|
Ei ole tullut hyviä, eikä huonoja lahjoja vuosiin. Olemme nimittäin sopineet perheemme aikuisten kesken, että lahjoja emme vaihda, joten lasten lapsille ostamme ainoastaan lahjat.
Syötämme koko sakin joulupäivänä ja meille kaikille on tärkeää, että edes kerran vuodessa olemme kaikki yhdessä aterialla. Käyväthän lapset meillä muulloinkin syömässä mutta ei aina ole mahdollista saada kokoon koko porukkaa. Joku heistä tekee hoitajana vuorotöitä, joten porukan kokoaminen ei onnistu kovinkaan usein.
Lahjoista vielä sen verran, että jokainen voi käyttää lahjoihin menevät rahat oman perheensä tarpeisiin, mitä sitä muita lahjoo.
Minusta lahjojen vaihtaminen ei ole kovinkaan järkevää. Miettiä ensin pää punaisena, mitä kullekin ostaisi, sen jälkeen juosta hiki päässä niitä ostamassa miljoonan muun seassa ja jouluna huomata, että asianomainen lahjan saaja ei olekaan niin tyytyväinen kuin oletin.
Olemme erkaantuneet joulun tarkoituksesta, siitä miksi joulua juhlitaan Kristityssä maailmassa.
Nykyään suurimmassa osassa perheistä se on lahjajuhla. Lapset odottavat hysteerisesti pukkia, äiti riehuu hiki hatussa siivouksien ja ruoanvalmistuksen kourissa. Isä kantaa ostokuusen sisään ja kun selkänsä kääntää, neulaset putoilevat laminaatille.
Kun pukki sitten vihdoin monen tunnin odotuksen jälkeen saapuu, myöhässä sovitusta ajasta ainakin pari tuntia ja haiskahtaa tuoreelle viinalle, koko lysti on ohi vartissa.
Lapset ovat tasan vartin kiinnostuneita uusista leluistaan, jotka sitten unohtuukin siihen samaan kasaan, kuin ne kymmenet aikaisemmin saadut.
Jos mummu on kutonut Jonille uuden villapaidan, "te pittelee ja on luma".
| 
