raskaus

Aatteleeko kukaan synnytyksestä ja raskaudesta niinkuin minä. Joskus tuntuu että olen ainut.
Minusta raskaus on surullista ja kamalaa, vaikka varmasti puolelle ajatus raskaudesta omalle rakkaalleen onkin pelottavuudestaan huolimatta ihanalla tavalla jännittävä.

Tosiasia on kuitenkin se, että raskaus on sairaalaan johtava vakava tila. Lapsi ei tule itsestäänselvästi ulos vaan joskus vaatii vaikean leikkauksen josta kehosta leikataan auki monta kerrosta. Ilman sairaalaa ja taitavia lääkäreitä osa naisista jäisi raskaaksi loppuelämäkseen ja kuolisi kituen. Myös repeämät ovat yleisiä ja ilman, että kätilöt leikkaisivat välilihaa ja varsinkin desinfioisivat haavat ja tikkaisivat niin nainen tulehtuisi ja ties mitä.
Ei sellaista pidä kenellekkään toivoa noin vakavaa tilaa, että makaa muutaman päivän sairaalassa.

Se on eri asia jos henkilö haluaa itse ja toivoo häntä onniteltavan niin tietysti on korrektia onnitella ja suhtautua asiaan tavalla jolla raskaana oleva toivoo asiaan suhtauduttavan. Mutta ylistää tilaa joka vie kehityismaissa henkiä ja kiduttaa ihmisiä päiväkausia jättäen vaurioita ja sivistysmaissa vie sairaalakuntoon on mielestäni törkeää.

Aina kun joku tuttuni on raskaana niin en ala ylistää vaan kysyn.

-Mitä ajattelet raskaudestasi ja miltä nyt tuntuu, enkä onnittele suoraan vaan odotan vastausta miten henkilö itse ottaa asian.

Teenkö oikein. Onko samanlailla ajattelevia?

Elämästä ei selviä hengissä. Ajaahan moni jopa päivittäin autoakin, vaikka kuolla tai vammautua siinä on paljon suurempi mahdollisuus kuin kuolla tai vammautua raskauteen, siis länsimaisen lääketieteen parissa elävillä.

Varmasti raskauden noin kuin sinä kokevat eivät tee lapsia, joten asiaa ei tarvitse itse ajatella eikä siitä ahdistua. Ja kannattaa muistaa, että ne raskaana olevat eivät yleensä ajattele noin kuin sinä, vaan heile raskaanaolo on joko ihan normaalia tai sitten tosiaan jopa ihanaa.

Alkuperäinen kirjoittaja vela kai minäkin

Elämästä ei selviä hengissä. Ajaahan moni jopa päivittäin autoakin, vaikka kuolla tai vammautua siinä on paljon suurempi mahdollisuus kuin kuolla tai vammautua raskauteen, siis länsimaisen lääketieteen parissa elävillä.

Varmasti raskauden noin kuin sinä kokevat eivät tee lapsia, joten asiaa ei tarvitse itse ajatella eikä siitä ahdistua. Ja kannattaa muistaa, että ne raskaana olevat eivät yleensä ajattele noin kuin sinä, vaan heile raskaanaolo on joko ihan normaalia tai sitten tosiaan jopa ihanaa.

Lapsen tekee se joka lapsen todella haluaa. Oli seauraukset mitkä tahansa.

Sitä juuri tarkoitan, että länsimainen lääketiede on asia mikä pitää naiset hengissä ja terveinä jopa yli synnytyksen. Onnistuu lievittämään kivun ja paikkaamaan jälkiseuraukset jotka voisivat olla kamalat. Lapsi tulee ulos sata varmasti vaikka leikkauksessa. Kiitos lääketieteen.

Tietenkin raskaana olo on normaalia minustakin ja luonnollista ja ajatus omasta lapsesta on jopa ihana.
Ei se silti asiaa muuta, että raskaus on kivulias tila jolloin liikkuminen vaikeutuu osalla ja tulee terveydellisiä ongelmia osalla ja aina johtaa sairaalakuntoon. Aina johtaa avuttomaan kuntoon jossa tarvitsee jonkun pelastamaan tilanteen. Yhdeksän kuukauden päästä sisäkkäin oleminen on hengenvaarallinen tila.

