Viljami

Palattiin juuri matkalta, hieno matka ja säät suosivat. Kiireisin sesonki siellä varmaan takana, mutta paljon oli kiinalaisia, japseja ja sakuja edelleen kaupungissa. Pakolliset nähtävyydet tuli katsottua, koska kaupunkia ei aiemmin ole nähty + paljon muuta.

Suosittelen: Lonely Planetin kirja, siitä löytää tuttuun tapaan paljon detaljitietoa, mm. paikallisten ihmisten lounaspaikkoja. Kolmen päivän lippu julkisiin kulkuneuvoihin, erityisesti metrolla pääsee nopeasti paikasta toiseen. Gellertin kylpylä, enemmän tilaa kuin siinä Sczhenyissä (en jaksa tarkistaa oikeaa kirjoitusasua) ja jotenkin "viimeistellympi". Parlamenttitalo, ulkona rauhallista, muutama telttailija jäljellä niistä mielenosoituksista. Terror House, erityisesti liikkuva kuva tekee vaikkapa neuvostomiehityksestä elävämmän. Ostoskeskuksissa liikkeet samantyyppisiä, mutta West End liian suuri (tai minä silloin liian väsynyt), Arkad ja Mammut inhimillisemmän kokoisia, mutta esim. merkkituotteiden hinnat samat kuin Suomessa pääosin. Ecserin kirppikselle ei kannata mennä keskellä viikkoa lainkaan, siellä ei ole myyjiä, vaan paikka on totaalisen tyhjä. Kauppahalli kuhisee elämää.

Usse ja mies

Kerropa lisää tuoreita Budapestin kokemuksia? Mitä hyvänsä, emme ole olleet kaupungissa aiemmin. Kiitokset etukäteen!

Toki muutkin mielellään, keskustelu on kovin hiljaista!

Viljami

Voisin kertoakin, vaan kun en tiedä, mistä asiasta lähemmin olisit kiinnostunut.

Asuimme tälläkin palstalla mainitussa hotelli Kalvin Housessa, jonka sijainti on mielestäni erinomainen. Kalvin Terin metroasema on lähellä, myös ratikalla pääsee reissuun ihan lähietäisyydeltä. Sekä kävellen esimerkiksi Tonavan rantaa, kuten teimme saapumisiltanamme. Hotellin huone oli erittäin tilava ja meillä oli terassi takapihalle, jossa tosin ei ollut mitään katsottavaa, mutta saattoihan siinä istuskella. Aamupala oli ehkä hieman karu, kuten täällä Henkka mainitsi, mutta riittävä pitkälle päivää, tosin ihmettelen, miksei niillä ollut kuin tylsää valkoista paahtoleipää ja sämpylää, kun kaupungilla oli myytävänä vuorittain erilaista rouheleipää yms joka sentään maistui jollekin. No muutama päivä samalla aamupalalla kyllä menetteli. Olimme ekat aamuseitsemältä odottamassa, josko aamiaiselle pääsee ja pala oli valmiina.

Olimme Lomapallon matkalla, meitä tuli sinne lentokentältä peräti neljä matkustajaa. Matkatoimiston edustajaa emme tavanneet kuin lentokenttäkuljetuksilla eikä siihen ollut vähäisintäkään tarvetta. Saimme toki paikallisoppaan yhteystiedot, jos jotain olisi sattunut matkalla. Mielestäni heillä oli matkassa hyvä hinta-laatu -suhde.

Mitä haluat tietää, niin kerron lisää!

reissaaja

BUDAPEST 29.9.–2.10.2006

Varasimme Finnairin tarjouslennot 149€/hlö. Lento Vantaalta Budapestiin (Ferihegy Airport 2B) ei kestä kuin kaksi tuntia. Kun kelloa vielä käännetään tunti taaksepäin, olimme perillä jo ennen yhtätoista paikallista aikaa. Käytimme julkista liikennettä päästäksemme keskustaan. Ensin bussilla nro 200 päätepysäkille (Köbánya-Kispest) ja sieltä metrolla (M3 blue) lähipysäkillemme (Ferenc körút), josta kävelimme Boulevard City Panzioon (184€/3 yötä), joka sijaitsee lähellä Petöfi-siltaa. Liput maksoivat bussista ostettuna 210 HUF/kpl, kioskissa ja automaatissa ne maksavat 185 HUF, mutta meillä ei ollut vielä yhtään kolikoita.

