Ystäväni lapsuuden hyväksikäyttö - kuvitelmaa vai totta?

Lestadiolainen ystäväni kertoi tulleensa lapsena useasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi lestadiolaisyhteisössä. Omat veljet olivat pakottaneet hänet hirvittäviin tekoihin.

Hän ei ole vieläkään päässyt asian yli eikä uskalla ns. nostaa kissaa pöydälle, koska pelkää tulevansa erotetuksi lestadiolaisesta suvustaan ja yhteisöstä. Joskus teini-iässä oli itkuisena raivonnut vanhemmilleen asiasta, mutta kukaan ei ollut uskonut ja hän oli saanut selkään ja koko asia oli kuitattu teini-ikäisen kapinointina.

Olen ilmeisesti ainoa jolle hän voi ja uskaltaa purkaa sydäntään. On todella raskasta elää moisen tiedon kanssa. Illalla itkin, kun ajattelin hänet lapsena isoveljiensä alla anelemassa armoa...

Ihmettelen kovasti miksei hän vie asiaa poliisille ja hakeudu terapiaan? Voiko "terve" ihminen vai kuvitella moisen tapahtuneen eli voiko koko juttu olla vain keksittyä?

Jos, olet lukenut lehdistä jne. Niin, monetkin hyväksikäytetyt on painostettu olemaan hiljaa. Uhri olisi itse se syyllinen tapahtuneeseen ja myöskin häpeä itseään kohtaan. Hyväksikäytetty tuntee itsensä likaiseksi.
Tässä tapauksessa kannattaisi mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa. Netistä löytyy varmasti seksuaalisesti hyväksikäytettyjen uhrien sosiaalisia apusivuja, jos voi saada neuvoja.

Rohkaise sinä vain häntä kertomaan asiasta poliisille. Nyt kun on ollut asiasta enemmän puhetta lestadiolaispiireissäkin, niin ehkä tuossakaan yhteisössä ei kehdata enää painaa asiaa maton alle. Mutta jos painetaan, niin siihen yhteisöön ei ainakaan kannata jäädä, se on silloin sairas. Myös perhe on sairas, ehkäpä veljiä on itsejään käytetty myös hyväksi jonkun lähisukulaisen toimesta ja he ovat panneet kokemansa kiertoon. Ystävälläsi ei ole mitään menetettävää, ainoastaan voitettavaa. Hän selviytyy henkisesti paremmin, jos rupeaa tekemään asialle jotain tässäkin mielessä. Lisäksi voit suositella hänelle traumaterapiaa, mutta ei asian oikeudellisen ym. selvittelyn kustannuksella vaan sen lisäksi.