En voi sille mitään että tunnen näin. Haluan vain löytää jonkun joka tuntee samoin tai edes ymmärtää miltä minusta tuntuu. Jonkun joka pystyy samaistumaan.

Alkuperäinen kirjoittaja Sora

Ilman sairaalaa ja taitavia lääkäreitä osa naisista jäisi raskaaksi loppuelämäkseen ja kuolisi kituen.

No ei nyt sentään, kyllä se lapsi sieltä aina jotenkin ulos tulee. Totta tietysti, että länsimainen terveydenhoito pelastaa nykyään aika monen äidin ja lapsen hengen eikä meillä enää kuolla synnytykseen.

Nykyajan Suomessa kenenkään ei tarvitse olla raskaana tahtomattaan, joten uskoisin lähes kaikkien olevan iloisia raskaudestaan. Jos ajattelee raskaudesta niin kuin sinä, silloinhan ei hankkiudu raskaaksi.

Raskaus on luonnollinen tila, ei mikään sairaus, ja normaalit synnytykset voitaisiin periaatteessa aivan hyvin hoitaa kotonakin yhden tai kahden avustajan kanssa. Raskaus ei ole mikään "kivulias tila" (siinä mielessä, että kipuja olisi koko ajan), monet naiset voivat loistavasti raskauden aikana. Synnytyskivut ovat asia erikseen, mutta ne kestävät häviävän pienen ajan koko raskauden kestoon verrattuna ja varsinkin jos vertaa koko siihen aikaan, jonka lapsi on vanhempiensa vastuulla.

Tosin olen aivan varma, että jos miehet synnyttäisivät, olisi ajat sitten keksitty vaaraton menetelmä, jolla kivut voi poistaa.

En kyllä näkisi raskautta ja synnytystä ihan noin synkkänä asiana, vaikka itse en haluakaan niitä kokea. Raskaushan on ihan luonnollinen tila, yhtä luonnollinen kuin sekin, että ei ole raskaana, eikä normaali raskaus ja synnytys ole mikään hengenvaarallinen tila. Vielä reilu sata vuotta sitten tavalliset naiset synnyttivät kotona yhden avustajan turvin, jolla ei välttämättä edes ollut mitään lääketieteellistä koulutusta. Toki silloin synnytyskuolleisuus oli isompaa kuin nykyään, mutta eiköhän useimmat heistä kuitenkin jääneet henkiin.

Alkuperäinen kirjoittaja Hoivavietitön?

No ei nyt sentään, kyllä se lapsi sieltä aina jotenkin ulos tulee. Totta tietysti, että länsimainen terveydenhoito pelastaa nykyään aika monen äidin ja lapsen hengen eikä meillä enää kuolla synnytykseen.

Nykyajan Suomessa kenenkään ei tarvitse olla raskaana tahtomattaan, joten uskoisin lähes kaikkien olevan iloisia raskaudestaan. Jos ajattelee raskaudesta niin kuin sinä, silloinhan ei hankkiudu raskaaksi.

Raskaus on luonnollinen tila, ei mikään sairaus, ja normaalit synnytykset voitaisiin periaatteessa aivan hyvin hoitaa kotonakin yhden tai kahden avustajan kanssa. Raskaus ei ole mikään "kivulias tila" (siinä mielessä, että kipuja olisi koko ajan), monet naiset voivat loistavasti raskauden aikana. Synnytyskivut ovat asia erikseen, mutta ne kestävät häviävän pienen ajan koko raskauden kestoon verrattuna ja varsinkin jos vertaa koko siihen aikaan, jonka lapsi on vanhempiensa vastuulla.

Tosin olen aivan varma, että jos miehet synnyttäisivät, olisi ajat sitten keksitty vaaraton menetelmä, jolla kivut voi poistaa.

Jos ei olisi leikkausmahdollisuutta niin ei kaikissa tapauksessa lapsi tule ulos, jos vauva on normaalia suurempi, epämuodostunut tai synnyttäjällä hyvin pieni lantio niin ei välttämättä.
Keisarinleikkaus tarvitaan usein jos lapsia on paljon ja ne ovat hankalassa asennossa tai napanuora kietoutunut kaulan ympäri.

