entinen elämä kaduttaa

Onko teillä neuvoja ? Onko kohtalotovereita ?

Minua on tässä vuosien saatossa alkanut kaduttaa entinen elämäni. Pohdin sitä hyvin paljon nykyään. Esimerkiksi yhtä ihmissuhdettani kadun niin paljon, että antaisin mitä vain, jos saisin sen tekemättömäksi. Kadun niin paljon asioita ja mietin niitä, että tuntuu välillä että tulen hulluksi.

Syyllisyydentunteet viittaa kyllä voimakkaaseen masennukseen.

Millaista elämäsi on nyt? Oletko kovinkin paljon yksin ajatustesi kanssa? Mikä on saanut nämä ikävät asiat tulemaan mieleesi?

Kysyn sen vuoksi, että itselläni oli ajanjakso, jolloin negatiiviset asiat tai omat mokat tulivat jatkuvasti mieleen. Mitä enemmän niitä ajattelin, sitä ahdistavammilta ne tuntuivat. Silloin elämänpiirini oli suppea ja kärsin yksinäisyydestä. Roikuin paljon netissä enkä oikeastaan tehnyt mitään vapaa-ajallani. Lähinnä syöminen ja juominen (ikävä myöntää) toivat mielihyvää.

Menneisyyttä et voi muuttaa. Toki jos kärsit esimerkiksi siitä, että olet loukannut jotain ihmistä, voit pyytää anteeksi. Oma neuvoni on, että täytä kalenterisi sellaisella tekemisellä, että saat muuta ajateltavaa. Itseäni on esimerkiksi liikunta tai positiivisesti ajattelevien ihmisten seura auttanut.

Alkuperäinen kirjoittaja lll

Onko teillä neuvoja ? Onko kohtalotovereita ?

Minua on tässä vuosien saatossa alkanut kaduttaa entinen elämäni. Pohdin sitä hyvin paljon nykyään. Esimerkiksi yhtä ihmissuhdettani kadun niin paljon, että antaisin mitä vain, jos saisin sen tekemättömäksi. Kadun niin paljon asioita ja mietin niitä, että tuntuu välillä että tulen hulluksi.

Olet selvästi masentunut, hanki itsellesi ammattiapua, saat vyyhtiä purettua. Nuo ikävät asiat on valitettavasti käytävä läpi, lakaisemalla ne maton alle ne vain ovat siellä piilossa jonkin aikaa. Liikunta selvittää ajatuksiasi ja piristää mieltäsi mutta minusta tuntuu, että olet aika syvällä noitten ongelmiesi kanssa ja pelkkä liikunta ei auta. Yhden neuvon minäkin antaisin, älä ruodi tätä ihmissuhdettä täällä netissä, se on teinimeininkiä.

Ihmisen suhde ajatuksiin on kasvatuksen myötä muuttunut epäluonnolliseksi, ja siksi hän ei onnistuu luopumaan ajatuksista, joita ei tosiasiassa tarvitse. Tämä näkyy monessa asiassa, kuten esimerkiksi sinun tapauksessasi Ap, ja opitut ajatukset toimivat elämää ohjaavana sekä rajoittavana, kunnes niistä oppii luopumaan.

Olen lukenut erästä kirjaa, joka kuvailee ongelman erittäine tarkalla tavalla. Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä henkilö välttämättä huomaa sitä lainkaan. Tätä työtä tehdessä tietoisuus itsestä kasvaa, ja sitä mukaan myös valinnat siirtyvät kohti omaa tahtoa.

Todella mielenkiintoinen ja ennen kaikkea toimiva elämäntietokirja, kannattaa lukea!

Lisää sivulla: [linkki moderoitu]

^ Katos vaan. Sulla on vieläkin sama neuvo (= kirjan mainostus) meneillään.

