Mitä kirjaa luet parhaillaan?

[Mirjami]

Kesäloma, joten nyt antaumuksella kirjojen kimppuun. Olen viime päivinä lukenut Maijan tarinan, jossa (onneksi) kiihkottomasti tuotu hyväksikäytetyn ja yhteisönsä hylkäämän tytön/naisen tarina ja alan tutkijoiden artikkelit tarinaan ja aiheeseen liittyen. Nostaa myös esiin sitä tärkeää kysymystä, kuinka herkästi lapsi, oli yhteisö mikä tahansa, jää yhteisen hyvän rattaiden alle.

Dekkaririntamalla luettu Thomas Kangerin Lohikäärmeen vuosi. Kanger vain parantaa, kannattaa lukea, oli pakko lukea siltä istumalta koko kirja. Luin myös norjalaissisarusten Lotte & Soren Hammerin toisen eli Kaikella on hintansa, joka ihan luettavaa sekin. Hyllyllä odottaa seuraavana Håkan Nesserin Kokonaan toinen juttu, jolta odotan paljon, toivottavasti ei petä odotuksia..

[Mirjami]

ed. viitaten: se Nesserin Kokonaan toinen juttu oli aivan loistava dekkari. Myös kaikki sivuhahmot hykerryttäviä, kuten päähenkilön vanha ystävä - nyrjähtänyt suomalais-ugrilaisten kielten tutkija, jonka koira oli erään suomalaisen edesmenneen runoilijan inkarnaatio ja nimeltään tietenkin Saarikoski :)

Alkuperäinen kirjoittaja pikantti1234

Sikaprinsessa-nimistä kirjaa luen. Ei ollut kovin pitkä, mutta monikin juttu jäi vaivaamaan. Aika karu kirja. Sain sen kaverilta lainaksi. Ihan just painettu. Onko oikeasti olemassa joku missi tms, jonka nimi on Anna O.?

En muista, milloin olisin yhtä onnettoman tekeleen lukenut.
Olisi kannattanut jättää kirjoittamatta...

Luen parhaillaan Poliisimestari Brunoa, enää ehkä kymmenen sivua jäljellä. On mukavaa luettavaa.

Minulla on luvussa systeriltä lainattu uutuus Rina Rovio: "Ajan loppu".
Kirjassa on sopivasti jännitystä ja sopii hyvin sateiseisen kesän kaukokaipuuseen. Meksiko miljöönä kiehtoo minua. Kirja on nyt puolessa välissä, eilen en olisi millään malttanut lopettaa lukemista.

Tällä hetkellä luen toista kertaa Harry Potter ja Feeniksin kiltaa.

Alkuperäinen kirjoittaja Kristiina

Luen parhaillaan Poliisimestari Brunoa, enää ehkä kymmenen sivua jäljellä. On mukavaa luettavaa.

Täytyypä joskus ottaa tämä kirja luettavaksi. Mahtaakohan löytyä Suomesta ranskan kielellä.
No se selviää, kun haravoi netistä.

Deborah Lawsonin Song of blue and gold. Lieneekö tätä suomennettu? Ostin kirjan Korfulta ja kävin paikan päällä katsomassa Kalamin kylän ja oikeasti olemassa olevan "White Housen". Parasta oli, että kirjan vuoksi lähdimme juuri tuota kylää katsomaan ja paikka oli aivan upea, paras ranta, missä kävimme ja bonuksena näimme delfiinejä!

Lomalla luin Nesbota.
Lumiukko (hyvä Harry Hole -juttu muutaman vuoden takaa) ja
Kukkulan kuningas (huomattavasti kehnompi headhunter -kokeilu, joka vasta loppua kohden alkoi joten kuten vetää).
Nyt pöydällä Dan Brownin Kadonnut symboli. Saa nähdä innostunko vielä Brownista.

Kevät ja kesä on mennyt Gabaldonia kahlatessa.
Nyt meneillään jo sarjan toiseksi viimeinen osa, Lumen ja tuhkan maa. Koukuttavaa.

Välissä on toki tullut luettua muutakin ja samaan aikaan voi olla muutama kirjanen vaiheessa.
Yöpöydältä löytyy niinikään (keskeneräisenä) Lorna Byrnen uusin enkelikirja "Toivon viesti enkeleiltä" sekä uusin näkijä Niina-Matilda Kuusistolta julkaistu kirja "Johdatuksessa".

Max Mantereen Vapauttaja havaittu ja kesytetty eilen tuoreeltaan Turun taiteiden yöstä, tuotu visusti talteen ja aloitettu hidas nautiskelu (lue: hillitön ahmiminen). Njam ja maiskis, lurpsis. Signeerattu (!!!) ja lähes kohtsilleen luettukin, loppuhuipennus enää teekupposen päässä. Hertizinleijaa, mutta nyt toimii armaat dekkarien ystävät!! Ei tullutkaan turha kotimainen jännärivuosi tästä, vaikka alkuun vähän hirvitti;; ensin Jokisen Hervantalainen ja nyt siis tämä toinen käsittämätön ihanuus. Ja kummatkin uuden osuuskunta Crime-Timen kirjoittajia, huom!

[Mirjami]

Hannu Mäkelän Nuoruus ja Eve Hietamiehen Tarhapäivä viimeisen viikon aikana luettu, Mäkelä on kirjailija, joka on jo aikaa sitten saanut ihailuni, nuorukaisaikansa muistelojen lukeminen oli hyvä kokemus, Hietamiehen Tarhapäivä nopeaa, mukavalla lastenviisaudella höystettyä. Nyt menossa Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut.