Ei siinä ole mitään, että kun tiedostaa jonkun asian niin sitten ei voi kohdata sitä?
Mitä oikein tarkoitat?
Kyllähän nekin jotka syöksyy vuorenrinnettä suksilla alas tietää, että mahdollisesti jalka voi katketa mutta kyllähän hekin syöksyvät mäkeen. Turvassa on eniten se joka osaa varautua.

Minä itse kyllä saatan jo olla raskaana. Yritystä on. Haluan jossain vaiheessa lapsen enkä näe estettä olla onnellinen raskaana oleva vaikka näenkin synnytyksen luonnollisesti vakavana ja kivuliaana ja mahdollisia pelastustöitä vaativana hälytystilana.

Kotisynnytyksiä ei suositella koska koskaan ei tiedä mitä käy ja syntynyt lapsikin saattaa tarvita pikaista ensiapua ja synnyttäjälläkin saattaa ilmetä yllättäviä toimenpiteitä tarvitsevia ongelmia.


Ja kyllä raskaana olevalla voi selkä mennä hyvin kipeäksi niin että istuminen on yhtä tuskaa. Joistaan tarvitsemistaan lääkkeistä joutuu luopumaan. Jokaisen keho on yksilö joten jotkut ovat hyväkuntoisia odottajia ja jotkut lähes sairaalakuntoisia.


Mitä tulee normaaliin ja luonnolliseen synnytykseen joka tapahtuu jossain kehitysmaassa niin nuo kaksi sanaa (luonnollinen ja normaali) ei varmasti ihan hirveästi kiinnosta parkuvaa naista jonka synnytys ei sujunutkaan niinkuin toivoi. On kitunut muutaman päivän ruumis kohdussaan ja se ei tunnu vieläkään tulevan, joka on synnyttänyt sukuelimilleen tuhoisin seurauksin eikä ole desinfiointiainetta tai tikkejä. Tai lohduta kuolleen vauvan vanhempia tai kuolleen naisen sukulaisia.

Onneksi minä tulen makoilemaan synnytysvuoteella kaikenmaailman valmiustilat päällä ja huolettomana kuin viiden tähden hotellissa.
En usko, että tunnen kontaktia luontoon.

Olen kuin eurooppalainen joka katselee leijonaa eläintarhassa kaltereiden takaa. En suinkaan alkuasukas joka joutuu savannilla sen oikeasti kohtaamaan.

Suomessa raskautta hoidetaan niinkuin sairautta ja niin kuuluukin. Luonnon tila voi olla yhtä vakava kuin itse sairauskin. Hienoa että se otetaan vakavasti ja tosissaan.

Olen nyt tai pian raskaana ja odotan paljon hoivaa ja huolenpitoa ja tulen olemaan itkuinen ja välillä onnellinenkin.

Alkuperäinen kirjoittaja vela-84

En kyllä näkisi raskautta ja synnytystä ihan noin synkkänä asiana, vaikka itse en haluakaan niitä kokea. Raskaushan on ihan luonnollinen tila, yhtä luonnollinen kuin sekin, että ei ole raskaana, eikä normaali raskaus ja synnytys ole mikään hengenvaarallinen tila. Vielä reilu sata vuotta sitten tavalliset naiset synnyttivät kotona yhden avustajan turvin, jolla ei välttämättä edes ollut mitään lääketieteellistä koulutusta. Toki silloin synnytyskuolleisuus oli isompaa kuin nykyään, mutta eiköhän useimmat heistä kuitenkin jääneet henkiin.

Se että onnistutaan saamaan lapsi ulos ja kaikki menee hyvin ei tarkoita sitä että se oli itsestään selvää. Vaikka suurinosa ei kuolisikaan synnytykseen luonnossa niin kuka tahansa voi olla se jolle sattuu. Ei sen tarvitse olla prosenttuaalisesti edes iso vaara. Riski on riski pieninkin prosentein ja siksi minusta on ahdistavaa, että naista työnnetään kohti raskautta käyttäen sanaa luonnollisuus ja normaalisuus. Ne sanat edustavat minulle keihäitä joiden kärjillä minua tökitään kohti raskauden lankkua.