Ajattelen että on omalla tavallaan terve piirre, että katuu jotain asiaa. ME jokainen teemme sellaisia asioita paljonkin. Eivätkä nämä sinun katumasi asiat jää viimeisiksi. Olen aika iäkäs ja puhun kokemuksesta.
Tuossa edelliset ovat antaneet hyviä vinkkejä siitä, että ei kannattaisi jäädä liian yksin.
Minulle tärkein asia edellisen ohessa on ollut se että Jeesus on minua auttanut. En tiedä tunnetko Häntä lainkaan. HÄn puhuu Raamatussa. Hän on totta.
HÄn on tehnyt minun elämässäni suuria. Hän on auttanut kaiken keskellä, kaiken elämäni sotkun keskellä. Ja vapauttanut minut sisäisesti. Hän antaa synnit anteeksi ja antaa ilon sydämeen.
Joka paikkakunnalla on kristillisiä seurakuntia. Toivon että löydät hyviä uskovia ystäviä. Sellaisia jotka ovat luotettavia. Sellaisia jotka haluavat tukea sinua ja rukoilla puolestasi.
Minäkin rukoilen ainakin nyt ja muulloinkin jos muistan.Vaika en tiedä nimeäsi, Jumala sen tietää. Siksi voin rukoilla nimimerkki III: n puolesta.
Sinulle kaikkea hyvää toivoen

Alkuperäinen kirjoittaja lll

Onko teillä neuvoja ? Onko kohtalotovereita ?

Minua on tässä vuosien saatossa alkanut kaduttaa entinen elämäni. Pohdin sitä hyvin paljon nykyään. Esimerkiksi yhtä ihmissuhdettani kadun niin paljon, että antaisin mitä vain, jos saisin sen tekemättömäksi. Kadun niin paljon asioita ja mietin niitä, että tuntuu välillä että tulen hulluksi.

Hankala ottaa kantaa, kun en tiedä minkä ikäinen olet. Puhut entisestä elämästä, olet siis teini-iän ohittanut, vai?
Toki jokainen katuu jotain, se on selvää mutta jäädä nyt jumiin johonkin ihmissuhteeseen, on jo turhaa. Mennyttä ei voi muuttaa se me jokainen tiedetään.
Jos ei tullut tehtyä ihan kauheaa, miksi märehtiä menneitä.

Töissä oli aikanaan nainen joka länkytti, "mun pojat olisivat voineet opiskella, ovat viisaita. Mä olisin voinut opiskella enemmän jne loputtomiin" Hän suri 30-vuotta sitten päättynyttä avioliittoaan, puhui kuin se olisi tapahtuntu eilen.

Sitä oli raskas kuunnella, uskontokin sekoitti hänen päätään ja niin hän jäikin ennenaikaiselle eläkkeelle.
Voi sitä katkeruuden ja kaunan määrää, mikään ei sen ihmisen elämässä ollut hyvin, ei mikään.

Itse en kadu kauheasti mitään, toki jossain olisi pitänyt toimia toisin, mutta silloin se oli paras ratkaisu. Koko elämähän on oppimista, eikö?
Yritän mennä eteenpäin, yritän ajatella ettei meistä kukaan ole virheetön. Olen oppinut pyytämään anteeksi, toki osasin aina pyytää lapsiltani anteeksi, mutta nyt osaan tehdä sen myös ystävien kanssa. Se on paljon minulta, olen aika jääräpää :)

Katumiset kuuluu normaaliin elämään. Joskus jotkut asiat pyörii päässä niin että tekee mieli hakata päätä seinään. Asioilla kuitenkin tuppaa olemaan taipumus järjestyä - klisee - eli elämään tulee muuta sisältöä ja ikävät asiat jää taka-alalle ja myöhemminkin mieleen tulevina eivät ahdista enää niin. Aika parantaa. Joka aamu on uusi tilaisuus jättää mennyt taakse jos sille antaa tilaisuuden eli tekee joka päivä jotain uutta, keskittyy uusiin asioihin, joita sitten iltasella miettii menneisyyden sijaan. Vähitellen mennyt jää taakse - toki josksu se vielä voi yrittää hyökätä päälle mutta miedompana ja sen nujertaa kun pitää pintansa. Sitä paitsi, ne menneet ratkaisut on tehty sen hetkisen elämänkokemuksen ja tiedon varassa. Turha moittia itseään liikaa.

Menneitä ei saa tekemättömiksi, joten voit vain "ottaa oppia" niistä. Vähän kuten että paljon viinaa juomalla tulee krapula, vältä sitä ...joojoo. Mutta pointti on, että tulevalla elämällä ei ole mitään tekemistä entisen kanssa.

