P.S. Rakastan sinua

Alkuperäinen kirjoittaja PunkyFish

Haluan kommentoida "hömppään" ja "roskaan" sen verran, että jokainen luettu kirja ole parempi kuin lukematta jätetty? Kirjallisuuspuolella elelee ihan uskomaton snobismi. Ainakin siltä vaikuttaa....

Tästä olen eri mieltä. Jätän kyllä kylmästi kesken, joka mielestäni on huono. Ei se yleensä paremmaksi muutu, jos väkisin vaan kahlaa läpi periaatteella, että kaikki on luettava, jonka on aloittanutkin.

Alkuperäinen kirjoittaja ap

Nyt tunnen itteni tosi hömpäksi!
Uskaltaakohan enää kellekkään tunnustaa että luin tuon kirjan ja todella tykkäsin siitä!!?
No kirja on luettu ja nyt taas jatkuu murha-kirjojen luku. Harvoin luen lässyn-lässyn-romantiikkaa. En yleensä tykkää mistään sellaisesta mutta toi kirja oli ihana!

Nyt on pakko kirjoittaa salanickillä, etten leimaudu loppuiäksi.
Ennen nykyistä, melko tasapainoista ja fiksuakin kirjallisuuskauttani kävin läpi sekä pitkän romantiikka- että salapoliisiromaanivaiheen.

Romanttinen vaihe oli suloinen, ihan hyvääkin kirjallisuutta oli mukana, mutta myös melko päätöntä mössöä. En ole lukenut mainitsemaasi kirjaa/kirjoja, mutta turha lukemisiaan on häpeillä.

Satukauden jälkeen tulee nuorille tarkoitetut kirjat, sitten joillekin tällainen kevyempi kausi ja jotkut porhaltavat suoraan nobelistien kimppuun.
Ja minusta on tärkeää, että jokainen lukee jotain, lukiessa kehittyy myös maku ja kriittisyys. Kyllä sinä ehdit vielä ns. parempaakin kirjallisuutta lukea, se vaihe tulee aikanaan.

Mukavaa talvea sinulle, romantikko!

Tai sitten voi olla niin, että ihan sekaisin lukee kaikenlaista. Pamukin jälkeen pari dekkaria ja Shopaholic, sitten taas vaikka Westön kimppuun. Näin minä teen. Dekkareita luen kun ei ole voimia keskittyä mihinkään vaativampaan (minusta useimmat dekkarit ovat kakkosluokan huttua), hömppää (käytän termiä tässä lähinnä lajityypin kuvaamiseen, en arvottavassa mielessä) luen esim. junamatkoilla, yleensä alkukielellä. Järeämpää kirjallisuutta varten pitää pystyä rauhoittamaan muutama ilta, ja siinä on perhe-elämässä haastetta.

[PunkyFish]

Alkuperäinen kirjoittaja Emmastiina

Tästä olen eri mieltä. Jätän kyllä kylmästi kesken, joka mielestäni on huono. Ei se yleensä paremmaksi muutu, jos väkisin vaan kahlaa läpi periaatteella, että kaikki on luettava, jonka on aloittanutkin.

Sanoinpa epäselvästi: tarkoitin siis sitä, että luki sitten (omasta tahdostaan ja halusta) "hömppää" tai "vähemmän hömppää" on se luettu kirja hyvä juttu eli siis lukeminen on hyvästä ihmiselle. Moni kirja on täälläkin jäänyt kesken...

Kyllä sitä voi nauttia hömpästä ja toisina aikoina nobelisteista ja klassikoista. Minä luen sekaisin molempia, joku hömppä ärsyttää, mutta joku piristää. Itse en tästä Ahernin kirjasta pitänyt, mutta Sateenkaaren tuolla puolen tms oli taas viihdyttävä ja hyväkin. Nautitaan kirjoista!