Miten sana luonnollinen muuttaa asioita? Jos joku esim kuolee tai vaurioittuu esimerkiksi niin miten se luonnollisuus siihen auttaa. Ja kun itkettää ja sattuu ja kun huutaa täysiä ja on paha olo ja pelko ja kuka tuntee mitäkin, kun ei kukaan osaa auttaa jos jotain käy niin ei siinä varmasti kovin paljoa kiinnosta onko se normaalia tai luonnollista.

Uskon, että monelta naiselta menee halut synnytyksen jälkeen ja jos mies painostaa raskauteen niin nainen kokee sen varmasti loukkaavanakin ja menettää seksuaaliset halut.
Itse koen asian niin, että vaikka tahdonkin lapsen niin jos tunnen että joku toinen painostaa raskauteen niin hän loukkaa minua. Se on sama kuin toivoisi minulle kipua ja hengenvaaraa.

Minusta tuntuu hyvältä ajatella, että olen kuin urheilija jolle sanottaisiin, että hyvä on. Mene mäkeen mutta omalla vastuulla. Sellainen on psygologisesti oikein, että urheilijan annetaan tietää riskit ja valmistellaan se silti kilparadalle henkilön omasta tahdosta.

Se on reilua.

Minusta maailman synkin asia on vähättely ja piittamattomuus toisen tunteisiin.
Painostaminen kohti asiaa joka on kivulias ja satuttava henkisesti ja tarvitsee sairaanhoitoa tai muuttuu riskilliseksi.

Myös niitä jotka tahtoo lapsen ei saa painostaa edes yhden sulan vertaa koska pienikin painostaminen on lyönti rautanuijalla.

Ja minä olen allerginen sanalle luonnollinen ja normaali. Ne on vähättelysanoja joita käytetään siirtämään tunteistaan kertovan tunteet ja myös tosiasiat sivuun.

Sinä Sora tunnut itse olevan kovin piittaamaton ja vähättelevä raskauden seurauksista. Olet valittanut täällä laveasti mielenterveysongelmistasi ja kirjoituksistasi saa sen kuvan, että sinulla ei ole kaikki kohdallaan. Voithan tietysti olla myös tekstiesi sekavuuden perusteella trolli, joka on ottanut harrastuksen provojen kirjoittelemisesta tänne. Kuinka päin vaan, aistii että sinulla on ongelmia.

Tunnut alitajuisesti kammoavan ajatusta lapsesta ja kaikesta lisääntymiseen liittyvästä. Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan, että et ole kovinkaan tasapainoinen tai sopiva äidiksi. Ja mitäpä menet tekemään - yrität sittenkin tulla koko ajan raskaaksi. Eikös tämä ollut juuri se velojen kauhuvisio: ihmiset joiden ei ikinä pitäisi lisääntyä, lisääntyvät uhallakin ja siitä ei hyvää seuraa.

Minun käy sinua ja mahdollista lastasi sääliksi, mikäli olet todellinen ihminen. Uuden ihmisen elämän alun soisi olevan vähän paremmin suunniteltu kuin mitä tuo sinun kiikun kaakun laidasta laitaan asenteesi osoittaa... Toivottavasti edes miehesi on tasapainoisempi - tosin arveluttavaa toimintaa häneltäkin hankkia perheenlisäystä henkisesti epätasapainossa olevan ihmisen kanssa.

Pidä nyt edes huoli siitä, että saat ammattiapua myös henkisiin ongelmiisi niiltä lääkäreiltä. Fyysisistä vammoista toipuu joskus, mutta äidin masennus voi aiheuttaa sikiölle vahinkoa, samoin kuin se, että äiti käyttää masennuslääkkeitä.

[Ehdotus]

Mielestäni joidenkin ihmisten pitäisi todella pohtia vakavasti, sopiiko lapsen synnyttäminen tosiaan heille. Varsinkin heidän pitäisi pohtia tätä, joilla on liikaa arkielämästä irrallisia filosofisia ja itsekeskeisiä "minusta tuntuu" -ajatuksia kaikista mahdollisista aspekteista.