Jos olet esim ikävässä ihmisessä todennut joitain tiettyjä piirteitä, jotka tunnistamalla olisit osannut välttää kyseistä ihmistä tai joitain tekemisisäsi hänen kanssa, niin toistamiseen kohdatessasi vastaavanlaisen ihmisen osaat kenties varautua pahimpaan.

Älä kuitenkaan tulkitse ja tuomitse ketään kylmiltään ja yksioikoisesti. Anna ihmisille tilaisuus, silä saattaahan sinunkin tulkintasi olla väärä ja todennäköisesti onkin. Varautumisella vain loiventaa mahdollista uutta pettymystä. Ole kuitenkin enempi myönteinen kuin kielteinen. Liika varovaisuus tai on pahaksi hyvällekin alkavalle suhteelle. Elämässä kannattaa kuitenkin olla ensisijassa muuta sisältöä kuin parisuhde joten ylös ulos ja lenkille kuten sanotaan. Ei siis konkreettisesti.

Joskus olen miettinyt miksi nykyään ihmiset niin helposti totaalisesti masentuu pettyessään johonkin ihmissuhteeseen. Onko ihmissuhteet tarkemmin parisuhteet yliarvostettuja, mediassa, telkkarissa, elämässä ei ole muuta sisältöä, vai missä vika.

Alkuperäinen kirjoittaja lll

Onko teillä neuvoja ? Onko kohtalotovereita ?

Minua on tässä vuosien saatossa alkanut kaduttaa entinen elämäni. Pohdin sitä hyvin paljon nykyään. Esimerkiksi yhtä ihmissuhdettani kadun niin paljon, että antaisin mitä vain, jos saisin sen tekemättömäksi. Kadun niin paljon asioita ja mietin niitä, että tuntuu välillä että tulen hulluksi.

Tottakai voit katua menneisyyttäsi ja sitten oppia olemaan toistamatta virheitäsi. Teit aikoinaan valintoja, jotka osoittautuivat vääriksi, tai ainakin siltä vaikuttaa tällä hetkellä, mutta vain tulevaisuus näyttää miten vääriä nuo valinnat loppujen lopuksi olivat.

Teit sen, mihin tuolloin pystyit tai mihin uskoit, koska et tiennyt paremmin. Kaikki me teemme virheitä ja vääriä valintoja, se kuuluu ihmisenä olemiseen. Virheitä on hyvä tehdäkin, koska niistä voi oppia. Älä ole liian ankara itseäsi kohtaan. Mieti miten ja miksi teit vääriä valintoja ja jatka sitten eteenpäin. Älä jää liikaa kiinni menneeseen, siitä voi tulla päähänpinttymä josta voi olla vaikeaa päästä eroon. Anna itsellesi anteeksi, ole kiltti itsellesi, anna armoa, et kai sentään tappanut ketään? Menneisyydelle et enää voi mitään, hyväksy se. Tulevaisuudelle voit tehdä paljonkin jos tahdot. Älä anna menneisyyden pilata tulevaisuuttasi.

Alkuperäinen kirjoittaja lll

Onko teillä neuvoja ? Onko kohtalotovereita ?

Minua on tässä vuosien saatossa alkanut kaduttaa entinen elämäni. Pohdin sitä hyvin paljon nykyään. Esimerkiksi yhtä ihmissuhdettani kadun niin paljon, että antaisin mitä vain, jos saisin sen tekemättömäksi. Kadun niin paljon asioita ja mietin niitä, että tuntuu välillä että tulen hulluksi.

Otan osaa. Itsekin kadun muutamaa ihmissuhdetta. Voi että olin hölmö. Annoin kohdella itseäni todella paskamaisesti enkä ymmärtänyt lähteä. Miten niin saattoi tapahtua? Mikä minua oikein vaivasi? Olin kynnysmatto. Tämä todella vaivaa minua. Monta vuotta elämästäni hukkaan.

Toisaalta...lähdin kuitenkin lopulta. On varmaan paljon niitä ihmisiä jotka jäävät kituuttamaan epätyydyttäviin, paskamaisiin suhteisiin loppuelämäkseen koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Ainakin nyt tiedän mitä en ainakaan halua. Voi olla, että on välttämätöntä käydä helvetissä tietääkseen missä suunnassa taivas on.

Alkuperäinen kirjoittaja lll

Onko teillä neuvoja ? Onko kohtalotovereita ?