www.boulevardcity.hu

Emäntämme Klara pahoitteli, että kattohuoneistot olivat kaikki varattuja, mutta saimme samaan hintaan kaksion (molemmissa huoneissa kylpyhuone) omalla keittiöllä. Talon huoneistot ovat osittain hotellin käytössä, osittain vuokralla, asuimme siis todellakin keskellä paikallisasutusta! Aurinko paistoi, mittari näytti ulkona +24°. Klara suositteli läheistä Raday Utcaa, jonka varrelta löytyy lukuisia ravintoloita ja kahviloita. Istuimme Claro Bisztroon pinaattipastalle ja Nizzan salaatille.

Kävelimme Tonavan rantaa Szabadság-sillalle, siitä käännyimme kauppahallin kohdalta Vaci Utca – kävelykadulle. Palasimme Raday Utcalle ja jäimme Octobus Cafén terassille kahville ja palinkalle. Kävimme lähikaupassamme ja palasimme kämpille. Klara tuli vastaan ja päästi meidät kattoterassille, tuoden samalla suolapähkinöitä ja jääden juttelemaan kanssamme. Muita vieraita emme olleet nähneet lainkaan, ehkä sitten huomenna aamiaisella. Kattoterassilta oli kaunis näköala, muistutti vähän Tallinnaa lukuisine kirkontorneineen.

Illalla jäimme syömään Raday Utcan varrelle Caramiaan hyvät pastat ja kalkkunat. Kaupungilla oli jostain syystä ilotulitus, ihailimme sitä kävelykadulla. Ennen kämpille paluuta jäimme vielä lasillisille kotikatumme kulmakuppilaan.

Aamiainen oli varsin kattava; kahvia tai teetä, vaaleaa leipää ja sämpylöitä, juustoa, erilaisia makkaroita, kasviksia, mysliä ja jogurttia. Yhdeksän jälkeen olimme jo liikkeellä. Kävimme ensin katsomassa kauppahallin, sillä se menee lauantaisin kiinni jo kahdelta. Paikalliset olivat viikonlopun ruokaostoksilla, toisen kerroksen matkamuistomyymälöissä pyörivät turistiryhmät. Ylitimme Szabadság-sillan ja kävelimme Gellért-vuorelle. Kävimme pienessä luolakirkossa, jonka jumalanpalvelus käännettiin englanniksi. Sen jälkeen kapusimme portaita ja polkuja pitkin vuoren huipulle asti. Utuinen sää hieman himmensi hienoja näköaloja. Oli kuuma! Laskeuduimme vuoren toista puolta alas ja seuraavaksi nousimme valloittamaan Linnavuoren, jossa olikin paljon nähtävää. Katsoimme kuninkaanlinnan ja otimme oluet Sisi Café Restaurantissa.

Kalastajalinnake oli varsin viehättävä, vaikka muistuttikin jotain Disney-filmin lavastetta. Pieni Ruszwurm-kahvila, joka oli toivelistallani, oli aivan täynnä, päätimme siis mennä lounaalle Pest-Buda – ravintolaan (Linnavuori, Fortuna Utca). Olikin tosi hyvät ruuat! Sisältä kuului mustalaismusiikkia, hetken kuluttua viulisti tuli ulos soittamaan, ja tietysti myös meidän pöytämme viereen. Yritimme keskittyä toisiimme ja jatkoimme keskustelua kovemmalla äänellä. Setä taisi huomata Miss Finland – paitani ja soitti tietenkin Säkkijärven polkan!

Laskeuduimme Tonavan varteen ja palasimme Pestin puolelle Ketjusillan kautta. Margit-saari ja parlamenttitalo saavat jäädä seuraavaan kertaan (mistään mellakoista ei meidän matkamme aikana ollut tietoakaan). Kävelimme Vaci Utcan päästä päähän, huomaamatta etsimäämme kahvila-konditoria Gerbeaudia. Istuimme kakkukahveille Europa-kahvilaan, jossa oli erinomaisen töykeä tarjoilu ja aivan kuivaa suklaakakkua.