Lapsi ei ole mikään terapia-muoto, teoreettinen kokemus, jonka avulla voisi läpikäydä omia käsityksiään elämästä, ja itsestään ja tulevaisuudestaan, ja tulla "paremmaksi ihmiseksi". Lapsi avaa toki näkemään maailmaan eri tavalla, mutta se voi joissakin tapauksissa olla erittäin vaarallista, jos ihminen ei tiedä mihin ryhtyy.

Lapsi on ihminen, ja ansaitsee parhaimman mahdollisen äidin, joka keskittyy lapseen lapsena, siihen, mitä lapsi tarvitsee, miten äiti voi parhaiten auttaa lastaan, miten lapsen kasvatus järjestetään.

Alkuperäinen kirjoittaja Soralle

Sinä Sora tunnut itse olevan kovin piittaamaton ja vähättelevä raskauden seurauksista. Olet valittanut täällä laveasti mielenterveysongelmistasi ja kirjoituksistasi saa sen kuvan, että sinulla ei ole kaikki kohdallaan. Voithan tietysti olla myös tekstiesi sekavuuden perusteella trolli, joka on ottanut harrastuksen provojen kirjoittelemisesta tänne. Kuinka päin vaan, aistii että sinulla on ongelmia.

Tunnut alitajuisesti kammoavan ajatusta lapsesta ja kaikesta lisääntymiseen liittyvästä. Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan, että et ole kovinkaan tasapainoinen tai sopiva äidiksi. Ja mitäpä menet tekemään - yrität sittenkin tulla koko ajan raskaaksi. Eikös tämä ollut juuri se velojen kauhuvisio: ihmiset joiden ei ikinä pitäisi lisääntyä, lisääntyvät uhallakin ja siitä ei hyvää seuraa.

Minun käy sinua ja mahdollista lastasi sääliksi, mikäli olet todellinen ihminen. Uuden ihmisen elämän alun soisi olevan vähän paremmin suunniteltu kuin mitä tuo sinun kiikun kaakun laidasta laitaan asenteesi osoittaa... Toivottavasti edes miehesi on tasapainoisempi - tosin arveluttavaa toimintaa häneltäkin hankkia perheenlisäystä henkisesti epätasapainossa olevan ihmisen kanssa.

Pidä nyt edes huoli siitä, että saat ammattiapua myös henkisiin ongelmiisi niiltä lääkäreiltä. Fyysisistä vammoista toipuu joskus, mutta äidin masennus voi aiheuttaa sikiölle vahinkoa, samoin kuin se, että äiti käyttää masennuslääkkeitä.

Ei masennuslääkkeitä saa käyttää raskauden aikana. Nehän on kiellettyjä silloin.

Ei masennuksesta ole tullut mitään fyysisiä oireita. En näe syytä miksi sikiö kärsisi?

Liikun ja syön terveellisesti, pidän seuraa läheisilleni, olen iloinen ja reipas, hoidan kotini ja työni ja tulen toimeen lasten kanssa. Harrastukseni ovat kuvataide ja käsityöt.

Oma elämäni on suunniteltu melko tavallisen kaavan mukaan. Avioliitto, lapsi, koira ja kissa.
Muutama matka maailmalle. Mitäpä sitä muuta tarvitsee.

Raskaus ja synnytys ovat asioita jotka vain ovat välttämättömiä jos meinaa saada lapsen.
Raskausajassa on omia pelottavia ja masentavia hetkiä ja iloisia ja onnellisia hetkiä.

Ei kukaan ole valmis äidiksi. Äidiksi ei valmistauduta. Äidiksi kasvetaan.
Sitä ei tietenkään voi ymmärtää ne ihmiset jotka inhoaa lapsia jopa maksaa ettei joudu näkemään heitä.

En osaa etukäteen sanoa millaista elämä on äitinä joten en voi sanoa olevani innoissani siitä tai ei innoissani. En osaa sanoa tuohon mitään.
Pitää katsoa millaista se on. Ei toisten lasten hoitaminen ole sama kuin oman. Monet ovat niin kertoneet ja uskon sen.

