Anna-Leena Härkönen

Alkuperäinen kirjoittaja SatuP

Muuten Härkösen kirjat on ok, mutta en tykkää minäkään hänen ronskista tyylistään. Hän itse sanoo haluavansa puhua asioista suoraan, ilman mitään kaunisteluja ja kiertelyjä ja kaarteluja, mutta jotenkin se vaikuttaa teeskentelyltä, tosiaan ikään kuin irtopisteiden keräämistä "rohkeudesta". Suomessa kun ollaan, niin täällä kuuluu olla ronski. Ja miksi karkea tyyli mielletään jotenkin suoraan puhumiseksi…. Miten niin "nussia" on yhtään sen suoremmin sanottu kuin "rakastella".

Minäkään en tykkää kun Härkönen kirjoittaa "Oli kusella", "paskansi" - alatyylistä minusta. Muuten kirjoittaa suht mukavasti, mutta tuo turha ronskius karsii pisteitä.

Minulla on luvun alla pokkari Kauriin kääntöpiiri. Vaikka olen elämässäni lukenut tekstiä laidasta laitaan niin kirja on mielestäni törkyisin mitä ikinä olen lukenut.

Vaikea käsittää miksi amerikkalaiset ovat antaneet kirjalle painoluvan.
Toisekseen olen ihmetellyt miten kukaan haluaa paljastaa itsestään noin yksityisiä asioita.
Ehkä 1930-luvulla maailma oli niin erilainen.

Tulee vain kirjaa lukiessani tunne, että Sonja O. oli erittäin siistiä kieltä eikä Anna-Leenakaan
ole päässyt paljon pidemmälle.

Kirja oli kuin suoraan omasta elämästäni. Aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut, aivan pieniä osia lukuunottamatta. Itkin lähes koko ajan. Välillä nauratti. Koko yö meni, en voinut lopettaa. En voinut uskoa, että joku kirjoittaan "minun tarinaani". Kokemus on järkyttävä. Ahdistava. Mutta kyllä minä kiitän hienosta kirjasta. Alku oli vielä parempi, loppukaan ei ollut huono. Loppu oli vähän toisen tyylinen. Kestänee käsitellä tätä aika kauan....siksipä on tarve tännekin kirjoittaa....purkaa pahaa oloaan.