"kyllä saat olla kiitollinen pojastani":)

Iäkäs anoppini, jonka kanssa olen pärjännyt asiallisen hyvin kauan kauan, on alkanut kehua kovasti poikaansa minulle. Kun mieheni putsasi grillin, kävi kaupassa, pesi kanssani mattoja jne aina kuuluu: " Kyllä tuo olisi naisen tehtävä, kyllä sinulla on hyvä mies!". Vastaan että olen samaa mieltä miehen erinomaisuudesta. Mutta asenne pännii. Olemme molemmat töissä (itse olen ulkopaikkakunnalla viikot töissä) ja on luonnollista, että mies osallistuu kodin töihin. Itse kyllä teen osani :). Anoppi on kyllä ihana!

Alkuperäinen kirjoittaja ihana anoppi

Iäkäs anoppini, jonka kanssa olen pärjännyt asiallisen hyvin kauan kauan, on alkanut kehua kovasti poikaansa minulle. Kun mieheni putsasi grillin, kävi kaupassa, pesi kanssani mattoja jne aina kuuluu: " Kyllä tuo olisi naisen tehtävä, kyllä sinulla on hyvä mies!". Vastaan että olen samaa mieltä miehen erinomaisuudesta. Mutta asenne pännii. Olemme molemmat töissä (itse olen ulkopaikkakunnalla viikot töissä) ja on luonnollista, että mies osallistuu kodin töihin. Itse kyllä teen osani :). Anoppi on kyllä ihana!

Siinähän se juju onkin, kuten sanoit "iäkäs anoppini".
Ennen oli naisten työt ja miesten työt. Miehet tekivät ulkotyöt ja naiset sisätyöt. Naisten toki oli kerittävä maatilan ulkotöihin kun sisähommat oli tehty.
Harvoin miehet keittiössä häärivät.

Luojalle kiitos, rooliajattelu ei ole nykypäivää. Mitä mies tekisi esim. kerrostalo asunnossa, jossa huoltoliike tekee ulkotyöt. Jos mies ei huushollihommiin koske, mitä hän sitten tekee?
No tietysti istuu muiden saman kaltaisten kanssa kulmakunnan kuppilassa kaljaa ryystämässä.

Voit ihan täydellä syyllä olla tyytyväinen siihen, että miehesi kantaa oman vastuunsa kodin töistä.
Voit toki myös yrittää ymmärtää vanhaa anoppiasi, joka elää niiden kokemuksien mukaan, jotka hän on saanut "nuoruutensa päivillä".

Mieheni kanssa meillä on tietyt työt, johon hänellä on valmius, samoin on töitä, jotka minä teen.
Jos anoppini olisi hengissä, varmaan hänkin ajattelisi samoin kuin sinun anoppisi. Oma äitini tekee samoin, siis kehuu vävyään, joka tekee hyvin näppärästi keittiössä, mitä tarvii tehdä.

sinulla on ihana ja rehellinen , oikeudenmukainen ja avoin Anoppi.
Mikä muuttuisi jos hän ei toteaisi sanomaansa?

Törppöä kehua vain miestä, olisi kehunut molempia yhtäaikaa, vaikkapa, että kyllä te olette sitten ahkeria ja pidätte paikat hyvässä kunnossa. Ja vielä siihen perään, että onpa onni, että poikani löysin noin siistin ja ahkeran vaimon, kun hän itsekkin on niin aikaansaapa mies, kiitän siitä luojaani. Näin se pitäisi mennä, eikä vain poikaa rueta suitsuttamaan. Siis jos näin todella asiat ovat, niinkuin tässäkin tapauksessa oletan.

Alkuperäinen kirjoittaja annasstiinaelli

Törppöä kehua vain miestä, olisi kehunut molempia yhtäaikaa, vaikkapa, että kyllä te olette sitten ahkeria ja pidätte paikat hyvässä kunnossa. Ja vielä siihen perään, että onpa onni, että poikani löysin noin siistin ja ahkeran vaimon, kun hän itsekkin on niin aikaansaapa mies, kiitän siitä luojaani. Näin se pitäisi mennä, eikä vain poikaa rueta suitsuttamaan. Siis jos näin todella asiat ovat, niinkuin tässäkin tapauksessa oletan.

Vanha sanonta: veri on vettä sakeampaa, pitää edelleenkin paikkansa.
Muori piilokehuu myös itseään siinä sivussa, hän kun on kasvattanut kunnon pojan.

Anna sinä jo anoppis olla. Vanha ihminen, eikä sellaista kannata ruveta kouluttamaan. Tuskin te joka ikinen päivä näette, niin että sun täytyisi jatkuvasti tätä kuunnella.

tää Loola, mikä vihanvimma siihen anoppiin pitäisi kohdistua, kun hän on oikealla tavalla ylpeä pojastaan ja kiitollinen siitä että on onnistunut kasvatuksessaan. Ihaillaanhan me kauniita hyvin tehtyjä taulujakin. Miksi emme ihailisi kunnollisia lapsiamme, olivat ne sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Maailma on niin paha ja likainen, että jokaisen jolla on jotain hyvää kannattaa tuoda se esille ja huomauttaa niillekin joille kokemansa hyvät asiat ovat itsestään selvyys ja liian tylsä, arkinen asia.

