paasi40

Niin, tarkoituksena olisi todellakin pyyhkäistä Euroopan läpi Ateenaan Elokuussa 2004 (minä + vaimo + 3 lasta, majoitus siskon luona Pireuksessa). Reitti voisi olla suunnilleen: Turusta lautalla Tukholmaan, siltojen yli Tanskaan/Saksaan, sieltä Itävältaan...Mutta miten siitä eteenpäin? Uskallammeko mennä vanhan Jugoslavian kautta vai olisiko Italia parempi vaihtoehto. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa epäilyttää lauttamatkan aikatauluttaminen/saatavuus. Edellisessä Serbia, Kosovo jne.
Nyt olisivat hyvät neuvot ja kokemukset paikallaan (yöpymiset matkanvarrella [hotelli?], sopivan reitin määrittely, kuinka monta päivää varattava matkantekoon, Saksan läpikulku Elokuussa...)!

Ranskis

Ei millään pahalla, mutta eikös toi ole jo lasten rääkkäämistä !! Huh ! huh ! Tai sitten ovat tottuneita automatkaajia ? Ei tulisi mieleenikään lähteä Ateenaan tuota reittiä ! Menkää nyt vaikka ensin laivalla Rostockiin ja sieltä sitten eteenpäin......Takuuvarmasti matkallanne tulee olemaan ruuhkia, tappavan kuumaa, ja kaikki hinnat aivan katossa, nk. kuuma sesonki Euroopassa, mitä tulee kaikkiin turistin tarvitsemiin palveluihin.

sauna

En suhtaudu asiaan ollenkaan noin varauksellisesti. Lapsert pärjää autossa erittäin hyvin jos vain vanhemmat pärjää. He ovat parempia sopeutujia. Ilmastointi autossa tekee olemisen helpoksi ja kun juotaavaa on koko ajan saatavilla niin hyvä on autossa kulkea. Ei siellä maanteillä arkisin niin paniikkia ole mutta eräiden viikonvaihteiden välttäminen on viisautta. Siis niinä viikonvaihteina kun Saksassa alkaa tai lopuu koululomat (osavaltiokohtaisia) niin pikkutiet ovat aivan ihania. En ole ajellut Serbiassa muutamaan vuoteen, joten en voi siinä auttaa.

Matka Tukholmasta Bariin, josta Superfast lähtee Kreikkaan on 2764km Gedser-Rostock reittiä ja 2915km ja Rödby-Puttgarten reittiä nettoajoika 25h + tauot ja lautat. Molempia välejä liikennöi Scandilines.
http://www.superfast.com/Adriatic/English/index.asp
http://www.scandlines.se/SEFront/Front_COM

Toinen vaihtoehto oli reittiä Tukholma-Köpis-Gedser-Rostock-praha-Bratislava-Budapest-Belgrad-Skopje-Ateena
Sen pituus on 3373km ja kartan mukaan ajoaika netto 39h+ tauot. Tarkista onko autovakuutuksesi voimassa kyseisellä reitillä vai täytyykö kiertää Romanian ja Bulgarian kautta ja onko se sielläkään.

Hauskaa jatkoa suunnitteluun

paasi40

Kiitokset positiivisesta suhtautumisesta!
Ehdotat Rostockia - jos haluaisin vältellä lauttoja, pääseekö Tanskasta maanteitse Saksaan? Jos olisimme Tukholmassa aikaisin aamulla, mikä voisi olla ensimmäinen realistinen yöpymispaikkakunta? Kaksi kuskia löytyy: kuinka monta yöpymistä tarvitaan ennen Ateenaa (lapset eivät ole enää aivan pieniä, matkanteko pitäisi sujua...)? Niin ja sitten niistä majoituspaikoista, mitä ehdotat 5-h perheelle? Ja osaatko heittää majoituksen kustannuksista arviota?

Jos päädymme Serbian kautta ajamiseen, tarvitsemmeko passeja? Entä miten on kansainvälisen ajokortin kanssa, tarvitaanko moista?

Sauna

Passit tarvitsette kaikissa vaihtoehdoissa, mutta käsitykseni mukaan etukäteen hankittavaa viisumia ei tarvita. Tarkista kuitenkin asia. Serbian osalta löytyy lähetystö Helsingistä ja Makedonialla on kunniakonsuli Helsingissä, joka osaa vastata kysymykseen.

