Facebook-kaveruuden hyväksymisestä

Kiinnostaisi tietää miten suhtaudutte/toimitte Facebook-kaveruuksien hyväksymisessä.

Olen sinkkuuntunut puolisen vuotta sitten pitkästä seurustelusuhteesta. Aloin käyttää FB:tä seurustellessani, eli en ole joutunut tämän asian kanssa tekemisiin kuin vasta nyt.

Viime aikoina on tullut käytyä taas enemmän baareissa, ja vaikka en seurustelukumppania tai edes yhden illan juttua aktiivisesti haekaan, niin on toki tullut juteltua useampien miesten kanssa. Näiden miesten joukossa on ollut myös varattuja miehiä, joiden kanssa olen jutellut ja tanssinut eikä mitään sen kummempaa.

Mutta nyt olen törmännyt siis ilmiöön, jota ei vielä ollut ollessani viimeksi sinkku vuonna 2006, eli Facebookin kaveripyyntöihin. :) Olen saanut muutamilta baarissa tapaamiltani miehiltä kaveripyynnön heti baari-iltaa seuraavana päivänä. Minut on nykyasetusten valossa helppoa löytää Facebookista, sillä etunimeni ei ole kovin yleinen.

Kun aikoinaan liityin, ajattelin että haluan kavereikseni vain sellaisia ihmisiä joiden kanssa olen oikeasti tekemisissä, tai joiden kanssa on paljon yhteistä historiaa, esim. opiskelukavereita. Saahan toki oman sisällön blokattua haluamiltaan henkilöiltä, mutta silti olen kokenut näiden kaveripyyntöjen hyväksymisen kiusalliseksi. Varsinkin kun joukossa on ollut näitä varattujakin miehiä (vaikka eihän FB-kaveruus ole yhtä kuin pettäminen). Olen aina suhtautunut kaveruuteen niin, että sen hyväksyessäni kuitenkin raotan jotain verhoa, ja otan ihmisen tavallaan osaksi omaa sosiaalista piiriäni. En ole toistaiseksi blokannut sisältöä keneltäkään, sillä tarkoitukseni on julkaista vain sellaisia asioita, jotka voin rehellisesti näyttää kaikille.

Olisi mielenkiintoista kuulla miten te toimitte tässä asiassa. Hyväksyttekö yhden illan baarituttavuuksia kavereiksi?

En todellakaan hyväksyisi. En ole sinkku eikä asia ole minullekaan tullut vielä FB:n aikana ajankohtaiseksi, mutta en voisi kuvitellakaan hyväksyväni näin kepeitä tuttuja kaveriksi. Ehkä vasta siinä vaiheessa, jos jotain oikeaa juttua tulisi eli tapailtaisiin toisiamme yksinoikeudella. Mutta en edes treffikaveria voisi ajatella kelpuuttavani fb-kaveriksi. Hän saisi sitä kautta tietää elämästäni aivan liikaa.

Siis menetkö paljastamaan yhden illan baarituttavuudelle oikean nimesi?

Tämä ei nyt mitenkään liity tähän, mutta minusta ja nykyisestä avomiehestäni tuli FB-kavereita noin 10 kk seurustelun jälkeen :)

Kannattaa varmaan sanoa vähän erilainen nimi, niin ei päädy ihmettelemään miten vastaisuudessa toimia. Ja kysymykseesi; en hyväksyisi satunnaisia baarituttavuuksia. Facebookin kautta he tietävät sinusta enemmän kuin järki ja turvallisuus sanoo.

Mitä te kerrotte itsestänne Facebookissa, kuinka avoimesti? Itse en kerro mitään henkilökohtaisia asioitani, mitään sellaista, mitä kuka tahansa vastaantulija ei voisi tietää. Joten tuossa mielessä ihmettelen, miksi olisi turvallisuusriski ottaa Facebook-kaveriksi ihan kuka tahansa baarituttu. Tai miksi olisi vähemmän riskaabelia kertoa hyvin avoimesti vain tietylle kaveripiirille Facebookissa, kun kuitenkin tiedetään se fakta, että kaikki siellä jakamasi asiat ovat helposti ulkopuolisten saatavilla olevaa tietoa ja Facebookin omaisuutta?