Järkytys! Pitääköhän lukea myös suomennettu versio tuosta Ahernin esikoisesta, sillä englanniksi se oli kyllä paras chick-lit kirja koskaan! Ja paljon parempi kuin muut Ahernin kirjat, tosin uusin (Place Callede Here) oli erilaisuudessaan oikeinkin hyvä. Mutta sitä ei kyllä enää voi chick litinä pitää, ennemminkin se oli fantasiaa.

Mutta itse kyllä nostaisin P.S I Love Youn kaikkien shopaholicien ja bridgetjonesien edelle... Ainoastaan Sophie Kinsellan Can You Keep a Secret pääsee lähelle tätä Ahernin loistoteosta.

[Vesimies -70]

Alkuperäinen kirjoittaja Merjamaaria1

Täyttä hömppää, senhän näkee jo kun katsoo kantta!

Kannen perusteella (siis etukannen) ei kyllä tosiaankaan kannata tuomita. Voi moni jalokivi jäädä huomaamatta. Ei kirjailija sitä kantta määrää.

Ahernin kirjasta en sano mitään, kun en oo lukenu. Mutta jos se on joidenkin Himoshoppaajien tyyppinen, niinkuin täälä joku antoi ymmärtää, niin ei oo sitte mun kirja.

Kas kun kehut kirjaa jota et ole edes nähnyt!!! Vaikka roskaa varmaan luet, lue nyt tuokin. Olisi hyvä osata suomen kieltä kun kirjoittelee tänne... olisi hiukan uskottavampi sitä kautta.

Sain vasta nyt kesällä aikaiseksi lukea kyseisen opuksen ja pitää kyllä sanoa, että oli pettymys. Odotin paljon enemmän. Nopea luettavahan ja "aivot narikkaan" -tyyppinen juttu tämä kirja on. Joku muukin täällä taisi mainita siitä "kikatuksesta", jota oli tungettu joka väliin. Pidän hömpästä, mutta tämä oli mielestäni huonnoimmasta päästä. Meinasin ensin ostaa kirjan itselleni pokkarina mutta näinkin opuksen sattumalta kirjastossa. Hyvä etten ostanut, sillä ei tätä tarvitse toista kertaa lukea.

Jos kirjoittaja ei olisi pääministerin (entisen) tytär, ei kirjoja olisi ikinä julkaistu.

Saattaa olla totta tuo. Toisaalta kirjassa oli ihan ok. idea, mutta kerronta oli jotenkin... en keksi mikä olisi oikea sana kuvaamaan...ja ne ärsyttävät kikatukset (liioitellusti) joka toisella rivillä. Opuksessa olisi ollut vielä paljon paranneltavaa ennen julkaisua. Ehkä juuri pääministerin tytär -titteli auttoi julkaisemisessa. Ajattelin kyllä vielä lukea ihan "mielenkiinnosta" muitakin Ahernin teoksia (kaiketi kolme viidestä suomennettu). Lienevätkö samaa kaliiberia...?

Tartuin tuohon kyseiseen kirjaan lomamatkalla, kun omat lukemiseni olivat loppuneet ja kirja löytyi hotellilta. Minunkin mielestäni kirja oli täyttä potaskaa, mutta jo silloin ajattelin, että se johtuu varmaan iästä, elämänkokemuksesta ym.

Alkuperäinen kirjoittaja ja muut siitä pitävät ovat varmaan hyvin nuoria ihmisiä, en siinä tapauksessa ihmettele, jos hurmaantuivat.

Olenkin miettinyt, että on syntynyt jonkinlainen uusi kirjoittajakunta, joka kirjoitaa nuorille aikuisille. Ennen oli kirjastossa lastenkirjat, sitten luettiin nuorisokirjoja (heppatytöistä, salapoliisesta ja koululaisihastuksista kertovia kirjoja) sitten siirrytiinkin aikuisten osastolle lukemaan "isojen tyttöjen" kirjoja. Pitäisikö siis olla tässä välissä jokin uusi osasto, jossa olisi nuorten aikuisten kirjoittamia kirjoja niille, jotka kaipaavat kevyttä hömpää ja harmitonta romantiikkaa?