Lauttoja on Tanskan kohdalla turha vältellä. Helsinborg-Helsingör lautta maksaa saman kuin siltamaksu, mutta suo wc ja kahvitauon. Matka sillan kautta on 60km pidempi. Själlanilta pääsee myös siltaa myöten Fynin ja Jyllannin kautta, mutta se on 160km pidempi ja siltamaksu on ainakin yhtäsuuri kuin lauttamaksu. Lautta kestää 45min ja menee puoletunnin välein eli se on yhtä nopea, mutta siellä voi pitää ruoka ja wc tauon ja antaa lasten juosta hetken. Tauko on pidettävä joka tapuksessa. Ostakaa Helsinborgissa kombibiljett auto+9henkeä molemmille väleille niin tulee halvimmaksi.

Lähtekää Turun lautalla niin olette varhain Ruotsissa ja ehditte aamuruuhkan alta pois. Melkein koko matkan Ruotsissa on moottoritietä, joten keskinopeus säilyy korkeana kun ei tule tarpeettomia pysähdyksiä. Tanskan läpi on moottoritie, mutta Köpiksessä tulee lukea viittoja huolella, että pääsee Rödbyhyn. Tiet vievät Köpiksen keskustaan ja Kastruppiin. Saksassa löytyy moottoritie vähän matkan päästä ja sitä sitten niin pitkälle kuin pääsee. Olemme itse ajaneet enimmillään keskelle Saksaa 1270km . Silloin on turvallisinta pitää yötauko koska kuskien huomiokyky ja reaktionopeus laskevat niin voimakkaasti. Olemme ajaneet enimmillään Kircheimin motelliin Hattenbacher Dreieckiin ja menneet sitten saunaan, uimaan ja nukkumaan. (huomaa, että Saksassa saunat ovat yhteissaunoja ilman uimapukua) Saksan liikenne on niin vilkasta, että se on paljon raskaampaa kuskille kuin Ruotsin tyhjät tiet samoin korkea nopeus vaatii enemmän huomiokykyä ja rasittaa näin kuskia. Ajakaa samaa nopeutta kuin muutkin niin pääsette vähimmällä (150-160km/h). Näin tulee vähiten kaistanvaihtoja.
Kansainvälinen ajokortti minulla oli kerran, enkä ole sitä sen koomin uusinut, saati tarvinnut.
Mitä yösijoihin tulee niin pikkuhotelleissa on vaikka minkä kokoisia huoneita, mutta niiden etsimiseen menee aikaa. Kircheimissä, jonka mainitsin on neljän hengen huoneita ja viides ilmapatjalle. Varaa huone etukäteen vaikka Saksaan saapuessasi kännykällä.