Minua on tässä vuosien saatossa alkanut kaduttaa entinen elämäni. Pohdin sitä hyvin paljon nykyään. Esimerkiksi yhtä ihmissuhdettani kadun niin paljon, että antaisin mitä vain, jos saisin sen tekemättömäksi. Kadun niin paljon asioita ja mietin niitä, että tuntuu välillä että tulen hulluksi.

Kun jostain tulee mieleen vuosien takaisia. On ihmisiä joita muistan lämmöllä ja joitakin jotka vain haluaa unohtaa ikuisiksi ajoiksi. Nyt 15-16-vuotta myöhemmin olen jo viisaampi ja en haluaisi menneistä takaisin mitään. Ne ovat vain osa minua ja toiset sen aikaisia "legendoja". Joskus saatan tarpeen vaatiessa poimia esimerkin kuinka ei tule toimia tai kuinka joku näistä legendaarisista ihmisistä on ratkaissut ongelmia. Muuten en viitsi heitä muistella. Tätä kirjoittaessani kuitenkin hymyilen. Osa näiden ihmisten opetuksista on siirtynyt kuitenkin minullekin. Olkoon se heidän perintönsä minulle.

Olen aloittaja. Tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka kirjoititte minulle. Toivottavasti joskus saan nämä asiat pois mielestäni. Olen tyhmyyksissäni kertonut asioita aviomiehelleni, joka nyt syyllistää minua ainakin kun on juonut. Olen rikkinäisestä kodista kotoisin, jossa isä joi ja me äidin kanssa häntä lähdettiin pakoon. Isä oli jonkinlainen narsisti, en ihan tarkkaan tiedä miten häntä analysoisin. Sodan kokenut mies joka tapauksessa. En saanut koskaan kehuja kotoani, ainoastaan negatiivista palautetta tein mitä tahansa.

Teini-ikäisenä aina kuvittelin, että joku prinssi vie minut pois ja tulee valkoisella ratsulla hakemaan. Olin ihan hyvässä avioliitossa, mutta menin liian nuorena siihen ja siksi rupesin kaipaamaan menetettyä nuoruuttani. Hain ainoastaan rakkautta ja siksi suostuin vaikka mihin suhteisiin, joita nyt kadun ihan hirvittävästi. Olen aina ollut jotenkin uskonnollinen ja uskon siihen, että paha saa aina palkkansa ja minäkin saan joskus vielä pahemman kautta sen kokea. Olen ollut ihmissuhdetyössä ja olen ollut aina ystävällinen ja avulias, antanut itsestäni kaiken.

Olen nyt uudestaan naimisissa ja vaikka kuinka yritän ajatella, että kaikki on hyvin, niin ei vain ole. Ajattelen menneitä suhteitani, ja kadun niitä ihan hirveästi. Rakkautta minä kuitenkin olen aina hakenut kuitenkin, enkä sitä ole saanut. Nykyään olen kiltti, hiljainen ja on totta, että päiväni täyttyy aika paljon netistä, olen siksikin varmaan tosi masentunut.

Mietin aika paljon nykyään kuolemaa ja toivoisinkin sitä itselleni. En oikein tiedä, että mikä olisi minun pelastukseni. Ajattelen paljon Jumalaa, mutta en kuitenkaan osaa edes rukoilla enää.

Alkuperäinen kirjoittaja kiitos teille

Olen aloittaja. Tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka kirjoititte minulle. Toivottavasti joskus saan nämä asiat pois mielestäni. Olen tyhmyyksissäni kertonut asioita aviomiehelleni, joka nyt syyllistää minua ainakin kun on juonut. Olen rikkinäisestä kodista kotoisin, jossa isä joi ja me äidin kanssa häntä lähdettiin pakoon. Isä oli jonkinlainen narsisti, en ihan tarkkaan tiedä miten häntä analysoisin. Sodan kokenut mies joka tapauksessa. En saanut koskaan kehuja kotoani, ainoastaan negatiivista palautetta tein mitä tahansa.