Alkuperäinen kirjoittaja Ehdotus

Mielestäni joidenkin ihmisten pitäisi todella pohtia vakavasti, sopiiko lapsen synnyttäminen tosiaan heille. Varsinkin heidän pitäisi pohtia tätä, joilla on liikaa arkielämästä irrallisia filosofisia ja itsekeskeisiä "minusta tuntuu" -ajatuksia kaikista mahdollisista aspekteista.

Lapsi ei ole mikään terapia-muoto, teoreettinen kokemus, jonka avulla voisi läpikäydä omia käsityksiään elämästä, ja itsestään ja tulevaisuudestaan, ja tulla "paremmaksi ihmiseksi". Lapsi avaa toki näkemään maailmaan eri tavalla, mutta se voi joissakin tapauksissa olla erittäin vaarallista, jos ihminen ei tiedä mihin ryhtyy.

Lapsi on ihminen, ja ansaitsee parhaimman mahdollisen äidin, joka keskittyy lapseen lapsena, siihen, mitä lapsi tarvitsee, miten äiti voi parhaiten auttaa lastaan, miten lapsen kasvatus järjestetään.

Olet oikeassa. Ei lapsi ole terapiamuoto.
En hanki terapiahoidoksi lasta. Hän on minusta erillinen ihminen ja minä olen hyvin tarkkaavainen miten vuorovaikutukseni sujuu lasten kanssa.

Kyllä kaikki asiat ovat maailmassa osa arkielämää aina jotakin kautta. Me eletään ja nähdään asioita ympäröivän maailman kautta. Myös television ja sanomalehtien sekä kadulla tapaamiemme ihmisten kautta taikka vastaantulevien ja me nähdään maailmaa kokoajan. Mielessämme me kaikki otamme kantaa. Se on tietääkseni hyvä asia.

Äiti ryhtyy vaipanvaihtajaksi ja imettäjäksi ja pysähtyy kotiin hoitamaan vauvaa. Miten niin ei tiedä mihin ryhtyy. Neuvolasta saa kyllä aika selvät ohjeet mitä tehdä. Nyt en ihan tiedä mitä tarkoitat?

Tuskin synnytys nyt varsinaisesti sopii kenellekkään?
Eiköhän se nyt vaan ole tapa saada lapsi ulos siinä missä keisarinleikkauskin ja varmasti synnytyssalissa kaikki itkee jossain vaiheessa. Nyt en tiedä mitä tarkoitat?

Alkuperäinen kirjoittaja Sora

Ei siinä ole mitään, että kun tiedostaa jonkun asian niin sitten ei voi kohdata sitä? Mitä oikein tarkoitat?

Mihin kohtaan viestissäni tällä viittaat? En minä ole puhunut tiedostamisesta mitään.

Totta kai voi kaikenlaisia komplikaatioita tulla ja siksi onkin hyvä, että synnytykset nykyisin tapahtuvat kontrolloiduissa oloissa sairaalassa. Viittaukseni kotisynnytykseen (joita muuten tehdään vieläkin, ihan omasta vapaasta tahdosta) tarkoitti niitä tapauksia, joissa kaikki menee ongelmitta.

Myös kipuja voi olla pitkin matkaa, mutta ei raskaus sentään ole mikään "kivulias tila", ainakaan yleensä.

Jos raskaus on sinulle tuollainen painajainen, minkä ihmeen takia olet hankkiutunut/hankkiutumassa raskaaksi?

Alkuperäinen kirjoittaja Hoivavietitön?

Mihin kohtaan viestissäni tällä viittaat? En minä ole puhunut tiedostamisesta mitään.

Totta kai voi kaikenlaisia komplikaatioita tulla ja siksi onkin hyvä, että synnytykset nykyisin tapahtuvat kontrolloiduissa oloissa sairaalassa. Viittaukseni kotisynnytykseen (joita muuten tehdään vieläkin, ihan omasta vapaasta tahdosta) tarkoitti niitä tapauksia, joissa kaikki menee ongelmitta.

Myös kipuja voi olla pitkin matkaa, mutta ei raskaus sentään ole mikään "kivulias tila", ainakaan yleensä.

Jos raskaus on sinulle tuollainen painajainen, minkä ihmeen takia olet hankkiutunut/hankkiutumassa raskaaksi?

