|
Täysin samaa mieltä. Itsellänikin oli vahvat ennakkoluulot olleet oikeastaan aina Turkkia kohtaan. Varmaan juonsivat juurensa vanhemmilta; heilläkin oli Turkkiin matkustamiseen kielteinen asenne.
Sitten kuitenkin lähdettiin v. 2009 lokakuussa Finnmatkojen kautta viikon reissulle Alanyaan. Voi voi, paljosta oltiin jääty paitsi! Jos tykkää Kreikasta/Kyproksesta, tykkää ihan varmasti Turkistakin. Itse ihastuin ilmastoon, todella PUHTAASEEN ja lämpimään meriveteen, iloisiin ja hymyileviin ihmisiin ja tietysti ruokaan. Ostosten teko oli halpaa ja usein myös varsin hauskaa, vaikka monet suomalaiset karsastavatkin tinkimiskulttuuria. Ja miehet oli tietysti ihan tajuttoman komeita! Kyllä niitä kelpasi katella ja vähän flirttaillakin (tässä vaiheessa kenenkään suomalaisen miehen ei kannata vetää hernettä nenään tai rueta haukkumaan suomalaisnaisia huoriksi; itsehän tykkäätte lähteä halvan pesän perässä Thaimaahan.)
Karu totuus iski vasten kasvoja, kun palattiin Suomeen. Tämä on hieno maa ja täällä on asiat monelta osin todella hyvin, mutta se miten erilaista on turkkilainen elämä suomalaiseen elämään verrattuna, ja miten erilaisia ihmiset ovat on kyllä todellinen shokki. Vaikka olen aiemmin reissannut Kreikassa ja Espanjassa, niin en jostain syystä muistanut ollenkaan miten apaattisia ja sulkeutuneita suomalaiset ihmiset oikeasti ovat. Kaipasin monta päivää takaisin Turkkiin hektisen, rennon ja hymyilevän elämäntyylin pariin.
Noh, huhtikuussa Antalyaan --->.
|