Velat eri työpaikoilla

Olen ollut huomaavinani, että eri alojen duuneissa on eri prosentuaalinen osuus velanaisia ja -miehiä. Tämä nyt perustuu vain omaan kapeaan kokemukseeni pk-seudulta, mutta olen ollut sekä av-alan duuneissa, että kansalaisjärjestö-kehitysyhteistyöjärjestöissä ja edellisessä oli selkeästi enemmän lapsettomia.

Mitä huomioita teillä muilla on?

[Neitopeikko]

Alkuperäinen kirjoittaja vela kai minäkin

Olen ollut huomaavinani, että eri alojen duuneissa on eri prosentuaalinen osuus velanaisia ja -miehiä. Tämä nyt perustuu vain omaan kapeaan kokemukseeni pk-seudulta, mutta olen ollut sekä av-alan duuneissa, että kansalaisjärjestö-kehitysyhteistyöjärjestöissä ja edellisessä oli selkeästi enemmän lapsettomia.

Mitä huomioita teillä muilla on?

Aloitin jo tästä aiheesta keskustelun. ;)
Kun olen ollut näissä työharjoittelu paikoissa, joko työkkärin tai sitten koulun kautta, olen törmännyt paljon vapaaehtoisesti lapsettomiin työkavereihin. Kerrankin sanoin ensinmäisenä työpäivänä, etten pidä meluavista lapsista, työkaveri tokaisi siihen kaverinsa puolestakin, että sittenhän meitä on kolme. :)
En tiedä, onko käynyt tuuri, mutten ole töissä tai koulussa törmännyt yhteenkään hurmosäitiin tai isään.
Eipä noista asioista hirveästi tule puhuttua, mutta joskus tulee puheeksi.

Minä olen työpaikalla, jossa ei jauheta muuta kuin kotia ja perhettä. Itselläni on kyllä lapsi, aikuinen, vapaaehtoisesti lapseton. En arvaisi ikinä sanoa sitä kenellekään, kun kahvitaukojutut ovat pelkkää huvipuistoa, lasten kiikutusta tarhasta ja kuka osti minkäkinlaisen suojahaalarin kellekin.

saati että kertoisin, etten enää lasta laittaisi, jos olisin nuori. En tosin toivo, ettei minulla sitä ainokaista oli´si, hän on aivan ihana. Mutta ajatten nyt lastenlaitosta toisin.

Onnelliset te, joiden työpaikoilla puhutaan järjellisiä asioita!

Alkuperäinen kirjoittaja Neitopeikko

Aloitin jo tästä aiheesta keskustelun. ;)
Kun olen ollut näissä työharjoittelu paikoissa, joko työkkärin tai sitten koulun kautta, olen törmännyt paljon vapaaehtoisesti lapsettomiin työkavereihin. Kerrankin sanoin ensinmäisenä työpäivänä, etten pidä meluavista lapsista, työkaveri tokaisi siihen kaverinsa puolestakin, että sittenhän meitä on kolme. :)
En tiedä, onko käynyt tuuri, mutten ole töissä tai koulussa törmännyt yhteenkään hurmosäitiin tai isään.
Eipä noista asioista hirveästi tule puhuttua, mutta joskus tulee puheeksi.

Pidättekö sitten meluavista aikuisista?

Alkuperäinen kirjoittaja vela kai minäkin

Olen ollut huomaavinani, että eri alojen duuneissa on eri prosentuaalinen osuus velanaisia ja -miehiä. Tämä nyt perustuu vain omaan kapeaan kokemukseeni pk-seudulta, mutta olen ollut sekä av-alan duuneissa, että kansalaisjärjestö-kehitysyhteistyöjärjestöissä ja edellisessä oli selkeästi enemmän lapsettomia.

Mitä huomioita teillä muilla on?

Lapsettomia, ehkä, mutta mistä tiedät, että lapsettomuus on nimenomaan vapaaehtoista? Ei työpaikoilla kovin monen kanssa niin syvällisesti keskustella, että selviäisi, onko lapsettomuus itse valittua vai ei. Se tiedetään, jos joku elää yksikseen, mutta harvalla sekään tilanne on itse valittu.

Omassa työporukassani (lähimmät noin 10 henkeä) oli vielä pari vuotta sitten lisäkseni kaksi naimisissa olevaa, mutta lapsetonta naista. Emme olleet niin läheisiä, että olisin kehdannut kysyä, onko lapsettomuus vapaaehtoista, en sittenkään, vaikka molemmat naiset olivat jo hedelmällisen iän ylittäneitä.

Jos työporukka on kovin nuorta, he voivat olla lapsettomia toistaiseksi, mutta hankkia lapsia 5-10 vuoden kuluttua.

Ehkäpä aloitukseni koskikin enemmän sitä, millä työpaikoilla voi lounas- ja kahvitaolla puhua muusta kuin vaipparumbasta.

[Neitopeikko]

Alkuperäinen kirjoittaja kiinnostavaa

Pidättekö sitten meluavista aikuisista?

Vain sulavista aikuisista.

--Se tiedetään, jos joku elää yksikseen, mutta harvalla sekään tilanne on itse valittu. ---

Toki yksin eläminen voi olla ihan yhtä valittua kuin lapsettomuuskin. Minä en ainakaan enää viitsi ketään miestä huoltaa. Samanlainen pallo jalassa se on kuin lapsikin. Työtä ja vaivaa.

Alkuperäinen kirjoittaja Älä yleistä

Minä en ainakaan enää viitsi ketään miestä huoltaa. Samanlainen pallo jalassa se on kuin lapsikin. Työtä ja vaivaa.

Kukahan nyt yleistää?

Alkuperäinen kirjoittaja Hoivavietitön?

Kukahan nyt yleistää?

Enhän minä yleistänyt, vaan puhuin siitä, mitä itse ajattelen.

Pitääkö siis vääntää rauta-aidasta taas kerran: Minun mielstäni miehen hoito ja huolto on ihan samanlaista kuin lapsenkin. Minun mielestäni kaikki hoito ja huolto sitoo ihmisen paikalleen. Minä en halua, että kukaan tai mikään sitoo minua.

Onneksi mieheni huoltaa ihan itse itsensä. Parisuhteemme on jotain ihan muuta kuin huoltosuhde.

Alkuperäinen kirjoittaja Huolto

Onneksi mieheni huoltaa ihan itse itsensä. Parisuhteemme on jotain ihan muuta kuin huoltosuhde.

Nuoremmat miehet ovat usein hyvin omatoimisia. Esimerkiksi oman tyttäreni mies laittaa ruokaa, tyttäreni taas ei oikein osaa taikka viitsi.

Kuusikymppiset ja vanhemmat miehet kuitenkin ovat kasvaneet siihen, että vaimo hoitaa kodin juoksevat asiat. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että suhde on huoltosuhde, mutta mies olettaa, että nainen silittää sukat ja solmiot. Mies kokee turvattomuutta ja epävarmuutta sellsien naisen seurassa, joka ei tätä tee, vaikka suhde muutoin toimisi.

Minä en ole kyseiseen malliin kasvanut enkä rupea siihen malliin enää kasvamaan, niinpä en halua ketään vaivoikseni. Paras tapa olisi pitää jonkun toisen aviomiestä rakastajana, jolloin vaimo hoitaisi ne toisarvoiset joutavat asiat.