Hei GoodNight! Muistanetkohan vielä minua tai noin kuukauden takaista viestittelyämme :) Kopsailin ne tänne, koska nyt on tuntunut hieman vaikealta juuri näihin kopsattuihin asioihin liittyen...
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja isadora  Elämässäni on mies, joka on tullut minulle tärkeäksi vaikka en oikeastaan häntä tunne. Juttelemme usein ja hän saa minut nauramaan. Välillämme on kevyttä flirttiä ja hän ilmeisesti pitää minua viehättävänä. Pohdin, haluaako hän mitään vakavampaa vai onko kaikki vain leikkiä. Jääkö se leikiksi? Minua itseäni ahdistaa se, että koen etten ole valmis antamaan mitään lupauksia vaan asioiden pitäisi todellakin tapahtua erittäin hitaasti. Koen ettei elämäntilanteeni ole sellainen että voisin heittäytyä mihinkään, vaikka haluaisin tai jos hänkin haluaisi. |
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja GoodNight :) Uudempi tuttava:
Mannaz väärinpäin: Nyt jo aluksi on kaksi tulkintavaihtoehtoa, mistä en saa selvää, että kumpaa tarkoittaa. Tämä mies on joko nyt saattanut ajatella kauas tulevaisuuteen ja näkisi teidät jossain määrin yhdessä. Tämä riimu nimittäin symboloi sitä, että itsekkyys olisi pelissä jotenkin tässä sinun kohdallasi, tulkitsisin sen niin, että olet vahingossa antanut hänen mielestään antanut luulla liikoja tai hän jotenkin pahoittaisi mielensä jos mitään ei tulisikaan välillenne. Nyt suurin este olisi tämän mukaan sinä, ettei suhdetta tulisi, eli kuvaa hyvin sitä, kun kerroit, ettet olisi valmis niin suureen harppaukseen. Todellinen Rakkaus nyt vain saisi sinut heittäytymään tässä elämäntilanteessa.
Tästä miehestä näyttäisi tulevan sinulle vielä tärkeämpikin, ainakin todellista ystävyyttä ellei muuhun päästä. Mutta kyllä ihastusta tulee varmasti olemaan välillänne. Hänen luotettavuudesta sen verran, että uskollinen näiden mukaan olisi, tulkitsisin, että hän ymmärtäisi, että suhteessa molemmat osapuolet ovat vastuussa siitä millainen liitto saataisiin yhdessä luotua.
Minulla on hyvin vahva tunne, ja riimutkin viittaavat Toistaiseksi siihen, että vielä odotat, ennen kuin suhteeseen pääset kenenkään kanssa. Vielä harjoittelet ja totuttelet vähitellen siihen ajatukseen, että kunnon kumppanin hitaasti vierellesi tulee. :) Oppisit ikään kuin tämän miehen kautta, että sinä tulet vielä rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi. Ei ihme, kun toisitanne välitettä jo näinkin paljon, tulette oppimaan upeita asioita elämästä ja itsestänne toistenne kautta. "Elämänoppi" on mielestäni kauneinta mitä toinen ihminen voi toiselle antaa :) (tulevaisuus rakentuu pala palalta, niin en saa sitä valitettavasti tietoosi onko tämä mies juuri se kenelle hän sinua "valmistelee" tarpeeksi rohkeaksi näyttämään kaikki tunteesi. :) |
Ja nyt käsiksi ongelmaan: Tunnen vieläkin hyvin vahvasti sanasi tuosta miehestä, haluan uskoa että hän on tuota kaikkea ja varmasti onkin. Jokin kuitenkin tuntuu muuttuneen, enkä tiedä onko se lähtöisin minusta vai hänestä... kenties molemmista. Ongelmaista! Minusta vain tuntuu, että tuo mies nyt lipenee vain kauemmas minusta, ei ole yhtä lähellä kuin aiemmin tänä kesänä ja huomaan sen surettavan minua etenkin nyt kun muukin kesä alkaa kohtaamaan loppuaan. Kirjotit että tämä mies nyt olisi suhteessa uskollinen ja niin päin pois. Minusta on kuitenkin näyttänyt jo ystävyytemme alusta asti siltä, että hänen ympärillään pyörii paljon muitakin kuin vain minä (vaikka en edes ajattele suoranaisesti pyöriväni hänen ympärillään) ja toisaalta koska hän oli usein ystävyytemme alussa se "alkuvoima", uskon että hänkin voi olla ehkä enemmänkin kuin pelkkä flirtti muiden naisten kanssa vieläpä omasta aloitteestaan. En kuitenkaan voi sanoa mitään varmasti... kaikki "todisteet" joita minulla on, on väritetty intuitiolla ja jonkinlaisella mustasukkaisuudella. En ehkä tahdo vastausta siihen, ovatko nämä epäröintini nyt todenperäisiä ja pitäisikö unohtaa koko ihminen... Enemmän pohdin sitä, onko oma hitauteni vaikuttanut siihen että hän saattaa käyttäytyä toisin ja toisaalta siihen että minulla ylipäänsä herää näitä ajatuksia; Olenko karkottanut hänet pois siksi etten ollut valmis mihinkään? Hän vain tuntuu olevan niin kaukana...
Minusta muuten tuntuu tämän miehen kohdalla myös hassulta, kun huomaan että aina kun otimme niin sanotusti askeleen lähemmäs toisiamme, otimme heti seuraavassa hetkessä monta askelta taaksepäin. En tahtoisi millään käyttää tässä imperfektiä, mutta nyt ei preesenskään kovin oikealta tunnu :( Mutta tiedän itse olevani tällainen peruuttelija, ehkä hänkin sitten on. Tämä nyt oli vain välihuomio, jolla ehkä oli joku syykin tulla esille. :)
En nyt tiedä, pyöritkö vielä täällä nostelemassa riimuja tai tahdotko enää ottaa tähän osaa, mutta lisään tämän kuitenkin. Toiveikkaana :)
