Jokainen lähtö voi olla viimeinen

Elämä kuluu ja aika kulkee eteenpäin hurjaa vauhtia. Olen ison perheen 7;s lapsi. Meitä on jäljellä 8 sisarusta ja lähtöluku oli 11. Viime viikolla lähti taas yksi veli ajasta ikuisuuteen.

Alkaa jo miettimään,että milloin on se päivä,kun minun vuoroni tulee. Osaisipa elää niin,että huomioisi jokaista lähellä ja kaukana elävää omaistaan tarpeeksi.

Tuokin isoveli muutti n.vuosi sitten takaisin kotiseudullemme. Rakensi sinne uuden kodin,mutta kovin lyhyt oli aika siellä. Täytyy vain uskoa,että hänen oli hyvä olla siellä lähellä muuta sukua.

Suren vain,etten ehtinyt piipahtaa häntä tervehtimässä ja uutta kotiaan katsomassa aika loppui kesken häneltä;(

[Cholka]

Alkuperäinen kirjoittaja Pikkusisko*

Elämä kuluu ja aika kulkee eteenpäin hurjaa vauhtia. Olen ison perheen 7;s lapsi. Meitä on jäljellä 8 sisarusta ja lähtöluku oli 11. Viime viikolla lähti taas yksi veli ajasta ikuisuuteen.

Alkaa jo miettimään,että milloin on se päivä,kun minun vuoroni tulee. Osaisipa elää niin,että huomioisi jokaista lähellä ja kaukana elävää omaistaan tarpeeksi.

Tuokin isoveli muutti n.vuosi sitten takaisin kotiseudullemme. Rakensi sinne uuden kodin,mutta kovin lyhyt oli aika siellä. Täytyy vain uskoa,että hänen oli hyvä olla siellä lähellä muuta sukua.

Suren vain,etten ehtinyt piipahtaa häntä tervehtimässä ja uutta kotiaan katsomassa aika loppui kesken häneltä;(

Osanottoni suuren surun keskellä. R.I.P †
Onneksi hän ei tosiaan joutunut olemaan yksin viimeisinä hetkinään. Muistot säilyvät eikä kukaan voi ottaa niitä sinulta pois. Sure kun surettaa äläkä missään vaiheessa jää asian kanssa yksin. Voimia!!
Steve Jobsin sanoin"Aikamme on rajallinen. Älä tuhlaa sitä eläen jonkun muun elämää" Koskaan ei voi tietää millon lähtö tulee. Jokaiselle on annettu yksi elämä, jos sen elää täysillä, se riittää!

Kiitos.

Itsekin olen perheen vanhin ja kaksi nuorempaa olen ollut maan poveen siunaamassa ja kolmas on sairaana. Aika rankkaa tämä luopuminen kun ystäviääkin mennyt jo monta. Mietin miten vielä vanhemmat ihmiset selviävät kun lopulta jää yksin, jos saa elää pitempään.

Ei ole ihme. että monet vanhemmat ihmiset valittavat yksinäisyyttä ja heille koetetaan etsiä ystäviä järjestöjen kauttakin. Milliast tuo hankittu ystävyys mahtaa olla? No, ihminen kuin ihminen, voi olla hyväkin kohdata sellainen, joka oikein ystävällisyyttään hakeutuu tuntemattomien pariin.

Osanottoni surusi johdosta. Yrittäkäämme muistella niitä hyviä yhteisiä aikoja. Usein ihmisellä' käy niin, että piti ja piti mennä tapaamaan ja sitten havahtuu siihen, ettei sitä toista ihmistä enää ehdi tapaamaan. Hän on mennyt. Voi kuule, on tosi tuttua.

Minua jäi surettamaan se,että olin aikeissa soittaa hänelle,mutta siirsin sitä ja lopulta ei enää tarvinnutkaan soittaa ja kysellä kuulumisia ei enää koskaan.

Sisareni sairaus ja kuolema oli minulle hyvin rankka ja traumatisoiva kokemus. Luultavasti siitä ei tule toipumaan kunnolla koskaan.