Paavo ja Tuula

Olimme kolmen viikon (vaellus)lomalla Teneriffalla, Puerto de la Cruzissa, (apt Alta) 27.3 – 17.4.2011

Olimme lähettäneet hotellille etukäteen sähköpostia, että saisimme kaksion yläkerroksesta ja toiveemme toteutui. Olimme kivassa huoneistossa kahdeksannessa kerroksessa. Parvekkeelta näkyi palmukujalle ja hiukan merellekin. Olimme erittäin tyytyväisiä huoneiston sijaintiin. Olimme tässä hotellissa kolmatta kertaa (Puertossa 8. kerta), joten kaupunki ja ympäristö olivat tuttuja meille. Kävimme iltapäivällä kaupunkikierroksella katsomassa, mitä on tapahtunut 2, 5 vuoden aikana edellisen käyntimme jälkeen. Katuja ja yläkaupunkiin menevät rappuset oli kunnostettu. Hotelleja oli jonkun verran tyhjillään ja pieniä kauppoja näyttää laitetun kiinni. Muuten oli tunnelma ja meno entisellään. Hotellissa oli hiljaista, eikä katumelukaan kuulu häiritsevästi makuuhuoneeseemme.

Tiistai 29.3: Vaellus Los Silos – Pina Talavera – Los Silos, Pentti Korpela nro 26.
Pituus 13,5 km, nousua ja laskua 880 m. Taso vaativa.
Olimme aamulla bussissa klo. 8.00 ja matka Los Silokseen alkoi. Olemme kulkeneet tämän reitin vuonna 2002, mutta halusimme mennä nyt uudelleen. Yksinäinen kappeli näkyi tutusti vuoren rinteellä ja lähdimme kiipeämään sitä kohti kylän laidalta. Rinteillä kiipesimme reilun tunnin ajan kohti hylättyä Talaveran kylää. Koska oli tuulinen keli, eikä aurinko porottanut kuumasti, oli ponnistelu helpompaa. Kukkivien kasvien kirjo oli valtaisa. Keltaisia, punaisia, valkoisia ja sinisiä kukkia oli paljon pitkin rinteitä. Vuohia emme nähneet ollenkaan vaelluksen aikana. Talaveran kylässä on muutama raunioitunut talo ja näköalat ympäristöön ovat jylhät. Evästelimme vanhalla puintitasanteella talojen yläpuolella.
Reitti jatkuu vielä kylän jälkeen ylöspäin. Ylitimme kallioharjanteen, josta on hyvät näköalat molemmille puolille. Polulle on pultattu puisia askelmia, sillä maapohjainen polku vierisi helposti pilalle vesisateissa. Loppumatka kuluu hiukan tylsemmissä maisemissa metsän keskellä. Osa on tiekävelyä ja loppumatka Los Silokseen polkua pitkin. Pienellä alueella oli raivattu polulta myrskyn kaatamia suuria puita. Laskeutuminen Los Silokseen on raskas ja jalkoihin käyvä. Laskeutumisen mallia meille antoi vanha, paikallinen mies. Hänellä oli selässään keppiin pujotettuna tavarasäkki ja hän meni vauhdikkaasti eteenpäin, pehmeästi ja joustavasti. Vaikka tämä reitti ei ole pisimpiä, niin pitkän nousun ja laskun vuoksi se on raskas.