Teini-ikäisenä aina kuvittelin, että joku prinssi vie minut pois ja tulee valkoisella ratsulla hakemaan. Olin ihan hyvässä avioliitossa, mutta menin liian nuorena siihen ja siksi rupesin kaipaamaan menetettyä nuoruuttani. Hain ainoastaan rakkautta ja siksi suostuin vaikka mihin suhteisiin, joita nyt kadun ihan hirvittävästi. Olen aina ollut jotenkin uskonnollinen ja uskon siihen, että paha saa aina palkkansa ja minäkin saan joskus vielä pahemman kautta sen kokea. Olen ollut ihmissuhdetyössä ja olen ollut aina ystävällinen ja avulias, antanut itsestäni kaiken.

Olen nyt uudestaan naimisissa ja vaikka kuinka yritän ajatella, että kaikki on hyvin, niin ei vain ole. Ajattelen menneitä suhteitani, ja kadun niitä ihan hirveästi. Rakkautta minä kuitenkin olen aina hakenut kuitenkin, enkä sitä ole saanut. Nykyään olen kiltti, hiljainen ja on totta, että päiväni täyttyy aika paljon netistä, olen siksikin varmaan tosi masentunut.

Mietin aika paljon nykyään kuolemaa ja toivoisinkin sitä itselleni. En oikein tiedä, että mikä olisi minun pelastukseni. Ajattelen paljon Jumalaa, mutta en kuitenkaan osaa edes rukoilla enää.

Olet rikkinäisestä kodista, et saanut koskaan kehuja, vaan aina vain negatiivistä palautetta. Pidä varasi että et ala kohdella itseäsi yhtä kaltoin kuin sinua kohdeltiin. Tuollaisen taustan omaavalle henkilölle on tavallista että samaistuu vanhempiinsa ja alkaa kohdella itseään kaltoin. Myös jos lapsena pidetään huonona, niin henkilö saattaa alkaa käyttäytyä siten, että voi pitää itseään huonona. Rakkaudella kohdellut osaavat kohdella itseään rakkaudella ja huolenpidolla ja arvokkaana pidetyt kohtelevat itseään arvokkaina.

Ehkä jo kohtelet itseäsi kaltoin, päädyit huonoihin suhteisiin, koska et uskonut ansaitsevasi parempaa? Ehkä hait rakkautta sieltä missä sitä ei ollut, koska et tunnista oikeaa rakkautta koska et sitä lapsena saanut? Älä ole liian ankara itseäsi kohtaan, opettele olemaan kiltti ja ymmärtävä, anna itsellesi anteeksi. Teit jotain jota kadut, koska et silloin osannut valita paremmin. Ihmissuhdetyössä olet aina ystävällinen ja avulias ja annat itsestäsi kaiken, etkö voisi kohdella itseäsi samalla empatialla?

Paha ei saa palkkaansa, ei vaikka ansaitsisi, tämä on totuus. Sinä et ollut paha, vain vikaan mennyt kun et osannut paremmin. Ei sinua virheistä kukaan rankaise, jos et itse itseäsi rankaise. Lapsena ehkä rangaistiin, jos vanhempiesi mielestä teit väärin, ehkä vaikka omasta mielestäsi teit oikein? Älä toista rankaisevan vanhemman roolia itseäsi kohtaan.

Olet uudestaan naimisissa ja kaikki on hyvin. Yritä keskittyä tuohon. Ehkä uskot että et ansaitse noin hyvää elämää? Ehkä joku iskosti sinuun tuon uskon jo lapsena, ehkä narsisti isäsi? Huono tytär ei ansaitse hyvää elämää? Hait vain rakkautta, mutta kaikki meni väärin, koska et silloin osannut paremmin. Hyväksy tuo ja keskity tähän hetkeen, jossa kaikki on nyt hyvin.

Masennukseen kuuluu kuoleman kaipuu ja sen ajattelu. Ehkä sinulla on joku kehityskriisi tulossa, johon kuuluu menneisyyden summaaminen, ikäänkuin laskujen aika, jolloin tekee tiliä elämästään. Kun kriisi on ohi, niin edessäsi avautuu uusia mahdollisuuksia, joita et osannut aavistaa. Kriisi antaa myös mahdollisuuden kasvaa ihmisenä ja kehittyä henkisesti, siis ei mitään niin pahaa etteikö siinä olisi hyvääkin. Et vielä osaa iloita tulevasta kehityksestä, mutta kyllä se sieltä aikanaan tulee. Työstä menneisyytesi, vaikka tarvittaessa asiantuntijan avulla, jos menneisyyden haamut ottavat liikaa tilaa. Onko sinulla joku jonka kanssa voisit puhua näistä asioista livenä, vai onko sinun vaikeaa luottaa toiseen? Voimia jokatapauksessa ja pitkä, lämmin halaus!