Ulkona päivä hämärtyi, hääautot toitottivat torviaan ja ilotulitukset paukkuivat. Kahdeksan jälkeen kävelimme Raday Utcalle. Vörös Postakocsi – ravintolan ulkopöydät olivat täynnä, eikä meillä tietenkään ollut pöytävarausta. Päätimme mennä taas Claroon syömään. Hannu tilasi itselleen unkarilaisen paprika-nautakastikkeen (kun paprika-kanaa ei ollut saatavilla), Mukava tarjoilijatyttömme oli juttutuulella ja jäi ehtiessään seurustelemaan kanssamme.

Sunnuntaina lähdimme taas aamiaisen jälkeen kävelemään, taivas oli hieman utuinen mutta oli lämmintä. Kuvattuani ulkopuolelta Dohány-kadun synagogan ja Pyhän Tapanin tuomiokirkon suuntasimme Andrássy útille. Kuvasin upean oopperatalon ja Lisztin aukion. Bongasimme Müvész-kahvilan (vielä ei ollut kakkukahvin aika ja pienen kahvilan ulkopöydät olivatkin kaikki varattuja). Kävelimme koko pitkän ja suoran Andrassy útin, aina kaupunginpuistoon saakka. Sankarienaukiolla parveili useita turistiryhmiä, me katsastimme Vajdahunyadin linnan ja menimme oluelle Anonymous-kahvilaan, jonka ulkoterassilla orkesteri soitti mustalaismusiikkia. Viereisessä pienessä järvessä pariskunnat ja perheet soutelivat pikkuveneillä sorsien keskellä.

Palasimme oopperatalon kulmille Euroopan vanhimmalla metrolinjalla (M1 Yellow, ”pikkumetro”). Samalla ostimme lippukioskista tiketit huomista siirtymistä lentokentälle varten. Löysimme Paulai Ede Utcan ja sen alkupäästä Bohemtanya Kisvendeglón. Tarkoituksemme oli syödä kevyesti ja säästellä iltaa varten, mutta sorruimme tuhteihin sapuskoihin; hanhea herkkusienikastikkeessa ja paikallista ”makaronilaatikkoa” (galuska/noodles) sekä kanafilé roquefort-kastikkeella ja perunakroketit. Kävimme Vörösmarty-aukiolla katsomassa Gerbeaud-kahvilan, joka oli aivan täynnä.

www.gerbeaud.hu

Otimme oluet Corso-ravintolassa (Petöfi Sándor Utca 3), sinne voisimme palata illalla, mikäli vielä jaksamme kävellä ja syödä. Kotimatkalla rekisteröimme vielä Cenrál Cafén ja ostimme kämpille pikkupullon paikallista kirsikkalikööriä.

Pikkupäikkärit, suihkut ja omatekoiset Kir-aperitiivit. Ykköset päälle ja kävellen kohti Corsoa. Matkan varren ravintoloissa oli porukkaa vaihtelevasti; toiset terassit olivat aivan täynnä, toiset tyhjillään. Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta Corso olikin lähes tyhjä. Valkoisista pöytäliinoista, kynttilänvalosta ja pokkuroivista tarjoilijoista huolimatta on pakko myöntää, että lounaspaikkamme ruuat olivat kyllä paremman makuisia, taisivat olla jopa reissun parhaat sapuskat.

Osa hotellin vieraista oli jo maantaiaamuna poistunut, kattoterassilla ja aamiaishuoneessa oli hyvin tilaa. Tänään ei tarvinnut tankata kun ei ollut pitkää kävelylenkkiä tiedossa. Avasimme vielä yhden Törleyn, pakkasimme vaatteet laukkuun ja kävelimme metroasemallemme, josta jatkoimme päätepysäkille asti. Sieltä ostimme vähän salamia ja paprikoita kotiin. Jatkoimme bussilla (nro 200) lentokentälle.

1.000 HUF = 3,83€

Jukka Haverinen: Sankarimatkailijan Budapest
Reima Luoto: Budapest, Tonavan kuningatar

Usse ja mies

Reissaajan kertomus oli perusteellinen, mutta tuntui olevan yhtä syömistä ja juomista koko matka. Mitä varten? Tuntui, että ette liikkunut kovin laajalla alueella ja pintapuolisesti sielläkin. Vai kävittekö esimerkiksi Oopperatalossa ja Sankarten aukion taidemuseoissa sisällä, kun sielläpäin liikuitte? tai Viljami, kävitkö sinä? Kertomuksesi oli niukahko mutta jäin siihen käsitykseen, että liikuit paljon enempi etkä ainoastaan syönyt.