Perjantai 1.4: Pentti Korpela, nro 28. CASA CARLOS – AFUR – PLAYA DEL TAMADITE – TAGANANA
Pituus 13 km, kesto 5 h. Laskua 1000 m, nousua 250 m. Taso vaativa.
Lähdimme bussilla kohti La Lagunaa klo. 8.00. Bussinkuljettaja on poikkeuksellisen äreän oloinen. Hän ei tervehtinyt matkustajia, eikä kiitellyt rahasta. Kyselimme varmennusta La Lagunan kohdalla, että olemmeko oikealla pysäkillä. Kuljettaja nyökkäsi päätään tuskin huomattavasti. La Lagunan bussiasemalla meitä odotti yllätys; paikka oli remontissa, eikä missään ollut info-taulua, mistä olisi selvinnyt bussipysäkkien sijainti. Parin kyselyn jälkeen löysimme oikealle pysäkille. (Myöhemmin selvisi, että uusi linja-autoasema on n.1 km päässä Santa Cruzin suuntaan.)
Meillä on vanha aikataulu, sillä uusia ei ole tällä hetkellä saatavana. Onneksi saaren aikataulut näyttävät pysyvän samoina vuodesta toiseen. Pääsimme bussilla vauhdikkaasti mutkaista tietä pitkin Anaga-vuoristoon reittimme alkuun. Kuljettaja jätti meidät oikeaan risteykseen ja lähdimme patikoimaan aamun raikkaassa ilmassa. Reitti lähtee ravintola Casa Carloksen luota alamäkeen puiden seassa. Polku on jyrkkä ja askelmat on kaiverrettu maaperään. Puiden väleistä näkee ajoittain alas vuoristoon Afurin suuntaan. Maisema avartuu, kun tullaan Afurin yläpuoleiselle harjanteelle. Monen värisiä kukkia oli runsaasti polun varrella. Linnut visertävät etenkin aamuisin metsissä. Laskeuduimme vähitellen jyrkkää polkua pitkin kohti Afuria. Tämä reitin osuus on tuttu vuodelta 2002, mutta vuoristo hurmaa yhä uudelleen. Jalat ovat koetuksella, sillä osa matkasta laskeudutaan sementöityä, jyrkkää polkua pitkin.
Afurin kylässä kävimme tutussa kyläbaarissa, jossa näytti olevan entinen omistajakin vielä. Baari on kuin museo sisältä. Matka jatkui edelleen kohti Tamaditen rantaa. Rotkossa ei ole niin huikeita maisemia kuin rinteillä liikkuessa ja laskeutuminen on hiukan yksitoikkoista. Polun varrella on muutamia viljeltyjä terasseja. Kävimme Tamaditen rannalla syömässä eväitä ja kuuntelemassa aaltojen pauhua.
Jatkopolkumme oli meille uusi, sillä edellisellä kerralla palasimme rannalta samaa polkua pitkin Afuriin. Polku kiipeää jyrkkää rinnettä pitkin meren ylle vuoren reunamille. Polku kulkee jyrkänteiden reunamilla ja vuoren rinteillä ja maisemat alas rannalle ja kyliin edessä ovat huikeat. Kukkivia kasveja ja vihreyttä on runsaasti polun varrella. Laskeutuminen Tagananan kylään on polvia koetteleva, sillä sementöity polku on jyrkkä. Päästyämme kylän läpi ja laskeutuessamme kohti tietä, näimme bussin takavalot; eli olimme myöhästyneet minuutin-pari bussista. Seuraavan bussin lähtöön oli aikaa 2,5 tuntia. Söimme eväitä kylän kirkon edessä puistossa ja kävimme baarissa nauttimassa kylmät juomat. Tarjoilun lisäksi saimme kuulla baarin pitäjän laulua radion tahdissa. Katossa riippui erilaisia museoesineitä, kuten saha ym. Laskeuduimme bussipysäkille odottamaan bussia ja venyttelimme odotellessa. Vaelluksen loppuosa oli erityisen vaikuttava maisemiltaan ja aurinko helli meitä koko vaelluksen ajan.
Puolisen tuntia ennen bussin tuloa paikalle pysähtyi auto, josta tuli mies kyselemään, lähdemmekö heidän kyydissään Puertoa kohti. Saksalainen pariskunta oli nähnyt meidän myöhästymisemme bussista ja palatessaan samaa reittiä takaisin omilta kierroksiltaan, he olivat päättäneet pyytää meitä kyytiin. Kävimme matkalla Pico del Inglesin näköalapaikalla ja suuntasimme kohti Puertoa. Pariskunta oli menossa Tacoronteen, joten me jäimme kyydistä siellä bussipysäkille, josta pääsimme heti jatkamaan matkaa. Todella ystävällistä heiltä ottaa meidät kyytiin, emmekä saaneet edes maksaa palvelusta.