Ranskis

Kannattaiskohan Sun nyt ostaa vaikka netistä noin 50 eur maksava Autoroute 2003 karttaohjelma, tai joku muu, niitä on paljon, ja paiskata koneeseen, tutkia mahdollisimman lyhyttä ajoreittiä välillä Helsinki - Pireus, kun kirjoitit, että tarkoitus on pyyhkäistä läpi Euroopan. Sehän voi tietenkin mennä kuin elokuvissa, sujuvasti, joutuisasti jne. mutta jos tuota kustannuspuolta ajattelee, minä kyllä tutkailisin myös kaikki lento vaihtoehdot, halpalennot mukaanlukien. Matkanne kohokohta ?? ja päätarkoitus on seurata Ateenan kisat ja tavata sisko, eikä katsella maisemia ja nähtävyyksiä mitä Eurooppa tarjoaa yltäkylläisesti. Elokuu on keski- ja etelä Euroopassa vilkas lomakuukausi, vaikka lomia onkin porrastettu, teollisuuden työntekijät lomailevat silloin, se näkyy hinnoissa, korkea sesonki alkaa tuosta Juhannuksen tienoilta. Kun tutkitte lauttalippujen hintoja huomaatte sen myös niiden hinnoissa. Passit kannattaa ottaa mukaan, tulette niitä tarvitsemaan, myös kaikki luottokortit. Entisiä Itä-Blokin maita lukuunottamatta voi laskea hintojen olevan jokseenkin samat kuin Suomessa.
Me ei olla enää vuosiin jaksettu ajaa Ruotsin kautta, se 660 km heti kärkeen puuduttaa. Rostock tai Travemunde, riippuu vähän mihin ollaan menossa, se toimii. Ajatte varmaan paljon autobaanaa ja moottoriteitä niin niiden varsilla on halpoja hotelleja formule/etap/ yms. näilläkin palstoilla usein esiin tulleita. Me ollaan viimeksi reissattu itäpuolella Eurooppaa monta vuotta sitten joten tiedot sieltä ovat vanhentuneita, mua ei saa via Balticalle kirvelläkään, tuli nuorena reissattua idässä ihan tarpeeksi, silloin se oli ilmaista.
Vuodesta 1976 ollaan pyöritty jokaikinen kesä autolla Euroopassa, ensin kaksistaan ja 14 viimeistä vuotta matkailu-autolla ja poika on ollut mukana 3-vuotiaasta, ja nyt viimeiset 10 vuotta hänellä mukana joku kaveri matkaseurana. Nyt kun suunnittelemme tulevan kesän reissua ilmoitti, kiitti mulle riitti, siitäkin huolimatta, että yleensä matka nuorisolla taittuu meidän eläkeläismallisessa matkailuautossa parisängyssä, löhöten, generaattori jauhaa ajonaikana virtaa, kannettava ja DVD leffat pyörii, jää-ja pakastinkaapin ovi käy, mikrossa pyörii pizzan palaa, ja ilmastointi on suunnattu sinne taakse , että herrat ei hikoile, ja silti ne pirun ketkaleet hihkuu kuskille et näytä nyt ootko legenda vai luuseri , vai pitääks täs vaipua seitteihin !!!??? oisko tullut pieni kasvatusvirhe tässäkohtaa , heh, heh....

Ranskis

Autoliiton kirjassa suositellaan Serbiaaan kansainvälistä ajokorttia ja passin pitäisi olla voimassa 2 päivää maasta lähdön jälkeen. Kokeilin yhtä karttaohjelmaa Route 66, jos näppäilee lähtöpisteeksi Helsinki - ja päätepiste Ateena, ohjelma tarjoaa lyhintä ajoreittiä joka olisi: Eesti ( Via Baltica ) - Latvia-Liettua-Puola-Itävalta-Unkari-Kroatia-Bosnia-Herzegovina-Bulgaria-Kreikka, Ateena, ja 3.200 tuli kilometrimääräksi.

Sauna

Route66 2003:lla laskin itäisen reitin ja Microsoft AutoRoute 2004:llä läntisen. Jännä, että antaa eri tuloksen tuo Route66. Minulla reitti menee Tallinna----Puola-Slovakia-Budapest-Belgrad-Skopje-Ateena 3163km.
Makedonian voi kiertää Sofian kautta ja siitä tulee reilut 100 kilometriä lisää

Jos lasket vähemmät yöpymiset Italian kautta ajaessa, niin hintaero pienenee paljon. Bensaa palaa 1€/10km eli 1000 lisäkilometriä on 100€. Laiva lähtee Italiasta klo 21 eli siihen ehtii aika etäältä.

Sauna

Ranskikselle

On sinullakin pitkä kokemus näistä matkoista. Meillä oli ensimmäinen matka lasten kanssa etelään päin 1975 ja sen jälkeen lähes vuosittain, joinakin pari kertaa. Ensimmäisen matkani tein kuitenkin jo vuonna 1964 vanhempieni kanssa autolla Sorrentoon ja takaisin. Sen reitti löytyy osoitteesta http://personal.inet.fi/perhe/samila/kuvatit/image_map.gif Se on aika lähelle totuutta. Silloin ei vain ollut niin paljon moottoriteitä kuin nykyisin. Laivalla menimme Turusta Norrtäljeen, mutta Autoroute 2004 ei tunne sellaista vaihtoehtoa, joten laitoimme reitin kartaan Helsingistä, että saadaan lähtöpaikka näkyviin. Sattumalta katuosoite osui talonnumeron tarkkudella oikein. Emme enää ole moneen kymmeneen vuoteen asuneet siellä.

Ensi viikolla en vastaile täällä vaan olen matkoilla, mutta tällä kertaa en autolla enkä Kanarialla. Korjataan sen verran, että koneemme tankkaa Kanarialla ja se on ensi visiittini sinne.