Minua kiinnostaa myös shoppailu eli ostoskeskukset ja kirpputorit. Mihin mies pitäisi pistää siksi ajaksi kun shoppailen?

Onko syytä osallistua jonkinlaiselle kaupunkikierrokselle, niitä kai löytää myös paikan päältä? Ja miten yleisesti Budapestissa puhutaan englantia?

reissaaja

Olin Budapestissa viettämässä syntymäpäivääni, siihen liittyy kiinteästi myös hyvä ruoka juomineen. Jos katsot karttaa, kävelimme molempina päivinä 10-15 km, kyllä siinä helteessä alkaa jo janottaa, varsinkin kun esim. Gellért-vuori sijaitsee varsin korkealla. Shoppailu sen sijaan ei kiinnosta meitä kumpaakaan, mutta kaupungista löytyy tavarataloja ja keskustan ulkopuolelta kirpputoreja, niistä löydät tietoa opaskirjoista tai niistä voi kertoa joku toinen. Julkinen liikenne on hyvä ja edullinen, suosittelen sen käyttämistä.

Viljami

...ainakaan minä. Kävimme lounaalla Lonely Planetin oppaasta löytämissämme paikallisten ihmisten ruokapaikoissa, joissa ei aina muita turisteja näkynyt. En edes muista paikkojen nimiä, etsimme mikä lähellä oli missäpäin sitten olimmekin. Gerbeaudilla kävimme leivoskahvilla, sen muistan nimeltä, muita kahviloita en. Iltaa emme koskaan vietä ravintoloissa, yksi lämmin ruoka päivässä riittää.

Kävelimme mekin ekana päivänä laskujeni mukaan parikymmentä kilometriä ja Gellert-vuori oli todellakin hikinen paikka, vaikka oli aamu, kello hieman yli puoli kahdeksan eikä lämpö ollut vielä noussut. Kalliokirkon yläpuolella nukkui nuoripari sen ison ristin kupeessa, joka näkyy matkaopaskirjoissa, heillä oli siellä patjat ja petivaatteet ja iltalämmikkeenä ilmeisesti punkkuvarasto, joka oli lähes tyhjennetty. Heillä oli kieltämättä hieno näkymä Tonavalle ja Gellert-hotellille majapaikastaan, meillä ei vastaavaa Kalvin Housessa ollut.

Turistilaumat tuodaan bussilla yksiin ja samoihin paikkoihin eli esimerkiksi Linnavuorelle, jossa oli Kalastajalinnake niin täynnä kiinalaisia, ettei liikkumaan meinannut päästä. Samoin Oopperatalossa oli ruuhkaa, me kävimme siellä sisällä, englanninkielinen opastuskierros oli todella suosittu. Upea paikka, vaikka en mikään oopperafani olekaan.

Taidemuseoista kysyit, käytiin Taidehallissa. Siellä parasta oli kirjakauppa, josta löytyy tietenkin taidekirjoja, mutta myös esim. julisteita, kalentereita ja Budapest-aiheisia vanhoja valokuvasuurennoksia.

Terror House on hyvin toteutettu, ehkei Riian Miehitysmuseon luokkaa kuitenkaan. Mikä oli hyvää, niin liikkuva kuva esim. neuvostomiehityksen ja natsien miehityksesen päiviltä. Myös muutamassa muussa, teemoittain toteutetuissa huoneissa oli samaa tekniikkaa käytetty. Neuvostopropaganda hymyilevine rusoposkisine neitosineen sotilaiden vierellä julisteissa oli hupaisaa. Kellarista löytyvät sellit sekä kuulustelu- ja kidutustilat. Ihan asiallista katsottavaa kaikenkaikkiaan, ihmettelen hieman joidenkin opaskirjojen kommentteja "ei herkkähermoisille".

Julkinen liikenne on todellakin toimiva ja edullinen. meillä oli kolmen päivän liput, joilla sai matkustaa miten paljon hyvänsä, kyllä tuli tutuksi varsinkin metrot sen jälkeen, kun oli ensin nähty kaupunki maanpäältä. Pareittain kulkevia tarkastajia oli jonkin verran metroasemilla eli lippu kannattaa hankkia joka tapauksessa.