Maanantai 4.4: Pentti Korpela, nro 15. BUENAVISTA – EL PALMAR – LAS LAGUNETAS – LAS PORTELAS – TABAIBA PASS – CRUZ DE GILDA – LA VICA – MASCA. Pituus 11 km, nousua 850 m ja laskua 300 m. Keskivaativa.
Matkasimme klo. 8.00 bussilla kohti Buenavistaa, josta lähdimme kävelemään kohti El Palmarin kylää. Alkureitti kulkee kylän katuja ja kujia pitkin ja nousee vähitellen ylöspäin. Reitin varrella on viljelyksiä, sekä hylättyjä ja asuttuja taloja. Alkureitti kulkee koko ajan harvan asutuksen keskellä ja sivuaa tai ylittää usein päätietä. Nousu on välillä yksitoikkoinen, vaikka vehreyttä on ympärillä paljon. El Palmarin kylässä on veikeitä patsaita.
Kylän jälkeen reitti jatkuu kiviaitojen välissä kohti Las Lagunetasin kylää. Näin keväällä reitti on suorastaan romanttisen kaunis. Linnut sirkuttavat pensaikossa. Näimme tälläkin vaelluksella pienen, harmaan linnun, josta lähtee upea, huilumainen ääni. Haukkoja näkee myös ilmassa leijumassa. Las Lagunetasin kylän jälkeen polku on nurmettunut ja muureilla kasvaa tuhlailevan paljon kukkivia kasveja. Puna-violetteja, sinisiä ja keltaisia kukkia kasvaa villinä runsaasti. Nousu ylös Cumbre del Carrizalin harjanteelle on ajoittain jyrkkä ja kasvit ovat osin vallanneet sen. Piikikkäät kasvit pistelevät housujenkin läpi jalkoja.
Aurinko oli paistanut osittain El Palmarin kylään saakka, mutta harjanteelle nousun aikana taivas meni pilveen ja alkoi kova tuuli. Harjanteelta on kauniit näköalat useampaan suuntaan ja seisoimme hetken ihailemassa maisemia. Harjanteen taakse päästyämme loppui tuulen tuiverrus ja eteemme avautui Carrizalen laakson kukkien paljous. Rinne loisti punaviolettina kukkamattona ja ylempänä oli myös keltaista väriä. Silmille ja aisteilla tämä rinne oli varsinaista ilotulitusta. Alhaalla näkyi pieni kylä ja ympärillä korkeita vuoria, taustanaan meri.
Matka jatkui toiselle puolelle rinnettä, josta laskeudutaan ensin Mirador de La Cruz de Gildalle, josta on näköala Mascan laaksoon. Laskeuduimme polkuja pitkin Mascan laaksoon, joka on toipunut tulipalosta paljon edellisen käyntimme jälkeen. Vain mustuneet palmujen rungot muistuttavat palosta. Pistäydyimme baarissa juomassa lumumbat. Mascassa pysäkillä istuessamme alkoi sataa pienesti ja jatkui jonkin aikaa myös bussissa istuessamme.
Päivä oli antoisa erityisesti kukkaloiston vuoksi, vaikka alkuvaellus olikin hiukan puuduttava.