Orhan Pamukin Nimeni on punainen tällä hetkellä menossa. Istanbul on alkanut kiinnostaa Pamukin kirjojen myötä. Yöpöydällä odottaa MrSmith, Juha Seppälän viimeisin. Tiiviin sanomisen mestari, jota kannattaa aina lukea. Välipalakirjoina muutaman vuoden myöhässä Pottereita. Kolme ensimmäistä on luettu, muutama vielä odottaa. Hieman tylsää vanhemmalle ihmiselle, mutta sujuvaa ja lajissaan hyvää.

Leena Lehtolaisen henkivartijaa nyt luennan alla.

[suvikuu]

Aloittelen Sofi Oksasen uutta kirjaa Kun kyyhkyset kuolivat. Mielenkiinnolla tartun kirjaan, Puhdistus oli niin hyvä.

[suvikuu]

Viesti karkasi, ennenkuin korjata nimen. Siis S. Oksasen kirjan nimi on Kun kyyhkyset katosivat.

[Mirjami]

Juha Itkosen Hetken hohtava valo on alulla suurin odotuksin. Hyllyssä jo odottaa Sofi Oksasen ja Max Mannerin uusimmat..pitäisi ehtiä kotihommiakin ehtiä tehdä, mutta kummasti nuo kirjat vain vetää puoleensa :)

[rakkausromaani83]

Luen parhaillaan Cecelia Ahernin Mitä huominen tuo tullessaan.
Kirja on jälleen mukaansatempaavaa luettavaa Cecelia Ahernin tapaan.
Pidän Cecelia Ahernin kirjoista paljon.

Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimisto nro1. Oikeammin makustelen kirjaa, sillä odottelen alkavaa viikkoa, kun postin pitäisi tuoda tilaamani opus, jolla aloittelen tuolla bookcrossingin puolella Sekaisin syksystä 2012 haasteringin.
Nämä Mma Ramotswe tutkii-opukset ovat kyllä leppoisan mukavaa luettavaa, silläkin tuo makustelen-sana sopii tälle kirjalle :)
Suosittelen lämpimästi tutustumaan :)

...jos myös kuvaisitte sitä mitä luette tai mitä olette lukenut. Eikä vain sanoilla huono tai hyvä.

Pelkästä luettelosta ei ole iloa kellekään.

[Mirjami]

Max Mannerin Vapauttaja kyllä oli tosi lupaava alku Stein-sarjalle. Pitänee kaivella kirjastosta ne Mannerin ensimmäisetkin dekkarit, kun niitä sieltä alkupäästä on lukematta pari. Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat oli historiallinen romaani ihan sanan kirjaimellisessa merkityksessäkin, on oma Viron historian tuntemus viime vuosisadalta vähän hutera, siihen ei juurikaan aikoinaan koulussa paljoa syvennetty ja tästä sai taas paljon pohdittavaa. Ja tarina on todella hienosti rakennettu. Nyt luvun alla sitten kevyempää eli Juhani Riston Ei tikkua ristiin, jossa taas mehevää kieltä.

Minä luin viimeksi Wolfgang Herrndorfin Ladaromaanin. Kirja on kiehtova kertomus kesälomasta, vaaleansinisestä Ladasta ja kahdesta 14-vuotiaasta pojasta. Erityisesti annan plussaa kielestä ja mielenkiintoisista henkilöistä. Suosittelen kirjaa myös aikuisemmille lukijoille: se on mainio kurkistus nykynuorten maailmaan.

Jos tykkäät kirjoista, kuuntele Radio Tutkaa 5.-7. Lokakuuta. Radio Tutka tuo Turun Kirjamessut joka tupaan. Nettiradiosta kuulet
joka päivä messujen kiinnostavimmista tapahtumista, henkilöistä ja
ilmiöistä. Jaossa myös messulippuja ja lukuisia kirjapalkintoja. Hyppää
mukaan osoitteessa radiotutka.tutkamedia.fi

[Mirjami]

Ketun Kätilö teki suuren vaikutuksen. Kieli oli vahvaa, rujoa ja kaunista samaan aikaan. (Voi olla ehkä haasteellista aivan eteläisen Suomen lukijoille ja ainakin kääntäjille aivan taatusti!). Kirjassa on sodan kuvauksen ja ihmisten valintojen kuvaamisen ja pohtimisen alla vahva ja väkevä rakkaustarina.

Tuossa "Katja Ketun Kätilö ällöttää" -ketjussa joku kirjoitti, että huomaa, ettei kirjailija ole äiti/lapsia saanut - minun mielestäni (ihan useamman lapsen äitinä) Kettu on päinvastoin aivan loistavasti kuvannut tuntemuksia lapsesta, raskautta, synnytystä jne. Ei kielen tarvitse olla kaunista pinnaltaan, tekstin imu syntyy juuri noista hurjista ja jopa hauskoista ilmeisesti osin uusiosanoistakin ja on siinä missä pitääkin rumaa kuin myös hyvin kaunista.

Olen menossa tässä syksyn aikana vielä katsomaan Oulun kaupunginteatterin näytelmäversion, mielenkiinnolla sitä odotan. Ja Kätilön lukemista ehdottomasti suosittelen!

Juuri sain luettua Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat loppuun ja nyt siirryttiin hieman toisenlaiseen genreen ja luettavana on Miika Nousiaisen Metsäjätti. En ole ehtinyt lukea kuin vähän alkua, mutta rennon mukavalta romaanilta vaikuttaa.