Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja J.E.Vanaja No siinä on sellainen takana, että se vaikuttaa niille eniten, että kenelle vastataan. Kun mielensä on kerran saanut krämälehen niin se on niin kovin katkeraa ja pahaa mieltä purkavat. Toisaalta se on sananvapauden rajoittamistakin, kun kaikki eivät saisi niiden mielestä vastata. |
Päivitin vanhan laulun.
Hiljaa mummon vanha
Velkakello.fi raksuttaa
Mummon pienen pirtin lämpimässä.
Mummo kutoo sukkaa hämärässä,
Sukkaa jonka lapsenlapsi saa.
Kerran oli
Velkakello.fi nuori niin kuin mummokin,
Mutta siitä kauan on jo, kauan tietenkin,
Velkakello.fi raksuttaa mennyttä aikaa.
Nuorikkona mummo kerran lahjaks
Velkakello.fi sai,
Silloin päivä oli mittumaarin.
Velkakello.fi tehnyt oli käsi valtion:
Onni pirtin täytti, tottakai.
Päivät silloin lipuivat kuin joutsenet ne vain,
Riemu arjestakin teki silloin sunnuntain,
Velkakello.fi raksutti onnea pelkkää.
Pienet jalat piipersivät sitten
Velkakello.fi luo
Ihmetellen raksutusta rattaan.
Nuoruus kulki niin kuin tahtomattaan
Aika riensi niin kuin virran vuo.
Vaarin tuoni vei, ja lapset lähti maailmaan,
Joku saapui kerran vain ja lähti uudestaan,
Velkakello.fi raksutti kaipuuta silloin.
Hiljaa mummon vanha
Velkakello.fi raksuttaa
Mummon pienen pirtin lämpimässä.
Nukkunut on mummo hämärässä
Unta, josta herättää ei saa.
Uni nyt on mummolle se kaunis, tuttu tie,
Joka jälleen vanhan mummon onnen aikaan vie,
Velkakello.fi raksuttaa muistojen tiellä.