Rekisteröitynyt: 08/2006
Viestejä: 77
| Ei pahemmin ongelmia
Juuri tuota Baltian ja Puolan reittiä olemme menneet kaksi kertaa Kroatiaan. Kyllä siellä ihan hyvin pärjää, mutta ei läheskään kaikkialla osata englantia eikä saksaa. Kaupungeissa, turistipaikoissa, rajoilla ja nähtävyyksien lähellä osataan melko varmasti perusasiat (mitä maksaa, milloin auki, mistä pääsee), mutta vähänkin pienemmissä paikoissa joutuu usein turvautumaan siihen elekieleen. Sormilla vain ostetaan "yks kilo tota makkaraa" tai "kaks tommosta kurkkua" tai näytetään päätä taivuttaen, että nukkumaan pitäisi päästä ja osoitellaan itseämme. Joskus on kuultu vastaukseksi puolaa nopeasti mutta paljon, ja joskus on jopa tarkoitus selvinnyt, mutta joskus ei. Krakovan kadulla ihmettelimme juustoja, eikä myyjän "määmää" ja "ammuu" -sanoista ihan päästy selville, mutta sitten saatiin maistaa ja tehtiin kaupat.
Koko tuolla reitillä on saksasta yleensä ollut enemmän apua kuin englannista. Erityisesti vanhemman väen kanssa pääsee saksaksi ihan syvällisiinkin keskusteluihin tai ainakin osaavat kertoa jotain paikkakunnasta. Kroatiassa italia olisi kova sana, jos osaisi ja yksityismajoituksissa saksa parempi kuin englanti. Kansainväliset sekoitukset ovat aivan ymmärrettäviä myös. Eräskin Norjassa vieraillut majapaikan isäntä kertoi skandinaaveille iloisesti, että två nächte is tretti juuros och med Frühstück six mera och balkongen kan sitta. Tarvitseeko sitä enempää osata? Tuolla kielitaidolla juotiin jopa oluet yhdessä ja oli oikein mukavaa.
Ihan samoin sanon kuin Saunakin, että on hauskempaa ja joskus helpompaakin, jos osaa kieltä, mutta kielitaidon puute puolin tai toisin ei varsin haittaa. On yövytty puolalaisissa pihamökeissä ja syöty letitettyä possua ilman että olisi millekään asialle löydetty yhteisiä ilmaisuja. Ihmiset vain yleensä haluavat olla aika ystävällisiä ja auttaa, vaikka kieltä ei olekaan.
Joskus taas on parempi heittäytyäkin kielitaidottomaksi. Bauskan kaupungissa oma mies poistui hetkeksi auton luota. Saman tien tuli pari nuorempaa vierasta tilalle ja alkoi houkutella meikäläistä kamerallista naista läheisen lammen rannalle ottamaan valokuvia. Yrittivät venäjäksi, saksaksi, englanniksi ja jopa espanjaksi, ja kun aikani vain puistelin päätä ja näytin hämmästyneeltä ja täysin kielitaidottomalta, luovuttivat, toinen taputti auton konepeltiä ja huokasi saksaksi, että Volvo olisi hyvä auto ja lähtivät pois. Oltiin niin julkisella paikalla, että näyttelemällä selvisi heikko nainenkin. Ja kuvat otin yksin myöhemmin, kun oma mies oli palannut.
Ranskan maaseudulla ajeltiin viimeksi viime kesänä. Melkein kaikkialla Normandiasta Baskimaahan osattiin ainakin auttavasti englantia ja Elsassin suunnalla luonnollisesti erinomaisesti saksaa. Sanovat, että ranskalaiset puhuvat englantia paremmin, kun heidän kanssaan aloittaa ranskaksi. Mene ja tiedä, mutta osaan lukusanat ja viikonpäivät ja muutaman ruokalajin ja fraasin, esim tervehtiä ja kysyä, puhutaanko englantia, ja minusta tuntui, että se auttoi. Pari kertaa törmättiin englannin nollatasoon. Toinen oli maaseutukaupungin torilla, mistä selvittiin sormilla. Jostain löytyi sielläkin sen verran yhteistä, että pääsivät ihmettelemään, mistä kaukaa Finlandesta oikein tullaankaan. Toinen oli - yllättävää kyllä, isomman kaupungin turisti-infossa (Poitiers), mutta siitäkin selvittiin, kun lähdettiin pois. Taisi kyllä olla kolmaskin kerta. Satuttiin baskien kanssa nettikahvilaan samaan aikaan, kun Ranska ja Italia pelasivat jalkapallon loppuottelua. En tiedä kielestä, mutta emme ainakaan saaneet selvää, mitä meille sanottiin. Mekastuksesta arvattiin, mitä maalia kohti pallo oli menossa ja lähdettiin varmuuden vuoksi pois ennen kuin Ranska hävisi.
Vain yksi tilanne oli, jossa kaivattiin enemmän sanoja. Yksi mummeli kolhi autoamme parkkipaikalla, ja jos olisimme osanneet jotain, olisi varmasti sanottu. Nyt hän näki itse ja ymmärsi elekielestä, että oli lohkaissut puskurista palasen ja kaasutti äkkiä karkuun.
Tässä nyt muutamia kokemuksia alkuun. En tiedä, onko toisten kokemuksista niin hyötyä. Toivottavasti rohkaistut matkaan ja puhut vain, vaikka eivät ymmärtäisikään. Mies väittää, että niin minäkin teen.
|
