Onnellin on hän, joka saa maalla asustaa

Jotenkin nyt on "päässä" vanha lastenlaulu, prinssessasta linnassa...

En ole koskaan nähnyt yleistä kasvia - nyt se kukkuu omatoimisesti mun ikkunan alla. Se on KAUNIS - yksinkertainen on kaunista!



Ihanilin keväämmällä sinisiä ruusuja,
olisin tahtnout antaa niitä lahjaksi hyvin suoritetusta työstä, mutta minun ei kannattanut sijoittaa rahaa kukkiin, koska edessä oli Raskas talouskuukausi. ..

Jalostettu on kalliimpi ja laadukkaampi kuin itse ilmestynyt, mutta suojeltu taimenalku...
ei sellaista voi viedä tosta vaan jollekkin - se on sit semmonen rentunruusu... Nipa lauloi jossakin, että herra ottaa juopot... ja, et ei mennä enää luontoon.
Mut, on tää kaunis! Jotenin niinku saatu - lintujen tuoma kiitos talviruokinnastat .


Tää aika on ollut ihmeellinen - "juhannustannsit" meni monitasoisesti, ei ollut mahdollisuutta jäädä syrjään.
Oli Täysi "yksityistä", ihan oma show.




Se vain, et ei tällä elä - unelmat ovat ennemmin aijansyöjiä, uhka...

Mut, tähän päivään ja euhun. Siellä sitä väsyneenä yritetään, valmistautumatta vääntää suuria päätöksiä - pitää pelätä vastapuolten motiiveja.
(täst jutust saa kantovoimaa moneen lähtöön - nyt sitä on sanottu paljon ihmisen rajallisuudesta.)