Tähän osastoon kuuluisi mielestäni myös Kajsa Ingemarssonin kirjoittamat Matkalaukkumorsian ja Keltaisten sitruunoiden ravintola (ruotsin myydyin romaani v.05) Ensinmainittua yritin lukea, mutta ei kiinnostanut pätkän vertaa sen tarjoama tarina.

P.S. Kirjan kannesta huomasin (kauhukseni), että P.S. Rakastan sinua -kirjasta on tehty elokuva, jossa on ihan nimekkäitä näyttelijöitäkin.

Hyvä huomio tuo nuorille aikuisille kirjoittavat ja oma osasto kirjastoon. Ahern ei todellakaan uppoa enää kolmeakymmentä lähentelevään. Aloitin lukemaan Yllätysvierasta mutta jätin suosiolla kesken. Mielikuvityskaverit yms. kun ei oikein enää nappaa ikäistäni :) Tästä lähtien jätän kyllä Ahernin rauhaan.

Kyllä uppoaa monen ikäisiin, meillä sitä on lukenut sekä yli nelikymppinen että alle kaksikymppinen ja molempiin upposi mainiosti. Ei se ole iästä kiinni, vaan lukutottumuksista ja mausta.

Olin myös lukenut paljon kehuja kirjasta ja luin sen juurikin kehumäärän perusteella. Odotukset olivat korkealla, mutta silti kirja ei alittanut odotuksia. Juuri sopivaa lomaluettavaa, kevyttä hömppää surullisesta aiheesta huolimatta.

Mutta elokuva kyllä on täyttä potaskaa, ylipitkä eikä seurannut kirjan juonta ollenkaan. Ehkä elokuva olisi menetellyt, jos ei olisi lukenut kirjaa...
Mutta kirjan perusteella olisin odottanut elokuvalta enemmän, tuosta kirjasta olisi saanut tehtyä loistavan elokuvan.

Luin kirjan viime talvena. Ensiksi plussat. Aihe ja juoni takakannessa kuvattuna herättivät mielenkiinnon, tuli sellainen tunne, että tässä voi olla jotakin ihan uutta ja voi olla todella tunnepitoinen lukuelämys. Toisekseen kirja on helppolukuinen (jos se nyt välttämättä on plussa, paitsi minunlaiselle laiskalle lukijalle) ja siten todella nopeasti kahlattu läpi. Kuitenkin kirjan luettua tai jo oikeastaan sitä ennen tuli pettymyksen tunne. Se ei aiheuttanut iloa tai kyyneleitä, oikeastaan vaan ärtymystä. Juonikuvio oli tosi yksinkertainen loppujen lopuksi ja kerronta ihan uskomattoman kömpelöä, kliseistä ja kuin teinitytön päiväkirjasta lainattua. Henkilöhahmot olivat kauniita tyhjäpäitä, vähän semmoista Beverly Hills -osastoa. Kieltämättä tuli tunne, että Ahern on saanut diilin vaan asemansa takia. Minusta on kivaa, että alkuperäinen sai kirjasta irti jotakin. Minusta ei tarvitse tykätä mistään, mistä toisetkin tykkäävät vaan periaatteesta. Muuten, kirjan kansi kyllä usein paljastaa kirjan sisällön. Tuollainen hempeä pastellikansi niinkuin tässä kyseisessä kirjassa oli, antoi juuri sellaisen kuvan mikä kirja olikin, en vaan uskonut ensivaikutelmaa... No, jospa elokuvassa hieno idea ja tarina on toteutettu koskettavalla tavalla.

[rakkausromaani83]

Luen parhaillaan Cecelia Ahernin Mitä huominen tuo tullessaan ja pidän kovasti kirjasta.
Olen lukenut myös PS Rakastan sinua ja pidin siitäkin.
Pidän paljon Cecelia Ahernin tyylistä kirjoittaa.