Alkuperäinen kirjoittaja lll

Onko teillä neuvoja ? Onko kohtalotovereita ?

Minua on tässä vuosien saatossa alkanut kaduttaa entinen elämäni. Pohdin sitä hyvin paljon nykyään. Esimerkiksi yhtä ihmissuhdettani kadun niin paljon, että antaisin mitä vain, jos saisin sen tekemättömäksi. Kadun niin paljon asioita ja mietin niitä, että tuntuu välillä että tulen hulluksi.

ei ole neuvoja enkä ole kohtalotoveri. tehtyä ei saa tekemättömäksi yleensä. käy hautausmaalla. mieti mitä niiden ihmisten elämässä aikoinaan tapahtui.
aivan, ei mitään hajua. ei myöskään ketään kiinnosta sinun mokasi joten vedä kännit ja lähde kaupungille baareihin, niin jo unohdat entisen elämäsi kun huomenna eilisessäkin on tarpeeksi pohtimista :D

Alkuperäinen kirjoittaja kerranvuoteenkäynti

ei ole neuvoja enkä ole kohtalotoveri. tehtyä ei saa tekemättömäksi yleensä. käy hautausmaalla. mieti mitä niiden ihmisten elämässä aikoinaan tapahtui.
aivan, ei mitään hajua. ei myöskään ketään kiinnosta sinun mokasi joten vedä kännit ja lähde kaupungille baareihin, niin jo unohdat entisen elämäsi kun huomenna eilisessäkin on tarpeeksi pohtimista :D

Ei ole neuvoja mutta kuitenkin niitä annat (vedä kännit, lähde kaupungille, käy hautausmaalla)?

Jospa puhuisit vain itsestäsi, koska et ole kaikki ihmiset. Jos sinua ei jokin asia ei kiinnosta niin ei se tarkoita sitä etteikö kiinostaisi muita. Sinuakin kiinnosti niin paljon että vastasit ap:lle.

Kerroit, että olet aiemmin ajautunut suhteisiin, koska olet kaivannut rakkautta. Eihän siinä ole mitään pahaa! Eikä ole myöskään sinun syysi, että jotkut ovat kohdelleet sinua huonosti. Varmasti meidän kaikkien aikuisten menneisyydessä on tapahtumia, joita häpeämme tai jotka haluaisimme lakaista maton alle. Itse olen noudattanut neuvoa, että ajatusten kannattaa antaa tulla ja mennä, eli jos jokin ikäväkin asia nousee mieleen, sitä ei kannata yrittää torjua. Tästä on ollut paljon apua kamppaillessani oman pääni kanssa!

Onhan sinulla ystäviä tai edes yksi ystävä, jonka kanssa voit vaihtaa ajatuksia? Jos ei vielä ole, niin hakeudu ihmisten pariin ja ole avoin uusille tuttavuuksille. Ystäville on usein helpompi avautua syvimmistä tunnoista kuin puolisolle.

"Rakkautta minä kuitenkin olen aina hakenut kuitenkin, enkä sitä ole saanut. Nykyään olen kiltti, hiljainen ja on totta, että päiväni täyttyy aika paljon netistä, olen siksikin varmaan tosi masentunut."

Olemme ap:n kanssa melko samanlaisen lapsuuden läpikäyneitä. Isä oli sodassa ja se jätti jälkensä. Maaseudulla lapsien piti olla kilttejä. Peloteltiin susilla, poliiseilla ja mustalaisilla ja ties millä.

Sitten minäkin muutin maailmalle ja tein kaikkea mikä ei kuulunut kiltin tytön olemukseen.
Sitten sattui ikävyyksiä ja muutuin takaisin tosi kiltiksi tytöksi. Olin ihannepuoliso miehelle, joka käytti kiltteyttäni hyväkseen. Olin jo ensi tapaamisella kertonut hulivilivuosistani ja sain sitten kuulla olleeni ilotyttö avioerojupakassa. Eli ei tosiaan kannata kaikkea kertoa.

