Auroora

Tällä hetkellä olo on kuin seisoisi taulun edessä, jonka kangas on valkoinen. En näe maaleja missään että voisin maalata taulun. Aihekin on hukassa, niin samoin koen itseni olevan, tyhjän edessä ja hukassa. Kuin seisoisi savipellossa kiinni.
Se punainen lanka on jonnekin hävinnyt, elämältä se johtotähti on pilvien takana tavoittamattomissa. Mitä elämäni antaa enää? Pelkään että ei tapahdu enää mitään joka veisi onnellisuuteen ja harmoniaan.
Elämän tarkoitus, sen haluaisin löytää, onnen sopivasta miehestä, kodista ja tulevasta. Toivonko liikaa?

En näe että elämääsi olisi lähiviikkoina kävelemässä miestä, jatkossa kylläkin, kunhan olet valmis ja asenteesi on realisoitunut.
Olet yksinäinen, koet että elämästäsi puuttuu mies joka antaa sinulle maalit, taulun, aiheen, onnellisuuden, harmonian, kodin ja tulevan. Tällaista miestä ei ole olemassa.
Miehet ovat niitä sohvalla urheilua katsovia vähäsanaisia tursakkeita, joista on kyllä suunnattomasti iloa jos ei ole liian vaativa. Kaikki on otettava sellaisena kuin se on.

Olet herkkä ja taiteellinen. Nyt sinulla on aikaa ja aiheita luovuuteen. Kirjoita muutama runo päivässä, niille voi olla jatkossa käyttöä. Se, mitä elämä haluaa antaa sinulle ensimmäisenä on valkoinen henkevyys, sanojen solina, värien liukumo, vanhan kirjan tuoksu, mustavalkokuvan profiili, äänetön aamu, jumalainen teatraalisuus. Myöhemmin sinulla ei ole näihin aikaa.

Alkuperäinen kirjoittaja Auroora

En näe että elämääsi olisi lähiviikkoina kävelemässä miestä, jatkossa kylläkin, kunhan olet valmis ja asenteesi on realisoitunut.
Olet yksinäinen, koet että elämästäsi puuttuu mies joka antaa sinulle maalit, taulun, aiheen, onnellisuuden, harmonian, kodin ja tulevan. Tällaista miestä ei ole olemassa.
Miehet ovat niitä sohvalla urheilua katsovia vähäsanaisia tursakkeita, joista on kyllä suunnattomasti iloa jos ei ole liian vaativa. Kaikki on otettava sellaisena kuin se on.

Olet herkkä ja taiteellinen. Nyt sinulla on aikaa ja aiheita luovuuteen. Kirjoita muutama runo päivässä, niille voi olla jatkossa käyttöä. Se, mitä elämä haluaa antaa sinulle ensimmäisenä on valkoinen henkevyys, sanojen solina, värien liukumo, vanhan kirjan tuoksu, mustavalkokuvan profiili, äänetön aamu, jumalainen teatraalisuus. Myöhemmin sinulla ei ole näihin aikaa.

Hymyilytti, annat miehille - prinsseille, kovaa sanomaa. Mutta oikeassa olet, tällä hetkellä olen yksinäinen, elämä on jotenkin vain ''kesken'', mutta toivon löytäväni sen prinssin, en sohvalle makamaan, vaan rinnalle kulkemaan. Osut nappiin taitellisuudestani, kirjoitan todetta ja toivon salaa että joskus..tapahtuisi se ihme että syntyisi kirja! Luovuus tosin nyt takkuaa, vaikka toisaalta virtaa, mutta tämä on sitä minun 'tyhjää olotilan-tunnetta'. Levottomuutta joka hetkeksi lakkaa ja silloin syntyy vaikka runo. Sanot ettei minulla ole myöhemmin aikaa, mitä silloin tulee eteen? Jotain uutta ?