Miksi lapsia ?

Miksi niin monet ihmiset haluavat lapsia ? En ymmärrä ihmisten kiihkeää halua kloonata itseänsä, minusta se on aika outoa. Lapsiahan tulee tietysti joillekin ihan vahingossa, mutta tuntuu, että joillekin se on tapa hakea hyväksyntää yhteiskunnassa ja toisten silmissä, olla kunnon kansalainen, ns. normaali. Yksinoloa tai pariskuntaa ilman lapsia pidetään epäilyttävänä. Välttämättä lapsista ei oikeasti välitetä eikä jakseta kasvattaa. Toiset taas uhraavat koko elämänsä lapsilleen ja unohtavat tai haluavatkin unohtaa itsensä ja oman elämänsä. Jonkin verran uusia ihmisiä tietysti tarvitaan yhteiskunnan rattaita pyörittämään, mutta liikakansoitushan on ongelma monessa kehitysmaassa.

Entäs kun tulee ero, sittenhän ongelmat moninkertaistuvat. Ja voi olla, että silloin kaduttaa, että tuli tehtyä jälkeläinen entisen miehensä/vaimonsa kanssa, jota nyttemmin on alkanut inhota...
Ja ylipäätäänhän lapsista tuntuu olevan koko ajan vaivaa ja ne kahlitsevat ja kuluttavat rahaa ja hermoja. Koko ajan saa kuulemma pelätä mitä niille tapahtuu ja tuleeko niistä ns. kunnon kansalaisia, minulle on kerrottu.

Miksi siis ehdoin tahdoin haluatte hankkia vaikeuksia, kun voisi elää vapaammin ja rennommin ilman lapsia ? Yksineläminen on hienoa ja onnellista elämää, jos vain uskaltaa sitä kokeilla, parisuhde voi tuoda lisää mielenkiintoa elämään, jos sitä haluaa, lapsia ei aina tarvita onnelliseen elämään.

On biologisesti täysin normaalia, että ihmiset lisääntyvät. Jos näin ei tapahtuisi, sukupuuttoon kuoleminen olisi ihmisilläkin tosiasia, kuten niin monella eläinlajilla.
Naisen elimistö on rakennettu niin, että lisääntyminen on mahdollista.
Kaikki luonnon toiminta rakentuu lisääntymiseen, kasvit, ihmiset, eläimet....

Siksipä asettaisin kysymyksen toisin päin kuin ap:
Mistä sitten johtuu, että jotkut eivät koe tehtäväkseen lisääntyä?
Kaikki eivät pidä lapsista, se on totta ja aivan oikein, silloin ei olekaan pakko hankkia lapsia riesakseen.
Suorastaan on toivottavaa, että ei edes hanki lapsia sellainen henkilö, joka ei koe vanhemmuutta kuin vastenmielisenä asiana.

Samoin on ihmisiä, jotka eivät halua elämän kumppania, vaan haluavat elää elämänsä ihan itselleen.
Sekin kai on sallittua, vai mitä?

Maailmaa eletään niin moneen malliin, että emme tietenkään ymmärrä kaikkea, eikä meidän edes tarvitse. Hyvänä esimerkkinä uskonnot. Kuinkahan monta eri uskoa on olemassa ja kaikki ovat omasta mielestään oikeassa. Sotia syttyy mielipide-eroista, tällä hetkellä lähi-itä kuohuu

Jos olisimme avarakatseisia ja suvaitsevaisia, meillä kaikilla, ehkä, olisi parenpi olo, tai sitten ei.

Eiköhän suvaitsevuus näissä vanhemmuus asioissakin ole paikallaan, myös aloittajalla.

Minulla on lapsia siksi, että pidän lapsista. Olen myös miettinyt asiaa enemmänkin, koska ensimmäinen lapsi antoi odottaa itseään useamman vuoden, ja olin jo hyväksynyt tilanteen olla ilman lapsia.

Jokaisen tulisi saada valita tämäkin asia niin, että saa sen mitä haluaa. Jos ei halua lapsia, niin sitten ei halua tai sitten jos haluaa, niin sitten saa.

Meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön, että ei ihmisiä voi tunkea samaan muottiin. Lapsiperheitäkin on monenlaisia ja niin on myös lapsettomia. Ei lapsia ole mikään pakko haluta tai saada, ihan hyvin voi olla ilman, eikä sitä tarvitse kenelläkään muulle perustella. Se on jokaisen oma ratkaisu mitä tekee ja miksi.

