Alkuperäinen kirjoittaja Matvei

Teimme muutama vuosi sitten 2 viikon matkan Luxoriin; hotelli oli Pyramisa, hyvät näköalat yli Niilin.
Mutta aloitetaanpa alusta: Alkuperäinen varauksemme oli Turkkiin, mutta se oli kai liian edullinen ollakseen totta, sillä Matka-Monte peruutti matkan vähäisen kysynnän vuoksi. Olimme ehtineet maksaa liittymälennon, joka jäi lopulta omaksi vahingoksemme.
Seuraava sähläys alkoi laskeuduttuamme maihin Luxorissa. Koneessa emme saaneet mitään neuvoja siitä, mikä meitä kentällä odotti ja miten siellä tuli toimia. Virkakunta ei osannut mitään kieltä joten me olimme äimän käkenä. Saimme täytettäväksemme lappuset, mutta ne oli kirjoitettu paikkakunnan kielellä. Koetimme sepustaa niihin jotain, mutta meidät käännytettiin kerta toisensa jälkeen takaisin luukulta. Sitten halliin pääsi jostain livahtavaan "neuvonantajia", jotka alkoivat opastamaan meitä 2 euron hintaan kappale. Opasataja osoitti sormella jotain kohtaa: "put here Helsinki". Siinä kaikki. Lopulta joku onnistui täyttämään lapun oikein ja me muut kopioimme sen, Sitten vain luukulle ja lappu ja raha pöytään.
Suraavaksi oli keksittävä oikea bussi. Osa Luxoriin menijöistä oli jo mennyt laivaristeilijöiden bussiin, mutta lopulta kaikki pääsivät oikeaan kyytiin.
Hotellin ulko-ovella oli vastassa kaksi konepistoolimiestä. Se loi turvallisuuden tuntua, joka kyllä kohta karisi, kun metallinpaljastaja alkoi ulvoa ilman, että kukaan olisi kiinnittänyt siiihen huomiota. Heti sisään päästyämme kantaja hyökkäsi kimppuumme, eikä uskonut ettemme tarvitse apua. Rahastahan siinä oli kyse, mutta kun emme arvanneet varata rahaa, niin hän oli kovin myrtynyt. En tiennyt maan tapaa ja se oli oma töppäys.
Seuraavaksi menimme baariin kahville. Siellä ei ollut muita, ja pitkän tovin jälkeen saimme tarjoilijan paikalle. Kahvin hän ymmärsi, mutte sanaakaan englantia, ei pullaa, ei kekseja, ei leipää, ei kakkua, mutta kun otin kädet avuksi, niin juttu näytti selkenevä. Mutta mitä vielä: hän kantoi pöytään kokonaisia täytettyjä ranskanleipiä, makkaraa, kanaa ja mitä keikkea siinä lienee ollutkin. Kahvi oli siinä sählätessä jäähtynyt. Maksoin ja kehoitin viemään pois.
Oven ulkopuolella oli eräänlainen vossikoitten ja kauppamiesten susilauma, joka kävi päälle. Ne oli jotenkin karistettava kannoilta. Otimme muutaman kerran vossikan. Sen sjaan, että hän olisi vienyt osoitettuun paikkaan, hän vei meidät jonkun kaverinsa messinkitakomoon. Kun protestoin, hän siirsi meidän toiseen kyytiin. Tämä puolestaan ilmoitti, että sovittu puntamäärä tarkoitti Englannin puntia. Heitin hänelle sovitun hinnan ja sitten pakenimme paikalta.
Kohtelu hotellissa oli erinomaista. Yhden pojista tehtävä näytti olevan huolentia hyvinvoinnistamme. Hän kävi useaan kertaan päivässä kysymässä, miten voisi olla avuksi. Tällä kertaa osasimme varata rahaa. Viikon kuluttua hän sanoi joutuvansa palaamaan Kairoon. Annoimme hänelle asiaan kuuluvat lähtiäistipit ja toivotimme hyvää matkaa. Aamulla hän tuli iloisena kertomaan ei ollutkaan tarvinnutkaan lähteä. No viikon kuluttuan toistui sama seremonia, joten kekseliäisyys tuotti hänelle kaksinkertaiset tipit.
Läntöpäivänä meitä kehoitettiin jättämään laukut oven odustalle, josta kantaja ne noutaisi. Bussin tullessa panin merkille, että meidän tavaramme puuttuivat. Painelin nopeasti kerrokselle ja toimitin laukut kyytiin. Meidät vastaanottanut kantaja oli ottanut saamatta jääneet tipit niin raskaasti, että jätti tavaramme toimittamatta.
Tästä kai tulisi kokonainen muistelmateos, joten riittäköön tällä kertaa. Temppelit ja kuningashaudat nähtiin ja hieno matka kaiken kaikkiaan.