Torstai 7.4: Parador de las Canadas - Montana Guajara – Paisaje Lunar – Parador de las Canadas. Pituus 17,5 km, nousua ja laskua 1750m. Vaativa. Reitin alin kohta on n.2100 m:n korkeudessa ja korkein kohta n. 2800 m:n korkeudessa eli korkea ilman ala vaikeuttaa hieman hengitystä ponnisteltaessa.
Tuula tarjosi tämän vaelluksen synttärien kunniaksi. Olimme varanneet tämän opastetun vaelluksen hyvissä ajoin Suomesta käsin Mannosen Mikolta (www.Retket.info). Mikko odotti meitä hotellin edessä klo. 6. Teidellä oli lämmintä 8 astetta ja erittäin kova tuuli. Laitoimme yllemme tuulta pitävät takit ja niiden alle lämpimät puserot. Auringon nousua ihailtuamme lähdimme kohti Guajaran läntistä reunaa. Huppua oli pidettävä päässä useamman tunnin ajan alkumatkasta kylmän tuulen takia.
Teiden maasto on kivistä ja karua, mutta alkumatka Guajaran juurelle on kohtuullisen tasaista polkua. Varsinainen nousu Guajaralle on raskas ja pitkä. Olemme nousseet reitin tämän osuuden v. 2000 ja silloin korkealla kulkeva polku tuntui todella pelottavalle. Kunnioitusta herättävä osuus se oli nytkin, mutta ei enää niin pelottava. Miehet selvittivät multikätkön neljä tehtävää noustessamme rinnettä ja niiden perusteella laskettu kätkö löytyi nousun jälkeen. Mikko on innokas geo-kätköilijä ja koska olimme kolmestaan liikkeellä, kätköjen etsimiselle ei ollut esteitä. Lumessakin saimme kulkea muutaman metrin matkalla noustessamme.
Guajaran laelta on esteettömät näköalat joka suuntaan. Parador hotelli on kaukana alhaalla ja tiellä liikkuvat autot olivat kuin muurahaisia. Guajaran laella tuuli edelleen kovasti, mutta olimme päässeet varjon puolelta aurinkoon ja se lämmitti hiukan. Söimme eväitä kivistä tehdyssä suojassa. Guajaralta laskeutuessamme näkyi Teneriffan etelänpuoleinen osa, sekä Gomeran ja La Palman saaret. Miehet etsivät yhden geo-kätkön laskeutuessamme polkua. Liikkuminen oli välillä työlästä, sillä laavasora pyörii kenkien alla ja vie herkästi tasapainon. Sauvoista oli tässäkin apua tasapainon pitämisessä. Polku laskeutuu vähitellen tuhkakentälle, jonka vieressä on musta laavakukkula, Montana de las Arenas. Tuhkakentän polku on reunustettu kivillä, ettei se häviä tuulen kuljettaessa tuhkaa. Kävely tuulisella säällä on sottaista puuhaa.
Päästyämme etelärinteelle, alkoi näkyä keltaisena kukkivia, matalia pensaita, sekä valkoisena kukkivia suurempia pensaita. Kukkivat kasvit olivat mukava yllätys karun maiseman jälkeen. Lopulta laskeuduimme jyrkkää polkua pitkin Paisaje Lunariin, missä on erikoisia hiekkakivi muodostelmia. Söimme eväitä rotkon reunalla katsellen ”kuumaisemaa”. Saimme yllättäen seuraa, kun kaksi värikästä lintua tuli lähellemme. Olivat selvästi tottuneet kerjäämään ruokaa vaeltajilta. Paavo syötti niille leivänmuruja kädestään. Emme ole koskaan nähneet samanlaisia lintuja ja täytyy kotona tutkailla, mitä ne mahtoivat olla (Aarnion kirjan mukaan kalliopyy). Minä yritin tarjota omenanpalaa, mutta se ei kelvannut. Toinen nokkaisi omenaa kerran ja pyyhki sen päälle nokkansa kiveen. Linnut olivat lähellämme ainakin 15 min ja pyrähtivät sitten lentoon rotkon suuntaan.
Miehet lähtivät etsimään yhtä geo-kätköä rotkon toiselta puolelta. Paisaje Lunar näyttää olevan suosittu kohde, jonne tullaan yleensä hiukan helpompaa reittiä pitkin. Tuuli oli laantunut ja aurinko paistoi lämpimästi. Rinteellä oli lämmintä n. 22 astetta, joten takki oli joutanut jo aiemmin reppuun. Miesten puuskutettua rotkosta ylös, lähdimme jatkamaan matkaa.
Polku lähti nousemaan takaisin Guajaran toiselle sivustalle. Nousua riitti vielä useammaksi tunniksi osin mäntymetsikössä. Edellisvuotiset kuningatarneidonkielen hopealle hohtavat rangot töröttivät joillain rinteillä. Matkalla oli vesitalo, josta pystyi ottamaan juomavettä. Istuimme talon luona ja söimme eväitä. Vettä kului odotettua vähemmän, koska alkumatkalla oli viileää. Loppumatkan helteessä alkoi juomaa kulua enemmän. Vesitalon lähellä polku kulki osittain vanhaa vesikanaalia pitkin. Kanaalit ovat nyt rapistuneet ja niiden vieressä kulkee nykyaikaiset vesiputket. Hiukan historiaakin näkee vaeltaessaan. Nousu Guajaralle on melko rankka tälläkin reunalla, vaikka emme korkeimmalle kohdalle nousseetkaan. Laskeutuminen alas Parador-hotellille vie aikaa reilut puoli tuntia. Käytimme reissuun aikaa 11 h, josta geo-kätköjen etsintään meni reilu tunti.
Matka Puertoon kesti reilun tunnin. Matkalla näimme, millaista tuhoa viimevuotinen myrsky oli tehnyt Orotavan laakson yläpuolisilla rinteillä. Sieltä oli jo osin raivattu puita pois. Paljaat rinteet olivat surkean näköisiä.
Kiitokset Mikolle onnistuneesta päivästä sekä valokuvista. Galleriassa olevista tämän vaelluksen kuvista suurin osa on Mikon ottamia.