Minä en kyllä ymmärrä, millaisissa ympäristöissä asuvat ne, jotka ärhentelevät, että "kaikkialla painostetaan tekemään lapsia". Minä elin onnellisena ja autuaana vapaaehtoisesti lapsettomana ja vieläpä sinkkuna kolmeenkymppiin asti. Sitten löytyi ensimmäinen riittävän fiksu mies, jonka kanssa olin valmis luopumaan mukavasta sinkkuelämästä. Hänen kanssaan suhde kariutui ystävällisissä merkeissä muutaman vuoden jälkeen, ja sitten tapasin toisen loistoyksilön yllättävän nopeasti. Nelikymppisenä sain esikoiseni. Nyt nautin täysillä elämästä äitinä enkä palaisi entiseen vaikken myöskään kadu, että elin niin pitkään jännittävää ja vauhdikasta elämää.

Koskaan en ole kokenut, että muut arvostelisivat elämääni tai ehkä en vain ole ottanut kuuleviin korviinikaan. Ehkä nyt lapsen ollessa ajankohtainen, on tullut eniten kummallisia kannanottoja, kun jotkut kapeakatseiset ovat sitä mieltä, että lapsia ei saisi tehdä ollenkaan, jos niitä ei ole tehnyt nuorena "jolloin lapset on tarkoitus tehdä". Mutta en kyllä kuuntele semmoisiakaan, koska mitäpä merkitystä yleensä minulle melko tuntemattomien ihmisten ahdasmielisillä ajatuksilla minun elämässäni on? Saman neuvon antaisin kyllä kaikille niille, jotka marmattavat muiden ahdistelusta: jättäkää omaan arvoonsa ne. Ei muiden puheita tarvitse kuunnella jos ei kiinnosta.

Olet tietysti aivan oikeassa siinä, että luonnossa lisääntyminen on normaalia. En sanonut lainkaan, etten suvaitsisi lapsia. Tunnen joitakina oikein kivoja lapsia/nuoria, mutta myös aika paljon kiukkuisia, oikuttelevia ja vanhempiaan uhmaavia ja pomputtavia yksilöitä, joille mikään ei riitä. Se pistää miettimään, että kun ei voi olla varma, että minkälainen lapsesta tulee ja miten sen osaa tai viitsii kasvattaa, niin miksi sitten niitä tekisi, kun kerran nykyään on vaihtoehtokin olemassa (siis ehkäisy) ?

Mutta jos ja kun joku haluaa lisääntyä, niin kannattaisi ensin hieman miettiä, jaksaako sen savotan oikeasti ja kunnolla suorittaa. Näyttää aika monelta olevan vanhemmuus hukassa, kuten on todettu. Mistä johtuu nuorten pahoinvointi ja syrjäytyminen, josta niin paljon taas puhutaan ? Sanoisin, että vanhemmilla on asian kanssa aika paljon tekemistä.

Tästäkin asiasta (tyypilliseen suomalaiseen tapaan) hyväksytään yleensä vain se yksi totuus eli lapsien tekoa puoltava. Mielestäni tätäkin asiaa saa kyseenalaistaa ja ihmetellä ja ottaa esiin, mutta monesti on niin, että tulkitaan heti tyyliin 'jos et ole puolellamme olet meitä vastaan'.

Alkuperäinen kirjoittaja mietitäänpä

On biologisesti täysin normaalia, että ihmiset lisääntyvät.

On myös (luonnossa) täysin normaalia, että paskotaan siihen missä ollaan silloin kun on hätä, naidaan siinä missä ollaan silloin kun on kiima, urosten naida mahdollisimman monen naaraan kanssa, saada mahdollisimman paljon jälkeläisiä -ja usein jättää ne omiin oloihinsa- koska suurin osa niistä kuitenkin kuolee jne.

Elätkö sinä elämäsi näin? Vain siksi, että biologia useimmiten näin säännöt sanelee?

Aloittajan pointti oli, katsos, juuri se, että meidän ei tarvitse elää biologian "sääntöjen" mukaan.

Eihän nykyään enää eletäkään. Koko ajan on kasvava joukko vapaaehtoisesti lapsettomia. En tunne montakaan ihmistä, joka olisi hankkinut lapsia siksi, että kuvittelee että se kuuluu asiaan vaikkei tekisi mieli. Muutaman tiedän, joka on kumppanin painostuksesta tehnyt niin (sekä miehiä että naisia) ja niissähän on sitten käynyt niin, että vastentahtoinen vanhempi on aika pian lähtenyt lätkimään viettämään sitä mielestään ihanaa vapaata elämää.

En ymmärrä mikä on aloittajan ongelma.

[QUOTE=Mietitäänkö lisää?;11279182]On myös (luonnossa) täysin normaalia, että paskotaan siihen missä ollaan silloin kun on hätä, naidaan siinä missä ollaan silloin kun on kiima, urosten naida mahdollisimman monen naaraan kanssa, saada mahdollisimman paljon jälkeläisiä -ja usein jättää ne omiin oloihinsa- koska suurin osa niistä kuitenkin kuolee jne.