Ymmärrän täysin tunteesi anopin kehuessa ja kiitellessä poikaansa. Sanoisipa joskus poikansa olleen myös fiksu ja viisas vaimon "valinnassa". En tiedä kuinka on anopillasi ikää, mutta iän tuomaan käytökseen tuollaisen panisin. Piston kyllä minäkin olisin tuntenut, jos edesmennyt anoppini olisi noin puhellut. Eikä kenelläkään ole tarvetta ketään alkaa enää "kouluttamaan", jokainen käyttäytyy ja puhuu sen järkikullan avulla mikä meille kullekin on suotu. Laitetaan anopin puheet varottavaksi esimerkiksi, korvan taakse, ettei vain jatkettaisi niitä, tilaisuuden tullen, seuraavalle sukupolvelle.

Alkuperäinen kirjoittaja Puhuu asiaa

tää Loola, mikä vihanvimma siihen anoppiin pitäisi kohdistua, kun hän on oikealla tavalla ylpeä pojastaan ja kiitollinen siitä että on onnistunut kasvatuksessaan. Ihaillaanhan me kauniita hyvin tehtyjä taulujakin. Miksi emme ihailisi kunnollisia lapsiamme, olivat ne sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Maailma on niin paha ja likainen, että jokaisen jolla on jotain hyvää kannattaa tuoda se esille ja huomauttaa niillekin joille kokemansa hyvät asiat ovat itsestään selvyys ja liian tylsä, arkinen asia.

Kyllä anoppi ihailisi poikaansa vaikkei poika sormellaan koskisi ns. naistentöihin. Silloin kehu kenties kuuluisi niin että 'kunnon mies tuo minun poikani, kun ei koske akkain hommiin'.

Kokeilepas seuraavaksi vastausta:
"Joo, ja niin kauan kuin käyttääytyy hyvin pidän tuon mokoman"...

Vanhoja ihmisiä pitää ymmärtää, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos tämäntyyppisissä asioissa. Olen itsekkin huomannut, miten mamma on muuttunut vanhetessaan. Niin pidättyväinen ihminen sanoo nyt suorat sanat. Melkein aina rupeaa naurattamaan, riitaa ei synny.

kiitos vastauksita! Asiaa tuli tarkasteltua eri puolilta. En mitenkään halua loukata anoppiani, pistän vanhuuden. helpotti, kiitti

Minun on pakko sanoa, ettei minun poikani ole mikään yli olento, mutta olen onnellinen, että hän on miniälleni kelvannut ja miniä on jaksanut hänen kanssaan. Miniä on korjannut, myös minun tekemiä virheitä, sekä sukuperintönä tulleita tapoja
En tiedä muista, mutta minulla on ollut onni saada hyvä miniä, meillä on hyvät välit, maantieteellinen välikin on jo muutaman sata kilometriä. ;-)

Olen pärjännyt anopin kanssa 30 v pitämällä hänen edessään suuni kiinni, itkemällä vain takana päin. En ole halunnut loukata häntä. Anoppini on on kova ja loukkaava. Minulle hän sanoi kahden kesken että miksi poikani otti 1. naisen mihin rakastui. Hän sanoi, että käyttäyden alentuvasti häntä kohtaan, hymyilin väärin hänelle. Kun väittelin nuorena tohtoriksi, hän sanoi että onko se nyt ylpistynyt. Haavoituin syvästi 30 vuodeksi. Koska poikani ovat minun näköisiäni (ruskeasilmäisiä ja tummia), on heillä häiriö, olisi pitänyt tulla isän siniset silmät ja vaalea tukka (nyt kyllä kalju!). Anopin biologian mukaan pojille pitää periytyä isän muodot.

Anoppi on kovin katkera lapsuudestaan, vaikka ihan samanlaisista kurjista oloista oma isäni luki aikoinaan lääkäriksi. Anoppi on katkaissut välinsä lähes kaikkiin lapsiinsa. Yhtä hän sanoo vaihdokkaaksi kaikkien kuullen ja kuvasi synttäreillä poikansa ripulia vauvana ja nauroi. Poika lähti pois. Ei tätä ole sitten näkynytkään. Anoppi arvosteli lapsiaan, että nämä ovat päässeet elämässä vähemmällä kuin hän. Ei saisi heti olla hyvä asunto, vaan ämmänlängillä kulkeva vesi ja huussi niinkuin hänellä nuorena. Hän on valinnut yhden lapsenlapsen tytön jota kehuu ja ylistää, muut on viallisia. Hänellä ei ole mitään isoaäidillisiä piirteitä.

Kuitenkin pari lastaan hoitaa anopin asioita velvollisuudesta.

Alkuperäinen kirjoittaja luisa

Hänellä ei ole mitään isoaäidillisiä piirteitä.

Kuitenkin pari lastaan hoitaa anopin asioita velvollisuudesta.