Ranskis -Saunalle

Samoilla seuduilla ollaan pyöritty, luin sen Sun Ulcinjin jutun. Vuonna 1976 surffaus oli juuri tullut muotiin Keski-Euroopassa , saksalaiset surffaajat kertoivat Jazz-nimisestä rannasta entisen Jugoslavian rannikolla, lähellä Ulcinjia, siinä aivan ennnen Albanian rajaa, no ei muuta kun sinne, kuplavolkkari ja teltta, laivalla Gdanskiin ja siitä sitten pudotellen kohti Jazz-beachia, löytyi ranta ja tuli äkkilähtö muutaman päivän päästä, vaikka Tito oli voimissaan ja Jugoslavia kasassa, jännitteitä oli jo silloin , eli Balkanin takapihalla kyti ruutitynnyri. Kämppäri oli mitä oli , pelto , vesikraana joka tuli maasta, sementtiseinäisen rakennuksen lattiassa oli reikä joka teki vessan virkaa. Mutta pahinta oli vihamielisyys muukalaisia kohtaan, peltokämppärillä meitä vahti pelottavan näköinen hölttähousuinen kaveri kyykyssä , kivääri jalkojen välissä. Katseltiin maisemia muutama päivä ja lähdettiin kiireesti ylöspäin ja Adrian meren saarille. Olen Hvarilta kirjoittanut kirjeen äidilleni, paperiselle ruokaliinalle, jonka otin Plitvitzan ( oikeinkirjoitus on nyt muistinvarassa matkapäiväkirjat vintillä ) kansallispuistosta menomatkalla, ei ollut kertakaikkiaan paperia, siis minkäänlaista kirjepaperia koko Jugoslaviassa, se oli loppu totaalisesti, samoin pyykkisaippua !!!! Meillä oli melkein kaikki vaatteet likaisina, ja kun lähdimme saarilta mantereelle, ajattelin että pääsen pyykinpesuun, mutta ei , mantereeltakaan ei löytynyt pykkisaippuaa ! Mustapörssin kauppiailta olisi saanut mutta heitä emme onnistuneet tapaamaan. Oli ne aikoja, ja matkoja, ollaan tässä monta kertaa mietitty, että pitäisiköhän sitä lähteä katsoman vanhoja mestoja, mutta muistot ovat niin mukavat, että haluamme pitää ne, viimeisen kerran kävimme matkailu-autolla Puolassa sinä kesänä kun Hesasta vielä pääsi Gdanskiin olikos se vuonna -90 tai 91 ??? Nuoriso ei tykännyt yhtään, ja niinpä kurvasimme Unkarista sitten Itävaltaan ja länteen.
PS: Kohta nämä porukat täällä kehottaa meitä siirtymään muualle vaihtamaan näitä matkakertomuksia !!???

sauna@firemail.de

Parilla ensimmäisellä reissulla meillä oli nyrkkipyykkijauhe Y3.a mukan, mutta sitten oivalsimme, että tiskiaine on parempaa. Tämä oivallus syntyi kun Y3 loppui. Tiskiaine liottaa ihan rasvat ja muut liat ja tarvitsee vain yhden aineen.

Meillä oli silloin Albanian rajalla ajokkina Datsun 100A ja kaksi pikkupokaa takapenkillä. Emme nähneet pyssymiehiä. Sen sijaan näimme Bosniassa vanhoja miehiä, jotka tien ohessa paimensivat paria sikaa ja kehräsivät värttinällä. Ei ollut puhetta elintasosta.

paasi40

Väheneekö yöpymiset loppujen lopuksi, jos ajelemme Italian kautta- Bariinkin on matkaa? Jos käyttäisimme lauttaa, kuinka hyvissä ajoin paikat pitäisi varata - puhutaanko tunneista vai kuukausista?
Tämän päivän reittikandidaatti ykkönen: Turku-Tukholm-Rödby-Nurnberg-Gtaz-Zagreb-Belgrad-Skopje-Ateena. Kommentteja?

sauna

Ei hassumpi valinta. 3700km ja 37h netto ajoaikaa, johon kaikki tauot ja tankkaukset tulee lisätä. Tarkista vielä vakuutusyhtiöstäsi, että kaikki on voimassa ja tuosta viisumipuolesta en tiedä.