Maanantai 11.4: Pentti Korpela nro 31. LA CALDERA – LA CRUCITA – ARAFO. 14 km, nousua 800 m ja laskua 1500 m. Taso vaativa.
Matkustimme bussilla aamupäivällä La Calderaan, joka on meille hyvin tuttu paikka. Tämän vaelluksen olemme tehneet vuonna 2002 ja halusimme katsoa maisemat uudelleen.
Polku lähtee nousemaan mutkitellen La Calderasta kohti La Crucitaa. Pilvet peittivät näköalan alas Puertoon, mutta vielä reitin alussa näimme Orotavan laakson yläosan asutuksen. Pilvet peittivät nekin kohta, mutta me vaelsimme kuitenkin auringossa koko matkan. Ylempänä rinteellä kasvoi valkokukkaisia pensaita. Kanarianmännyt olivat osittain surkean näköisiä. Myrsky ja lumisade olivat karsineet puiden oksia, joistakin aivan kokonaan. Reitin varrella on kauniita kalliomuodostelmia ja polku on osittani syöpynyt maaperään syviksi uriksi. Ylempänä maaperä on punaista ja mustaa ja maisema avaraa. La Crucitan kohdalla ylitetään asfalttitie ja loppumatkalla laskeudutaan välillä jyrkästi ja useimmiten erittäin jyrkästi.
Laskeutuminen alkaa laavasoraisella rinteellä, joka on jyrkkä ja polku erittäin hankalasti kuljettava. Polulla on ajettu maastopyörillä ja ne ovat uurtaneet polun osittain kulkukelvottomaksi. Jouduimme kulkemaan välillä polun vieressä. Laavasora liukuu kenkien alla ja vie helposti selälleen. Ympäröivillä vuorilla on lunta kallion syvänteissä. Se tuntuu oudolle helteisessä kesäkelissä. Lopulta päädyimme hiukan loivemmalle polulle ja kulkeminen helpottui. Kanarianmäntyjen joukossa ei ole näkyvyyttä, joten se on reitin yksitoikkoisin osuus. Korkea laavasorakukkula, Montana de las Arenas, näkyy ajoittain polulle. Ennen kukkulaa on kukintaansa aloittelevia neidonkielipensaita polun varrella.
Laavakukkulan luona oli ryhmä englantilaisia leirikoululaisia (40-50 henkilöä). Heidän jäljiltään nousi melkoinen tomupilvi laavarinteessä. Laskeutuminen Arafoa kohti laavarinteen jälkeen tapahtuu metsässä. Ennen kylän yläosaan saapumista ylitetään vanha vesikanaali ja sitä osittain seuraten päästiin asfalttitielle. Kylä avautuu alapuolella viljelyksineen ja taloineen. Laskeutuminen jyrkkiä katuja pitkin on polville raskasta ja venyttelimme kesken urakan. Me suunnistimme bussiasemalle, jota ei vielä 2002 ollut.
Mukava vaelluspäivä, vaikka raskas olikin. Laskeutumista oli vähemmän kuin Guajara/Paisaje Lunar-reitillä, mutta vierivä laavarinteen polku oli jaloille raskaampi. Guajaran reitillä lasku ja nousu vuorottelivat sopivasti. Jos ilma olisi ollut selkeä, olisimme nähneet maisemia eri tavalla Orotavan suuntaan. Nyt sumupilvet nousivat ylöspäin melkein meidän tahdissamme, joten se rajoitti näkemistä paljon.

