnitzpassiin, joka ei ole ollenkaan tyypillinen Pass – siinä ei ole lainkaan korkeuseroja eikä mutkia. No, niitä saatiin vielä kerran myöhemmin Walchen- ja Kochelseen tienoilla ennen kuin päädyttiin tasangoille. Seefeld ei kovin huokutteleva paikka ollut, vaikka onkin tunnettu vaellusreiteistään. Sen sijaan Saksan puolella rajan tuntumassa ollut Mittenwald on todella viehättävä ison kauniin keskustansa ansiosta – kauniita Luftmalerei –taloja on koko keskusta täynnä (taloihin maalattu paljon sekä koristeita että kuvai tarinoista), paljon kahviloita ja elämää kävelykaduilla. Paikka on tunnettu viuluntekijöistään ja kylällä on puoteja, jotka täynnä upeita puuveistoksia (myös Oberammergau on tunnettu juuri näistä puuveistoksistaan). Viimeinen ilta ja yö (Hotelli Wallis oli ok hinta-laatusuhteeltaan, lähellä S-bahn asemaa ja aamupala oli kerrassaan runsas valikoimineen!) vietettiinkin sitten hiljaisen vaellusloman jälkeen Münchenin hulinassa, sää oli upea ja kaupungin vanha keskusta oli pullollaan alennusmyyntishoppailijaa ja (japanilais)turistia. Ja pitihän sitä parissa Biergartenissakin piipahtaa oluella ja makkaralla, kun kerta Baijerin pääkaupungissa oltiin. Auto tiputettiin matkasta jo Pullachiin (tai oikea paikka oli jo Höllriegelskreuth), kätevästi saman tien 11 varrella ja lähellä S-bahn asemaa. Oiva kulkupeli muuten tuo S-bahn, sillä kätevä liikkua laajemmaltikin Münchenin tienoolla.

Suosittelen lämpimästi näitä molempia alueita päiväpatikoijille – maisemat kauniit, reitit hyvin merkattuja, ei liian helppoja, mutta ei tarvita välttämättä mitään erikoisvarusteita. Molempien kautta kulkee myös pitkän matkan reittejä. Pääasia on tietenkin kunnon kengät, joissa nilkkatukea, tukeva kallistumaton kanta sekä pitävä pohja – kivipolut saattavat olla todella liukkaita kosteassa säässä. Perillä on kauppaa jos jonkinlaista, joista näitä kenkiä saa ostaa kohtuuhinnalla, mutta jätä niiden käyttö seuraavaan kertaan, sillä jo sisäänajetut kengät ovat parhaimmat. Ja vaatetus sään mukaan, ylhäällä voi olla jopa yli 10 astetta viileämpää kuin laaksossa (yleensä - 1 aste per 100 korkeusm) – repussa kulkee lisävaatteet hyvin matkassa samoin kuin aina pakollinen juomapullo ja mahdolliset eväät, jos reitille ei osu avoimia majoja. Vaikka rinteillä pulppuaa kirkkaita puroja alkukesästä riittämiin, ei ole aina taattua ettei ylempänä rinteillä laiduntavat lehmät tai hevoset ole niitä pilanneet… Muuten, tv:ssä pyörii sääkanavia eri maissa (AU, DE, CH, IT), jossa näitä eri kesäkohteita näytetään web-kameroilla. Sään lisäksi niistä voi aina bongata seuraavan kesän kohteet!

No, kiinnostuneet, olikohan tässä vinkin tynkää riittävästi? Ihan yllätin itseni tällä runosuonella! Pistetäänpä kisa pystyyn, tarjoan tuopillisen jollain majalla tulevina kesinä parhaimman patikkalomaturinan kirjoittajalle!! Wiederschaun!

lukija K-Suomesta

Kiitos Sinna taas kerran hienosta matkaraportista ja vinkeistä. Kyllä näitä palstoja joku lukee! Sinulta tullut aiemminkin hyviä neuvoja ja ideoita, hienoa!

Aholansaari

Lähdin googlettamaan hyviä kokemuksia vaellusreiteistä täällä Wilder Kaiserin alueella. Takana on 7 tunnin vaellusretki perheen kanssa Hohe Salvelta Brandstadliin. Takana on jyrkkiä alppiniittyjä (ylös ja alas) 1300-1800 metrin korkeudella, ruokaa alppimajassa, upeita maisemia ja palanut niska. Perheemme 16- ja 14-vuotiaat pojat jaksavat olla mukanamme vielä tämäntyyppiselläkin matkalla.
Olen näillä palstoilla aiemminkin todennut, että olemme tehneet perheemme kanssa varmaan aika samanhenkisiä matkoja Sinna61:n kanssa. Nytkin oli kiinni vain parista viikosta ettemme olisi kenties törmänneet jossain alppimajalla tai lehmänläjien keskelllä alppipoluilla.
Tätä majapaikkaamme voi suositella ihan lämpimästi. Googleta Haus Mader ja Söll. Saat siten tarkempia tietoja tästä 130 neliön erittäin korkeatasoisesta huoneistosta muutaman minuuutin kävelymatkan päässä Söllin kylän "keskustasta". Hinta (108 euroa/yö suoraan omistajalta on erittäin halpa tämäntasoisesta majoituksesta).

kartanlukija

Brixental´in Hopfgarten´issa katso: Home - Landhaus Margarethe - Urlaub bei Freunden. Saatavilla on sekä hotellihuoneita että asuntoja. Pienehkö hotelli kauniissa kylässä. Kahden hengen huone maksaa 64 euroa ja asunto neljälle taisi olla 82 euroa ja asunnon loppusiivous 25 euroa. Hotelli on hyvä.
Halvemmalla olimme kolmisen vuotta sitten Söllissä lähellä keskustaa pienessä pensionaatissa, jonka nimeä en muista, muutaman vuorokauden. Kahden hengen huone puolihoidolla oli 42 euroa. Sanoisin, että siinä hinta/laatusuhde oli loistava!

Sinna61

Hei Aholansaari - meidän varmaan pitää tehdä treffit joku kesä jollekin majalle ;) Voitaisiin vaihtaa kaikenlaisia mukavia matkakokemuksia, joita tässä vuosien mittaan ollaan yllätävänkin samoilla nurkilla tehneet! Ensi kesästä olen luvannut pesueelle, että Alpit jäävät väliin, mutta seuraavana niille on taas taatusti päästävä - ellen saa jotakuta houkuteltua syksymmällä ruskaa katsomaan, se kun on aivan upeaa lehtimetsäalueilla.

Missä muualla kävitte kuin Hohe Salvella ja miten sinne päädyitte?

Aholansaari

Meillä oli hiukan oikulliset säät. Kuuden päivän aikana satoi lähes joka päivä. Olimme välillä tietoisesti alhaalla pilvien alapuolella ja aurinkoisina päivinä nousimme tuonne 1500 metrin yläpuolelle nauttimaan maisemista. Viimeisenä sateisena päivänä teimme autoajelun Mayrhofenin-Zillertalin alueelle ihan mahdollisiia tulevia lomailupaikkoja tarkastelemaan. Tämä oli varsinaisesti ensimmäinen reissumme Alpeille puhtaasti patikoimaan. Aiemminkin olemme pysähtyneet alueelle päiväretkille joillain pidemmillä reissuilla. Ihan hyvä kokemus.