Minäkin olen liikaa netissä. Siitä tavasta on vaikea päästä eroon. Elämä on nykyään netissä ja sitten tulee aina kurkattua elleihin.

Jos olet ap. netissä liikaa niin yritä pysyä mukavilla palstoilla. Katsele kivoja videoita ja kauniita kuvia. Niistä tulee hyvä olo.

Kristinuskon perussanoma on anteeksianto. Pitää antaa itselleen anteeksi ja myös toisille.
Enhän minäkään kenellekään kaunaa kanna. Naureskelen vain exäni jutuille ja varmasti hänkin on pahoillaan jutuistaan. On hän pyytänyt minulta anteeksi.

Huomasin tämän viestin aamulla kotikoneella. Sitten en päivällä enää löytänyt mistään.
Olen hyvällä mielellä kun löysin viestisi.

Alkuperäinen kirjoittaja "nykyään kiltti"

"Rakkautta minä kuitenkin olen aina hakenut kuitenkin, enkä sitä ole saanut. Nykyään olen kiltti, hiljainen ja on totta, että päiväni täyttyy aika paljon netistä, olen siksikin varmaan tosi masentunut."

Olemme ap:n kanssa melko samanlaisen lapsuuden läpikäyneitä. Isä oli sodassa ja se jätti jälkensä. Maaseudulla lapsien piti olla kilttejä. Peloteltiin susilla, poliiseilla ja mustalaisilla ja ties millä.

Sitten minäkin muutin maailmalle ja tein kaikkea mikä ei kuulunut kiltin tytön olemukseen.
Sitten sattui ikävyyksiä ja muutuin takaisin tosi kiltiksi tytöksi. Olin ihannepuoliso miehelle, joka käytti kiltteyttäni hyväkseen. Olin jo ensi tapaamisella kertonut hulivilivuosistani ja sain sitten kuulla olleeni ilotyttö avioerojupakassa. Eli ei tosiaan kannata kaikkea kertoa.

Minäkin olen liikaa netissä. Siitä tavasta on vaikea päästä eroon. Elämä on nykyään netissä ja sitten tulee aina kurkattua elleihin.

Jos olet ap. netissä liikaa niin yritä pysyä mukavilla palstoilla. Katsele kivoja videoita ja kauniita kuvia. Niistä tulee hyvä olo.

Kristinuskon perussanoma on anteeksianto. Pitää antaa itselleen anteeksi ja myös toisille.
Enhän minäkään kenellekään kaunaa kanna. Naureskelen vain exäni jutuille ja varmasti hänkin on pahoillaan jutuistaan. On hän pyytänyt minulta anteeksi.

Huomasin tämän viestin aamulla kotikoneella. Sitten en päivällä enää löytänyt mistään.
Olen hyvällä mielellä kun löysin viestisi.

Tuhannet kiitokset, kun vastasit. Niin mieluusti kirjoittelisin kanssasi ihan yksityisesti, vaikka sähköpostilla. Meillä tuntuu olevan tosi paljon samaa. Yritän luoda itselleni anonyymin sähköpostin ja annan sen sitten sinulle. Voisitko kirjoitella kanssani ?

Minua ei kaduta mitkään tekemiset, sillä mitään sellaista en ole tehnyt, joka ei kestäisi päivänvaloa, mutta sellaiset ihmissuhteet, jotka jo alkuunsa tiesi mihin johtaa, niin olisi pitänyt ottaa hatkat ja nopeasti. Mutta virheet saavat pelokkaaksi ja tuntosarvet teräviksi, eikä hevin antaudu enää huonoihin ihmisuhteisiin, jos vähänkin huomaa jo alkuunsa ihmisen ikävät luonteenpiirteet.

Alkuperäinen kirjoittaja ap

Tuhannet kiitokset, kun vastasit. Niin mieluusti kirjoittelisin kanssasi ihan yksityisesti, vaikka sähköpostilla. Meillä tuntuu olevan tosi paljon samaa. Yritän luoda itselleni anonyymin sähköpostin ja annan sen sitten sinulle. Voisitko kirjoitella kanssani ?

Kiitos kommentistasi. Olen kirjoitellut elleissä noin vuosikymmenen.
Voit lukea kirjoituksiani ellit 50+ palstalla. Vaihtelen usein nimimerkkejä.