Ennenvanhaan kotiinsa Saksasta matkaava turkkilaiset nukahtivat rattiin Serbiassa. Yöajo on raskastaja molempien on pakko valvoa tai molemmat nukkuu. Lapsilla ei takapenkillä ole mitään ongelmaa he kyllä nukkuvat.

Lautat on hyvä varata aina niin ajoissa kun vaan päivä on varmistunut. Sinne on silloin menossa samasta syystä kuin tekin miljoona muuta. Jos tarkoitat Ruotsi-Tanska-Saksa niin en ole koskaan varannut mitään vaan yleensä on sopinut seuraavaan. Poikkeuksena ihan keskikesä ja silloin Rödby-Puttgarden väli. Nyt varmaa Ison-Beltin silta helpottaa sitäkin ruuhkaa. Viime kesän kokemuksia voi kysellä Skandilinesiltä.

paasi40

Ateenanmatka tuli todellakin tehtyä - mittariin kilometrejä kertyi n. 8500, eikä mitään suurempia ongelmia ollut koko reissun aikana. Matkan kruunasi useat Olympia-tapahtumat joissa olimme mukana - pyöräilyä, lentopalloa, tennistä, nyrkkeilyä, yleisurheilua, judoa... tietenkään unohtamatta lukuisia Ateenan rannoilla vietetyjä päiviä.
Matkareittimme oli kutakuinkin seurrava: Lähdimme Raahesta sunnuntaiaamuna kothi Turkua, josta matkasimme yölautalla Tukholmaan. Aikaisin aamulla keula kohti Malmöä, siltojen yli Tanskaan, Kööpenhamiinan ohi Rödbyhavniin josta 50 min lauttamatka Puttgardeniin, ja kohti yöpymispaikkaamme Reinfeldiin. Kaikki menomatkan yöpymispaikat olin varannut etukäteen internetin ja sähköpostien avulla. Menomatkan kohdistin ajallisesti siten, ettei mikään suuriväkilukuinen Saksan osavaltio ollut aloittamassa/lopettamassa kesälomiaan menomatkamme aikaan. Seuraavana matkapäivänä ajoimme Hampurin ohi E45:sta myöten Wurzburgiin, josta suuntasimme Nurnbergin ohi Regensburgin lähistölle jossa yövyimme. Seuraavanksi suuntasimme Itävaltaan ja Linziin, jossa tapasimme Wienissä lomailevan tuttavaperheen. ""Lomapäivän"" jälkeen suuntasimme E57:aa myöten Mauterniin, jossa yövyimme. Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Slovenian rajaa, jonka ylitys tapahtui ilman ongelmia samoin kuin Kroatian rajan ylitys. Sieltä matka jatkui uraista moottoritietä pitkin Zagrebin ohi Slavonski Brodiin, jossa yövyimme. Valuutan kanssa ei ollut mitään ongelmia, sillä eurot kelpasivat maksuvälineenä myös täällä (polttoaine, tietullit, majoitus). Aikaisin aamulla nokka kohti Serbiaa, suunnitelmana oli ehtiä Pohjois-Kreikkaan illaksi, josta olisimme etsineet yöpymispaikan. Mutta Serbian rajalla ongelmat alkoivat, eli tullimuodollisuudet veivät aikaa todella runsaasti. Jonotimme pitkissä autojonoissa tuntikausia - täällä lievä epätoivo pääsi yllättämään. Mutta lopulta rajan yli päästiin. Serbia oli ikävähkön tuntuinen paikka, autokanta 70-luvun Zastavaa joita moottoritien varsilla korjailtiin ahkerasti. Moottoritie päättyi Nis:in kaupungissa, josta matka jatkui todella kurjassa kunnossa olevaa tietä pitkin (tietyö päällä) kohti Makedonian rajaa. Kosovon levottomat seudut jäivät oikealle puolelle n. 50 km päähän - turvattomuuden tunteesta emme kuitenkaan kärsineet koko matkalla. Rajan ylitys vie jälleen tunteja. Ajoimme pimeän sateisin Makedonian läpi, jossa poliisi pysäytti meidät huomauttaen sumuvalojen käytöstä. Sade oli irrottanut kiviä ja lohkareita tiputtaen niitä ajoväylälle, joihin useat autot olivat törmänneet - tuloksena renkaanvaihtotyötä. Hyvä tuuri ja refleksit pelastivat meidät useilta törmäyksiltä. Myöhään perjantai-iltana ylitimme Kreikan rajan - kyllä tuntui hienolta. Päätimme ajaa yötä vasten Ateenaan, johon saavuimme lauantai aamulla klo 6:00. Ruuhkat olivat jo suuret, saimme esimakua myös paikallisesta liikennekulttuurista. Irtauduttuamme moottoritieltä rampin kaistanvaihdot ottivat todella koville, vilkun käytöllä ei ollut mitään vaikutusta - lopulta eräs taksi armahti meidät ja päästi edelleen.