Ecseri Piacin kirppikselle kannattaa mennä vain viikonlopulla. Kävimme siellä bussilla yksi aamu, se oli käytännöllisesti katsoen tyhjä lukuunottamatta paria kolmea vanhan tavaran kauppiasta, jotka ehkä asuvat kojiussaan. Tätä ei mainita missään opaskirjassa. Kirppikselle on helppo mennä bussilla 54, takaisin samalla, joskin myös numero 55 palaa torille, jolta bussi lähti matkaan.

Ostoskeskuksillekin ehdimme iltaisin. Paikalliset käyvät Arkadissa, joka on aivan punaisen metrolinjan päässä. Siellä oli kovasti vipinää, kun taas Mammut oli hiljainen. Suunnilleen samat liikkeet niissä on, samoin kuin West Endissä, jossa vain piipahdettiin, ei jaksettu sen 20 kilometrin kävelyn jälkeen muuta. Urheiluliikkeestä löytyi Merellin sandaaleita ja lenkkareita, jotka maksoi noin 40 euroa pari, ostin kummatkin, kun hajakoot sattuivat minulle nappiin. Olivat kesän mallistoa, joka myytiin puoleen hintaan, Muuta edullista ei löytynyt, tosin ei mitään erityisesti haettukaan. Vaci Utcan shoppailukatu on tylsä ja kallis ja täynnä turisteja. Suosittelen ostoskeskuksista tuota Arkadia, siellä on vain noin 150 liikettä eli sen jaksaa päivän päälle kiertää ja siellä on sitä paikallisväriä. Paikallisväriä on myös isossa kauppahallissa, joskin se on myös turistien kansoittama. Rivi saksalaisia krapularyypyllä aamuisin.

Englantia ei kaikkialla puhuta, törmättiin esimerkiksi noissa liikkeissä myyjiin, jotka eivät puhuneet, nuoretkaan, tosin aina löytyi kaupasta joku, joka puhui. Gellertin kylpylässä käytiin yksi aamu, oltiin niin aikaisessa, ettei muita turisteja vielä ollut, vain paikallisia asiakkaita, jotka puhuivat vain unkaria. Henkilökunta siellä puhui kyllä englantia. Tilanne englannin suhteen suunnilleen sama kuin Italiassa, jossa on paljon matkusteltu. Mutta hyvin tultiin juttuun vaikkapa juuri niissä lounaspaikoissa, joissa kävimme, sormella osoittaminen on varmaan maailman käytetyin kansainvälinen kieli.

budapest-fani

Olipa mukava lukea Reissaajan ja Viljamin matkakertomuksia,kiitos niistä !Taasen aloimme kaivata matkaa ihanaan Budapestiin,super kaupunki varsinkin kulttuurin- ja hyvän ruoan ystäville.

jenna11

Hei,

tietääkö joku voisiko lentokentältä jo ostaa 3 päivän matkustuskorttia? Aikomus olisi mennä kaupunkiin bussilla + metrolla, joten ostettaisiin liput mielellään jo lentokentältä.

Jocke

Kävin maaliskuussa 2011 Budapestissa, ja täytyy myöntää että parhaita lomakohteita ollut tähän mennessä. Vaikka olikin tuollainen keski-Euroopan kevät talvim niin paikka oli erittäin upea. Ravintoloista ei erityisemmin mikään jäänyt mieleen. Hinnat hieman Suomea halvemmat, mutta erikoista on että parhaan sapuskani taisin syödä brittipubissa :D

Oluella käytiin useassakin paikassa, niitähän siellä riittää ja mikään ei niinkään erottunut muista. Mukavinta ko. paikassa taitaakin olla arkkitehtuurin ihailu ja kulkeminen ympäriinsä. Arkkitehtuurisesti erittäin hieno on Budan puolella kukkulan päällä sijaitseva linna, joka on pimeällä valaistu valonheittimillä. Upea! Myös kylpylät poikkeavat (hyvässä mielessä) paljon suomalaisista.

Hotellimme oli Mercure Buda, jota myös voin suositella perushotellina. Yllättäen hotellin ravintolasta taisi saada koko reissun parhaat pihvitkin :)

Julkisilla matkustaminen on erittäin helppoa ja suositeltavaa. Ratikoihin saa lippuja automaateista esim. torilta ja metrot kulkevat parissa minuutissa Budasta Pestiin. Kävelykin helppoa.

Terror House ja Vaci utca - ostoskatu mielestäni täysin turhia. Kannattaa niitä välttää...