Alkuperäinen kirjoittaja henkilökohtaista vai ei

Mitä te kerrotte itsestänne Facebookissa, kuinka avoimesti? Itse en kerro mitään henkilökohtaisia asioitani, mitään sellaista, mitä kuka tahansa vastaantulija ei voisi tietää. Joten tuossa mielessä ihmettelen, miksi olisi turvallisuusriski ottaa Facebook-kaveriksi ihan kuka tahansa baarituttu. Tai miksi olisi vähemmän riskaabelia kertoa hyvin avoimesti vain tietylle kaveripiirille Facebookissa, kun kuitenkin tiedetään se fakta, että kaikki siellä jakamasi asiat ovat helposti ulkopuolisten saatavilla olevaa tietoa ja Facebookin omaisuutta?

Eikö se kaveripiirisi kerro jo "henkilökohtaisista asioistasi". Heidän kauttaa on helppo yhdistellä asioita.

Jos haluat antaa kaveri ja tuttavapiirillesi kuvan, että olet kiinnostunut näistä ukkomiehistä, niin siitä vaan. Itse en kyllä ottaisi ukkomiehiä kaveriksi, ellei siihen olisi jotain syytä: hän on sukulaiseni, harrastusryhmäni jäsen, ystäväni puoliso tms.

Yhden illan tuttavuudet saavat jäädä juuri sellaisiksi yhden illan tuttavuuksiksi. Tulkoot ensin tutummiksi, jos haluavat kaverikseni.

Ukkomiesten ja yhden illan tuttavuuksien hyväksyminen kaveriksi kertoisi kyllä minulle todella löyhästä moraalista ja hirveästi puutteesta.

Nämä baarituttavuudet ovat siis olleet vain keskustelun ja tanssimisen asteella, eli en ole ollut osallisena jonkun ukkomiehen pettämispuuhissa. Ja se, että ottaa jonkun varatun tai kerran tavatun FB-kaveriksi, ei minusta tee yhdestäkään ihmisestä moraaliltaan löyhää tai puutteessa olevaa. Itse aktiin tarvitaan paljon muutakin kuin yksi klikkaus tietokoneella. :) On sitten jokaisen oma asia, johtaako tämä kaveruus johonkin muuhun.

Sanon baarissa toki oman etunimeni, sillä miltä se vaikuttaisi, jos vaikka tapaisinkin jonkun ihmisen jonka kanssa lopulta oikeasti synkkaa, ja sitten paljastuu että olenkin valehdellut nimeni? Ja vaikka asun isossa kaupungissa, ovat piirit silti kovin pienet. Millaisessa maineessa pian olisin, jos sana leviäisi että kuljen baareissa esittelemässä itseni väärällä identiteetillä? Facebookista on helppo löytää toinen pelkän etunimen ja kuvan perusteella, olen huomannut. Kaipaan sitä vanhaa asetusta, jossa sai itse määritellä keiden on mahdollista ylipäätään löytää haulla!

Olen joutunut pari kertaa epämiellyttävään tilanteeseen, kun en ole jotain kaveripyyntöä hyväksynyt, ja sitten tyyppi alkaa pommittaa yksityisviesteillä, "että miksi et hyväksy" jne.

No tarviiko siihen "miksi et hyväksy" sitten mitään vastata?

Teet nyt kärpäsestä härkäsen. Itse olen aina baarissa "Leena".

Hyväksyn tietenkin kaverikseni sellaisia, jotka ovat kavereitani. Ei minulla ole asiaa puoitutuille, eikä varsinkaan tuntemattomille. Joskus tulee kaveripyyntöjä ihan ventovierailtakin. En kommentoi millään tavalla, klikkaan vain, että hylkään kaveripyynnön.

Sillähän ei ole mitään tekemistä kaveripyynnön hyväksymisen kanssa, että onko ihminen sinkku vai ei. Valtaosa kavereistani ei ole, samoin on laita valtaosan mieheni kavereiden kanssa. Suurin osa ystävistä on niitä pariskuntia, joiden kanssa aikaa vietämme, mutta kummallakin on mukana "omia" tuttavia lapsuudesta ja nuoruudesta.

Kysymyksesi ydin oli kuitenkin, että hyväksyisinkö yhden illan baarituttavuuksia FB-kavereiksi. Erittäin epätodennäköistä, että kenenkään kanssa synkkaisi niin hyvin, että heti yhteisiä suunnitelmia tehtäisiin ja oikeasti ystävystyttäisiin. Minä tosin tutustun nopeasti, mutta en ystävysty ollenkaan niin vauhdilla. Mahdollista on, totta kai, ystävystyä baarissa tapaamien ihmisten kanssa, mutta mielestäni ajan myötä. Tapasimme aikanaan, reilut 10 vuotta sitten, baarissa yhden pariskunnan ja nykyään olemme eniten tekemisissä heidän kanssaan. Olemme olleet "bestiksiä" varmasti sellaiset 8 vuotta. Baarituttavuuksista voi siis ystäviä tulla.