Siskoni asuu perheineen siis Ateenassa, tarkka osoite ei ollut edes tiedossamme. Myöskään tarkkaa karttaa Ateenasta emme omistaneet. Ajoimme mututuntumalla alueelle jossa uskoimme siskoni asutavan ja menimme puhuttamaan myymäläänsä avaavaa kauppiasta. Soitimme siskoni miehelle puhelimellani (puhelin toimi ilman ongelmia koko matkareitin), jolle kauppias kertoi missä olemme - näin siskoni mies osasi tulla hakemaan meitä.
Reilun kahden viikon perilläolon jälkeen kotimatka alkoi. Tulomatksta viisastuneena päätimme kiertää Balkanin alueen. Saimme siskoni anopin sukulaissuhteiden avulla hankittua lipun lähes täyteen buukatuista autolautoista Patrasta Italian Anconaan. Paluumatka alkoi sekin sunnuntaina, ajoimme Korintin kanavan yli Patraan, josta lauttamme siis lähti. Kova tuuli hankaloitti hieman matkaamme, mutta noinvuorokautta myöhemmin olimme Anconassa. Täällä törmäsimme ensimmäisiin liikenneruuhkiin. Tie Anconasta Bolognaan oli todella ruuhkainen. Kävimme San Marinossa odottamassa teiden aukenemista, mutta turhaan. Vasta Modenassa helpotti, ajoimme iltaa vasten E45 pitkin kohti Innsbrucia josta olin varannut yösijan perheellemme. Yöinen Pohjois-Italia alppikylien valoineen oli sykähdyttävä kokemus. Innsbrucista suuntasimme kohti Saksaa, jossa seuraava yöpyminen oli Hannoverin lähistöllä. Kotiikävä alkoi jo painamaan päälle, sateinen kylmähkö keli ei oikein jaksanut piristää enää. Eli kohti kotia ja mahdollisimman lujaa. Lauttoja käytimme jälleen Puttgardenissa, mutta myös Helsingörissä. Lauttalippua Tukholmasta Turkuun emme päättäneet hankkia, vaan päätimme ajaa Haaparannan kautta Suomeen. Tämä oli vikatikki, yövyimme Gävlessä ja tarkemman kartan tutkimisen jälkeen totesimme että kilometrejä kotiin olisi vielä n. 1000! No, kylmään Tornioon (+2 C) saavuimme torstaina alkuillasta, josta matka jatkui Raaheen ja kotiin. Keski-Euroopan liikennemäärien jälkeen tuntui turhauttavalta ajella lähes autioita Oulun moottoriteitä nopeudella 100 km/h.
Mutta kuten sanoin, loppu hyvin kaikki hyvin. Mitään ei jäänyt hampaankoloon, perhe jaksoi matkustaa kiitettävästi. Olisihan vaihtoehtona ollut lentää Ateenaan, jolloin olisimme voineet olla perillä reilun kahden viikon sijasta lähes 4 viikkoa. Ja vaikka moottoriteitä pitkin ajaessa mitään suuria matkailuelämyksiä ei pääse kokemaan - päämääränä oli aina se seuraava yöpymispaikka, antoi se kuitenkin paljon. Esim. tulemme vaimoni kanssa aina muistmaan sen Slavonksi Brodin majatalon, jonka pihan patiolla tapasimme erään nuoren ranskalaisen pariskunnan joiden kanssa vietimme iltaa hyvää viiniä maistellen. Ja illalla nukkumaan käydessä läheisen talon pihamaan illanistujaisista kantautui huoneeseemme kaihomielistä slaavilaista laulantaa.

Sauna

Kiitos rapparista. Lisää tällaisia omia kokemuksia. Niissä on sisältöä ja aidosti elettyä.