Lapsen saamisen takia tietysti hankkiutuisin raskaaksi.
Minkä muun takia hankkiudutaan raskaaksi?

Tarkoitan, että jos kaikki maailman ihmiset (kaukaa haettu esimerkki) ottaisivat synnytyksen vakavana ja vähän vaarallisenakin ja kivuliaana niin se olisi parempi. Yllätykset eivät voisi olla kuin positiivisia, ketään ei painostettaisi raskaaksi tai ahdisteltaisi asialla. Hyvää sairaanhoitoa ja uusia turvallisempia kipulääkkeitä kehiteltäisiin kokoajan kaikkialla maailmassa. Uskonnoissa ei kiellettäisi enää ehkäisyä. Ehkäisyä kehiteltäisiin lisää ja raskausajan masennusta ymmärrettäisi ja hoidettaisi hyvin. Abortit sallittaisi kaikkialla maailmassa. Synnytyksen jälkeistä masennusta ymmärrettäisi ja hoidettaisi todella hyvin. Miehet käyttäisivät kondoomia suostuvaisesti ja olisivat useammin mukana tukemassa naista synnytyksen ja raskauden aikana.

Uskon, että maailma olisi parempi paikka ja raskaana olevat olisivat keskimäärin onnellisempia koska huolehtiminen heidän olotilastaan kohenisi, pakotettuja ei olisi eikä kukaan tuntisi että häntä olisi ahdisteltu asialla. Kaikki voittaisivat. Tähän perustan väitteeni.

Alkuperäinen kirjoittaja Sora

Minusta raskaus on surullista ja kamalaa, vaikka varmasti puolelle ajatus raskaudesta omalle rakkaalleen onkin pelottavuudestaan huolimatta ihanalla tavalla jännittävä.

Minulla yksi syy monien joukossa olla hankimatta lapsia on juuri se raskaus ja synnytys. Jos joskus lasta alkaisinkin haluta, en sitä silti haluaisi itse synnyttää. Siinä tilanteessa olisi tietysti ihanteellista jos mies pystyisi synnyttämään minun sijastani, mutta kun ei pysty niin adoptio olisi ainoa vaihtoehto, tosin en usko että jaksaisin siihen prosessiin ryhtyä.

Minä en siedä verta enkä mitään muutakaan ällöttävää, joten en voisi koskaan synnyttää. Jo verikokeen otto puistattaa minua, leikkauksista puhumattakaan. Ja onhan siinä raskauden aikana monta muutakin ikävää asiaa sen synnytyksen lisäksi.

Ehkä siis ajattelen hieman samoin kuin Sora, en tosin ajattele että raskaus on surullista mutta kamalaa se varmasti on. Jos itse tulisin raskaaksi en varmaankaan olisi surullinen vaan kauhuissani. Ja ne jotka raskauden pystyvät ja haluavat läpikäydä eivät sitä varmastikaan surullisena pidä.

Alkuperäinen kirjoittaja kamalaa, ei surullista

Minulla yksi syy monien joukossa olla hankimatta lapsia on juuri se raskaus ja synnytys. Jos joskus lasta alkaisinkin haluta, en sitä silti haluaisi itse synnyttää. Siinä tilanteessa olisi tietysti ihanteellista jos mies pystyisi synnyttämään minun sijastani, mutta kun ei pysty niin adoptio olisi ainoa vaihtoehto, tosin en usko että jaksaisin siihen prosessiin ryhtyä.

Minä en siedä verta enkä mitään muutakaan ällöttävää, joten en voisi koskaan synnyttää. Jo verikokeen otto puistattaa minua, leikkauksista puhumattakaan. Ja onhan siinä raskauden aikana monta muutakin ikävää asiaa sen synnytyksen lisäksi.

Ehkä siis ajattelen hieman samoin kuin Sora, en tosin ajattele että raskaus on surullista mutta kamalaa se varmasti on. Jos itse tulisin raskaaksi en varmaankaan olisi surullinen vaan kauhuissani. Ja ne jotka raskauden pystyvät ja haluavat läpikäydä eivät sitä varmastikaan surullisena pidä.