Tuntuu, että usein elämä ei ole lainkaan oikeudenmukainen. On äitejä, jotka ovat ns. antaneet kaikkensa lapsilleen ja he saavat maata yksin vuodeosastoilla, lapset poikkeavat ehkä jouluna ja silloinkin hätäisesti. Sitten on näitä nim. luisankin kuvaamia äitejä, joita kuitenkin hoivataan, vaikkakin velvollisuudesta.

Itse "taistelen" velvollisuuden tunteen kanssa suhteessani anoppiini. Tuo ihminen oli aikoinaan hyvin ilkeä ja kiero minua kohtaan. Lapsilleni hän on ollut hyvin etäinen isoäiti, juuri näitä, jotka suosivat yhtä lapsenlasta ja muut eivät merkitse mitään. Ainoaa lapsenlapsenlasta hän ei noteeraa lainkaan, koska tämä ei ole suosikin lapsi. Itseasiassa minulla ei ole mitään syytä, miksi käyn anoppia auttelemassa, niin vaan tulee kuitenkin tehtyä.

Muistan miten lähisukulainen kehui minulle miestä, miten hyvän miehen olet saanut, sitä se toitotti aina. Mies kävi vieraissa koko ajan, vaikka toikin leivän taloon. Enpä tiedä siitä hyvyydestä sitten, jos on uskoton ja epärehellinen avioliitossa. Mieluummin pitää osata lähteä. Jos ei tykätä, niin ei tupata. Mutta eipä lähtenyt vaikka olisi saanut valita. Pitäisi jokaisen hölöttäjän vain osata pitää suunsa kiinni kun ei tiedä asioista kuitenkaan mitään. Jokainen kun vain osaisi hoitaa omat asiansa, niin hyvä olisi.

Alkuperäinen kirjoittaja Nainen*

Muistan miten lähisukulainen kehui minulle miestä, miten hyvän miehen olet saanut, sitä se toitotti aina. Mies kävi vieraissa koko ajan, vaikka toikin leivän taloon. Enpä tiedä siitä hyvyydestä sitten, jos on uskoton ja epärehellinen avioliitossa. Mieluummin pitää osata lähteä. Jos ei tykätä, niin ei tupata. Mutta eipä lähtenyt vaikka olisi saanut valita. Pitäisi jokaisen hölöttäjän vain osata pitää suunsa kiinni kun ei tiedä asioista kuitenkaan mitään. Jokainen kun vain osaisi hoitaa omat asiansa, niin hyvä olisi.

-juuri noin. Olen saanut elää aviossa vuosikymmeniä, aivan samanlaisen miehen kanssa. Kaikki kehuivat kuinka hyvä mieheni onkaan, myöskin omat sukulaiseni. Sitten kun aloin kaataa kulisseja, minua ei uskottu, mustasukkaiseksi vaan leimattiin kun toisista naisista kerroin. No, eron jälkeen aivan sama mihin kukin uskoo, hyvä kun itse tietää totuuden.
Mutta, oikeasti, ei toisen elämästä tiedä kuin asianomaiset.

Varsinaisia pyhimyksiä lienee vähän, hyvää ja huonoa lienee kaikissa ihmisissä. Minun anoppini haukkuu jatkuvasti edesmennyttä miestään ja vuorotellen kaikkia lapsiaan, jos ovat hänen mielestään tehneet jotain väärin. Varmaan minuakin selän takana.

Annan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Näitä toisten elämän arvostelijoita on maailma tulvillaan eikä heiltä juuri tukea ja ymmärrystä hädän hetkellä löydy.

Hänen miehensä ei ollut mikään ihanneihminen, mutta jutut vaikuttavat joskus niin uskomattomalta, etten tiedä, onko kaikki totta vai kuvitelmaa. Ainakin lastensa tekemisiä hän paisuttelee mielessään. Haluttaisi sanoa se kuuluisa fraasi: hanki itsellesi elämä. Kun olisi sitä omaa mielenkiintoista elämää, ei tarvitsisi kaiken aikaa kuopia toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä - siis vuosikymmenten takaa.

Alkuperäinen kirjoittaja Tiktaktuk

Haluttaisi sanoa se kuuluisa fraasi: hanki itsellesi elämä. Kun olisi sitä omaa mielenkiintoista elämää, ei tarvitsisi kaiken aikaa kuopia toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä - siis vuosikymmenten takaa.

Se vaan on ikäihmisen hankala enää hankkia sitä elämää. On usein elettävä sen jo hankitun kanssa ja jos sen ajatteleminen nostaa v-käyrää, niin jotenkihan se hatutus on purettava:)

Minusta vanhanakin voi elää - siis sitä omaa elämää niin kauan kuin ei makaa ihan kasvina. Tästähän esim. kaikki aktiiviset vammaiset ovat hyvä todiste. Harrastaa voi monenlaista oman kunnon mukaan.

Saahan sitä olla kiinnostunut lastensa, sukulaistensa, ystäviensä ja kylänmiesten elämästäkin, mutta ei sitä tarvitsisi jatkuvasti muistella niitä vuosikymmenten takaisia vastoinkäymisiä.

Mutta minkäpä sitä voi, jos on niin hirveän negatiivinen maailmankatsomus. Yritän pitää suuni kiinni : )