Perjantai 15.4: Paavon 60-vuotispäivä ja hänen valitsemansa vaelluksen vuoro.
Pentti Korpela nro 11: PICO DEL INGLES – BARRANCO DE TAHODIO – SANTA CRUZ
Pituus 8 km, laskua 1000 m. Keskivaativa.
Olemme kulkeneet tämän reitin syksyllä -02, mutta halusimme nähdä sen myös keväällä. Matkustimme bussilla La Lagunaan aamulla ja nyt istuimme autossa bussiasemalle saakka. La Lagunan uusi bussiasema on hienon näköinen ja sijaitsee n. kilometrin päässä entisestä. Jatkoyhteys kohti Pico del Inglesia lähti ajallaan meille tuttua tietä pitkin.
Jäimme bussista pois Cruz del Carmenin kohdalla risteyksessä ja kävelimme Pico del Inglesin näköalatasanteelle, josta näkee Santa Cruziin saakka. Sää oli hiukan utuinen ja 16 astetta lämmintä. Aamulla on raikas ja metsäntuoksuinen ilma; lintujen laulu kruunaa elämyksen.
Polku kulkee harjanteella, josta on molemmille puolille hurja pudotus. Maisemat tältäkin polulta olivat upeat ja sen reunoilla kasvaa monen värisiä kukkia. Polku pysyttelee melko pitkään harjanteella osittain puiden siimeksessä, mutta lopulta se päätyy aukealle ja näköala vuorille aukeaa. Keltaisia, matalia kukkamättäitä kasvaa vuoren seinämillä ja ne täplittävät kauniisti maisemaa. Kivetty ja hyväkuntoinen polku mutkittelee välillä jyrkästikin alaspäin ja päädyimme autiotalon pihalle keskellä rinnettä. Pihalla kasvaa villinä pelargonioita ja talon alapuolella on kaksi suurta eukalyptuspuuta. Mielestämme se oli kaunis paikka juoda syntymäpäivä kahvit. Laitoin repun päälle kukikkaan huivini ja sen päälle katoin ”juhlapöydän”. Paavo asetti talon seinustan kiveykselle kameran jalustalle ja niin saimme juhlakuvat otettua.
Talolta polku risteilee edelleen alaspäin ja ohittaa asutun maalaistalon, alapuolella on perunamaa ja läheisellä jyrkällä vuoren rinteellä laidunsi muutama lehmä. Rinteellä on muutama hylätty talo ja paljon hylättyjä terassiviljelyksiä. Hieman alempana oli mies raivaamassa kaktuksia kasoihin. Pääskysiä lenteli taivaalla paljon tällä reitillä.
Polku laskeutuu vanhan vesitalon luokse, mihin on tullut vettä melko leveää kanaalia myöten. Vanhoja ja rikkoontuneita kanaaleja näkyy vuoren seinämillä. Voi sitä työn määrää, mitä on tehty niiden eteen aikoinaan. Polku risteilee rotkon pohjalla, missä on myös viljelyssä olevia tontteja. Tämä osuus on hiukan pitkästyttävä, sillä näkemistä ei ole kovin paljon.
Viimein saavuimme Santa Cruziin johtavalle asfalttitielle, jota saa kävellä useamman kilometrin, ennen kuin pääsee bussiin Santa Cruzin rantatiellä. Aurinko paistoi erittäin lämpimästi, joten oli kiva päästä autoon ja sillä nopeasti bussiasemalle.