Alkuperäinen kirjoittaja Tuttu

Hyväksyn tietenkin kaverikseni sellaisia, jotka ovat kavereitani. Ei minulla ole asiaa puoitutuille, eikä varsinkaan tuntemattomille. Joskus tulee kaveripyyntöjä ihan ventovierailtakin. En kommentoi millään tavalla, klikkaan vain, että hylkään kaveripyynnön.

Sillähän ei ole mitään tekemistä kaveripyynnön hyväksymisen kanssa, että onko ihminen sinkku vai ei. Valtaosa kavereistani ei ole, samoin on laita valtaosan mieheni kavereiden kanssa. Suurin osa ystävistä on niitä pariskuntia, joiden kanssa aikaa vietämme, mutta kummallakin on mukana "omia" tuttavia lapsuudesta ja nuoruudesta.

Kysymyksesi ydin oli kuitenkin, että hyväksyisinkö yhden illan baarituttavuuksia FB-kavereiksi. Erittäin epätodennäköistä, että kenenkään kanssa synkkaisi niin hyvin, että heti yhteisiä suunnitelmia tehtäisiin ja oikeasti ystävystyttäisiin. Minä tosin tutustun nopeasti, mutta en ystävysty ollenkaan niin vauhdilla. Mahdollista on, totta kai, ystävystyä baarissa tapaamien ihmisten kanssa, mutta mielestäni ajan myötä. Tapasimme aikanaan, reilut 10 vuotta sitten, baarissa yhden pariskunnan ja nykyään olemme eniten tekemisissä heidän kanssaan. Olemme olleet "bestiksiä" varmasti sellaiset 8 vuotta. Baarituttavuuksista voi siis ystäviä tulla.

<mitä ihmettä oikein yrität selittää.

itse en hyväksyisi satunnaisia baarituttavuuksia, en etenkään parisuhteessa olevia satunnaisia miehiä, facebook kaveriksi.

Sulla on ystäviä jo ennestään, et siis tarvitse näitä miehiä ns. "kaverinälän" tyydyttämiseen.
Mihinkään muuhunhan sä et heitä käsittääkseni tarvitse, vai tarvitsetko?
Jos et, niin eikö sulle riitä ne muut miessuhteet mitä sulla jo on valmiina?

Jos vakavampaa suhdetta haluat, niin en sinuna varattuihin miehiin koskisi tikullakaan. Siitä ei tule mitään muuta kuin hirveetä ihmissuhdessoppaa. Vapaita miehiä on pilvin pimein tarjolla. Tosin kapakasta harvemmin löytää kunnollisia.

Minulle satunnaiset kapakassa tavatut varatut miehet on out. Jutelkoot vaimojensa kanssa jos jutella haluavat. En minä ole mikään leelian lepotuoli tai ajanviete tuntemattomille äijille.

Sen sijaan ystävinä olevat lapsuuden mieskaverit, sukulaismiehet, työkaverimiehet, ex-miehen kaverit on kyllä mun ystäviä facessakin. Mutta siinä on se ero, että heidän naisensa tuntevat ja tietävät minut ja meidän ystävyytemme laadun. Ei ole mitään salattavaa kummallakaan.

Alkuperäinen kirjoittaja Täh

<mitä ihmettä oikein yrität selittää.

Kuinka niin? Mitä osaa et ymmärtänyt?

Ap kysyy, että hyväksyvätkö ihmiset yhden illan baarituttavuuksia FB-kavereiksi ja vastasin, että hyväksyn vain ihmisiä, jotka todella tunnen ja että en usko kenenkään ystävystyvän aidosti yhden illan aikana -> eli en hyväksyisi sellaista kaverikseni FB:ssä, joka ei sitä oikeastikaan olisi.

Totesin lisäksi, että toki baareissa tapaamista ihmisistä voi ajan myötä tulla ystäviä. Ap myös toteaa, ettei FB-kaveruus ole samaa kuin pettäminen, ja siinä asiassa olin samaa mieltä. Kerroin, että valtaosa sekä minun että mieheni kaverista ovat myös varattuja. Eihän se, että ihminen on avo/avioliitossa tai seurustelee tarkoita sitä, etteikö voisi olla kaveri muiden ihmisten kanssa.