Elätkö sinä elämäsi näin? Vain siksi, että biologia useimmiten näin säännöt sanelee?

Aloittajan pointti oli, katsos, juuri se, että meidän ei tarvitse elää biologian "sääntöjen" mukaan.[/QUOTE

Ihmisen kuitenkin oletetaan olevan älykkäin eläin, vai paskotko sinä siihen missä olet?
Huono vertaus mielestäni.
Puhuin biologiasta vaan ja ainoastaan lisääntymisen osalta.

Tottakai jokainen valitsee oman tiensä, lasten teko on täysin vapaaehtoista, kuten myös tekemättömyys, siitä ei todellakaan ole kyse.
Naisen elimistö vaan on luotu siten, että lisääntyminen hänen kauttaan on mahdollista.
Myös seksuaalinen halu johtaa lisäntymiseen. Ihmisen keksimä sitten taas on ehkäisy ja hyvä niin, sillä jos ehkäisykeinoja ei olisi, olisimme aikaa sitten kuolleet nälkään koko maapallon väestö.
Tai olisko silläkään mitään väliä, kuollaan me kumminkin, jos emme nälkään, johonkin muuhun.

Kyllä me nyt vaan elämme jonkun suuremman voiman/kehityksen viemänä, sille ei voi mitään.
Kaikella on varmaan tarkoituksensa, enkä tarkoita mitään uskon höpötystä.

Jokainen voi tietenkin laittaa kapuloita rattaisiin omalta osaltaan ja tämän ketjun aihe on juuri se asia mihin ihminen itse voi vaikuttaa. Kiitos siitä lääketieteen kehitykselle, siis näistä nykypäivän ehkäisymenetelmistä. Ehkäisty on maailman sivu, milloin joillain yrteillä, milloin kondomia matkivilla suojilla, milloin milläkin.

Alkuperäinen kirjoittaja mietitään vaan

Eihän nykyään enää eletäkään. Koko ajan on kasvava joukko vapaaehtoisesti lapsettomia. En tunne montakaan ihmistä, joka olisi hankkinut lapsia siksi, että kuvittelee että se kuuluu asiaan vaikkei tekisi mieli. Muutaman tiedän, joka on kumppanin painostuksesta tehnyt niin (sekä miehiä että naisia) ja niissähän on sitten käynyt niin, että vastentahtoinen vanhempi on aika pian lähtenyt lätkimään viettämään sitä mielestään ihanaa vapaata elämää.

En ymmärrä mikä on aloittajan ongelma.

Siis vielä rautalangasta: ei tämä asia ole minulle mikään ongelma, halusin vain nostaa asian keskusteluun ja esitin oman kantani.

Minä taas väitän edelleen, että on olemassa aika laillakin ihmisiä, jotka koettavat elää muiden (= yhteiskunnan, suvun, kavereiden jne.) odotusten mukaan tässä asiassa. Eivät siis oikeasti ajattele etukäteen, millaista elämä tulee lasten kanssa olemaan.

Ja tunnen naisia, jotka ovat lähteneet pois ja jättäneet lapset miehen hoitoon, toisin päin en kylläkään, vaikka ehkä lienee niitä enemmän. Ja tunnen myös naisia, joilla on ollut suorastaa pakkomielteinen asia hankkia lapsi ja kun miestä ei ole löytynyt, on otettu siittäjäksi suunnilleen ensimmäinen vastaantullut ja siinä sitten ollaan isättömän lapsen kanssa. Onpa kivaa sille lapselle, vai mitä ? Ei siis kovinkaan hyvin ole asiaa punnittu ja lapsi siinä yleensä saa kantaa seuraukset ja elää asian kanssa loppuelämänsä äidin itsekkyyden vuoksi. (Huom ! Olen itse nainen myös).

Niinpä niin; lapsista on surua, murhetta, vaivaa jne., mutta myös niin paljon iloa, että kokonaisuus jää vahvasti plussalle.

Moni haluaa vielä toisen ja jopa kolmannenkin, vaikka olisi mahdollisuus olla ilmankin. Tämä osoittaa sen, ettei se ensimmäinen lapsi kaatanut maailmaa eikä toinenkaan. Toki jossain vaiheessa mitta tulee täyteen noin lukumäärällisesti.

Luonto kyllä yrittää pitää huolen, ettei lapsivihainen geeni pääse hirveästi lisimään.

Jos noin globaalisti ajatellaan, joillakin lapset ovat työvoimaa ja elinehto eläkepäivien varalle. Lestadiolaiset taas eivät rajoita lapsien lukumäärää ollenkaan eli lapsia saattaa tulla jopa 20!!