Lauantai 16.4: Pentti Korpela nro 2, Barranco de Ruiz – Las Aguas – Barranco de Ruiz, pituus 4 km

Lähdimme iltapäivällä ”sunnuntai-kävelylle” kohti bussiasemaa ja Barranco de Ruizia. Bussin kuljettaja huolehti kohteliaasti, että jäämme oikealle pysäkille. Meille paikka on tuttu ennestään, sillä olemme päättäneet rantavaelluksen sinne. Ruizin rotko on jylhä ja kaunis. Laskeuduimme sen lähellä asfalttitietä rantakalliolle, jossa on kivetty polku. Lähdimme kohti Las Aquasin kylää kivettyä polkua pitkin. Polun varrella on asutusta ja paljon kauniita kukkaistutuksia. Kivinen ranta ja meri ovat alapuolella ja meren aaltojen ääni kuuluu koko ajan. Kissoja ja koiria makaili auringossa talojen pihoilla. Kävelimme polkua pitkin Las Aquasin kylän reunalle ja päätimme palata siitä takaisin tuloreittiämme pitkin. Hyvien maisemien vuoksi polun edestakainen kulkeminen ei ollut mitenkään tylsää. Rannoilla oli ihmisiä ottamassa aurinkoa kivien väleillä. Yhdellä korkealla kalliolla oli ihmisiä ongella ja isot aallot rannan ja kallion välissä. Ilmeisesti sinne oli päästy veneellä, koska muuten se olisi ollut mahdotonta aallokon ja kivien vuoksi. Snorklaajan näimme myös alapuolellamme. Palasimme takaisin tielle ja pääsimme bussilla takaisin Puertoon. Tämä reitti sopii kenelle tahansa maisemien ihailuun.
Valokuvia löytyy: http://tuulanjapaavon.galleria.fi
Kolmen viikon lomamme oli oikein onnistunut. Sää ei ollut kovin aurinkoinen. Kuitenkin oli lämmintä ja satoi vain Mascasta lähdettäessä ja paluu matkalla lentokentälle. Palaamme Puertoon syksyllä -12. Seuraavaksi vaeltelemme syyskuussa Madeiralla.

Seebu

Menemme, vaimoni ja minä, ensi tulevana talvena kuukauden matkalle Puerto de la Cruziin. Matka on meille toinen perääkkäinen samaan kaupunkiin, tosin ensimmäinen oli vain 10 päivän visiitti. Nyt kun aikaa on enemmän, täytyy suunnitella ajoissa miten saamme ajan kulumaan. Olen etsinyt hyvää vaelluskirjaa ja löytänyt yhden: Pentti Korpela, Teneriffan patikointiopas, banaanilaaksoista kuumaisemiin. Kirjaa vaan ei saa mistään ostettua. Kysynkin olisiko kellekään jäänyt ko. kirjaa hyllyyn pölyttymään? Voisin ostaa.

Zack

Kiitoksia näistä kokemuksista. Mukava lukea miten vaelluksenne ovat sujuneet ja katsella kivoja kuvia galleriastanne. Sivu tuli vastaan kun etsin Tenerifen tietoja, koska olen itse lähdössä sinne helmikuussa, tosin matkaohjelma on jo valmiiksi suunniteltu.