Voi kuule raskaana olevia on kaikenlaisia. osa on iloisia ja hyvinvoivia ja osa itkee kuin putous ja ovat surullisia vähän väliä ja nauravat ja taas parkuvat.

Heillä on samat mietteet kuin muillakin. Raskaus on joillekkin helppoa ja joillekkin kamalaa ja johtaa heikkoon tilaan. Pelkopolilla käy raskaana olevia naisia kertomassa tilastaan ja sukuelinten repeytyminen on kauhea ajatus suurinpiirtein kaikille. Saatikka hätäsektio kun vauva ei muuten tulekkaan ainakaan elävänä.

Ihanaa kun joku ajattelee hiukan samoin. Kiitos että kirjoitit tänne.

Mutta jos olisit raskaana niin et olisi uniikki tapaus. Sinut lähetettäisi varmasti pelkopolille jossa sinua kuunneltaisi ja ymmärrettäisi täsmälleen miltä sinusta tuntuu oli se sitten sinusta kuinka uniikkia tahansa niin kohtalokumppaneitasi olisi käynyt siellä jo satoja joilla olisi ihan samankaltaisia ajatuksia kuin sinulla.
Ajattelin itse mennä perhesuunnitteluneuvolaan puhumaan tunteistani ja toivon saavani asiallisen suhtautumisen ja odotan, että kaltaisiani on. Miksei olisi?

Jos joskus harkitset lapsen synnyttämistä tunteistasi huolimatta niin puhu siitä jollekkin joka ymmärtää ja kuuntelee ja yrittää ymmärtää. Luultavasti pahinta jopa sinulle on se ettet ole ehkä löytänyt niitä joiden kanssa puhua.
Ei se ole mikään vastaus, että älä sitten hanki lasta jos tuntuu tuolta tai voi kuule ei tuo ole mitään.

Usein empatiakyvyttömät ja kuuntelutaidottomat henkilöt on se pahin asia mikä satuttaa eniten.

Kunnon psykiatri, pelkopolin henkilökunta, perhesuunnittelijaneuvolan terveydenhoitaja varmaan kyselee, että miksi tunnet näin ja mikä pelottaa eniten ja lähtee varmasti purkamaan vyyhtiä. Loppujenlopuksi ehkä päädyt ajattelemaan, että tunteesi ovat oikeat ja niihin on hyvä syy ja sinulla on oikeus itkeä ja pelätä ja olla jopa vihainen ja sinulla on vapaus suuttua henkilöille jotka loukkaavat sinua asian tiimoilta.
Ehkä päädyt raskaaksi vielä ja hajoat murusiksi ja kasaat itseäsi päivittäin ja kohtaat tilanteet sellaisina kuin ne tunnet, sellaisina kuin ne ovat. Ehkä kidut henkisesti ja fyysisesti ja ehkä kuolet fyysisesti, mutta luultavasti et koska asut Suomessa.

Muista tämä. Sinulla on oikeus tuntea ja kellään ei ole oikeus ohittaa tunteitasi. Sinulla on oikeus loukkaantua ja suuttua. Et ole erilainen kuin muutkaan raskaana olevat. Minun ystäväni saavat lapsia eivätkä ole supernaisia vaan tavallisia ja haavoittuvaisia.

Alkuperäinen kirjoittaja Sora

Haluan vain löytää jonkun joka tuntee samoin tai edes ymmärtää miltä minusta tuntuu. Jonkun joka pystyy samaistumaan.

Vaikea ymmärtää, kun tunteesi näköjään vaihtelevat päivittäin/tunneittain/minuuteittain.
Joskus et missään nimessä haluaisi lasta, mutta pitääksesi miehen itselläsi olet suostunut jättämään ehkäisyn pois (joten et ainakaan ole vela -> tämä on väärä palsta).
Tässä ketjussa taas puhut että ajatus omasta lapsesta olisi ihana, ja että haluat lapsen jossain vaiheessa (wannabe mamma -> tämä on väärä palsta).

Näiden viimeisten sekoilujesi jälkeen arvioisin, että oikea osoite on lähinnä synnytyspelon hoitoon erikoistunut ammattihenkilö. Sen terapeutin lisäksi, tietenkin.