Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen irma 
Nyt kysyisin teiltä rakkaat ellit, voinko vaatia ettei äitiä kotiuteta (nyt sanottiin että täälä ei vi tehdä nyt mitään, siis kotiin) ennen diaknoosia.
|
Voit toki vaatia, mutta tuollainen vaatimus on turha (ja kallis).
Ei äitisi yöpymispaikka mitenkään vaikuta tutkimusten kulkuun. Hän voi jonottaa sairaalassa kuten myös kotona. Varmaa on, että sairaalaan joutuessaan laitostuu ja loppu tulee entistä nopeammin.
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen irma
Hänellä on aika kolonoskopiaan, meniköhän oikein, mutta vasta muutaman viikon kuluttua.
Luvattiin viipalekuvaukseen pääsyä, joka taas tehdään keskussairaalassa, mutta vasta sen jälkeen kun kaikki on TERVEYSKESKUKSESSA tehty. Siis tämäkin äitiä rasittava paksuosuolen syöpää hakeva tutkimus.
Please, voinko siis esittää "vaatimuksen" että äiti päästetään heti viipalekuvaukseen ja ettei äitiä nyt kotiuteta?
|
Voit toki, mutta se ei äitiäsi auta yhtään. Joku syyhän sillä on, että äidillesi tehdään kolonoskopia. Se on hyvä tutkimus alkuvaiheessa, sillä jos kolonoskopiassa näkyy jotain, koepalat otetaan heti. Tuossa tutkimuksessa saatavat tiedot ovat usein hyödyksi viipalekuvia tulkittaessa ja hoitoa suunniteltaessa.
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen irma Asun 900:n kilometrin päässä, enkä kykene nukkumaan yhtään hetkeä, jos äiti on yhdenkään yön yksin kotona.
Kotiapuja on ollut+ruoka-apua ja häen nyt vimmatusti äidille paikkaa, sellaista jossa on hänelle turvallista. |
Tämänkö takia tahdot äitisi sairalaan? Anteeksi, että sanon, mutta ei sairaala ole turvallinen paikka. Ainoa paikka sairaalassa, jossa potilasta oikeasti vahditaan 24/7 on tehohoito.
Mietin voisitko ottaa yhteyttä äitisi kunnan sosiaalihuoltoon ja kysyä millaisia vanhustenhoitopalveluita heillä on ja mikä niistä voisi sopia äidillenne. Voisit myös kysyä voisiko äitisi päästä terveyskeskuksen vuodeosastolle (tätä voit kysyä äitäisi hoitavalta lääkäriltä). Kirjoita paperille mitä asioita äitisi ei jaksa hoitaa ja mikä ei onnistu ja miksi koet, että hän tarvitsee jatkuvaa hoitoa. Ikävä tosiasia on se, että vuodeosastotkin täyttyvät vanhuksista joita omaiset eivät jaksa tai viitsi tai kykene hoitaa, joten sinnekin pääsyyn on kovat kriteerit (sairaalaosastolle pääsyyn vieläkin kovemmat).
Nythän hänellä on jo kotiapua, joten tyystin yksinhän äitinne ei ole ja sieltä varmasti ilmoitetaan, jos vointi kovasti huononee.
Lainaus:
|
hän on niin huonossa kunnossa mutta eikö hän ansaitse diaknoosin ja hoidon. Vai onko odoteltava armahtavaa keuhkokuumetta?
|
Kirjoituksesi perusteella äitisi on saamassa ja jo saanut mitä ansaitsee: diagnoosin ja hoidon. Diagnoosiin vain menee aikaa. Se on tosiasia, jota ei voi muuttaa. (muutenkin äitisi hoito varmasti etenee koko ajan, vaikka te ette siitä ole tietoisia. Lääkärit tekevät sitä varsinaista työtään vastaanottojen välissä: siellä soitellaan erikoislääkäreille, tutkitaan erilaisia hoitosuosituksia ja mietitään miten tämän potilaan saisi parhaiten hoitoon yms)
äitiäsi siis varmasti tullaan tutkimaan, mutta hän joutuu odottamaan oireiden kanssa niin kuin muutkin äidit ja isät, tyttäret ja pojat.
Teidän tehtävänne on olla perillä äitinne oireista ja ilmoittaa niiden pahenemisesta tai uusista oireista äitiänne hoitavalle lääkärille ja silloin tällöin voi kysyä voisiko äitinne tutkimuksiin pääsyä jouduttaa.
Lainaus:
|
En tahdo pitkittää äitini kärsimyksiä päivääkään, haluan vaan diaksoosin tarvittavana kivunlievityksen, ehdottomasti. Ja sen takaa vain syöpä ym- diaknoosi!
|
diaGnoosi tulee aikanaan, kipulääkitystä saa ilman syöpädiagnoosiakin. (ja ihan sitä kunnollista kipulääkitystä. Oma äitini käyttää ajoittain morfiinilaastareita, sairastaa syöpää, mutta noita laastareita kirjoitettiin jo kauan ennen syöpädiagnoosia)
